maanantai 31. tammikuuta 2011

Sleepy Monday




Tänään en olisi jaksanut millään nousta kellon soittoon. Kateeksi kävi tuota vartiointiliikken päällikköä, joka ei korvaansa lotkauttanut maanantaiaamun hämärässä. Se aktivoituu jääkaapin läheisyydessä tapahtuvaan liikkeeseen tai ääneen (kts. alempi kuva), mutta muuten se ei turhia stressaa, vaan ottaa rauhassa oman päivänsä haasteet (=ehtiikö hellan viereen ajoissa ja huomaako kaikki voileivät, jotka yritetään siltä salaa syödä).

Huolimatta aamun väsymyksestä viikko pääsi kuitenkin käyntiin. Minullakin :)
Tammikuu on lopullaan, valon määrä on jo hurjasti lisääntynyt, aurinkokin näyttäytynyt ja... mulla on ensimmäinen blogi-kuukausi takana. Ajattelin aloittaessani, että kirjoitan sellaista tahtia, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Huomaan, että jokaisena tammikuun päivänä on tullut ainakin pieni juttu.
Ei siksi, että olisi pitänyt, vaan siksi, koska se on ollut niin kivaa :)
Tilastoista katsoin, että 1255 kertaa on tammikuun aikana tätä blogia katsottu/luettu! Kiitos kaikille, jotka ovat siellä ihmetelleet tätä Elliksen elämää. Tästä on kiva jatkaa, niin kauan kuin se mukavalta ja mielekkäältä tuntuu. Ei ehkä ihan joka päivä, mutta edelleen... silloin kun siltä tuntuu :)

Leppoisaa viikon alkua!

Ellis

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Retikka, Armi, Maija, Salla, Esteri...







Vanhat arabiat istuvat korvat höröllään vitriinissään ja nauttivat etuoikeudestaan olla esillä. Aika usein ne pääsevät tositoimiin kahvipöytään, milloin minkäkinlaisissa kokoonpanoissa. Pääsiäisen tienoilla kahvi usein kaadetaan keltaisiin kuppeihin, joulun aikaan ruskeat pääsevät esille muita useammin, joskus taas on mukavaa kaivaa kaapista erilaisia sinisiä kuppeja pöytään.
Rippi- ja ylioppilaskahveille juhlapöytään on valjastettu lähes koko vanhojen arabioiden armeija. Silloin ne ovat sulassa sovussa toistensa kanssa, yhteisenä tekijänä samanlainen servetti ja selkeä yksivärinen liina taustanaan.
Juhlavieraat usein löytävät kuppien joukosta lapsuusmuistoja, joku saa tuulahduksen mummolan kahvipöydästä tai tädin kesämökiltä, kuka mistäkin. Sitten kaivetaankin taas kirjahyllystä kahvikuppikirjaa, mistä löytyy tietoa kupin mallista, valmistusajasta ja suunnittelijasta, usein kupille löytyy myös nimi.

Kahvikuppien keräämisen aloitin vahingossa joskus kymmenisen vuotta sitten, kun kirppikseltä tarttui mukaan kiva pieni lokerikko. Se sattui sopimaan vanhan talon ikkunan väliin ja kokeiltuani sinne paria kolmea vanhaa arabian kahvikuppia, se näytti hauskalta. Kuppeja tarvittiin lisää lokerikkoon. Kohta niitä alkoi kertyä jo yli lokerikon tarpeen ja pian huomasin, että niistä oli tosi mukava juoda kahvia - ja tarjota sitä!

Nyt kuppipareja - ehjiä sellaisia - on yli 50 kpl. Sillä määrällä voi siis vallan hyvin tarjota kahveet isommallekin joukolle. Väreinä olen keskittynyt siniseen, keltaiseen ja ruskeaan, niissä väreissä puhalluskuviot näyttävät kivalta valkoisella pohjalla. Sinisissä kupeissa löytyy muutama turkoosi, muut ovat tummemman sinisiä kuvioiden osalta.
Lisäksi yksi väriltään poikkeuksellinen kuppipari kaapin kätköistä löytyy: vaaleanpunaisella kuviolla varustettu Armi-kuppi (samaa kuppia on mulla myös kelta- ja sinikuviollisena). Tämä harvinaisuus löytyi Krookilasta, jonne niitä oli jostain tupsahtanut kaksin kappalein. Toinen oli jo myyty, mutta toinen odotteli siellä löytäjäänsä (=minua)!
Krookila on muuten oivallinen paikka, hyvät nettisivutkin löytyy osoitteesta www.krookila.fi.

