Se on täälläkin!

Syksy.
Kyllä se vaan tuli tännekin. Jotenkin salaa sateiden myötä se tuli ja värjäsi takapihan villiviinit punaiseksi ja lennätti puiden lehtiä nurmikkoa täplittämään.
Yhtäkkiä illat alkaa hämärtyä niin, ettei oikein tiedä, milloin päivä loppuu ja ilta alkaa. Se, mikä oli ennen lopuiltaa ja alkavaa yötä onkin äkkiä jo alkuiltaa. Moni asia siirtyy seuraavaan päivään, kun valo loppuu kesken.



Puutarhaa on riisuttu kalusteista ja yrttikaappia tyhjennetty. Jotenkin paikkojen siistiminen ja tavaroiden pois roudaaminen on ihan yhtä mukavan tuntuista kun keväällä niiden esiin kaivaminen. Kun jostain luopuu, on tulossa jotain uutta tilalle. Ja hei, kohta voi alkaa viritellä valoja kuistille ja verannalle! Oikeastaan odotan jo niitä kuulakkaan kirpeitä ensimmäisiä pakkasaamuja, kun nurmikko on valkoinen ja rapsakka. Paitsi... pitkän työmatkan takia toivon kyllä sulia ja lämpimiä kelejä mahdollisimman pitkään.




Varma syksyn merkki on se, kun löydän itseni marketin lankaosastolta hypistelemästä ihania pörröisiä lankakeriä. Yleensä kuvio menee niin, että kassajonossa käsissäni on yksi tai kaksi lankakerää, ehkä koukku tai puikot (koska en ole koskaan varma, löytyykö kotoa juuri SEN kokoista puikkoa/koukkua, mitä tämä vuodesta toiseen sama kotiinkannettu lanka vaatii :)). Mielessä tietenkin visio ihanasta omin käsin kudotusta tai virkatusta luomuksesta. Niin tänäkin syksynä. Viikko sitten tulin kotiin kahden ihanan turkoosin kerän kanssa. Taisi siinä olla puikotkin... Ajattelin, että ihan pakko on saada jotakin lämmintä. Pipo? Jonkin matkaa kudottuani totesin, että silmukkamäärä on aivan liian iso minkäänlaiselle pipolle, joten luultavasti tästä saattaa tulla kauluri. Huom! saattaa....
Tekeminen on jokatapauksessa kivaa!



Tänään illansuussa tulin lenkiltä ja kuulin hiljaista mutinaa alapihalta. Koiraystävämme Justuksen haudalla lepatti kynttilä ja penkillä vanhan tammen alla nökötti punalakkinen hahmo Reino-tossuissaan. Tonttu?
Ei, vaan koeviikkolainen, joka ahersi psykologian kimpussa ja höpötti samalla puhelimessa.





Se on syksy nyt.

Mukavaa viikkoa!

Ellis

1000 rautaa

Tuhat rautaa on totta vie ollut tulessa viime päivinä... töitä, arkea, harrastusta, pakollista ja puolipakollista menoa, aikatauluja ja vähän jopa stressin poikasta ollut ilmassa siinä määrin, ettei ole ehtinyt edes kuulumisia tai näkemisiä päivittää tänne. Yön myöhäisinä tunteina olen kuitenkin hiippaillut varastoimassa muista blogeista itselleni positiivista mieltä ja piristystä.

Pisteitä on kertynyt kivasti kaiken kiireen keskellä. Kun arki on painanut kaikella hektisyydellään päälle, olen illan hämärtyessä sujauttanut jalkaani lenkkarit, kaapannut eteisen nurkasta kävelysauvat ja lähtenyt tien päälle. Lempilenkkini kulkee järveä myötäillen kävely- ja pyörätietä pitkin aina mattolaiturille asti ja siitä vielä pitemmälle vähän (mukamas) isomman tien varteen, risteykseen, jossa käyn kääntymässä.

