maanantai 28. helmikuuta 2011

Skiing is believing







Eka kerta suksilla, hyvällä asenteella, aidolla riemulla! Mukana kuvausryhmä ja valmentaja :)

Hiihtämisen lisäksi tänään ajeltiin jäätiellä autolla, laskettiin mäkeä pulkalla, syötin pekonista ja pehmeää miilunpolttajan spagettia, kyläiltiin, saunottiin...

Keli mitä mainioin... kevät ehkä tulee sittenkin!

Maanantaiyön terkuin,

Ellis

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Suomifood







Tänään meillä on syöty perinteistä suomalaista ruokaa. Etävävyn toiveena on ollut meillä käydessään saada sellaista, mikä on meille suomalaisille tyypillistä, perinteistä ruokaa. No, karjalanpaistissa on kyllä nämä ominaisuudet kohdillaan, Japanissa tuskin tätä löytyy ihan joka kuppilan menulta :)
Tämän ruokalajin kohdalla onnistumisprosentti on liki 100, suurin työ tässä ruuassa on kantaa raaka-aineet kaupasta kotiin. Uuni hoitaa homman - aikaa kannattaa varata riittävästi, mitä pitempään hautuu, sen mureampaa on paisti.

Karjalanpaistin kyytipoikana perunamuussi on ihan ehdoton, tosin joskus vaihtelun vuoksi syödään potut ihan vaan keitettynä, sekin passaa. Punajuuri sopii mainiosti samalle lautaselle, kuten monen muunkin liharuuan kanssa.
Taisi olla nälkäistä porukkaa, kun yhtään kuvaa en ehtinyt napata edes omasta annoksestani lautasella :)

Terkkuja etämiehelle Kanadaan, jos töiltäsi ehdit kurkistaa tänne. Sielläkään ei taida olla karjalanpaistia ruokalistalla :)
Meidän perheessä näköjään vallitsee tämmöinen etämieskulttuuri. Perinnöllistä? Heh!
Meillä on tässä muutama kiva talvipäivä tiedossa, vähän hiihtämistä, mäenlaskua, talvijuttuja... ja tietenkin saunomista.
Alkaa taas lontookin luistaa päivän treenaamisen jälkeen ihan kivasti!

See you tomorrow, I think!
Good night, sleep tight,

Ellis

lauantai 26. helmikuuta 2011

Siivekkäät



Täällä on tänään tämmöisiä siivekkäitä.
Pienempi enkeli istuu kesät talvet takapihan terassin pilarin kolossa, isompi on tämmöinen arkisempi, mutta on silläkin siivet :)


Tää arkienkeli on tänään tuuletellut torkkupeittoja ynnä muita ja koittanut saada paikkoja jonkinmoiseen kuntoon. Kun viikon makaa kuumeessa, on huusholli sen näköinen, että huh huh! Pienten perhetalkoiden (=työleirin) jälkeen koti alkaa muistuttaa taas etäisesti sitä paikaaa, mikä se oli joskus... Kamalasti ei vielä jaksa heilua, mutta vähän kerrallaan.
Mihinkäs tässä on kiire?

Pienen automatkan jälkeen päästään istumaan mummulan ruokapöytään. Mummun kalakeitto ja lätyt on ehkä parasta, mitä olen syönyt pitkään aikaan. Muutenkin ihanaa päästä neljän seinän sisältä jo liikenteeseen - muuallekin kuin oman pihan pyykkitelineelle :)

Eiliseen elokuvailtaan vielä...
Juuri, kun vähän sekavalta tuntuvan elokuvan tapahtumat alkavat muuttua kiinnostaviksi ja alkaa vihdoin tapahtua jotakin, tapahtuu OIKEASTI jotakin.
Nimittäin koko leffa jämähtää paikoilleen yhteen kuvaan, eikä suostu liikkumaan eteen eikä taakse.
Sammutan, aloitan uudelleen, etsin kohtausvalikosta edellisen ja seuraavan kohtauksen ja yritän jatkaa katsomista. Ei onnistu. Dvd on jumiutunut johonkin elokuvan puolivälin ja lopun välimaastoon. Mikä tuuri! Toisessa päässä sohvaa jo nukuttiin, karkit oli syöty ja loppuratkaisun sai ihan itse kuvitella millaiseksi halusi. Huippua!