Keräily on kivaa, olipa sitten kyseessä kahvikupit, pullonkorkit tai mitä vaan. Aina ei tarvitse löytää, etsiminenkin on joskus suuri seikkailu.

Taidanpa mennä laittamaan pannun kuumaksi :)

Ellis

PS. Tänään oli aivan ihana kevättalven sunnuntai. Otin ihania kuvia siskon talviparatiisista, josta olin aikonut tänään kirjoittaa. Onnistuin jotenkin deletoimaan kuvat, joten toisella kertaa, paremmalla onnella...

lauantai 29. tammikuuta 2011

Ruskeat kaksoset



Kassikaksoset, ei-identtiset.
Tässä taannoin löysin vaatehuoneen ylähyllyltä muutaman laukun, niistä yksi hoitaa nyt käsilaukun virkaa (kts. secondhandbag). Tämä kaksikko pääsee harvemmin käyttöön, koska kuuluu pikkulaukkujen klaaniin. Pullean mahonginruskean nahkalaukun löysin kerran jostain kirpparilta, siinä on jotain hassua ja sympaattista. Käytössä varmaan olisi useamminkin, mutta on niin pieni, ettei esim. tämänhetkinen lompakkoni mahdu sinne ollenkaan. (Sehän voisi toisaalta olla hyväkin asia, säästyisi rahat monessa tilanteessa, kun lompakko pitäisi jättää kyydistä pois :))
Toinen, konjakinruskea kirjekuorilaukku - nahkaa sekin - on peräisin serkkuni kotoa, joskus 60-luvulla ollut kovassa käytössä. Todellinen retroaarre!

Ei ollenkaan hassumpaa jemmata joskus jotain oikein huolellisesti. Kun sitten vuosien jälkeen vahingossa löytää jemman, voi olla ikionnellinen aarteistaan, joiden olemassaolon oli jo unohtanut :)

Laukuista puheenollen... tänään kirppiskierroksella tarttui mukaan jälleen vähän tarviketta farkkulaukkuja varten. Pieni ompelutauko on tehnyt terää, nyt alkaa jo materiaalia kerääntymään ompelukoneen kulmille ja kolme kassitilausta odottaa. Mutta niistä lisää, kunhan on jotain valmista.

Nyt jännäämään Kiiran luisteluita, sitten kipaistaan naapuriin iltapäiväkahveille :)


Lauantaiterkuin,

Ellis

perjantai 28. tammikuuta 2011

The Sink



Tässä yksi viime kesäisen kylppäriremontin hankinta, pesuallas. Olin saanut jostain päähänpinttymän, että malja-allas sen olla pitää. Juu, sellainen löytyi. Ja valkoisena, kiitos - entisen sinapinkeltaisen retroaltaan tilalle. Ei sillä, etteikö retroallas ollut toisaalta kiva, mutta se oli halki ja kyllä se curry-sinappi-ripulinruskea värimaailma alkoi jo oikeasti tökkimään. Saan sitäpaitsi ihailla sinappiallasta ja -pönttöä vielä vessassa :)

Hanakin oli jo ostettu, mutta tietty väärän kokoinen, sellainen matala... En malttanut kuunnella etämiehen ohjeita, vaan tee-se-itse- naisena menin ja hommasin omatoimisesti hanat "ompahan nekin nyt ostettu"- periaatteella :) Suihku ja sen hana oli hyvä, mutta pesualtaan hanan ottivat toki takaisin, kun selitin tilanteen.
Mutta nyt yltää vesi valumaan. Itseasiassa tuo suuri kaareva hana on kätevä, se kun kääntyy kunnolla sivulle, niin voi laskea vettä hyvin vaikka siivousämpäriin. Nythän en sitten muuta teekään kuin siivoan, hah!

Puhtoista viikonloppua!

