sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Sunnuntaimietteitä


Sunnuntai.
Aamun kirkkaus vaihtui pian utuiseen alkutalven päivään. Kuura sentään viipyi nurmikolla pitkään, kun ilma sinnitteli pakkasella koko päivän.




Päivä täyttyi pitkästä kävelystä metsään koirien kanssa, eilisen lohisoppa lämpeni lautasille ja ensimmäiset piparkakut paistuivat uunissa. Hiippailin päivän valolla puutarhassa tarkistamassa, onko tammenlehdet tallella ;) Oli ne. Sytytin samalla kynttilän lyhtyyn, joka on vanhan tammen alla.




Joulu alkaa hiipiä ihan varovasti mieleen... oikeestaan kiva, koska vaikka sitä aina etukäteen ajattelee, ettei ainakaan stressaa tai vouhota joulun tulon kanssa, on se kumminkin ihan mukavaa sitä odottaa ja valmistella.
Rauhassa ja sopivasti.




Tänään aloitettiin sen verran, että kirjoiteltiin ylös, mitä ruokapuolta jouluna on ja kuka mitäkin hankkii ja valmistaa. Jokunen lahjakin on jo kaappien kätköihin etsiytynyt, ihme ja kumma!





Meillä ei ole muuten kotona tänä vuonna ensimmäistäkään joulukalenteria! Partiolaisten kalenteri vähintään on ollut aina, mutta nyt sekin jäi hankkimatta. Vielähän tuota ehtii, mutta jospa nyt mentäiskin tää vuosi näin.




Jospa mä teen itselleni ihan oman kalenterin, joka päivä ihan pienen jouluvalmistelun? Blogikalenteria oon pitänyt pari vuotta, nyt en ole ehtinyt miettimään sellaista, mutta jos oikein inspis iskee, kuka tietää...

Adventtiterveisin,

Ellis


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Iloa ja valoa


Heipsan! Tulin vaan toivottamaan kivaa huomenna alkavaa marraskuun viimeistä viikkoa.
Virittelin just muutaman euron löydöt, pienet pattereilla toimivat jouluvalopampulat, tuohon rekeen.




Tää pikku reki nököttää joulunajan eteisen sinisen lipaston päällä.
Siihen on kiva rakentaa pieni jouluasetelma - itseasiassa mä taidan hakea siihen pikku kuusen!
Viereensä seinälle se saa farkkuisen joulusukan, johon kerääntyy meidän perheen joulukortit. Miten niin mulla alkaa olla jouluinen fiilis? Kai nyt jo saa ollakin? Vähän?

No, tästä se pikkuhiljaa lähtee...

Sunnuntai-illan terveisin,

Ellis

tiistai 18. marraskuuta 2014

Being Mother

Lapseni, rakkaani!

Mihin se aika karkasi? Miksei kukaan kertonut, että päivät, kuukaudet ja vuodet kuluvat silmänräpäyksessä? Että niitä kaatuneita maitolaseja ja saksittuja matonhapsujakin tulee kaipaamaan. Samoin kuin niitä reissuvihkoviestejä, jotka muuttuivat harmaiksi ohimoille. Joita oli sentään aika harvoin. Nyt sen tajuaa... Nehän olivat sitä suolaa, elämässä. Niinkuin pakahduttavat ylpeyden hetket sokeria. Molemmat välttämättömiä.




Yhtäkkiä kurahousuja ei enää tarvita, nukkekoti nostetaan talteen varaston hyllylle ja lopulta sinne viedään myös pikkuautolaatikko.

Koulureput pakataan syksyisin. Luokka toisensa jälkeen vaihtuu, kunnes ala-aste vaihtuu yläasteeseen ja ennenkuin huomaakaan, juhlitaan lakkiaisia ja jotakuta toista odottaa kirje kutsuntoihin.




Eräänä päivänä vain huomaa, että lapsuusmuistot ovat paljon enemmän kuin varaston hyllylle äitiyspakkauslaatikkoon viikatut ensimmäiset potkuhousut ja sinne talteen nostettu rakkain nalle.
Muistot kulkevat ajatuksissa, tuoksuissa, rivien väleissä. Kaikkea ei voi pakata laatikoihin.

Muistot tulevat esiin äänensävyinä, joista tunnistaa oman itsensä ("noinko minäkin aina sanon..").
Ne ovat siinä tavassa, jolla huudetaan heipat lähtiessä tai kotiintullessa. Tai se, mitä sanotaan nukkumaan mennessä.

