sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Arpajaisten onnekkaat

Hihhei, se on sunnuntai ja arki kolkuttelee ovelle. Illan pimetessä suoritettiin tässä torpassa arvonta...




Kolme nimeä nousi vanhan kannun uumenista - niissä luki:

SisustEllen
Satu
MirjamMatilda

Onnea ihanat!!! Laitatteko mulle osoitteet sähköpostiin tingelstiina@hotmail.com, niin saan paketit postiin :) En malta vielä paljastaa, mitä paketeista kuoriutuu, mutta sen verran voi sanoa, että niissä kaikissa on jotain ystävyydestä, jotain herkullista ja jotain kaunista/käytännöllistä...
Ja kiitos vielä kaikille mukana olleille - kauniita kommentteja olitte ystävyydestä kirjoittaneet. <3




Meinaatteko katsella pian alkavia kisoja? Minä tyydyn penkkiurheilemaan ehkä muutaman lajin, mutta sitäkin enemmän odotan viikon päästä alkavaa omaa hiihtolomaa. Suksille en kyllä juurikaan taida ehtiä, vaikka hiihtopuku tikissä onkin - niinkuin näkyy :D :D
(Kuva parin vuoden takaa koulun naamiaisista.)

Luistavaa viikkoa!

t. Marja-Liisa



tiistai 14. helmikuuta 2017

That's what friends are for

Tänään oli kaunis päivä. Erikoinen, tapahtumarikas ja yllätyksellinen myös. Havahduin huomaamaan, kuinka ihania ihmisiä mulla on ympärilläni - pyyteettömiä, rakkaita ja välittäviä.
Asioita, joita ei voi ostaa tai tilata. Vaikka taivas putoaisi niskaan, mun vierellä seisoisi ystävät sateenvarjoja pidellen. <3




Teilläkin siellä ruutujen takana on ihan oma paikka mun sydämessä. Olette tärkeitä ja ilman teitä ei olisi mitään mieltä jakaa ajatuksia täällä. Kiitos kun olette!





Mä huomasin, että on kulunut pitkä aika siitä, kun viimeksi täällä on ollut arpajaiset. Niinpä päätin, että nyt laitetaan sellaiset pystyyn heti samantien!
Tämä tuli vähän äkkiä, joten ei mulla ole ihan selkeää kuvaa palkinnoista, mutta olkoon se vielä salaisuus... ystävänpäiväyllätys! Kolme kappaletta jotain kivaa. <3

Jos uskallat ottaa riskin ja osallistua, kirjoita kommentti ja kerro mikä on sun mielestä ystävyydessä parasta.
Tasapuolisuuden nimissä, yksi arpa / kommentti joko blogissa tai facebookissa.

Arvonta suoritetaan sunnuntai-iltana - mulla on siis hyvin aikaa miettiä kivoja voittoja! Onnea!

Ihanaa ystävänpäivää, ihan joka päivä <3

Ellis


ps. Taulu on mun viime viikolla löytämäni kirppisaarre! Love at first sight <3






keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Ruusu omenapuussa eli helppoa talvitaidetta

Puolenviikon raikkaat pakkasterkut!

Tulin pikaiseen vinkkaamaan kauniista ja helppotekoisesta pihamaan sulostuttajasta. Tämän tekemiseen tai ainakin onnistumiseen tarvitset mielellään kipakan pakkassään - tai tilavan pakastimen. ;)
Me väkersimme näitä eilen koulun taidekerhossa, kukat saimme paikalliselta kukkakauppiaalta - kiitos Taina!





Tarvitset:

* tyhjän maitopurkin tai vastaavan
* kukan
* vettä
* rautalankaa




Tee näin:

1.Huuhtele maitopurkki ja avaa se yläpäästään kokonaan.

2 Hyödynnä tähän esim. parhaat päivänsä nähnyt kukkakimppu, valitse yksi kukka ja katkaise se sopivan mittaiseksi niin, että se on hiukan maitopurkkia lyhyempi.

3.Työnnä kukka maitopurkin sisälle varsi edellä.

4. Ota pätkä rautalankaa (mä käytin ns. kukkatikkuja), pujota se maitopurkin yläosasta kahden kulman läpi ja kiinnitä päät ylhäällä yhteen niin, että rautalangasta muodostuu rengas. Rautalangan avulla kukka pysyy purkin pohjassa, eikä pulpahda veden takia pinnalle ja toisaalta saat siitä myös oivallisen kanto- ja ripustuskahvan.

5. Täytä lopuksi purkki vedellä niin, että kukka peittyy kokonaan ja rautalankarenkaan alaosa jää myös veden alle.

6. Vie purkki varovasti ulos jäätymään.

7. Kun vesi on jäätynyt kokonaan, revi purkki pois... alta paljastuu kaunis kukkakoriste, jonka voit ripustaa lyhtykoukkuun tai vaikka omenapuuhun <3




Meillä töissä näitä olikin toistakymmentä jäätymässä viime yönä. Näin kovalla pakkasella se riitti - aamulla meillä oli ruusukoristeet valmiina umpijäässä. Kivoja kotiin viemisiä, jotka on helppo kuljettaa kahvasta kantamalla.
Yksi huono puolikin näistä kyllä löytyi... kuulemma tuppaavat sulamaan kevään korvalla :D
Mutta siihenkin pulmaan eräällä neuvokkaalla pikkuoppilaalla oli kyllä jo ratkaisu valmiina: pannaan pakastimeen!