Ellis

torstai 27. tammikuuta 2011

Let´s go to movies



Elokuvat on ihana tapa nollata ja rentoutua. Olla tekemättä mitään, kivalla tavalla.
Milloinkahan viimeksi makasin sohvalla kunnon romanttista hömppäleffaa katsellen keskellä kiireistä arki-iltaa, ja vielä rivitanssi-iltana?! Täällä nyt kuitenkin olen, kaamean päänsäryn kera, edessä muutama kestosuosikki omasta valikoimasta. Useimmat niin moneen kertaan jo nähtyjä, että niiden katsominen onnistuu vaikka silmät kiinni, ei siis tarvitse paljon tekstityksiä tiirailla, voi rauhassa keskittyä olennaiseen (=fiilistelyyn).

Holiday, Rakkautta vain (Love actual), Pieni Suklaapuoti, Englantilainen potilas, Bridget Jonesit... trailerin Blue Valentine on viime vuoden lopun elokuva, uutukainen siis. Ei kait ole tullut vielä Suomeen? Mutta ehdottomasti kuuluu tähän mun suosikkikategoriaan. Toivottavasti siis pian myös täällä.

Ehkä just nyt kaipaan kuitenkin aurinkoa, lämpöä, kommelluksia, happy endiä ja... Italiaa!
Toscanan auringon alla ilmestyi niihin aikoihin, kun etsin taloa (joskus 2000- luvun alkuvuosina), niinpä samaistuminen elokuvan sankarittareen ei ollut ollenkaan vaikeaa, heh :)

Muistan erittäin hyvin ensimmäisen yön omassa kodissa. Heräsin aamulla aikaisin, kun aurinko paistoi verhottoman ikkunan takaa ja ison jalavan varjot leikkivät seinällä. Ensimmäisen - ja ainoan - kerran mun mieleen hiipi ajatus: mitähän mä olen taas mennyt tekemään... ostin sitten talon.
Joskus kyllä mietin, että tämä talo se taisikin haluta minut, kaikenlaisia hauskoja sattumuksia jo kaupantekoon liittyi! Talo ihan selvästi huomasi, että minulla ei ollut aikomustakaan purkaa sen keittiöstä ennennäkemättömiä kohokuvioisia vihreitä kivilaattoja tai kaataa vanhoja puita sen pihasta.
Kyllä me tosi hyvin yhteen sovitaan, talo ja minä. Molemmat vähän hassuja.

Mutta nyt..ensin pari buranaa, sohva selkään ja sitten kohti Toscanaa.


Tsau!

Ellis

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Soinnut seinällä



Ostin joskus muutama vuosi sitten Kangasalta Marjamäen Pajutilalta (ihana paikka!) kasan pajusta tehtyjä kehyksiä, raameja tai mitä lienevätkään. Ne makoilivat vanhan liinavaatekaapin alahyllyllä unohdettuina, kunnes jossain siivouksen puuskassa löysin ne. Ajattelin kokeilla, miltä mahtaisivat näyttää erilaisten keittiötavaroiden taustana.
Hyvältä näyttivät.

Yhteen kehykseen löytyi kolmen haarukan kopla, vanhoja Hackmanneja. Niistä taitaa olla kuva jossain aiemmassa jutussa. Kaikkein isoimpaan kehykseen pujotin kaikki huushollin kummilusikat, mutta koska olivat kiillotuksen tarpeessa, en napannut niistä kuvaa vielä.

Viimeiseen kehykseen pääsivät kaksi vanhaa Arabian Sointu-kermanekkaa. Alempi, harmaa nekka on pelastettu lapsuudenkotini leikkimökistä, jossa siitä tarjoiltiin ties mitä sörsseleitä nukeille ja leikkikavereille noin 40 vuotta sitten (ohhoh, kylläpä aika rientää!). Kumma kyllä oli säilynyt ehjänä... sen sortin kotileikkejä suursiivouksineen ja ruuanvalmistuksineen oli, että kyllä siinä yksi pieni kannu olisi voinut helpostikin särkyä. Mutta ehjä on, täydellinen ilman särön säröä!

Ylempi, vihreä nekka löytyi jostain kirppikseltä parilla eurolla, sekin jo vuosia sitten. Kaverukset olivat kaapin täytteenä, kunnes ajattelin, että voisivat olla kivannäköinen kaksikko seinällä.

Sointu- kahvikalustoa valmistettiin vuosina 1949-1961. Se on Kaj Franckin suunnittelema ja sitä löytyy viidessä eri värissä: harmaana, luunvärisenä, roosana, sinisenä ja vihreänä. (Tiedot kirjasta "Tuhat ja yksi Arabian kahvikuppia".)
Vanhempani ovat saaneet aikanaan kahviastiaston häälahjaksi, mutta kermakannu on ainoa jäljelläoleva astia kokonaisuudesta.