Yhtäkkiä huomaa, miten näkymätöntä ja samalla mittaamattoman arvokasta perintöä on saanut omasta lapsuudenkodistaan ja miten sitä on huomaamattaan siirtänyt eteenpäin. Pieniä ja ehkä arkipäiväisiäkin asioita, joissa huomaa toimivansa samalla tavalla kuin oma äiti tai isä aikanaan.
Miten joulukuusi koristellaan. Miten ollaan muiden ihmisten kanssa. Miten kiitetään.
Suututaan ja lepytään.




Mikä ihme tänään herätteli miettimään moisia? Oliko se lapsen vanha kirje joulupukille, joka putosi kirjan välistä lattialle? Oliko se jääkaapin ovessa asustava liikuttava ystävänpäiväkortti nuorimmaiselta monen vuoden takaa? Vai oliko se sittenkin iltapäiväinen puhelinsoitto, niiden kutsuntojen jälkeen, että heinäkuussa pakataan nuorukaisen reppu armeijan harmaisiin?
Hiipikö sen jälkeen mieleen ajatus, onko lapsuusmuistoja kertynyt riittävästi? Niitä lämpimiä ja kauniita? Onko muistoissa yhteisiä, sellaisia muistoja, jotka minä muistan, jotka he kaikki kolme muistavat?
Ne on jokatapauksessa meidän muistoja. Ainutlaatuisia.




Saatatte muistaa, kun kirjoitin talon huokauksista elokuussa?

Aikaa on kulunut ja talo on opetellut luopumaan. Se on syksyn pimetessä totutellut rauhallisempaan elämään ja huolehtinut niistä, jotka vielä jäivät. On se myös saanut viikonloppunsa, joina se on ottanut vastaan kapsäkit olalla saapuvat matkalaiset. Kuivattanut pyykkinaruillaan tutut pyykit, joihin on luovuttanut hyvät kotituoksunsa tunnistettavaksi satojen kilometrien päässä, kun kasseja taas avataan ja puretaan. 




Elämä löytää uomansa. Niin talokin. Sen huomaa vaivihkaa muutamista asioista, joista ensimmäinen tulee vastaan jo kotiovella: kotiin tullessa löytyy tuulikaapista matto! Kas, en muistanutkaan sen olevan hiekanvärisellä kantattu juuttimatto, se kun aina ennen oli piilossa kenkäröykkiön alla. ;)


Rakkain terveisin,

Äiti



sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Messuterkut - ja kiitokset!


Lämmin kiitos <3 kaikille metrin puodissa piipahtaneille ja pidempään viivähtäneille!!
Monta ellistä ja wirberryä (ihanan ystäväni Viipin alpakkaneuleet) päätyi uuteen kotiin ja matkalaukkuihin tuli taas tilaa uusille.



Kuvia oli tarkoitus napata, mutta... kuinkas sitten kävikään? Hmph. Jotenkin aika pääsi lipsahtamaan ihmisiä ihmetellessä, pöytää myllätessä, höpöttäessä, ystäviä ja opiskelukavereita tavatessa - joo, meillä oli jopa pienimuotoinen kurssikokous, kun neljä meistä vuonna -89 valmistuneista sattui samaan aikaan samaan paikkaan. Sinne metrin puodin taakse. Apuva, sitä käkätystä ja höpötystä! :D Ja sitten paikalle tupsahti vielä viideskin, tosin osa porukkaa oli jo siinä vaiheessa hajaantunut. Niin, ettei kai ihme, jos nyt ei tullut mieleen säntäillä kameran kanssa kuvakulmia miettimässä? :)))
Elämä ei messuillakaan ole aina pelkkiä käsitöitä!
Oli myös tosi mukavaa ja mieltä lämmittävää tavata blogin kautta tutuksi tulleita! *hyppii iloissaan*(Saila, kiitos vielä tuliaisesta <3)

Meillä on messuilla jo ikiomat kantikset! Ihanat Taina ja Katjuska pyyhältävät puotiin heti perjantaiaamuna, kun messuportit ovat auenneet. Usein vauhtiladyt päättävät messurundin myös meille, kun vaadimme nähdä kaikki ihanat pyörällisiin vetolaukkuihin talletetut aarteet ja löydöt. Ja olihan niitä taas löytynyt, vaikka nyt kuvassa vilahtaakin ensimmäiset (jotenkin tutun näköiset) ostokset!



On meillä kassakonekin! Vanhan matkalaukun takana. Se koostuu osista, kuten peltilaatikko, silmälasit, kahvikupponen, muistikirja, suklaata ja muuta herkkua, erilaista sälää, kuten kyniä, saksia ja mitä sitä nyt käsityöläinen tarvitsee... Toimii ilman sähköä, eikä mene rikki, vaikka putoisi lattialle (on kokeiltu).