Kummasti ajatus kääntyy pois työasioista tai muut mielen päällä olevat asiat loksahtavat paikoilleen samalla kun matka taittuu. Joku joskus on todennutkin - taisi muuten olla joku ihan virallinen tutkimuskin- että kävely saa ihmisen jäsentämään ajatuksiaan. Samalla vaivalla kunto kasvaa ja vintissä oleva kaaos pysyy edes jotenkin siedettävissä mittasuhteissa.
Puhumattakaan rasteista, jotka ovat enemmän kuin tervetulleita.

Kokeilin muuten eilen tavoitefarkkuja. Nappi menee kiinni, mutta vähän ahdasta on vielä... :)

Olen saanut kaksi ihanaa tunnustusta! Aarnilintu-blogin Elina on muistanut mua näin kauniilla ruusukimpulla. KIITOS Elina!!



Ruusukimpun myötä pitää tunnustaa muutama asia itsestään.

1. Lempiruoka: Vaikeaa nimetä vain yhtä... mutta tänään se oli ehdottomasti oman äidin tekemä kermainen sienikeitto. Takuuherkkuja ovat myös edelleen etämiehen tekemä riistaruoka ja savulohi ja oma kotitekoinen pizza.

2. Lempimakeinen: Suklaa!! Nyt top 1. suklaassa on Fazerin uusin tulokas: tumma suklaa- manteli-päärynä... mmmm...sanomattoman hyvää. Suosittelen jättämään kaupan hyllylle, koska kerran maistettuaan se suorastaan hyppää ostoskärryyn - halusit tai et.

3. Lempiluettava: Mikä milloinkin. Luen laidasta laitaan, dekkarit, kevyempi viihde, elämänkerrat... Olen kausittainen lukija, joskus menee lyhyessä ajassa monta kirjaa, sitten voi olla pitempi tauko. Tällä hetkellä on menossa omaelämäkerrallinen Lorna Byrnen kirja Enkaleitä hiuksissani.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Omassa rauhassa, hyvällä fiiliksellä, kotona. Yleensä keittiön isolla pöydällä on levällään kaikki mahdollinen... sotkukin on sitten sen mukaista :)

5. Lempielokuva: Niitäkin on monta... ekana tulee mieleen ihana hömppä Love actuall (taitaa olla suomennettuna Rakkautta vain). Samassa paketissa tämän kanssa tuli Holiday, myös sellainen, jonka katsoo vaikka kuinka monta kertaa. Yksi ikisuosikkini on Toscanan auringon alla, josta tulee mieleen joitakin yhtymäkohtia omaan elämääni... miten aikanaan ostin oman taloni. Myös molemmat Bridget Jonesit ovat kestosuosikkeja! Puhumattakaan tietenkään ruotsalaisten lahjasta elokuvataiteelle: Millenium-trilogian kaikki kolme ja tietty Beck-elokuvat (Gunvald <3)...


Tällainenkin ihana tunnustus tänne tupsahti:



Tähän tunnustukseen kuuluu kiittää tunnustuksen antajaa, jakaa tunnustus eteenpäin 8 blogille ja kertoa 8 asiaa omasta elämästään, joita ei siis ole ennen paljastanut täällä.

Tästä tunnustuksesta lähtee lämmin KIITOS Irmastiinalle, joka tämän mulle lähetti!!
Ja sitten tunnustuksiin...


1. Olen vasenkätinen.

2. Olen parantumaton ja toivoton romantikko.

3. Haluan aina uskoa hyvää muista ihmisistä. Joskus (onneksi harvoin) olen saanut tästä syystä "takkiini". En lannistu...

4. Putosin pienenä puuceen rei´ästä alas mummulan perunannostotalkoissa...

5. Putosin pienenä ponin selästä ja käsi murtui. Ratsastin kuitenkin urhoollisesti tunnin loppuun. Sisukas?

6. Haaveilen mopsin pennusta.

7. Muistan aina auton huoltoa edeltävänä iltana, että auto on ollut imuroimatta/siivoamatta viimeiset viisi kuukautta...

8. Olen kiinalaisessa horoskoopissa hevonen.


Tämmöiset tunnustukset tällä kertaa :)

Nämä tunnustukset ovat näkyneet viime aikoina monissa blogeissa, joten ajattelin, että ne ovat täällä napattavissa - ja toivonkin, että joku oikeasti nappaisi täältä- kaikille, jotka täällä viihtyvät ja joilla näitä ei vielä ole ollut!!