Siinä nyt nököttävät, muistona menneestä, palana historiaa.


Mukavaa keskiviikkoiltaa!

Ellis

tiistai 25. tammikuuta 2011

Greetings from Japan




Ennen joulua löytyi vanhemman tyttären matkalaukun kätköistä näin kauniita tuliaisia Japanista. Ihania, kauniita, käsintehtyjä kirjanmerkkejä.
Tuliaisia sieltä kaukaa on saatu nyt jo parin vuoden ajan, muutaman kerran vuodessa. Välillä meillä on pakattu matkalaukkua ja saateltu matkalaista kaukaisen maan lennolle. Välillä meille on saapunut nuorukainen reppuineen, avoimin mielin ja silmin.
Kun kaksi samankaltaista ihmistä kohtaa toisensa, tutustuu, tulee toisilleen tärkeiksi ja rakkaiksi, silloin ei paljon välimatkoja kysellä.
Lentolippujen hintoja kylläkin :)

Kotijoukkojen osa tässä laavstoorissa on myös varsin mukava ja antoisa (enkä nyt tarkoita tuliaisia).
On ollut ihanaa saada tutustua valloittavaan persoonaan.
On ollut hauskaa viedä häntä kesällä mökille saunomaan ja uimaan tai kalastamaan mato-ongella. Asioita, mitä hän ei ole koskaan ennen tehnyt.
On ollut mukavaa kuulla hänen kodistaan ja perheestään. Huomata, miten samalla tavalla siellä lapset ovat tärkeitä äidilleen.
On ollut antoisaa oppia uusia asioita omasta lapsestaan. Huomata, miten siivet kantavat (ne omatkin, ei vain finnairin).

Maailma on suuri silloin, kun lähetät lapsesi sinne, mutta toisaalta...

...lyhyt on matka sydämestä toiseen <3


Ellis

maanantai 24. tammikuuta 2011

Happy Birthday



Lapseni, keskimmäiseni, päivänsankari.

Halusi aamulla herätä onnittelulauluun, mutta heräsikin itse ennen laulua, herätti minut, etten unohtaisi. Se hassu!
Halusi sytyttää kaikki 17 kynttilää, puhalsikin ne kerralla sammuksiin.
Halusi pyytää kavereita kakulle, kaverit tulivat, juhlivat, nauroivat ja lauloivat.
Halusi isonsiskon kylään, nyt sisko istuu linja-autossa, tulossa.

Pian on oma lauma taas hetken koossa.
Nämä hetket minä tahdon muistaa.
Tämänkin onnellisen päivän, kun kynttilöiden lämpö tuntuu sydämessä asti.

Ellis

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Secondhandbag







Laukkuystäväni vuosien takaa, löytyi pari viikkoa sitten vaatehuoneen ylimmältä hyllyltä parin lajitoverinsa kanssa. Laukut olivat isossa laatikossa, jonne ei ollut tullut kunnolla kurkistettua varmaankaan seitsemään vuoteen.

Ihanien mulberryjen ja burberryjen hengenheimolainen on peräisin Skotlannista, jossa lomailin kesällä -99 Donna-ystäväni luona. Donna vei minut ihanaan pieneen vanhojen tavaroiden kauppaan, sieltä laukku ja pieni posliinirasia lähtivät mukaani Suomeen. Laukku on varmasti ollut joskus kovassa käytössä, toisin kuin minulla. Ruutuvuoressa on pieni ommeltu merkki "Made in Italy". Sen ikää en osaa arvioida, mutta paksua nahkaa kun on, ei ole kuin kaunistunut vanhetessaan.

Minkälaisilla käsivarsilla lie kulkenut?
Minkälaisissa pubeissa kiertänyt?
Minkälaisen huulipunan kätkenyt?

Sunnuntaifiiliksin,
Ellis

lauantai 22. tammikuuta 2011

Welcome to my office





Mulla on ikioma toimisto. Puulattialla ja ikkunalla (pieni ikkuna ylhäällä katon rajassa, ei näy kuvissa), valkeat seinät ja antiikkipöytä. Kuulostaa kivalta, eikös vaan?

