sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Tampereella kalassa

Tänään oli aikainen aamuherätys.
Tiedättehän, niinkuin sellaisina aamuina, jolloin lähdetään kalaan - niitä isoja vonkaleita narraamaan.

Etämies pakkasi itsensä ja minut autoonsa ja käänsi auton nokan kohti Tamperetta... kalastusvälineiden huutokauppaa!
Minä en päätynyt huutokauppaan, vaan jäin matkasta jo Tammelassa kokemaan omia verkkojani, ihan omat vonkaleet mielessä.
Päätin kalastella muutamalla tutulla apajalla ihan ensiksi...




Alkuun suuntasin Kaunottareen ja Kulkuriin -ihanaan Tammelassa sijaitsevaan second hand-liikkeeseen, jossa vaatteet ja asusteet ovat sulassa sovussa ja kauniisti esillä väreittäin omissa rekeissään. Sieltä verkkooni tarttui ihanat puiset isohkot (luultavasti Aarikat?) korvikset. Huomasin näet, että kaikki korut olivat kotona... niinpä tepsuttelin seuraavaan apajaan uutukaiset renksukat korvissa :D




Lähes naapurissa olikin Bonuskirppari, josta haaviin jäi ihana vintagelaukku!! Laukku näyttää kuvassa isommalta kuin onkaan, mutta on oikeasti noin A4-kokoinen (ehkä himpun pienempikin) ja tosi paksua nahkaa. Sisällä paljon pikku taskuja ja väliköitä ehjän silkkivuoren kera. Ja merkki, jossa krokotiilin kuva... krokotiilin nahkaa?? Ei kai? Suutarireissun jälkeen tämä ihanuus saa kulkea mukanani monet reissut... love at first sight <3





Sitten kopsuttelin Koskikeskukseen, jossa pyörin remontin keskellä löytämättä yhtikäs mitään. Paitsi uuden kirjoituskynän siitä toisen kerroksen kivasta kirjakaupasta, jossa on sisällä se pehmeä nojatuoli. Etsin kahvilaakin, mutta en löytänyt - sekin oli remontissa.




Poistuin alakautta sillalle, joka vei minut alarantaan Laukontorille ja huumaville kalamarkkinoille... kaikkialla oli ihana savustettujen muikkujen tuoksu ja lohet olivat loimussaan kuin erämessuilla ikään! Ja jos ystäväni Viipi ei olisi juuri silloin soittanut, olisin sortunut muikkuihin tai lohilautaseen. En malttanut kuitenkaan jäädä ulos syömään (telttaruokailu), vaan lähdin tapaamaan ihanaa ystävääni, jonka kalajuttuja odotin jo malttamattomana.

Viipin kanssa suuntasimme La Famille- kahvilaan (Keskustorilta Plevnan suuntaan), jonka lampaantaljat ovat ennenkin tarjonneet suojaisan paikan rupatella ja suunnitella tulevia. Siellä nytkin istuimme, teimme maailmaamme paremmaksi lohisalaattien ja vaniljakahvien äärellä. Sielunsiskon seura ja kulinaristinen nautinto... mitä sitä ihminen muuta tarvitsee saadakseen onnellisen päivän?











Viipin kanssa taiteilimme itsemme sillan alta mukulakiviä pitkin kävelysillalle, jonka kaiteet olivat täynnä lukkoja...ikuisen rakkauden symboleita. Vaikuttava näky!







Tammerkosken pauhujen jälkeen päädyimme hyvästelemään ja kiittelemään My Country Homen emännän Virpin, jonka ainakin toistaiseksi viimeinen puotipäivä Tampereella oli lopuillaan ja jota uudet, jännittävät seikkailut odottavat! Onnea Virpi ja myötäistä tuulta elämääsi!





Akateemisen kirjakaupan jälkeen etämies liittyi joukkoomme Stockmannin hulluille päiville, ja sitten lähdimmekin jo hakeutumaan pikku hiljaa kotia kohti...



Kaksi kätevää emäntää hullujen päivien vilinässä :D



Oliskos nää hyvät?? Väri ainaskin, mutta toi pituus...hmmm..