Edellisen kerran, kun vuokrasin elokuvan, unohdin palauttaa sen ajoissa...
Ei ole ehkä mua varten nää vuokraleffat.

Tänään jännitetään kumpi vie voiton, Harjakainen vai Munamies! Ja kun Emma Gaala on samaan aikaan toisella kanavalla, eihän tässä taas ehdi muuta kuin hengästyä lauantai-illan kiireessä. Huh!

Siipien havinaa kaikille,

Ellis

perjantai 25. helmikuuta 2011

Nou hätä



L.O.M.A alkoi!

Vaikka en viikkoon taudiltani töihin päässytkään, mukavalta tuntuu silti. Aion ottaa lomaa myös sohvasta, olen maannut kiintiön vähäksi aikaa täyteen.
Mukava fiilis, mm. näistä syistä:

* ei kuumetta koko päivänä
* nokka tukossa mutta nou hätä
* vihdoin jaksan mennä saunaan, se on ihan kohta lämmin
* myöhäinen elokuvailta tiedossa saunan jälkeen

Pitemmittä tarinoitta nyt menen heittämään ainakin jonkinmoiset löylyt...

Mukavaa myöhäistä perjantai-iltaa!

Ellis

torstai 24. helmikuuta 2011

Looking through my window



Tähän pönttöön on kirjosieppo aika monena kesänä tehnyt kesäpesän ja poikaset.



Noniin, meni kokonaista kolme päivää ja olen TÄYSIN koukuttunut siihen yhteen aamupäiväsarjaan - onneksi olkoon vaan käsikirjoittajat. Sydän paikallaan, joka siis tulee jo ties kuinka monetta kertaa, mutta mulle ihka ensimmäinen tapaaminen näiden sairaanhoitajien ja tehtaan miesten kanssa. Jotenkin vaan kiva miljöö ja koukuttavia ihmissuhdedraamasotkuja... Saippuaa englantilaisessa paketissa, kyllähän se mulle käy, noin pieninä palasina :)

Tänään on ensimmäistä kertaa sellainen olo, että alkaa elämä voittaa. Aamuyöllä kolmen kieppeillä heräsin ihan kamalaan särkyyn. Jokapaikkaan koski ja kolotti, nukkumisesta ei tullut mitään ja kuumekin oli taas noussut. Ei muuta kuin buranaa ja keinutuoliin istuskelemaan. Siitä sitten jossain vaiheessa hiiviskelin takaisin sänkyyn, kun särkylääke alkoi vaikuttaa ja kuume laskea.
Nyt koko päivänä ei ole vielä kuumemittari noussut yli normaalilukeman, melkein tekee jo mieli kiljua. Ääntä vain ei paljoa tule... Taitaa taudin selkä jo taittua - on kyllä jo aikakin. Melko voimattomaksi on tää kuumeputki vienyt naisen. Ei tarvitse kauaa seisoskella hellan vieressä tai yrittää mitään muutakaan puuhaa, kun tulee ´voimattomuuspuuska´ja silmät alkaa haeskella lähintä tuolia. Hiihtoloma alkaa huomenna, joten jos edes suunnilleen tolpilleni pääsen, I´m happy!

Niin paljon mieli tekee jo ihmisten ilmoille, että innostuin kuvaamaan ikkunoiden (erittäin pölyisten) läpi muutaman takapihaotoksen.


Oikeastaan tässä kokeilin, saanko kunnon kuvaa ikkunassa roikkuvasta tuikkukyntteliköstä (sain joskus kauan sitten joululahjaksi siskoltani), mutta taustalla kyllä näkyy osa takapihan terassia. Ovi, joka taustalla häämöttää vaalean kyltin kera on ovi Puotiin.


Tämän pienen rautapöydän äärellä juon usein kesällä aamukaffeet.

Kai se kesä sieltä joskus tulee...
Kesästä tulikin mieleeni rantakuntoon kesäksi -projekti. Se on vähän vahingossa saanut vauhtia alleen tällä viikolla, vaaka kun näyttää -3 kg!! Eli varsin tehokas painonpudotusviikko - ei kylläkään mitenkään suositeltava...
Nyt täytyy vaan yrittää muistaa vahtia, mitä käsi tuonne suuhun työntää, hiihtämisestä tai muustakaan liikunnasta kun ei vähään aikaan ole mun projektille hyötyä, täytyy toipua ensin kunnolla...