Meillä kotona tapahtui ensimmäinen isompi muutos kotijoukkojen kokoonpanossa viime syksynä, kun vanhin lapsista - nyt siis jo aikuinen - muutti kotoa pois. Kotiin tuli tyttären kokoinen aukko ja samalla yksi makuuhuone tyhjentyi, sänky ja jotain muuta pientä jäi toki viikonloppuvisiittejä varten.

Siinä rytäkässä tuli päivitettyä vähän muutenkin kodin tiloja. Oman osansa muutoksesta sai siinä yhteydessä tämä mun maisemakonttorini. Se lähinnä selkiytyi ja siistiytyi liiasta tavarasta ja koneista, kun vanha nuorison käytössä oleva tietokone tulostimineen ym. muutti tyhjään makuuhuoneeseen. Samalla uusi tuoli (kirppikseltä vime kesänä) pääsi käyttöön.
Voiko näin pientä kopperoa edes sanoa avaraksi, heh... No, siltä se nyt kuitenkin tuntuu. Entisen ja nykyisen vertailuun ei kuvien puuttuessa ole visuaalista mahdollisuutta, mutta voin kertoa, että muutos on huomattava.
Tämä noin kahden neliön entinen vaatehuone pitää koostaan huolimatta sisällään lähes kaiken tarpeellisen.
Pieni mutta kompakti :)

Leppoisaa lauantai-iltaa!

Ellis

perjantai 21. tammikuuta 2011

Bad Hair Day







BHD, tänään.
Heräsin hiukan liian myöhään, joten asialle ei ollut paljoa tehtävissä (tänäkään aamuna). Kun on edellisenä iltana käynyt saunassa / suihkussa liian myöhään, ei tietenkään jaksa levitellä hoitoaineita ja muita asiaankuuluvia tököttejä hiuksiin enää yömyöhään.
Aamulla hiuspehko onkin sitten kuin pakkasessa kuivunut rappuluuta.

Talvi ei ole parasta aikaa minun hiuslaadulleni. Ahkerasti yritän käyttää hoitoaineita, mutta pakkanen ja pipokausi vaan tekevät tepposet...
Hiuksissani on talvisin kaksi perusilmettä. Aika usein ne ovat kuin lehmän nuolaisemat (sähköiset, littanat, ohuen tuntuiset), toisinaan taas näytän vinttikoiralta, jolla on ollut paplarit päässä (kimmoisat, mutta ekstra-pörröiset). Näinä aamuina, jos aikaa ei ole korjata tilannetta muutoin, on olemassa kaksi tarviketta, jotka voivat pelastaa päivän - ainakin hiusten osalta.
Toinen on hiuslenkki (tai mikä vaan hiuslenkiksi sopiva, kuten tässä tapauksessa nappi-rannekoru) ja toinen tuiki tavallinen lyijykynä (muitakin kyniä voi kokeilla).

Kynänuttura on ehkä maailman helpoin. Kieritä hiukset ylöspäin samoin kuin teet hiusklipsiä varten. Työnnä kynä toiselta puolelta hiusten läpi. Tee sitten kynällä pieni käännös ja työnnä takaisin samalla tavalla toiseen suuntaan.
Kas näin sinulla on valmis kynänuttura! Tähän nutturaan on melkein aina tarvike (=kynä) mukana ja se on aina nopeasti korjattavissa, siis helppo pitää siistinä koko päivän. Ja mikä vielä kätevää, jos tarvitset äkkiä kynää, on se aina käden ulottuvilla!

Näin täällä tänään. Kampaajan aikaan on melkein kuukausi vielä, koitetaan kestää...

Mukavaa perjantai-iltaa!
Ellis

torstai 20. tammikuuta 2011

Neiti Etsivä






Tänään myöhäisilta on taas varattu Beckille ja Gunvaldille. Minustakin olisi voinut tulla poliisi. Ainakin jonkun ammatinvalintatestin mukaan (joskus 80-luvulla). Ihan totta, testissä kysyttiin kaikki mahdolliset luonteenpiirteet ja muut ominaisuudet. Ei nyt ihan ensimmäiseksi olisi tullut itselle mieleen, vaikka oon kyllä osoittanut viimeksi muutama vuosi sitten selvästikin lahjoja kyseiselle alalle.

