sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Sunnuntain sukkelin diy

Mulla on pyörinyt kaapissa pitkään harmaa Vero Modan neule, jonka parasta ennen päiväys on mennyt jo aikaa sitten, mutta jota en kuitenkaan ole osannut heittää pois.
Tänään selvisi sekin, miksi olen sitä henkarissa roikuttanut - sehän vain odotti tätä sunnuntaita saadakseen uuden elämän :D :D




Parasta ennen meni myös vanhoilla Hilfigerin farkuilla, joiden haaruksista jo saattoi nähdä, minkäväriset alushousut päälle oli valikoitunut...

Farkuista tulikin monenlaista valmista, jokin niistä oli ehkä kuitenkin mieluisin päivän ompeluksista...




This is where Tommy Hilfiger meets Vero Moda!




Pöydällä odottaa toinenkin vanha villapaita. Vielä en keksinyt sen pään menoksi mitään, mutta ehkä sekin saa jonakin päivänä alaosaansa jotain lisuketta ;)

Mukavaa sunnuntaita!

Ellis


tiistai 20. syyskuuta 2016

Tavallisen tiistain parhaus

Ei sitä tarvitse odottaa viikonloppua tai lomapäivää. Otetaan vain ihan tavallinen tiistai-ilta. Kääräistään siihen mukaan vähän ilta-aurinkoa ja omenantuoksua. Viinimarjanlehdetkin käy, jos ei omenapuita löydy. Laitetaan samaan pakettiin vielä lenkkarit, pieni koira, jota ei tarvitse maanitella mukaan ja jonka saa helposti iloiseksi, sekä muutama kolikko kotimatkalla haettavaa maitopurkkia varten. Maailman ihanin tekosyy lähteä ulos: maitopurkki!




Kävellään ilman päämäärää. Pysähdellään. Haukotaan henkeä kauniille syystaivaalle. Mietitään, että mikäs kamala se syyskuu muka on. Ei mikään.




Vauhdilla ei niin väliä, kunhan saa raitista ilmaa. Jalat vievät suunnittelematta sinne, mistä näkyy kauneimmat järvenselät ja taivaantulet. Muutama joutsen vielä bonuksena. Ja se savun tuoksu, kun joku lämmittää saunaa rannassa. Ihan tavallisena tiistai-iltana.




Ei muuta tällä kertaa. Ei edes sitä vähää harmitusta, että viikko ei ole edes vielä puolessa. Ja miksi se olisikaan? Mihin täällä on kiire, kun elämä on nyt?




Ja voihan sitä vaikka välillä ajatella niinkin, että mitähän muuta mahtavaa tällä viikolla voi olla vielä tarjota, kun jo tiistai antaa tämmöistä parastaan. <3




Niin ja olihan taas kiva kuvata pieni hetki takapihalla, kun valoa vielä riitti. Pulloveljeksille pitäisi löytää kiva paikka sisältä, ennen pakkasia.




Vanha kristallikruunu saa pala palalta ja prisma prismalta uutta elämää. Se liittoutuu herkän hopealangan kanssa ja tuo koruihin tarvittavaa painoa ja särmää.





Kun alkaa pieniä tekemään, voi kohta jo syntyä muutakin.





Huomaan, että kun tekeminen on ollut jonkin aikaa telakalla muun elämän mellastaessa, on ihanaa aloitella pikkujutuilla. Niillä, joita väkertää valmiiksi asti heti muutaman, äkkiä. Että muistaa taas, mitä se olikaan. Silloin erityisesti käsiin kulkeutuu pikkuinen virkkuukoukku, joka koukkaa näitä pikku koruja, vaikkei virkata osaakaan. Jotenkin ne vain punoutuvat, vahingossa ;)
 



Lempeitä syyskuun päiviä <3

Ellis



tiistai 6. syyskuuta 2016

Ei tehrä tästä ny numeroo

Täällä ollaan <3

Sillä vaikka elämä ottaa välillä puhutteluunsa, se pistää meidät silti kulkemaan eteenpäin. Niin on aina ollut ja taitaa olla vastaisuudessakin. Voi ihan rauhassa vaikka kompuroida, ei sittenkään ole kuin yksi suunta - eteenpäin.




