torstai 29. kesäkuuta 2017

Värjätyt pitsit

Mulla on ollut pitkään tekemättömien hommien listalla yksi asia, joka on konkreettisesti täyttänyt pyykkikaapista yhden korin. Eikä se ole mikään sukkapyykki :D

Korissa on lojunut vanha kellertävä tädin virkkaama sänkypeitto, joka värinsä takia ei ole oikein osunut käyttöön tällä vuosituhannella. Niinpä se on ollut majoittuneena pyykkikoriin, jos jonakin päivänä saisin sen värjättyä.
Pikkuhiljaa pyykkikoriin etsiytyi myös vähän tahraisia vanhoja pitsinpätkiä ja kellastuneita pitsiliinoja. En osaa edes sanoa, kuinka kauan nuo ovat korissa marinoituneet - kiitos ison pyykkikaapin - ihan rauhassa ovat saaneet siellä maata.

Vihdoin eilen osui käsiini siivouskaapista taannoin ostamani Dylon -väripaketti, jonka samantien tyhjensin pyykkikoneeseen (rumpuun). Värijauheen päälle kaadoin tavallista ruokasuolaa noin puoli kiloa ja sitten vaan kaikki pitsit peittoineen päivineen koneeseen.
40° pesuohjelma päälle ja sen jälkeen vielä toinen kerta pyykkiaineen kanssa - valmista tuli!
Laiskuuttani en edes kastellut värjättäviä ennen koneeseen laittoa, vaikka ohjeessa niin neuvottiin. Voi olla, että sillä on joissain tapauksissa merkitystä, jos esim. isoja lakanoita värjää, mutta nämä ainakin värjäytyivät tasaisesti.




Lopputulos oli tosi kiva! Sänkypeittokin pääsee kaapin perältä käyttöön ja pitseille tulee varmasti käyttöä ompeluhommissa.

Onneksi olin ostanut väriaineita kaksin kappalein... seuraavaksi väriä pintaansa saavat yhdet vanhat lakanat, joille onkin luvassa vielä jatkoaikaa uuden värin myötä.

Iloa päiviisi!

Ellis


tiistai 27. kesäkuuta 2017

Vielä kerran Toscana

Voinko päästä takaisin??! Täällä sataa, on koleaa ja märkää. Suomen kesä... onneksi on sentään valoisaa ja lupaukset lämpenevästä.
Vien teidät vielä kerran Toscanaan. Sain toiveen kertoa vielä hotellista, jossa majoittauduimme, joten täältä pesee!




Vuokrasin meille siis jo etukäteen Booking.com -sivuston kautta majapaikan (vertailin muidenkin sivustojen kautta hintoja ja hotelleja, mutta koska teimme varauksen jo helmikuun lopulla, osoittautui bookingin kautta tehty varaus tämän hotellin edullisimmaksi. Loppumetreille asti pidin arpajaisia kahden hotellin välillä. Onneksi sitten kallistuin jostain intuitiosta johtuen tähän kyseiseen. Tämä osoittautui meille ihan täydelliseksi rauhan tyyssijaksi, kuten jo jossain matkakertomuksen tuoksinnassa taisin hypettää. Agriturismo Fattoria Le Giare. <3




Koska Toscana oli meille ennalta tuntematon kohde, halusimme varata majapaikan ennakkoon koko loman ajaksi, emmekä tehneet niin kuin olemme pari kertaa aiemmin tämmöisellä roadtrip -tyyppisellä matkalla tehneet, eli että kierrellään, mennään sinne minne nenä näyttää ja napataan lennosta majapaikka kulloinkin sopivalta näyttävästä tarjonnasta ja kylästä. Tai sitten olemme tulleet vanhoiksi (!). Mutta joka tapauksessa, nyt vaan tuntui siltä, että nyt haluaa keskittyä Toscanan maisemiin, kuljeskella puolen päivän tai päivän kestävillä retkillä ja palata majapaikkaan tuntematta hitustakaan stressiä siitä, minne seuraavaksi yöksi päänsä kallistaisi. Hotellin sijainnista ja muusta tarkemmin pari postausta aiemmin, täällä.