Eräänä marraskuun iltana (siis silloin muutama vuosi sitten) tulin liiteristä puukopan kanssa. Huomasin, että ohueen lumikerrokseen oli jäänyt jäljet suurehkoista kengistä. Jäljet johtivat suoraan naapurin nurkalta mun pihaan ja siitä meidän pihan läpi ja keittiön ikkunan alta taas toisen naapurin pihaan. Hmmm... Joku on kulkenut tästä!
Rynnistin puukopan kanssa sisälle ja kyselin, oliko lapsista kukaan nähnyt mitään tai ketään outoa pihassa tai lähettyvillä. Eivät olleet. Lähdin uudestaan toteamaan, että jäljet olivat toden totta siellä.
Reippaana tyttönä kävelin naapuriin soittamaan ovikelloa ja kertomaan havainnoista, että osaavat muutkin olla varuillaan. Naapurissa kiiteltiin, kun tulin ilmoittamaan, olivat vastikään tulleet kaupasta, eivätkä olleet huomannet jälkiä tai muutakaan omituista. Menin samoin tein toiseen naapuriin. Siellä oltiin myös jäljet huomattu. Sinne oli jokin aika sitten tullut nuori poika myymään partiolaisten joulukalenteria, ihan siitä naapurista, äitinsä kasvimaakengät (sellaiset suuuuret, vähän crocksin tapaiset) jalassa. Joo-o.
Lampsin kotiin. Siinähän ne kasvimaakengät olivat tuulikaapissa. Ja muutama myymättä jäänyt kalenteri keittiön pöydällä. Että tämän sortin salapoliisi täällä asuu. Oikea Neiti Etsivä.
Meillä oli hauskaa sinä iltana (=lapsilla, minun kustannuksella).

Eihän minusta voisi oikeasti koskaan mitään etsivää tulla, hukkaan kaiken. Viimeksi tänään lompakon. En tosin itse vielä sitä ollut huomannut, kunnes puhelin soi ja työmatkan varrella olevalta suurelta kirppishallilta soitettiin. Kysyivät, onko minulla kaikki tallessa. Olin juuri vetänyt kengät jalkaan hakeakseni lompakon autosta. Sanoivat, ettei tarvitse, se on heillä siellä.
Onni onnettomuudessa, joku rehellinen löytäjä palautti lompakkoni kirppiksen kassalle. Että iso kiitos vaan hänelle, kuka olikin!

Tulipas tästä pitkä stoori. Mutta nyt tulee kiire, kohta alkaa rivitanssi...

Näihin tunnelmiin, näihin tapahtumiin,
Ellis

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Vanhassa vara parempi






On hauskaa suunnitella ja loihtia vanhoille romuille ja kaikenlaisille käyttötavaroille - ei aina niin vanhoillekaan - uusia käyttötarkoituksia. Joskus tuntuu, että ne sopivat uuteen "elämäänsä" paremmin kuin siihen virkaan, mihin ovat alunperin tarkoitetut.
Näin kävi meillä, kun mietin, minkälaisen säilytystavan tai -paikan keksisin vessapapereille, niille vararullille, jotka kuitenkin olisi hyvä sijoittaa suurinpiirtein käden ulottuville. Sain ajatuksen. Kokeilin.
Nyt meillä sitten on sateenvarjoteline vessassa :)

Postilaatikosta löytyi tämän päivän postin mukana uusi Kotivinkki. Selasin sitä kahvikupposen äärellä, kunnes silmiini osui aukeama, kuinka vanhoista matkalaukuista voi rakentaa kätevän "lipaston".
Seuraavaksi hyppäsin tuolista ja kipaisin ottamaan kuvan omasta lipastostani, jonka rakensin (=pinosin) joskus viime kesänä, kun kannoin taas yhden matkalaukun kotiin huutokaupasta ( yllätys!). Olen siis suorastaan aikaani edellä :)
Tämä lipastojuttu on siksikin hauska, että nyt voin ottaa henkseleitä paukutellen puhelun etämiehelle, joka on (turhaan) yrittänyt saada minua luopumaan vanhojen matkalaukkujen "kasasta", kuten hän hienoa tämän hetken sisustusuutuuttani nimittää.