Elämä on silti ihanaa - se antaa suolaisten kyynelten lisäksi niin paljon naurua ja kermakakkua, että eihän sitä voi olla rakastamatta. Se myös onneksi antaa kyvyn muistella ja nähdä valon pimeässä.

Mä olen aina tainnut olla sellainen, joka kulkee sydän kämmenellään. Siksi varmaan isästäkin oli luontevaa ja itsestäänselvää kirjoittaa. Välttämätöntäkin, vallankin sillä hetkellä kun tajusin, että kirjoittamalla mä prosessoin itselleni asioita ja teen niistä itselleni helpompia selvitä.




Mutta kun antaa itsestään, saa myös jotain tilalle. Se konkretisoitui, kun sieltä ruutujen takaa tulvahti tsiljoona sydäntä ja halia. Vetivät sanattomaksi ja toivat mukanaan sellaisen määrän lämpöä ja rakkautta, että niillä olisi lämmittänyt pienen puutalokorttelin. Isot ja maailman lämpimimmät kiitokset teille!! Kaikki viestit ja kommentit auttoivat ja lohduttivat, ne luettiin ja taas luettiin. Niihin palataan varmaan vielä monet kerrat ja ne todella saivat mut näkemään (taas kerran), miten upeita ja ihania ihmisiä siellä on! Olitte se lämmin viltti, jota tarvitsin harteilleni. Ja jonka onnekseni sain. <3




Kaiken tämän elämänmakuisen elokuun ja hautajaisjärjestelyjen, työn alkamisen ja muun touhottamisen keskellä minä aloitin uuden vuosikymmenen. Se on taatusti myös yksi vako, joka tässä elämän perunapellossa tulee jäämään mieleen. Se syksy, kun kaikki sattui peräkkäin. Se syksy, kun.




Miten voikin sen kaiken surun ja haikeuden keskeltä kummuta sellainen ilo ja onni, kun tajuaa, että eiväthän ne tunteet sulje toisiaan pois. Ja niin me iloittiin, juhlittiin ja nautittiin, niinkuin vain silloin voi tehdä, kun elää. Koko rahalla, koko elämän mitalla. Kaikki rakkaat ja parhaat mukana... isäkin omalla tavallaan. Mä olin näet päättänyt, että harjoittelen salaa isän haitarilla yhden kappaleen ja soitan sen juhlaväelle. Niinkuin sitten teinkin. Ei sitä ehkä kummoiseksi soitannaksi voi sanoa, mutta komppipuoli kyllä onnistui, eikä mun tarvinnut kahta kertaa kysyä, haluaisiko juhlaväki laulaa mulle Paljon onnea vaan... Niin mä sitten säestin itselleni tuvan täydeltä onnittelulaulun :D




Paellan, pöytäviinin ja kasaridiskon merkeissä oli hyvä ottaa vastaan puolen vuosisadan viisaus ja tajuta olevansa onnellinen omasta itsestään ja kaikista niistä, jotka jakavat mun kanssa tätä taivalta täällä. Voisiko sitäpaitsi olla ihanampaa ikää, kun voi viimein tajuta, että on viisastunut omista virheistään ja on jo aikoja sitten lakannut vertaamasta itseään muihin. Ei tarvitse haluta ja saada kaikkea, ei tarvitse suostua joka asiaan, ei tarvitse matkustaa jokaiseen maailmankolkkaan ja voi viimeinkin olla juuri sellainen oma itsensä kuin haluaa olla. Ja olla siitä vielä ylpeä, sopivalla tavalla. Elämänkokemus, tuo näkymätön cv, jota kukaan ei kysy, mutta joka meissä näkyy. Ja ikä... sehän on vain numeroita. :D




Vähän niinkuin Muumilaakson merkillinen juhannus, oli tämä minun elokuuni merkillinen elokuu. Rakas ja raskas. Ääripäitä ja suuria tunteita. En voi enää elää niitä hetkiä, mutta tulen kyllä muistamaan ne aina. Koko kirjon ja sateenkaaren molemmat kultatynnyrit.




