sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Pitsiliinoja ja kynttilöitä


On juhannusyö.
Meillä palaa olohuoneen pöydällä pitsiliinan päällä kynttilä. Läheisen pienen kiinakaapin päällä muutama lisää, sitten vielä pianon päällä ja eteisessä ja keittiön pöydällä.









































Päätän paeta jalkapallon infernaalista loppuhuipennusta jääkaapille. Kaivan folion alta savulohta ja kermaviilikastiketta. Oranssi kuppi kätkee salaatin, lisään siihen fetaa ja salaatinkastiketta ja kumoan niinikään lautaselle. Lasiin vähän viiniä.

Ihan kuin jouluna!
Kynttilät, hyvä ruoka ja yöherkuttelu... jopa toppatakki päivällä, siellä öljykangastakin alla - veneilemässä ja kaloja narraamassa ei muuten olisi tämmöinen vilukissa tarjennut.

Sama se, joulu tai juhannus. Omanlaiset juhannusjutut on tärkeitä... saunominen, mökkielämä, rakkaat ihmiset. Sauna lämpenee, missä sitten ollaankin - se kuuluu asiaan.

Tummanvihreä hämärä laskeutuu ikkunan takana, puutarhassa näyttää hiljaiselta.
Ensi vuonnakaan en vie untuvatoppista varastoon ennen juhannusta. Villasukat - ne on myös ihan must. Niin jouluna kuin juhannuksena.

Tässä vielä facen puolelle aiemmin rustaamani juhannustaika:

Elliksen juhannustaika:

Kerää kukkia ojanvarsilta ja laita maljakkoon.
Laita hyvää ruokaa ja laita sitä riittävästi, ei tarvitse koko juhannusta kokkailla.
Sauno ja ui, vaikka vesi olisikin jääkylmää. Onhan juhannus!
Ajattele, että se on kesä nyt. Vaikka sitten sataisi rakeita.
Jos et usko, nipistä vaikka itseäsi ja katso kalenterista, totta se on!
Jos et ole vielä ehtinyt varastoida toppavaatteita, se on vain bonusta - nyt niille on käyttöä. Varsinkin, jos olet järven rannassa.
Laita kynttilöitä palamaan, kokko paloi jo eilen. Se myös lämmittää, jos olet nimittäin kytkenyt lämmöt kesäksi pois päältä.
Avaa pullo hyvää kuohuvaa ja nauti. Juhannus on vain kerran vuodessa, mutta joulu - se on joka vuosi!
Ihanaa juhannusta kaikille 


Halit, Ellis


sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Talkoot

Viikko takaperin meillä oli oman perheen talkoolauantai. Nuorten aikuisten työkasvatusta parhaimmillaan :D

Olin jo keväällä päättänyt, että pidän omalle perheelle talkoot, saadaan yhden päivän/viikonlopun aikana kuivat puut liiteriin, uudet puut pinottua seinustalle kuivumaan ja matot pestyä.
Nuorison kalentereihin merkittiin hyvissä ajoin kesäkuun ensimmäinen lauantai, ettei kukaan keksisi viime metreillä mitään erikoista ja äkillistä ajanvietettä itselleen... hehee.

Mä en oikeastaan muista, mistä ajatus talkoiden pitämiseen syntyi... oliko se jonkun turhautuneen "voitkoviedäroskat tai viitsisitkötyhjätätiskikoneen" -päivän jälkimainingeissa syntynyt kuningasidea vai ajattelinko vaan, että kun järkätään puolivirallisesti talkoot, kukaan ei voi kiemurrella talon pakollisista hommista eroon (= ne eivät jää yksin mulle!)...
Koska totta puhuen, jos mä olisin vaivihkaa kysynyt jonakin ihan tuiki tavallisena lauantaina: "Haluaisko joku lähteä pesemään mattoja?" tiedän vastauksen ilman kristallipalloa tai muuta: voisin ihan itse lähteä mattoja pesemään. Tai sitten saisin ehkä mukaan jonkun puoliksi pakotettuna. Tai ihan kokonaan...

Jostain se talkooajatus kuitenkin lähti. Ja hyvä niin!

Esikoisneidille sattui omien töidensä kanssa sopivasti vapaa viikonvaihde, joten hän saapuikin kotirintamalle jo perjantai-iltana. Hänen poikaystävänsä puolestaan ennätti junaan vasta lauantaiaamuna aikaisin, työvuoroa kun kesti myöhäiseen perjantai-iltaan asti.
Keskimmäinen neitokainen vasta odottelee kesätyönsä alkamista, joten hän oli jo valmiina passissa, samoin poikaystävänsä.
Nuorimmainen nuorukainen meni aamuseitsemään töihin, mutta kotiutui sieltä jo puolen päivän jälkeen.

Lauantaina klo 13, yhden reippaan reissulaisen junalta hakemisen ja parien aamukahvien jälkeen julistettiin talkoot alkaneeksi!