Näihin tunnustuksellisiin fiiliksiin... ihanaa leppoisaa lauantai-iltaa kaikille!!

Ellis

Muuttopäivä

Ohilento kotimme yllä klo 16.30 alkaen. Satoja kurkia.
Mikä ruuhka lentoliikenteessä - ja mikä konsertti! Riemuhuudot kiirivät taivasta pitkin ja aina kun luulin, että sinä meni viimeinen aura, puiden takaa tuli uusi.
En ole eläessäni nähnyt niin paljon lintuja kerralla.
Ihmeellinen on lintujenkin elämä.

Ellis

Penni ajatuksista

Tuli sellainen tunne, että täytyy tallentaa tästä päivästä - ihan tavallisesta torstaista - muutama pieni asia, että jäävät mieleen. Joidenkin päivien tunnelma on pysäyttävä. Tänään oli sellainen päivä jostain syystä, vaikka mitään erityistä ei tapahtunutkaan. Mieleen tuli vain yksi samantapainen tihkuisen sumuinen päivä viime keväältä. Nimittäin 7.4. *klik*
Ei silloinkaan tapahtunut mitään erityistä. Jokin sen päivän tunnelmassa, väreissä ja olemuksessa vain pysäytti. Ja sekin oli torstai. Torstailla on ihan oma tunnelmansa, ainakin mulle.

Tapahtui tänään:

- sain siivottua
- liikuttua myös
- sain erään tärkeän asian hoidettua
- ajoin autolla sateenkaaren läpi, hassua mutta totta :)
- näin lenkillä, kuinka hiljainen vesisade eteni ja sitten saavutti minut
- näin myös vesipisarat, jotka tuuli käänsi suoraan kasvoilleni
- tänään on ollut tähän asti viikon paras päivä
- olen ilahtunut blogin kommenteista - kiitos niistä <3
- paljon ajatuksia on tänään risteillyt päässäni - ja lähes pelkästään positiivisia

Ihanaa syksyistä viikonloppua kaikille!

Ellis

Rasteja ja repsahduksia

Saanko esitellä: uusi koneeni!
Tätä kätevää kapinetta kun siirtelee, kertyy rasteja huomaamatta (=koneen paino noin 584929 kg). Puhumattakaan sillä kirjoittamisesta, näppäimet kun ovat jäykät ja osin yhdessä klimpissä.

Noh, ei sentään. Kone on elokuinen löytö, mansikan hakureissulla mukaan tarttunut kirppislöytö. Maksoi 5 euroa, enkä kyllä nyt ihan ymmärrä, miksi se piti kotiin raahata.
Ei ymmärtänyt etämieskään, joka joutui kantamaan sen autoon ja jonka auton penkki (vaalea sellainen) oli suuressa vaarassa tahraantua. Hämähäkin seitit roikkuivat siitä ja muutenkin kapistus oli kaikkea muuta kuin puhdas. Takakonttiin konetta ei voitu laittaa, se oli varattu nelijalkaisille matkustajille. Mutta päättäväisenä naisena pidin pääni ja kone kuunteli kotimatkan takapenkiltä sen kaiken etupenkin jurputtamisen... :)

Rohjake kannettiin takapihan terassille - ja täytyy tunnustaa, että siellä se on vieläkin. Olen luvannut itselleni kaksi rastia, jos keksin sille hyvän paikan. Ja viisi, jos saan sen myytyä :D
Hyviä ideoita otetaan vastaan...

Viime postauksesta alkaneet pistepirkon rastiviikot ovat päässeet hyvin käyntiin. Rasteja tai pisteitä on kertynyt tähän mennessä 10. Niistä 6 liikuntaa, joten siitä voi päätellä, miltä meillä kotona tällä hetkellä näyttää... *huokaus*
No, yksi rasti tuli sentään siivoamisesta, sekin viime viikon lopulla. Keittiön olen kyllä saanut pidettyä suht koht ojennuksessa, mutta olen aika ankara, enkä hyväksy rastia pelkän keittiön siisteydestä. Loput pisteet ovat kertyneet jonkin sortin ruokavalion vahtimisesta.