Silti, vähän helpottuneena ja hyvilläni nostin tänään kasvot syyskuun aurinkoa päin ja vedin syvään henkeä. Ilmassa oli sekoitus omenaa, keltaisia lehtiä, syysleimua ja pihlajanmarjaa.


Ellis



sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kunnes jälleen kohtaamme

Juuri kun olin kirjoittanut, että tämä kesä on ollut erilainen kesä, joudun alleviivaamaan sen. Elämä on saanut yllättäen uuden sävyn - kunniavieras tuli kylään. Suru. Se ei koputtanut oveen, vaan soitti puhelimella. Annoin sen soida pitkään, kunnes tietämättäni vastasin.




Pieni höyhen oli laskeutunut aamuvarhaisella isäni vierelle, ottanut hänet mukaansa. Isä on nyt siellä, missä tuuli puhaltaa kasvoihin lempeitä tuulia, missä on kauneimmat kalavedet ja missä mustikanvarvut taipuvat suurten marjojen painosta. Siellä on laakea kallio, jonka poukamaan on hyvä vetää vene. Kallion päällä suuret kiikarit, joilla näkee kaikki rakkaat ja sen, että meillä on täällä kaikki hyvin. Suuret saappaat voi jättää rannalle ja lähteä paljain jaloin pehmeälle hiekalle.




Heinäkuun lopun päivät jäävät mieliin. Vihreä ei kai koskaan ole ollut niin syvän vihreää eikä auringonlasku niin kaunis. Kiitollisuus on saanut ihan uuden merkityksen ja lohtua voi nähdä joka puolella. Sitä saa, kun ottaa vastaan. Sitä saa, kun katsoo ympärilleen ja uteliaana astuu uuteen päivään, vaikka silmät ovatkin turvoksissa ja nenäliinat lopussa.





Yhtäkkiä uusi lehti kääntyy elämässä ja uusi ovi avautuu huoneeseen, jossa en koskaan ennen ole käynyt. En minä ole koskaan kohdannut kuolemaa näin läheltä, enkä ole tiennyt, että voi yhtäaikaa kokea olevansa täysin avuton ja hurjan rohkea. Että voi samalla hetkellä toivoa olevansa vielä pieni kikkarapäinen tyttö, joka haluaisi ottaa kiinni isän kädestä ja toisaalta olla omille lapsille se tuulensuoja, jonka taakse tulla näitä myrskyjä suojaan. Ja että ei olekaan pimeää, vaan huikaisevan valoisaa.




Onneksi kaikella on kääntöpuolensa. Surullakin. Se on suunnaton ilo eletystä elämästä ja yhteisistä hetkistä.


Hyvää matkaa isä <3

Ellis


torstai 28. heinäkuuta 2016

Kuuman päivän tulinen keitto

Hip hei! Meillä on lusikoitu keittoa eilisestä lähtien. Ja hyvää keittoa olikin - niin hyvää, että päätin laittaa reseptin tänne muistiin itselleni ja vinkiksi muillekin makoisan ruuan ystäville.