Miesväki suuntasi kulkunsa puuliiteriin ja klapukasalle. Etämies alkoi halkomiskoneen kanssa pilkkomaan vielä edellisiltana hakemaansa puukuormaa ja kolme nuorukaista kiikutti koivuhalkoja liiteriin. Kun talon seinusta oli tyhjentynyt kuivista koivuista, alkoi siihen muotoutumaan pikku hiljaa uusista puista hienoa pinoa... puita tuntui aina vaan riittävän...







































Halkopinot kolmessa rivissä... näyttää, ettei niitä paljoa ole, mutta...
trust me - kyllä niitä on :D


Minä pakkasin tyttäret autoon mattokuorman kanssa. Molemmilla omat pullot mäntysaippuaa ja kunnon kuurausharjat... ja vähän evästä tottakai ;)
Matka vei mattorantaan, jonne jätin reippaat pyykkärit mattojen kanssa.










































Mitäs mä sitten itse tein?
No, täytyyhän jonkun vastata työnjohdollisista asioista :D
Ei vaan, mä sain linnoittautua keittiöön ja leikkiä italialaista suurperheen emäntää...
Ensin laitoin hellalle mehumaijallisen raparperia ja mansikoita kiehumaan. Yksi pieni satsi mehua saatiin siinä muun ruuanvalmistuksen ohessa.
Uunissa paistui iso vuoka lasagnea ja kaksi pellillistä pizzaa. Kulhoon vielä iso salaatti ja jälkiruuaksi lättyjä mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa.
Huolehdin myös, että talkoojuomaa oli kylmässä, keittelin kahvia tarpeen ja taukojen mukaan.

Pieni  kamala kaatosade ja kohtalainen ukkoskuuro sotkivat hommat muutaman tunnin päästä, joten saunanlämmitykseen päästiin hiukan aiottua aikaisemmin. Loppuilta pelailtiin, relailtiin ja nautiskeltiin raparperi-mansikkaboolia.
Ai niin, tarkistettiinhan täällä myös lottolappuja! Jokainen sai ruokapöydässä itselleen valmiiksi täytetyn lottorivin - olin tehnyt jokaiselle yllätyksenä yhden rivin lottoa :D
(vahinko vaan, voittoja ei tällä kertaa tullut...)
Seuraavana aamupäivänä jatkettiin talkootyöt loppuun, niin että sunnuntai-iltapäivään mennessä kaikki saatiin valmiiksi.

Talkoista jäi tosi positiivinen mieli. Olen supertyytyväinen tämän idean toteuttamiseen, siihen sitoutumiseen, millä kaikki osallistuivat ja miten asiaan suhtautuivat. Erittäin iloinen ja ylpeä olen omasta kolmesta nuoresta aikuisestani, mutta myös molempien tyttärien poikaystävistä, jotka ennakkoluulottomasti heittäytyivät anoppi-kokelaan halkopinon kimppuun :D
Etämies hoiti oman hommansa ja ohjeisti nuoria miehiä puuhommissa ja minä keskityin "naisten hommiin" - näin tällä kertaa.

En tainnut ihan kokonaan vävykokelaitakaan pelästyttää, kun toinen sanoi reippaasti lähteissään:
"ensi vuonna sitten uudestaan" :D
Tosin, mulla siintää jo mielessä syksy... tää piha on aika iso... ja täällä on paljon isoja, vanhoja lehtipuita... joko arvaatte?

Ihanaa juhannusviikkoa!

Ellis



perjantai 13. kesäkuuta 2014

DIY: Hattarakassi kesäksi


Onkohan mulla liikaa pöytäliinoja? Ehkä... :)









































Jostain lehdestä tai netistä pomppasi vastaan kesäkassi, johon oli näppärästi ommeltu kaksi nelikulmaista pitsiliinaa yhteen. Mulla alkoi raksuttaa heti, että mahtaa tulla myös tosi kiva höttöbägi, jos laittaa kaksi pyöreää pitsiliinaa vastakkain ja surauttaa ympäri.



Mulla on noita bambukahvoja jos vaikka minkäkokoisia ja -mallisia yksi kaapin hylly täynnä farkkukasseja varten, joten kävin valkkaamassa mahdollisimman pienet ja sievät ja surautin ne kiinni.
Hyllystä vielä leveä ruskea pitsi koristeeksi ja ... tadaa! Hattarabägi on valmis!
Aikaa meni ehkä vartin verran. Helppoa, nopeata... ja tulee pöytäliinakaappiin äkkiä tilaa :)
Ei ehkä kannata kovin pieniä avaimia tai parkkikolikoita kanniskella tässä veskassa...

Torstaiyön terveisin,

Ellis

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Kassiarvonnan voittajat!


Sunnuntai-illan kassiarpajaiset on suoritettu... kiitos isosti kaikille osallistujille!!
Sanomattakin selvää on, että olisi ollut enemmän kuin ihanaa arpoa kassukka teille kaikille, mutta kun niitä joutilaita oli vain kaksi.. :)
Onnettarena toimi keskimmäinen, tytär, joka nappasi turkishattuunsa arpalaput ja arpoi voittajat :)





* Lila bägi matkaa Anniinalle ja Bling-bling-bägi puolestaan lähtee Lady of the Messin hellään huomaan!