Tämän viikon liikunnasta on pitänyt huolta Mertaranta, joka ei vielä päässyt etämiehen viikon metsästysturneelle mukaan. Mertsi on vienyt mut jokailtaiselle tunnin lenkille - satoi tai paistoi. Nyt kun liikkuminen on saatu vauhtiin, uskoisin, että sitä on helpompi jatkaa ilman tätä vikkelää sparraajaakin :)

Repsahduksiakin on tullut. Viikonlopuna lähinnä. Ruokavaliossa, arvaattekin. Suklaata. Sipsejä. ... muistuttelin vain itseäni, mistä olen luopumassa. Sallittakoon se kerran viikossa? Joohan?
Sitäpaitsi huomenna on taas the urheiluilta: ensin rivitanssi ja sitten kipin kapin toiseen saliin body circuitiin. Nyt jo hengästyttää.

Reipasta loppuviikkoa kaikille,

Ellis

PS. Rasteista vielä: olen päättänyt, että vähintään 100 pistettä/rastia on oltava koossa, ennen kuin on mitään "palkintoa" tiedossa. Eikä olisi pahitteeksi, vaikka tavoitefarkkujen nappikin menisi kiinni (ja pystyisi hengittämään niissä:))
Sitä odotellessa...

Pistepirkko

Täällä yksi laiskamato, joka on päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni. Monella saralla.
Lorvailu saa nyt riittää, samoin kuin se tarpeettoman ravinnon ahtaminen, jonka ansiosta joudun kohta käymään vaatekaupassa muunkin syyn kuin shoppamisen ilon vuoksi. Ihan totta. Tästä on olemassa tuoretta todistusaineistoa - uusi luokkakuva, joka kyllä kertoo sen, minkä oma silmä valehtelee peilin edessä. Huoh.

Kaikki ihana lehtien ja blogien lukeminen, sohvan selässä pitäminen ja alituinen haaveilu (joka on ihan oikeasti nykyään jokapäiväinen iloni) jäävät kyllä ohjelmistoon, mutta saavat rinnalleen (toivottavasti - tai siis ihan varmasti) kotitöiden puuhastelun, päivittäisen pyykkihuollon, hikiliikunnan vähintään 3-5 kertaa viikossa, säännöllisen siivouksen... mitähän vielä keksisin.. no, lisätään sitten, jos jokin jäi puuttumaan.
Jotta tavoitteet olisivat monipuoliset, lisätään tähän vielä rahan säästäminen (= ei shoppailuja!!) ja vähähiilihydraattisempi ruokavalio.
Kuullostaako jo tarpeeksi haasteelliselta ja kurinalaiselta?



Itseni tuntien en väitä tätä helpoksi tavoitteeksi, vaikka monet varmasti päivittäin elävätkin juuri näin järkevästi, eivätkä koe ongelmaksi tällaisten asioiden noudattamista. Minä suurpiirteisenä taivanrannanmaalarina keksin kyllä yleensä jonkin porsaanreiän, josta luikahtaa silloin, jos ei satu huvittamaan. Ja nyt tullaan jutun ytimeen. Olen keksinyt itselleni mitä hienoimman motivointi-systeemin: pisteiden keräämisen. Tadaa!
Toimii pienillä oppilailla erilaisin versioin, miksi ei siis mulla?



Pisteen (tai rastin) voi saada siivouksesta/kotityöstä, liikuntasuorituksesta, ruokavaliossa pysymisestä, ...
Kun rasteja on tarpeeksi, saa palkkioksi mennä käymään vaikkapa Witikkalan kartanossa ja ostaa jotain kivaa.
Ja hei, tämä on aloitettava heti, koska siellä on valtava rekillinen -70% kaikkia ihanuuksia vielä jonkin aikaa.
Jee... heti- mulle- kaikki- rastit- tänne -nyt. Hetipaikalla tekemään rastilistaa!!!
Pyykkikone pyörimään, imuri laulamaan, illalla rivitanssiin. Kuinka monta rastia on kerättävä, ennen kuin saa palkinnon?