Jos pakkaset jatkuvat, tämmöinen voisi olla kiva ystävänpäivätervehdys puutarhan hoitoon hurahtaneelle ystävälle <3

Ellis

tiistai 31. tammikuuta 2017

Papan lusikat

Isäni oli ahkera keilauksen harrastaja aina vanhuuden päiviin asti. Vielä jokunen vuosi sitten kävimme porukalla keilaamassa hänen "kotihallillaan" ja vaikka muisti oli jo tuolloin olematon, keilat kaatuivat kokeneen konkarin pallon edestä ja nostivat leveän hymyn hänen huulilleen.
Ihania muistoja <3

Kultaiselta 60-luvulta peräisin ovat nämä hienot ja erikoiset hopeiset palkintolusikat, vanhin vuodelta -61 ja "nuorin" vuodelta -65 - samalta vuosikymmeneltä, jolla minä ja siskoni olemme syntyneet.




Niin kauan kuin muistan, nämä isän palkintolusikat ovat asustaneet keltaisessa Arabian vanhassa purkissa, samassa kaapissa parhaiden kahvikuppien kanssa. Harvoin (jos koskaan) näitä silti kahvipöytään katettiin - lusikkapesä kun on aika pieni ja vieläpä aivan pyöreä, kuin keilapallo.
Kauniita ovat silti ja nyt vihdoin pääsevät purkista käyttöönkin! Eivät kuitenkaan kahvipöytään...

Tässä eräänä päivänä mummun luona käydessäni huomasin, että hän oli nostanut papan lusikat kaapista pöydälle. Kertoi ajatelleensa, voisiko niistä tehdä koruja. Papan muisto suvun naisille kaulaan. Ihana mummu! Ihana ajatus!




Tuumasta toimeen. Soitto naapuriin Tittikselle (klik) ja samantien - eilen - Tittiksen pajalla valmistui ensimmäinen satsi riipuksia!

Omani ripustin jo kaulaan. Kun en löytänyt sopivaa ketjua, laitoin korunarusta säädettävän nauhan. Mun aarre <3
Ja mielessä toki kävi, miten ihania sormuksia noista varsista tulisikaan...





Omalla pajalla on valmistunut jokunen pieni vaate lisää. Nämä vaan vievät mukanaan! Kehysten hankinta alkaa olla kohta aiheellista, kun näitä vaan tulee ja tulee. Kai tässä täytyy joku vaateputiikki pian avata ;D




Lopuksi vielä lämpimät kiitokset taas jollekin ihanalle ystävälle/tuttavalle! Kun olin lähdössä rivitanssiin aiemmin illalla, roikkui ovenkahvassa pussillinen farkkuja <3

Tammikuun viimeisen illan terkuin,

Ellis



lauantai 28. tammikuuta 2017

Lauantairakkautta

Jos arki välillä ottaakin mehut pois, tulee lopulta aina viikonloppu. Mä olen pitkään ajatellut perjantaita viikon parhaana päivänä - enkä siitä ajatuksesta nytkään kokonaan luovu - mutta pikku hiljaa lauantai on hilautunut vahvasti sinne perjantain vanaveteen. Lauantaina sitä on niin irti arjesta ja etenkin työstä ihan fyysisestikin, kun työmaa sijaitsee himpan yli 60 km:n päässä.




Ei sillä, joskus lauantai tarjoaa mahtavan arkiboostin kotitöiden merkeissä, mutta silloin se on yleensä vapaaehtoiseti sille päivälle buukattu ja on ihan kivaakin. Pyykin viikkaus ja pesu, ruuanlaitto ajan kanssa, nurkkien suoriminen. Niitä unohtuneita arjen juttuja, pakollisia pahoja, joille ei vaan aina arkisin löydy aikaa ja jaksamista. Tai viitsimistä.




Tänään ei kuitenkaan pesty, puunattu, ei edes kokattu. Ensin nukuttiin viikon univelat pois ja sen jälkeen pakattiin koirat ja pilkkivehkeet autoon ja suunnattiin auton nokka kohti siskon perheen saariparatiisia ja pilkkiretkeä.
Mummu, meidän ikioma ihana pilkkimestari, oli saatu mukaan. Kaloja ei tullut tänään, mutta ulkoilmaa senkin edestä. Potkukelkka sai kyytiä jäällä ja niin sain minäkin, kun päätettiin sitoa naru auton vetokoukusta potkukelkkaan :D :D (en suosittele...)