Olimme kesäkuun alussa lakkiaisissa, joissa tarjottiin samaista keittoa ennen kakkukahveja. Kysyin jo silloin paikan päällä juhlien emännältä reseptiä, koska keitto todella vei kielen mennessään.
Eilinen helteinen sää sai haluamaan jotain oikein maistuvaa ja mausteista, joten päätin laittaa sopan porisemaan. Vähän jouduin vielä ohjeen perään kyselemään, kun en sitä kuitenkaan enää meinannut muistaa ;)






Tämän tomaattisen ja hiukan tulisenkin broilerkeiton ainekset olivat:

- Apetit suomalaisia perunajuureksia (mä laitoin perunoita ja herne-maissi-porkkana -sekoituksen)
- tölkki Mutti-tomaattimurskaa
- purkillinen ruoka Koskenlaskijaa (sitä juoksevaa)
- broilerpaistisuikaleita (mulla taisi olla filesuikaleita, 450g)
- pari ruokalusikallista punaista thai currytahnaa (Spice Up! -merkki pienessä lasitölkissä, löytyy ihan normi ruokakaupan hyllyltä)
- valkosipulia oman maun mukaan
- suolaa, pippuria
- persiljaa





Tähän keittoon käy varmasti kaikenlaiset sesongin kasvikset ja juurekset. Perunan voi vallan hyvin skipata tai korvata vaikka riisillä, samoin jos ei pidä tulisuudesta, voi thai currytahnan jättää pois - tosin mun mielestä juuri se teki keittoon ihan superhyvän maun!
Soppa maistuu hyvin vaikka tuoreen ciapattan kanssa!

Huomenna taitaa vuorostaan olla grilli kuumana...

Ellis


lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kirjoittamista ja kanttarelleja

Kesä. Monin tavoin erilainen kuin ennen... hyvällä tavalla erilainen. En oikein osaa sanoa, mitä siitä kertoisin, mutta itselleni olen laittanut ylös koettuja tapahtumia jääkaapin ovessa asuvan kesäkalenterin taakse. Enhän mä muuten muistaisi, kun kesäpäivät vilistää ohi ihan eri vauhtia kuin talven muka lyhyet päivät. Ajattelin, että ehkä on jossain hetkessä kiva kurkistaa kesäviikkojen koettuja ja elettyjä hetkiä, varsinkin kun sitä tuppaa aina tuumaamaan, että mitähän sitä taas tuli kesällä tehtyä ja mihinkä ne kesäpäivät valui... No, nyt on ylhäällä, milloin on kukakin käynyt kylässä ja millainen sää juhannusaattona oli. Apua, oonkohan mä tullut vanhaksi??!!




Summa summarum. Ystäviä olen tavannut tänä kesänä enemmän kuin moneen kesään yhteensä. Tarttunut kutsuihin ja ollut itsekin aktiivinen osapuoli sosiaalisesti. Mansikoita olen pakastanut vähemmän kuin vuosiin. Yhtään ahventa en ole vielä nostanut järvestä. Farkkupinot odottaa tuunaajaa ja piirustuslehtiön päällä kynä haluaisi jo piirtää!




Mä olen tänä kesänä kuunnellut itseäni enemmän kuin milloinkaan. Kääntänyt korvat sisään päin ja kuullut paitsi veren kohinaa ja sydämen vahvaa jyskettä, myös pienten lintujen laulua ja hyvien haltijoiden hyräilyä.
Tiedättekö - niitä juttuja, kun tuntuu asioiden alkavan luontua. Kun jotenkin virta ottaa mukaansa ja kuljettaa. Eikä tarvitse hannata vastaan. Koska ei edes voisi!

Nämä mysteeriset ajatukset liittyy erääseen projektiin, jonka aloitin kaksi vuotta sitten - niin ikään kesälomalla. Välillä se siirtyi telakalle odottelemaan, milloin tulisi seuraava sopiva hetki saada sitä etenemään. Yhtenä tämän kesän iltana se sitten tuli. Tiesinkin, että niin kävisi ennemmin tai myöhemmin. Kaivoin tiedostot esiin ja annoin palaa! Kirjoitin ja kirjoitin. Yöllä oli rauhallista ajatuksen juosta ja sormien naputtaa. Kunnes tuli viimeisen lauseen vuoro. Pieni tarina pienille ihmisille - ja miksei vähän isommillekin.