Päivän trendikkäin lipasto on muuten kätevä säilytyspaikka esim. lehdille, maalaustarvikkeille ym. tavaroille, joita ei välttämättä ihan joka päivä tarvitse. Jokapäiväisiä tavaroita ei ainakaan kannata laittaa siihen alimpaan laatikkoon (=laukkuun)!
Kirjaston kirjoja tähän lipastoon ei kannata kuitenkaan säilöä, saattavat unohtua vähän pitemmäksikin aikaa (nimim. sakot jo maksettu)...
Ja mikäs estää lähtemään matkalle näin patinoituneen ja kokeneen reissaajan (=laukun) kanssa. Eri asia on sitten se, ovatko tavarat enää tallella, kun pääset perille :)

Keskiviikkoterveisin,
Sisustussuunnittelu Ellis Oy

tiistai 18. tammikuuta 2011

Talven valo






Selkeinä päivinä talven valo on kuulasta ja kaunista. Jotenkin hiljaista ja ohimenevää, niinkuin on päivä talvella: äkkiä se vain hämärtyy ja sitten kohta onkin pimeää.

Talvipäivän valo tulee armotta pölyisten ikkunoiden läpi, pieni auringonsäde yrittää yltää edes ikkunan karmiin asti.
Hiljainen tuulikello katsoo vanhoine lusikoineen, haarukoineen ja kakkuvuokineen ulos, taitaa muistella viime kesää ja niitä tuulia, jotka sitä heiluttivat.
Nyt se on talviteloilla, lomalla, kun ei sellaista kesällä saa.

Näitä tuulikelloja syntyy silloin tällöin, kun tekee mieli vääntää rautalankaa ja olla ajattelematta mitään. Kapistuksia, härpäkkeitä, niinkuin nuoriso niitä nimittää meillä. Halusipa joku kuitenkin omaan huoneeseensakin :)


Sateen jälkeen talven valoa odotellen,
Ellis

maanantai 17. tammikuuta 2011

Kolme väriä: punainen








Punainen. Vahva voimaväri minulle. Pieninä ripauksina lämmin, hauska, tehokas ja etenkin jouluna asiaankuuluva. Kokonaan punainen vaate tuntuu kuitenkin itselle vieraalta ja yksinkertaisesti väärän väriseltä. Tai no, olihan mulla kerran (vuonna 96, heh) kirkkaanpunainen (yksivärinen!) kotelomekko. Sitä mekkoa en kovin montaa kertaa ehtinyt edes käyttää, kun se jo meni pilalle: lennätin rinnuksille lasillisen viiniä, punaviiniä, kuinkas muuten. Yritin pestä ja liottaa mekkoa ties minkälaisissa tahranpoistoliemissä, mutta punaviini vain pysyi sitkeästi mekossa. Kohtalo järjesti niin, että mekon ja minun tiet erkanivat. En ollut siitä kovinkaan pahoillani :)

Omasta kodista löytyy jokunen tärkeä punainen asia.
Rakkain niistä on vanha kitara, joka on kulkenut mukana vuodesta 1986. Yhdessä vanhan pianon kanssa ne luovat olohuoneen tunnelman ja antavat vaihtoehdon television katselulle.

Olihan meillä jonkin aikaa punainen plyysisohva, pikaistuksissa hankittu. Sohva oli kova ja kulmikas, joten olin tosi helpottunut, kun sain antaa sen pois. Luulen, että se kuitenkin pääsi ihan hyvään kotiin, missä sen askeettisia ominaisuuksia ja vahvaa väriä osattiin arvostaa.

On yksi paikka, mistä varmasti jokaiselta naisihmiseltä löytyy punaista: meikkipussi!
Eräänä syksyisenä aamuna olin lähdössä töihin, taas kerran pienen kiireen saattelemana. Ensin asiaankuuluvat pienet ja nopeat meikkaukset aamukahvin kera ja siitä pikkuhiljaa tien päälle. Matkalla kurkistin jostain syystä peruutuspeiliin ja minut kohtasi veretseisauttava näky: olin hämärässä aamussa epähuomiossa, ajatuksissani, vahingossa tai jostain muusta käsittämättömästä syystä piirtänyt kulmakarvani huultenrajauskynällä. Voitte kuvitella, mikä ihana kehystys kasvoille :) Pysyin kuitenkin tiellä ja selvisin töihin asti. Siellä huomasin, että loputkin silmämeikit olivat poskilla, niin paljon olin nauranut matkalla...
Jos joskus aamuvarhaisella näette jossain punaisin kulmakarvoin kulkevan naisihmisen, se olen luultavasti minä :)

Maanantaiterveisin,
punahuuli-Ellis

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Kolme väriä: sininen








Sininen. Yksi lemppareistani värimaailmassa lukemattomine sävyineen. Savunsininen. Siniharmaa. Tummansininen. Sininen uni. Sininen hetki. Siniset silmät. Denim. Taivas.