Asuimme ylimmässä kerroksessa, jossa meidän huoneiston lisäksi oli vain yksi toinen huoneisto. Jokaisella huoneistolla oli oma nimi, me asuimme Ciclamino -nimisessä "kodissa". Nimet oli maalattu oven viereen keramiikkalaattaan ja kuvasivat Toscanan alueen kukkasia.
Maisemat olivat kuin satukirjasta, illalla häämötti edessä kukkula, jonka rinteellä korkealla loistivat Cortonan valot. Viehättävässä vinttihuoneistossa näytti tältä:








Piha-alue oli suuri. Siellä oli uima-allas, huvimaja, nurmikenttä, grilli ja oleskelualuieita. Autoille oli suojaisa, osittain katettu ja maksuton parkkipaikka aivan aidan takana.




Hintaan kuului aamupala, joka nautittiin viihtyisässä ruokailuhuoneessa. Tarjolla oli croissantteja, leipää, leikkeleitä, leipomuksia, hedelmiä, jugurtteja, myslejä, tuoremehuja ja toki kahvia ja teetä.






Tuoreita hedelmiä erityisesti olen huomannut kaipaavani täällä kotonakin aamupalalla. Niinpä hainkin heti kotiin palattuani kaupasta nektariineja, melonia, kiivejä, banaaneja ja maustamatonta jugurttia. Maistuu niin hyvältä täällä kotonakin aamukahvin kaverina!

Ostoksiakin ehdittiin tekemään, vaikka miksikään suureksi shoppailijaksi en itseäni tunnista :D 





Cortonasta parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsee Valdiciana Outlet Village, johon hurautimme eräänä kuumana päivänä. Siellä viileissä kaupoissa hurahti kepeästi muutama tunti. Tuliaisiksi löytyi muutama paita ja itselle (kuinka ollakaan) kengät, lenkkarit ja vähän kosmetiikkaa.






Näihin kuviin ja tunnelmiin,

Ellis



lauantai 17. kesäkuuta 2017

Toscanan auringon alla part.3

Minä uskoa satuihin. Keijuihin, peikkoihin, tonttuihin ja onnellisiin loppuihin. Satumaiseen tuuriin ja siihen, että kun tarpeeksi uskoo, voi saavuttaa haluamiaan päämääriä. Toki on jaksettava uskoa. On jaksettava tehdä töitä ja nähtävä vaivaa. Mutta jos ei yritä, ei voi onnistua. Jos ei haaveile, ei voi olla lapsellisen onnellinen haaveen täyttymisestä.




Matka Toscanaan on ollut haave. Olen jaksanut pitää sitä yllä vuosikausia. Olen haaveillut siitä ja sen kumpuilevista maisemista. Tiilikattoisista kivitaloista, kukista valtavissa ruukuissa ja loputtomista viiniviljelmistä. Pienistä mutkittelevista teistä maaseudulla. Auringonlaskuista ja värikkäästä taivaanrannasta.




Yksi monista haaveista tänne tultaessa oli, että voisin löytää Bramasolen - tuon talon Toscanan auringon alla -elokuvasta. Se on varmaan ollut monen muunkin "pyhiinvaelluskohde" täällä, mutta kovin niukasti siitä ja sen sijainnista kuitenkin löytyi faktaa netistä. Tai ainakaan minä en meinannut löytää. Mutta yrittänyttä ei laiteta!




Niinpä me löysimme eilen pienen seikkailun jälkeen Cortonan rinteillä mutkittelevan tien. Sen yhden mutkan takana, ei kovinkaan kaukana, oli kellanruskea kivitalo, jonka pihaa kiersi rautaportti. Portin vieressä oli pieni kiveen hakattu syvennys, johon voi tuoda kynttilän tai kukkasia (saatatte muistaa, kuinka elokuvassa vanha papparainen toi aina kukkia muurin syvennykseen). Jotakin tuttua talossa oli, ehkä parveke, joka antoi tielle päin... talon koko ja väri. Rautaportissa oli nimilaatta: Bramasole. Voitte arvata, kuka oli onnensa kukkuloilla! :D