Nyt en voi tehdä muuta kuin katsoa, kantavatko tarinan siivet. Eikä haittaa, vaikka ne kantaisivat vain omaan hyllyyn asti, sillä tässä(kin) tapauksessa tähän pisteeseen kuljettu matka on se tärkein. Se voittajafiilis, kun viimeinen piste oli kirjoitettu, se on mieletön!
Tulen aina muistamaan ne aamuyön tunnit, kun en malttanut mennä nukkumaan kirjoitukselta. Kun sain viidennen  sadannen kerran muutettua jo hyväksi havaittua kappaletta, vielä paremmaksi.
Kun pääsin sisään tapahtumapaikkaan, niin että tunsin jo tuoksutkin nenässäni.




En malta paljastaa tarinasta vielä muuta, mutta jos siitä ikinä tulee mitään, lupaan kertoa - tai hihkua ja huutaa sen teille ilomielin.




Tämän projektin myötä musta on tuntunut, että muutamat muutkin asiat on ottaneet siivet alleen. Tai ehkä mä vaan olen hyvää vauhtia irti maasta taas :D
Onneksi tuo maadottaja (mies) istuu tuossa vieressä ja osaa laittaa mittasuhteet oikeisiin suuruusluokkiin. Sitä mukaa, kun mä kiipeän tikapuita pitkin pilvilinnoihin, tuo vetää mua takaisin maan pinnalle.





Maan pinnalla olinkin eilen Elman kanssa. Kädet isänmaassa mustikanvarpujen seassa. Rannasta löytyi muutama kanttarelli ja mustikoita pariinkin smoothieen.





Pitkästä aikaa mukaan etsiytyi kunnon kamera, joten kanttarellivahti tuli ikuistettua. <3






Jotenkin nyt tuntuu siltä, että kaiken muun ohessa on varmaan pakko pian tarttua farkunpunttiin, saksien kanssa ;)


Kesämiettein,

Ellis





maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kahvila Tassi

Heippis! Tänään on sadellut tasaiseen tahtiin vettä, joten ajattelin viedä teidät myöhäisille iltakahveille suloiseen Kahvila Tassiin. Lähdettekö mukaan?




Tassi sijaitsee Kuhmoisissa, iki-ihanan Lifestyle-puoti Kapsäkin sisäpihalla. Sinne löytää, kun hurauttaa läpi Kuhmoisten keskustan. S-Marketia vastapäätä seistä tönöttää vanha, kaksikerroksinen ja idyllinen keltainen puutalo. Kun astut peremmälle, takaan että huokaiset! Kapsäkki <3








Puoti on pikku hiljaa levittäytynyt sisäpihan piharakennuksiin. Aitasta löytyy huonekaluja, lamppuja, tauluja, mattoja ja jopa kahvakuulia - kivestä tehtyjä! Lahjaa etsivän ei tarvitse lähteä tyhjin käsin täältä ja usein käy niin, että lahjan/tuliaisen lisäksi autoon kannetaan omaan kotiinkin vietävää.. :)













Vanhaan navettaan rakennettu kesäkahvila Tassi tarjoaa kauniin ja herkullisen kahvihetken. Silmänruokaa riittää joka puolella, mihin päänsä kääntää...
















Bonusta on, jos pressopannun ja hetken voi jakaa ihanan ystävän kanssa <3










Kannattaa kiivetä myös kahvilan ylisille - vanhalta heinäparvelta löytyy mm. sisustuskankaita, nauhoja, mattoja ja muita kodin tekstiilejä.






Jos näillä nurkilla kurvailet kesälomareissuilla, mene ihmeessä etsimään Tassi ja istahda hetkeksi nauttimaan sen herkuista ja ilmapiiristä. Äläkä missään, missään nimessä unohda käydä wc:ssä!! Menin sinne alkajaisiksi, enkä meinannut malttaa lähteä pois. Ymmärrät varmaan miksi... <3








Ihania heinäkuun alun päiviä <3

Ellis