keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Pelastettu


No niin. Jos ollaan siivoamassa puuliiterin nurkkia, niin johan sieltäkin löytyy jotain aarteeksi luokiteltavaa. Seinältä roikkumasta.

Monen monituisen vuoden jälkeen päätän vihdoin roudata yhden lapsuuden muiston metalli- ja jätekeräykseen - varsinkin, kun se on liiteriin tulevan korkean puupinon tiellä. Loogista.
Vanha potkukelkka, joka on saanut koskemattomana roikkua seinällä, kunnes tulisi sopiva hetki hävittää se. Nyt se tuli, se sopiva hetki.
Joudun kumminkin selittämään itselleni, että tätä ei ole tsiljoonaan vuoteen kukaan käyttänyt. Tätä ei voi enää kukaan käyttää. Tämä on noin 6-vuotiaan lapsen mitoituksella tehty. Tämä on umpiruosteessa.

Nostin pikkuruisen, ruostuneen potkukelkan seinältä alas nurmikolle. Peräkärryn viereen. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt tuokin lähtee. Sitten katsoin punaista rapistunutta maalia ja tarakkaa...






Yhtäkkiä olin talviaamuna viilettämässä kouluun, reppu tarakassa kiinni. Pakkanen nipisteli poskia ja mun parhaan ystävän kanssa potkuteltiin vierekkäin, samanlaiset karvahatut päässä, oikaisten läheisen hautausmaan kautta...
Potkukelkkoja oli pitkä rivi koulun edessä, siihen vaan omakin parkkiin ja ekaluokkalaisen innolla aloittamaan koulupäivää.






Potkukelkka näytti nurmikolla aika hauskalta. Jotenkin paradoksaalista, että ruostunut ja pois heitettävä talvitavara herääkin yhtäkkiä eloon keskellä kauneinta kesää...
Minä ja kelkka... erottamattomat <3
Nyt sillä on oma paikka kesällä omenapuun alla ja talven se saa ansaitusti levätä liiterissä, omalla paikallaan. Nää on niitä juttuja, jotka vähän hymyilyttää ja joita kaikki ei takuulla ymmärrä. Eikä tarvitsekaan.









































Hehe.. mä voin kuvitella etämiehen "ilon", kunhan se tuon huomaa. Kelkka on etuoven lähellä, sitä ei voi olla huomaamatta :D Saatan melkein jo kuulla hämmentyneen ja epäuskoisen kommentin asian tiimoilta... :)

Keskiviikkoyön keskeltä,

Ellis





14 kommenttia:

  1. Haha :D
    Kyllä nyt joka pihaan yx potkukelkka mahtuu! Etkä kanna sitä enää varastoon tilaa viemään. Hyvinhän tuo kannattelee syksyllä kurpitsalyhdyn ja talvella vaikkapa lyhteen sekä kynttilälyhdyn...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sähän sen sanoit! Just noin mä sen taidan tehdäkin ;)
      Kiitti Liina <3

      Poista
  2. Ihana ihana ihana! Juuri samanlaisia kouluun potkuttelumuistoja minullakin. Oma potkukelkka lepää tyhjillään olevassa lapsuudenkodissa, mutta sitten kun se joudutaan tyhjentämään, kelkka kyllä jää. Sanoi toi mitä tahansa. Piste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, katoavaa kansanperinnettä :D Ja oli vähällä joutua kaatikselle, uuh... onni, ettei helle ollut vielä pehmentänyt ihan kokonaan pääkoppaa!
      Ja just noin, pidä vaan pääsi ja potkuttele kelkka nurmikolle eläkepäiviä viettämään :D

      Poista
  3. No eihän tuota voi hävittää! Potkukelkat on ihania. Aika tyyritä vaan. Jos asuisin järven rannalla, olisi ihan potkutella järven jäällä. Sitä mun äiti tekee talvisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Mun siskolla on toinen koti saaressa, joten siellä potkutellaan talvet, täällä "kuivalla maalla" tulee harvemmin potkuria kaivettua liiteristä. Ja sit kun on toi karvainen kaveri, jonka kanssa on kuitenkin ehkä vaikeeta liikkua potkurin kanssa... :)

      Poista
  4. Olin jo "huutamassa", että pelastan tuon kelkan...no ei tarvinnukaan..:)

    VastaaPoista
  5. Itse en myöskään olisi raskinut heittää noin kaunista pois! Ihana :)

    VastaaPoista
  6. Ihanan koristeen sait puutarhaasi. Hyvä ettet pois heittänyt. Miehet eivät aina ymmärrä näitä hienouksia ennenkuin ne on toteutettu, jos sittenkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tällä kertaa mies suhtautui yllättävän positiivisesti mun päähänpistoon - jopa kehui... :)

      Poista
  7. No en olisi miekään tuota pois heittänyt. Just passeli nykyiseen tehtäväänsä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläkepäivät ne on potkukelkallakin :D

      Poista