Talo on niin korkealla, että pihaan ei voi mitenkään nähdä - mikä on hyvä juttu asukkaiden kannalta. Ikkunat olivat kuitenkin auki ja jostain talon uumenista kuului iloista puheensorinaa. Meitä ei niinikään voinut kunnolla nähdä, joten mitään huonoa omaatuntoa ei tästä pikaisesta portilla pyörähtämisestä ja parin valokuvan nappaamisesta voinut mitenkään saada. Ei taidettu olla ihan ensimmäisiä, eikä ainoita ;) ;)




Meidät ohjasi lopulta perille pieni tripadvisorin vinkki, josta nappasin osoitteen. Sen klikkasin suoraan Google Mapsin navigaattoriin, joka ohjasi meidät suoraan perille.
(Vinkkinä muille samanlaisille leffahörhöille, talo löytyi tämmöisestä osoitteesta: Localita Torreoni 150-154, Cortona)






Samalla puolella Cortonan kukkulaa löytyy toinenkin todellakin käymisen arvoinen paikka  (kiitos Viipi vinkistä!). Ikiaikainen Le Cellen luostari, Franciscus Assisilaisen perinteitä vaaliva, yhä toiminnassa oleva luostari. Sekään ei ole monen kilometrin päässä Cortonasta ja sinne johtaa ruskeat opasviitat jo Cortonaan menevältä tieltä lähtien. Suuntaa auton nokka kuitenkin Torreonin suuntaan, niin satut nopeammin oikealle tielle.




Kun astuu luostarin portista sisään, astuu aivan toiseen aikaan. Tosi vaikuttava paikka. Suurin osa luostarin alueesta on privaattia aluetta, sillä täällä asuu yhä munkkeja, mutta pienenkin osan näkeminen on hieno kokemus.





Olin juuri sanonut ääneen, miten siistiä olisi nähdä paikan päällä edes yksi ihan oikea munkki.. olin miettinyt, ovatko he todella ruskeakaapuisia miehiä, joilla on naru vyötäisillä. Ja kas kummaa, kun tulimme sillan yli ensimmäiseen rakennukseen, edessäni seisoi munkki ruskeassa kaavussa, naru vyötäisillään. Hän katosi kuitenkin samantien jonnekin luostarin uumeniin.




En malttanut olla ajattelematta, minkälasta elämää nuo miehet viettävät valitsemallaan tiellä tuossa melko karun näköisessä, joskin todella kauniissa paikassa. Luostarin symmetrinen ruusutarha oli uskomattoman näköinen.





Päivät menevät lomallakin nopeaan ja viikko on pian vierähtänyt. Palasimme juuri Cortonan lauantai-illasta. Siellä jazz ja katusoittajat olivat vallanneet pienet kujat ja ilmassa oli säveliä ja hilpeyttä. Pääsimme näkemään yhdet italialaiset häät aitiopaikalta ravintolan terassilta. Paukkuraketit ampuivat ilmaan kimaltavia konfetteja ja taivaalle nousi lopulta iso kimppu valkoisia ilmapalloja.








Huomenna, kun pakkaan matkalaukun, katson tarkkaan ympärilleni. Painan mieleeni nämä tuoksut ja värit. Sisiliskon keltakirjavan selän sen kiirehtiessä ikkunaluukun ohitse kotiinsa.
Sen hiukan vinon kohdan muutenkin vinossa makuuhuoneen katossa, johon silmä osuu ensimmäisenä aamulla herätessä. Sadettajan sihinän puutarhassa, pelargoniat ja laventelit.





Jätän tänne pienen palan itsestäni, että se juurtuisi tähän punertavaan maaperään, pienen viiniköynnöksen viereen. 
Että olisi palattava takaisin.

Ciao!

Ellis


perjantai 16. kesäkuuta 2017

Toscanan auringon alla part.2

Pieniä havaintoja ja vinkkejä Toscanasta (omiani, eivät siis mitään yleisiä totuuksia!)

* Yleistä: täällä on siistiä, tienpientareilla ei näy roskia, ei myöskään kaduilla. Jalkapallo on todella suosittua (vrt. jääkiekko Suomessa) ja jokaisen pikkukylän laidalla on oma kenttä. Täällä Fratticciolan pienessä kylässäkin, pellon reunassa, ihan meidän majapaikan alapuolella on kenttä, jossa on ihan oikeat pelit joka toinen ilta. Sinne myydään lippuja ja nakkikioskista voi ostaa pikkupurtavaa. Jalkapallokentän laidalla löytyy luultavasti peli-iltoina enemmän ihmisiä, kuin koko kylässä on asukkaita. Jotenkin liikuttavaa <3




* Ihmiset: ystävällisiä, sydämellisiä, avuliaita. Katsovat silmiin ja hymyilevät paljon.