ONNEA ANNIINA JA LADY :D



Laitatteko Anniina ja Lady mulle osoitteenne tuossa sivupalkissa olevaan sähköpostiosoitteeseen - tai Elliksen facebookkiin yksityisviestillä - saan bägit matkaan mahd. pian.
Loppuviikosta kassit varmasti jo keikkuvat uusilla käsivarsilla :D


Meillä oli muuten vallan mukava talkoo-viikonloppu! Kertoilen tuosta hiukan lisää alkuviikosta, nyt meen takaisin kirjan pariin... sopivan hömppää kesälukemista ja ajatusten nollaamista.

Soon moro, huomiseen!

Ellis <3

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Pelastettu


No niin. Jos ollaan siivoamassa puuliiterin nurkkia, niin johan sieltäkin löytyy jotain aarteeksi luokiteltavaa. Seinältä roikkumasta.

Monen monituisen vuoden jälkeen päätän vihdoin roudata yhden lapsuuden muiston metalli- ja jätekeräykseen - varsinkin, kun se on liiteriin tulevan korkean puupinon tiellä. Loogista.
Vanha potkukelkka, joka on saanut koskemattomana roikkua seinällä, kunnes tulisi sopiva hetki hävittää se. Nyt se tuli, se sopiva hetki.
Joudun kumminkin selittämään itselleni, että tätä ei ole tsiljoonaan vuoteen kukaan käyttänyt. Tätä ei voi enää kukaan käyttää. Tämä on noin 6-vuotiaan lapsen mitoituksella tehty. Tämä on umpiruosteessa.

Nostin pikkuruisen, ruostuneen potkukelkan seinältä alas nurmikolle. Peräkärryn viereen. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt tuokin lähtee. Sitten katsoin punaista rapistunutta maalia ja tarakkaa...






Yhtäkkiä olin talviaamuna viilettämässä kouluun, reppu tarakassa kiinni. Pakkanen nipisteli poskia ja mun parhaan ystävän kanssa potkuteltiin vierekkäin, samanlaiset karvahatut päässä, oikaisten läheisen hautausmaan kautta...
Potkukelkkoja oli pitkä rivi koulun edessä, siihen vaan omakin parkkiin ja ekaluokkalaisen innolla aloittamaan koulupäivää.






Potkukelkka näytti nurmikolla aika hauskalta. Jotenkin paradoksaalista, että ruostunut ja pois heitettävä talvitavara herääkin yhtäkkiä eloon keskellä kauneinta kesää...
Minä ja kelkka... erottamattomat <3
Nyt sillä on oma paikka kesällä omenapuun alla ja talven se saa ansaitusti levätä liiterissä, omalla paikallaan. Nää on niitä juttuja, jotka vähän hymyilyttää ja joita kaikki ei takuulla ymmärrä. Eikä tarvitsekaan.









































Hehe.. mä voin kuvitella etämiehen "ilon", kunhan se tuon huomaa. Kelkka on etuoven lähellä, sitä ei voi olla huomaamatta :D Saatan melkein jo kuulla hämmentyneen ja epäuskoisen kommentin asian tiimoilta... :)

Keskiviikkoyön keskeltä,

Ellis





tiistai 3. kesäkuuta 2014

Orvokkini, tummasilmä


Eka lomapäivä... se tunne, kun on vähän pöllähtänyt eikä oikein tiedä, mistä päästä alkaisi kotikaaosta purkaa.
Ei se mitään, vaikka ei heti osaa tarttua mihinkään.









































Parit aamukahveet, sitten hiljalleen alkaa pyykkiä hakeutua koneeseen ja pian kone jo hurisee iloisesti.
Huomaan nostelevani edellisillan astiat tiskialtaasta koneeseen ja eipä aikaakaan, kun tiskikoneen humina täyttää keittiön.




Vilkaisu jääkaappiin kertoo, että maitoa ja kananmunia on haettava. Kaupassa päätän ottaa samantien punaisen maidon uuniriisipuuroa varten.

Pyykit kuivuvat ulkona nopeasti. Päivän mittaan ehtii muutaman koneellisen... jos ei eksy naapurin terassille kahvittelemaan, kuten mulle kävi! :)









































Suunnittelin päivälle vain muutaman jutun, että en lyyhistyisi työleirin alle ja että saisin edes ne hoidettua. Jotenkin leppoisa ja kiireetön moodi nappasi mut haltuunsa ja iltakymmeneltä pensastomaatin taimea istuttaessani huomasin, että oon saanut päivän mittaan tehtyä yhtä ja toista... listan hommista jäi yksi ompeluhomma tekemättä, mutta sen sijaan tuli touhuttua monta muuta pientä juttua ulkona.




Pieni orvokki oli unohtunut kukkapenkin laitaan. Siinä se nökötti nuukahtaneena istutusastiassaan, kun nostin sen pieneen maljaan mullan keskelle ja annoin sille vettä. Voi pientä <3












































Näihin tunnelmiin...

Ellis the viherpeukalo ;)

PS. Muistaakaapa kassiarvonta ed. postauksessa!