Kuvissa joitakin kotinurkista löytyneitä sävyjä, omia sinisiä ja tärkeitä asioita.

Pienen sini-ruskeasävyisen keramiikkataulun tarina ansaitsee tulla kerrotuksi. Taulu löytyi viime kesänä huutokaupasta kolmella eurolla. Se on luultavasti ruotsalaista alkuperää, pohjassa merkintä: L. Bergsten. Taulu odotti sivupöydällä vuoroaan. Olin pannut sen merkille jo heti kierrettyäni katsomassa, minkälaista tavaraa oli tarjolla. Muistan ajatelleeni, että ilman tuota en lähde tänään kotiin.
Ilta kului ja huutokauppa eteni, mutta taulun vuoroa ei kuitenkaan tullut, joten menin ja kysyin, voisiko sen ottaa huudettavaksi. Meklari nosti taulun ja kysyi olisiko jollakin kolmea euroa taulusta tarjota. Minulla oli.

Taulun tyttö on selvästi onnellinen helmistään (uusista?), kasvoilla rauhallinen, tyyni ilme, hiukset valtoimenaan. Tunsinko jotain yhteenkuuluvuutta taulun tytön kanssa?
Tein viime kesänä paljon koruja ja olin löytänyt ilon käsitöistä muutenkin pitkästä aikaa. Ehkä taulu vain tuli vastaan juuri sopivalla hetkellä ja oli hyvä muistutus siitä, että ei suureen iloon aina tarvita kalliita ja isoja asioita.
Niin tai näin, taulu asuu nyt makuuhuoneen vaaleamman sinisellä seinällä, korulipaston päällä. Se on epäilemättä rakkain huutokauppalöytöni.

Sunnuntain sinisistä tunnelmista,
Ellis

lauantai 15. tammikuuta 2011

Kolme väriä: valkoinen







Tämän aiheen inspiroi tänään piipahdus ihan uskomattoman ihanassa kodissa, jossa valkoista ja vaaleaa oli paljon, mutta mukana kulki myös muita naturelleja ja maanläheisiä värejä. Visiitti oli taas kerran jotenkin niin visuaalinen kokemus (kuten myös kulinaristinen, kiitos Viipi :)) , että kotimatkalla huomasin hymyileväni itsekseni tämän tästä. Kamera tietty oli kotona, joten hehkutan nyt vain näin verbaalisesti. Vanhat, aikaa nähneet tavarat olivat päässeet tuossa kodissa uusien rinnalle tasavertaisesesti, kokonaisuus oli yksinkertaisesti kaunis. Ja koska (oikeasti vahingossa) unohdin kotiin kangaspussin, jota alunperin ajattelin poikkeuttaa kotimatkalla, saan taas hyvän syyn piipahtaa uudelleen :)

Toinen hyvä ystäväni, joka oli visiitillä mukana, sujautti autossa kassiini pienen paketin. Kotiin tultuani löysin paketista aivan ihanan käsipeilin, jonka kahvan väristä sain hyvän syyn liittää siitä kuvan tähän valkoisen värin postaukseen (syy olisi kyllä löytynyt muutenkin jonkinlaisen aasinsillan kautta). Pienet yllätykset ovat ihania arjen keskellä (kiitos Raila!)

Olen pannut merkille, että valkoista on yhä enenevässä määrin myös vaatekaapissani, huolimatta siitä, että joskus 90-luvun alussa se ei tullut kuuloonkaan värianalyysin mukaan. Löysin muuten juuri äskettäin nuo hauskat, pienet väriliuskat ja mieleen muistui, kuinka niitä vaivihkaa kurkittiin käsilaukun uumenista vaatekaupassa tankojen välissä, heh! Vaikka kai niissä jotain perääkin saattoi olla. Mutta valkoinen on jokatapauksessa hyvä, puhdas väri. Valon väri. Talven väri. Onhan tuota lunta tullutkin...

Talvi-illan valkoisin terveisin,

Ellis