Ensi vuonna uudelleen, samaisessa paikassa, Novitan ei-niin-pienen lankakaupan kupeessa, karvalankaneuleiden naapurissa, on pieni sininen kauppa, pellavalla ja villalla höystettynä. Tänä vuonna Wirberryn iki-ihanat pellavamekot pitivätkin välivuotta Viipin opiskelujen vuoksi, mutta aikomus on palauttaa ne heinäseipäälle ensi vuonna. Let's hope!

Sunnuntai-illan terveisin,

Ellis


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Siipiä ja sulkia... ja messulipun VOITTAJA!

Vauhti vaan kiihtyy, kun messuviikonloppu lähestyy!



Eilen kynä lähti yhtäkkiä piirtämään siipiä ja sulkia - ajatus tarttui lennosta jostakin ja hupsis... yhtäkkiä lakanaan oli ilmestynyt rivikaupalla siipiä ja sulkia!
No, korujahan niistä. Jos joku vaikka kaipasi vaihtoehtoa sudenkorennoille (joita onkin lennellyt täällä ihan sakeanaan).




Tänä vuonna olen erityisesti ajatellut messuja siitä näkökulmasta, mitä mahtaisi etsiä kävijä, joka kiertää kolme hallia ja koittaa löytää jotain kivaa, uniikkia, kevyttä ja vaikka sopivan kokoista lähetettäväksi tai annettavaksi pieneksi lahjaksi.
Siitä lähtökohdasta on syntynyt kasapäin koruja ja patalappuja, kivoja pieniä lahjoja, muistamisia. Joulukukan sijaan tai ihan oikeaksi lahjaksi. Tai ihan omaan kotiin, itseä ilostuttamaan.
Helppoja kantaa mukana ja sopivan hassuja. :D




Onhan mulla toki hiukan kasseja ja essujakin, vanhoista villapaidoista vörkittyjä pussukoita ja lapasia. Taitaa jokunen farkkumattokin matkustaa Tampereelle.

Vielä ehtii mukaan messulippu-arvontaan, klo 21 arvotaan messulippu jollekin tulijalle - käy klikkaamassa itsesi mukaan, kts. edellinen postaus!
MESSULIPPU ARVOTTU, VOITTAJA ON LAURA! ONNEA!! LAITATKO MULLE SÄHKÖPOSTILLA OSOITTEESI (TAI ELLIKSEN FACEBOOKKIIN VIESTILLÄ).


Paja kutsuu, on mentävä... pian nähdään, eiks jee!

Ja vielä yks juttu... MUKAVAA ISÄNPÄIVÄN ILTAA <3

Sunnuntai-illan terkuin,

Ellis

torstai 6. marraskuuta 2014

Voita messulippu!


Arvaatte varmaan, missä mä olen ollut, kun täältä ei ole kuulunut pihaustakaan pieneen hetkeen?
Sielläpä juuri - mummun vanhan oranssin, maailman parhaan ompelukoneen ääressä, paininjalan alle juuttuneena.
Suomen Kädentaidot 2014, eli kotoisammin sanottuna Tampereen käsityömessut, alkavat tasan viikon päästä torstaina 14.11. ja jatkuvat aina sunnuntaihin 16.11. asti.





 Siellä sitä taas ollaan, "omassa" tutussa metrin puodissa kaikkien mahdollisten ja mahdottomien tuunailujen keskellä.
Messuilla on vaan niin... ihanaa. Erilaista. Ystäviä. Kohtaamisia. Elämyksiä. Kaikkea...





Tule sinäkin! Päätin laittaa taas pienen arvonnan pystyyn... tällä kertaa Ellis-blogin lukijoille. Eli... jos olet kirjautunut blogin lukija, voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen.
Jos haluat osallistua, mutta et ole lukija, voit klikata itsesi mukaan tuosta sivupalkista >
se on helppoa!




Arvonta-aika kestää sunnuntai-iltaan asti, ehdin sitten maanantaina postittamaan lipun voittajalle. Voittajalle lankeaa myös pieni tehtävä: sinun pitää tulla ja etsiä neula heinäsuovasta - toisin sanoen, tule ja etsi minut ja pikkuinen farkkupuoti, sulle on luvassa paikan päällä vielä pikkuinen muisto!
Tässä tulee koordinaatit: C-halli, P176.



Yksi messujen ihanimpia juttuja on ollut se, että olen saanut tavata joitakin teistä ihanista sieltä ruudun takaa! Todellakin siis ilahdun suuresti, jos tulette nykisemään ja moikkaamaan, jos messuilla vierailette!




Nyt, valot sammuksiin ja pää tyynyyn ;)

Marraskuun alun terveisin,

Ellis