* Miehet: komeita, kauluspaitaisia, charmikkaita. Nauttivat elämästä. Ajavat kovaa. Vanhemmat miehet muodostavat yhteisöjä mm. huoltoasemien baarien ulkopöytiin olutta siemaillen ja päivän jalkapallotuloksia yhdessä ihmetellen.

* Naiset: kauniita, huoliteltuja, ahkeria. Kovia puhumaan.

* Mummot: huivipäisiä, vanhoja, ruskeiksi paahtuneita. Usein mustamekkoisia. Ketteriä. Liikkuvat  useimmiten jollakin moottoroidulla menopelillä (pikkuauto, mopo).




* Lapset: hyväkäytöksisiä, kauniisti puettuja. Matkapuhelin ei ole kasvanut kämmeneen kiinni.

* Autoilu: lyhyeltäkin vaikuttavaan matkaan kannattaa varata aikaa, sillä tiet ovat pieniä, kapeita ja nopeusrajoitukset useimmiten 30-50 km/h. Polttoaineet: bensa ja diesel ovat hinnoissaan (lähes sama kuin Suomessa, motarin varrella vielä enemmän), joten kannattaa vuokrata pieniruokainen menopeli.

* Kieli: joka paikassa ei puhuta englantia, mutta italialaisten kanssa pärjää hyvin elekielellä.





* Ruoka: hyvää!! Ravintoloita - ristoranteja ja trattorioita - on joka puolella. Täältä  puuttuu (onneksi) monesta etelän maasta tutut sisäänheittäjät. Saat rauhassa tutkailla oven pielessä  ruokalistaa ja päättää, jatkatko matkaa vai astutko sisään. Se tuntuu mukavalta. Viini on edullista ja  hyvää. Paikallisia viinejä kannattaa kokeilla ja niiden valmistukseen voi tutustua vierailemalla  paikallisilla viinitiloilla. Me poikkesimme kauniilla Avignonesin viinitilalla Montepulcianossa. Noin tunnin mittaisen kierroksen hinta oli 20€/hlö ja siihen sisältyi perusteellinen kierros pellolta  kellariin ja lopuksi viininmaistelu.










* Hotelli: en ole eläessäni ollut lomalla näin hiljaisessa ja rauhallisessa majapaikassa! Asumme Fattoria Le Giaressa, pienessä hotellissa (perheyritys), joka sijaitsee Fratticciolan pienen kylän laitamalla, noin  10 minuutin ajomatkan päässä Cortonan kaupungista. Isolina, emäntämme, on tosi avulias ja ystävällinen. Aamupala on runsas ja hyvä, pyykkiä voi pestä, jos on tarvis. Puutarhassa on uima-allasalue ja useita kivoja soppeja, joissa voi oleskella ja nauttia rauhassa lomasta. Nukahdan ja herään linnunlauluun. Vanhojen kattojen alla pesii lukuisia pääskysiä ja kyyhkyt huhuilevat lakkaamatta.
Lämmin vesi tulee suihkussa pienellä viiveellä, ainakin täällä vinttihuoneistossa, joten kannattaa  päästää hyväntahtoisesti mies ensin suihkuun. ;)






* Luonto: täällä on juuri niin kaunista, kuin kaikissa kuvissa tai elokuvissa. Tai ei sittenkään. Täällä on vielä kauniimpaa.


Ellis




keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Toscanan auringon alla part. 1

No niin, tässä sitä ollaan. Olen löytänyt maanpäällisen taivaan, uskokaa tai älkää. Monen vuoden haaveilun jälkeen olen vihdoin päässyt Toscanaan, auringonkukkapeltojen ja huojuvien sypressien äärelle. Huokaus.