Mökillä odotti kattilallinen hernesoppaa ja pannulla tirisivät köyhät ritarit. Ja pilkkipalkinnot, raaputusarvat kaikille :D





Ei pieniin ihmeisiin ja elämyksiin tarvita aina niin kovin paljoa. Viitseliäisyyttä, heittäytymistä ja mukaan lähtemistä. Pilkettä silmäkulmaan ja leppoisaa mieltä. Naurua. Vähän hernesoppaa. Ja kahvia pahvimukista <3


Ellis



sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kuinkas sitten kävikään?

Sunnuntaiehtoota!

Viikonloppu on mennyt siivillä. Meneehän se, kun nukkuu aamuisin liki kymmeneen (paitsi en tänään) ja siihen päälle kaupungilla viilettämistä, pitkiä metsälenkkejä, elokuvaa, saunomista... 

Löysin eilen Jyväskylässä haahuillessani helmen ihan keskustan paraatipaikalta kauppakadun ytimestä: Maru second hand -liike! Tampereella on jo vuosia suosikkini ollut Tammelan torin lähistöllä sijaitseva vastaavanlainen putiikki Kaunotar ja Kulkuri sekä mulle uusi tuttavuus, Aleksis Kivenkadulla sijaitseva LumindoLife.




Kun kierrättäminen muutenkin on lähellä sydäntä, on hyvien ja laadukkaiden vaatteiden ja kenkien kierrätys vieläkin lähempänä :)
Kiva, että Jyväskylässäkin nyt omansa tämmöisiä tuotteita tarjoava kauppa.
Sovittelin vaikka ja mitä, mutta vaatteita ei oikein omaan tarpeeseen löytynyt. Toisin sanoen, kun mitään tarvetta ei ollut, en sitten alkanut sellaista keksimäänkään ;) Sen sijaan ostoslistalla olleet talvikengät löysinkin kenkäkaupan sijaan Marun hyllystä.

No mutta... entä jos sattuu siivotessa löytämään vanhan tapettikirjan??!! Ja sitten vielä kun silmiin osuu rikkoontunut helminauha ja lasipurkillinen vanhoja pitsin pätkiä... se on menoa se. <3




Instassa vierailleet ovat jo panneetkin merkille mun uuden intoilun, pienten mekko- ym. vaatetaulujen näpräämisen.
Kun viime maanantaina pääsin hyvään alkuun, eihän hyvään vauhtiin ehtinyttä luomisvimmaa kannattanut alkaa suitsia. Mekkoja onkin putkahtanut ilmoille jo useampi.
Ensimmäisen tuotos on aina jonkinlainen prototyyppi. Ensimmäinen. The first one.




Seuraavana iltana sille jo syntyi kaveri, sitten oli vuorossa villapaita pipoineen ja nahkahanskoineen.





Tänään ajattelin, että jos ihan pikkasen, vähän vaan. Tuli mekko, sitten toinen. Sitten essu ja villapaita, joka jäi vielä kuvaamatta, kun sen varalle on vielä vähän suunnitelmia..






Tätä se sitten on, kun homma lähtee lapasesta tai mopo karkaa, niinkuin ihana ystäväni Maitolaiturilta instassa vinkkasi :)) Mutta niin ihanaa.
Keittiönpöytä... näkisittepä :D :D


Ellis



maanantai 9. tammikuuta 2017

Maanantaihygge

No niin. Arki tuli taloon. Se herätti aamulla jo ensimmäiseen kellon piippaukseen (vain muutaman huonosti nukutun tunnin jälkeen) ja laittoi päivän käyntiin hitaasti mutta varmasti.

Ruokailuun mennessä tuntui töissä jo ihan kotoisalta - varsinkin kun olin roudannut sinne i-ha-nan löytöni, antiikkinahkaisen uuden työtuolini <3
Lopulta kitaran soinnut ja laulunsanatkin tulivat jo selkäytimestä.

Päivän päätteeksi maanantaiseen tapaan ruokakaupan kautta kotiin. Ostokset hyvin pieniä, kun täällä ei arkisin ruokapöydän äärellä muita näy. Onneksi sentään on Elma <3




Mun maanantaihyggeily-fiilis syntyi vähän vahingossa. Kotimatkalla mieleen putkahti kokeilla tehdä farkkutilkuista mekkotaulu. Juuri, kun olin aikeissa aloittaa, alkoi tv:stä Suomen kaunein koti... ja voi että mä tykkään siitä. Enkä vähiten sen takia, että tykkään Milla Alftanin vaatteista ja tyylistä tosi paljon - ja noh, pääseehän siinä kurkistamaan ihaniin koteihin myös! :D
Eihän siinä auttanut muu, kuin kantaa napit, tilkut, liima, sakset ja iso, vanha tapettikirja... sohvalle.




Tunnin aikana sain ohjelman ihasteltua, pöydän kuorrutettua, taulun valmistettua ja vietettyä maanantai-iltaa kynttilän tuoksussa. Vähän kahvitippoja siellä täällä ja liimaa kynsien alla, mutta ei haittaa.




Ei hassumpi maanantai-ilta. Voisi vaikka tulla tavaksi...

Ellis