WE= Wirberry & Ellis (tosin kuvassa toisin päin :D)


Sillä aikaa, kun me olimme "kalassa", Elma sai viettää laatuaikaa hyvän ystäväni hoivissa (kiitos Satu!). Ensimmäinen hoitopaikka osoittautuikin Elmalle varsin mieluisaksi :D


Tyytyväinen koiranpentu on nyt koko illan seurannut mua joka paikkaan - taitaa kuitenkin vahtia, etten ihan heti karkaa uudelle kalareissulle...


 Ihanaa viikonlopun jatkoa!

 Ellis

7 kommenttia:

  1. Taidettiin haistella samoihin aikoihin Laukontorin tuoksuja - tosin kuten saatat arvata en kiertänyt toria,vaan menimme tyttären luo käväisemään.

    Ja kuten arvata saattaa en käynyt yhdessäkään kaupassa keskustassa - ainoastaan Lielahdessa eräässä minulle tärkeässä kaupassa - arvannet missä??!!!

    Niin samanlaiset mutta erilaiset ystävät ollaan - kummallakin omat intohimomme - eikö vain?

    Soittelinkin Satulle aamupäivällä,että miten Elmalla on hoidossa mennyt :)

    VastaaPoista
  2. Kappas, ei sitten törmätty siellä. Niissä ihanissa savun- ja kalantuoksuissa saattoi kyllä näkökin sumentua. Ja olihan siellä muutama muukin :D
    Jep jep, arvaan kyllä, mitä Lielahdesta löytyi! Ja kyllä, olisin ollut hämmästyksestä ymmyrkäinen, jos olisit kävellyt vastaan jossain puodissa, rakas ystäväni :D Rli ihan totta - niin samanlaiset ja niin erilaiset. Rikkaus, että on kaikenlaisia ystäviä <3
    Elma pärjäsi hienosti!

    VastaaPoista
  3. Sun kanssa koti-mansesta löytyy aina uusia ulottuvuuksia ja sillanalusia ;) Taidetaan olla synnynnäisiä camel-naisia, omat polut ne on, jotka meitä vie. Välillä sattuu, enimmäkseen ei. Eilen ei. Ihan paras kalareissu! Uusia odotellessa, keväisen kevyttä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mutta mun muistin varaan ei aina voi laskea - silloin saattaa löytää itsensä esim. juuri sillan alta...hmm :D
      Mutta joo, camel-naisia ollaan, muistan kyllä, että molemmt on ihka ehdoilla cameleilla kulkenutkin omia polkujaan joskus muinoin. Enhän muista väärin? Muistaakseni mokemmilla oli nahkaiset ruskeat nauha-camelit.
      Ihanaa kevätviikkoa ja iloa sinne myös!

      Poista
    2. Kuule, mun camelit rokkaa ja poppaa edelleen muut popot häpeänurkkaan! Reilut kaksikymmentävuotta sitten niihin markat kiristin opiskelijabudjetista (tais äitikin vähän avittaa) ja jokaisen markan ja pennin arvoiset ovat olleet! Tänään taas ne jalkaani sujautan ja menoksi pistän ;)
      Muistanpa muuten senkin maanantain, kun olit palannut viikonlopusta Jykylään uusien cameleittesi kanssa ja yhdessä kävimme ruokatauolla ihastelemassa niitä siellä alivuokralaiskämppäsi eteisessä - että ne oli hienot ja sinä happyhappy ja melkein taas ehdittiin luennolle ;D

      Poista
  4. MIÄLETÖN päivä sulla, ihan tuli hiki lukiessa! Tollasten juttujen takia kannattaa lähteä isoille kylille ja nauttia koko rahan edestä, päätön haahuilu katuvilinässä ei oikein ole mistään kotoisin ja tylsää muutenkin! Kivaa alkavaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se... kummasti mahtuu yhteen päivään!
      Aamulla lähtiessä ei suunnitelma ollut vielä ollenkaan selvillä - pikemminkin erittäin löysillä karttaneuloilla vain hahmoteltu. Mutta kun antaa tapahtua ja kenkien kuljettaa, niin hyvä tulee :D
      Mukavaa uutta viikkoa sinne Maitolaiturille myös!

      Poista