Kaikki alkoi oikeastaan jo vuonna 2004, kun eräänä pimeänä iltana palasin elokuvista. Olin joitakin kuukausia aiemmin itse tehnyt elämässäni rohkean päätöksen ja ostanut itselleni ja lapsilleni oman kodin, talon, joten ei ollut vaikeaa asettua elokuvan päähenkilön saappaisiin hänen selviytyessään impulsiivisen päätöksen jälkeen italialaisen talon remontoinnista ja uuden elämän aloittamisesta siellä. Toki, minähän olin turvallisesti kotiseudulla, eikä talostani repsottanut ikkunaluukut, mutta jotenkin vaan samaistuminen päähenkilön kirjailijattareen oli enemmän kuin helppoa.
Romanttista hömppää, sanoisi joku. Ainakin etämies, joka tuossa vieressä nyt kuitenkin myhäillen tutkii lähialueen viinitiloja ja miettii, mihin voitaisiin huomenna ajella... <3




Saavuimme Toscanaan kaikessa rauhassa sunnuntaina. Vuokra-auto löytyi helposti ja pian jo pieni harmaa Ford kiiti moottoritietä Roomasta pohjoiseen. Parin tunnin ja yhden pysähdyksen jälkeen löysimme majapaikkamme vahingossa juuri, kun olin ilmoittanut, että olemme eksyneet. Pienen kujan ja alamäen päätteeksi navigaattori ilmoitti meidän olevan perillä, vaikka edessä näkyi kuitenkin vain viiniköynnöksiä, peltoa ja muutama oliivipuu. Niin, ja jalkapallokenttä. Heti, kun pienen automme nokka kääntyi ympäri palataksemme takaisin, huomasin sen: pyöreän rautaisen kyltin, joka heilui hiljalleen kevyessä kesätuulessa ja jossa luki majapaikan nimi.




Ajoimme pitkän sypressikujan läpi ja pian edessä kohosi kiviraunion näköinen, jyhkeä rakennus, jossa oli mintunvihreät ikkunaluukut.
Hoidetusta piha-alueesta huomasi heti, että tultiin paikkaan, jota vaalittiin ja hoidettiin rakkaudella ja hyvällä huolenpidolla. Kukkaruukkuja ja korituoleja oli pitkin puutarhaa ja muutama vieras istui vehreällä allasalueella, muualla ei näkynyt ketään. Odottelusta ja huhuilusta huolimatta ketään ei näkynyt. Lopulta emäntämme otti meidät vastaan puhelimitse ja kehoitti meitä asettumaan taloksi huoneistoon, jonka ovasta löytyisi avain roikkumasta.

Viileän kivitalon portaat johtivat ensin toiseen kerrokseen, sitten vielä ylemmäs, kunnes pysähtyivät ruskean oven eteen. Lukossa roikkui avain valkoisen sydämen kanssa ja oven takaa löytyi pieni kattohuoneisto. Korkea tiiliseinä, kylpyhuoneen kattoikkuna, vinot katot, puinen iso vaatekaappi, tiililattia, korkea rautainen sängynpääty ja ne ikkunaluukut. Lintujen laulu, joka tulee suoraan sisälle.




Samana iltana ajoimme vielä muutaman kilometrin päähän Cortonaan. Tie kiemurteli vuorenrinteellä niin, että melkein huimasi. Perillä kaikki kadut olivat täynnä ihmisiä ja autoja paikallisen perinnejuhlan takia. Juhlaväki oli pukeutunut keskiaikaisiin vaatteisiin ja huilut soivat kujilla samalla, kun jonglöörit esittivät pallotemppujaan.




Koska oli sunnuntai-ilta, kaupat olivat kiinni, mutta ravintolat onneksi auki myöhäisille ruokailijoille. Ruoka maistui pikku terassilla, josta avautui ehkä yksi kauneimpia auringonlaskuja kapean kujan välissä. Taivas näytti siltä kuin joku olisi maalannut pensselillä pitkän vedon oranssia, sitten vähän keltaista ja vaaleaa vaniljaa.






Cortonan rinteen huikeat maisemat, lasi viileää toscanan viiniä ja huoleton, sydämellinen italialainen mentaliteetti, jossa kenelläkään ei ole kiire mihinkään... kiitos ja hyvää yötä!

Ellis