Ellis

Ps. Jos tämä toimii, lupaan informoida tästä teille. Ehkä siinäkin tapauksessa, jos ei... :)
Pss. Kuvat viime viikonlopun sieniretkeltä.

EDIT. Muutama tunti myöhemmin...



Muistin, että olin ostanut nimeltä mainitsemattomasta putiikista (tai kartanosta) taannoin ihanan oloiset farkut - alekorista järkyttävän halvalla - ainoa miinus se, että ei ihan mennyt nappi kiinni...... :)
En kuitenkaan voinut jättää farkkuja sinne, vaan aattelin, että siinä mulle hyvät tavoitefarkut. Hmm.
No, nyt on ensimmäinen tavoite siis konkretisoitu. Mahtua noihin ihaniin Soulmaten farkkuihin. Syyslomaan mennessä?
Okei. Yritetään.

Ensimmäiset pisteet hankittu. Kävin ensin tunnin rivitanssissa ja sieltä suoraan body circuit-tunnille. HUH-HUH! En osaa kuvailla tuntia muuten, kuin että minuutin välein vaihtui liike ja tempo oli henkeäsalpaava. Löysin lihaksia, joista en muista kuulleeni pitkään aikaan :)
En tiedä, miten aion päästä saunan lauteille, mutta sinne aion nyt yrittää!

Arki syö naista, nainen omenaa

Arki on tällä viikolla vyörynyt aivastusten, köhän ja päänsäryn avustuksella ihan kunnolla päälle.
Normaalisti kyllä arki maistuu ja tykkään sen rytmistä, kunhan tahti pysyy suunnilleen siedettävänä. Liekö puolikuntoisuuden syytä vai mitä, mutta minkäänlaista reipasta retkeilymeininkiä ei ole täälläpäin näkynyt tällä viikolla.

Joitakin huomioita siitä, miten "sujuvasti" mun arki tällä viikolla on sujunut:

*Ruoka valmistuu illan pimetessä, kaupasta haetaan viime hetkellä unohtunut ketsuppi ja maito aamuksi.
*Pyykit odottavat narulla kerääjäänsä ja uudet koneessa ripustajaa.
*Auto unohtui tankata, ja kun tod.näk. huomenna aamukiireessä unohdan, että tankki on tyhjä, tulee kiire....
*Ulko-oven kahva jäi toistamiseen käteen - onneksi nuorimmainen (joka on osoittautunut melkoiseksi handy-maniksi) korjasi sen.
*Tein muistilapun asioista, jotka pelkään unohtavani. Nyt en löydä lappua.
*Osa viinimarjoista on keräämättä, vähän väliä sataa. Sateessa ei voi kerätä, eihän?
*Päätän joka ilta mennä nukkumaan aikaisemmin. Juuri nukkumaan mennessä huomaan kuitenkin noin 30 asiaa, jotka on vielä pakko tehdä ennen kuin pääsen lopulta sänkyyn. Tavoite siirtyy joka ilta seuraavaan. Tunnit loppuvat kesken.
*Lainaan kirjastosta hyviä kirjoja, mutta en löydä aikaa niiden lukemiseen.
*Vähähiilarinen ruokavalio ei pidä, lähikaupasta löytyy liian hyvä uusi fazerin suklaa ja aloitus siirtyy aina huomiselle tai ensi maanantaille. Jokaisen maanantain jälkeen uusi toivo lasketaan seuraavan maanantain harteille.
*Peilistä katsoo väsyneen näköinen ilmestys, jonka iho kaipaisi kuorintaa, venytystä, vatkutusta, rasvausta ja ties mitä kurkkunaamiota.
*Olen koko ajan muutaman askeleen jäljessä siitä, missä pitäisi olla.

Jotain mukavaakin sentään:

*Huomenna perjantai, viikon paras päivä.
*Tänään karkasin arkea ystävän luo iltakaffeelle (kiitos Jaana kutsusta :))
*Ulkona on pimeää ja pianon päällä palaa kynttilä. Tuntuu kivalta.
*Ne omenat. Ne on hyviä, omasta omenapuusta. Isoja ja puhtaita :)

Arjen keskeltä,

Ellis