Taidan silti lomaviikolla saada jonkinlaista tuntumaa hiihtämiseen, lupasin näet opastaa lajin saloja ensikertalaiselle. Kaukaa on taas saapunut läheiseksi tullut ystävämme reppunsa kanssa. Kunhan tästä kunnolla paranen, saan tänne mieluisimmat vieraat (=tutut) ikinä!

Toivorikasta torstaita,

Ellis

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Mummun keinu



Tänään meinaa jo pitempikin pinna katketa, kun tauti vaan jatkuu. Aamulla taasen tutut 38 astetta kuumemittarissa, kamala yskä ja kaupanpäällisiksi tänä päivänä about 56 aivastusta, joiden seurauksena dedä ihad dukossa.

Päivän pelastus on kuitenkin ollut mummulan vanha keinutuoli! Selkäparka (niskoista puhumattakaan) on kuin jyrän alle jäänyt kaiken sohvailun ja nukkumisen jäljiltä. Miten voikin niin mukava ja pehmeä sohva painaa selkää?
Viimeisillä voimillani hinasin keinutuolin työhuoneesta olkkariin, mikä on toiminut tämän viikon päiväsairaalana.
Villashaali niskaan ja tuoliin keinuttelemaan, siinä nenäliinat heiluu sitä mukaa kun telkkarista ohjelmat vaihtuu.

Puolen viikon terveisin,

Ellis

tiistai 22. helmikuuta 2011

Sillan alla





Sairaskertomus jatkuu. Tämän aamun lukemat 28 pakkasta, 38 kuumetta, tämäkin päivä on siis oltu tiukasti sohva selässä.
Oikein jo innolla odotin tiistaiaamupäivän ohjelmia... Lääkäriasemadraamaa, samainen brittiohjelma sairaanhoitajista (Sydän paikallaan) ja tietty Walnut Growen maailmaa taas yhden jakson verran (Pieni talo preerialla). Pettymyksekseni en nähnyt tänään vilaustakaan Charles Ingallsista, koska jakso kertoi kauppiaan tyttären Nellien lapsen odotuksesta ja siinä kahdet varsin erilaiset tulevat isovanhemmat ottivat mittaa toisistaan.
Huomenna haluaa Charlesin!

Eilen illalla - ja osin vielä tänään päivällä - lohduttauduin Bridget Jonesin seurassa. Molemmat bridgetit vaan jotenkin osuu mun huumorintajuun, se tilannekomiikka ja uskomaton tahaton tahdittomuus, vai miksi sitä sanoisi... Ihanaa, juuri sopivaa tämmöiseen mielentilaan, kun mikään ei liiku päässä (paitsi silmät, jotka yrittää mennä väkisin kiinni välillä).
Ja miten se osaa aina laukaista jotain todella sopivaa ja intiimiä kesken Marc Darcyn lakimieskokouksen, esim. kaiutinpuhelimen kautta.
Marc Darcy (Colin Firth) on kyllä hermoiltansa (hmm, okei - muutenkin) aivan ihana. Toinen mun Colin-suosikkielokuva on ehdottomasti Rakkautta vain.

Tyttären kanssa katsottiin vielä 27 dresses, joka on ihana komedia morsiusneidosta, joka lopulta löytää oman rakkauden.
Jos ei muuta, niin aika menee mukavasti, kun mitään muuta ei jaksa / pysty tekemään.

Huomasin jossain vaiheessa, että olen maannut koko ajan sillan alla. Sohvan päällä on nimittäin taulu, joka kuvaa Tukholman vanhan kaupungin jotakin siltaa (lukee taulun takana heiveröisesti lyijykynällä kirjoitettuna).
Taulun ostin syksyllä huutokaupasta, se on maalattu vuonna 1949, mutta taiteilijan signeerauksesta en saa selvää. Jotenkin kiva tunnelma taulussa, kyllä tuon sillan alla kelpaa maata.

Minä jatkan täällä kanavapujottelua ja yritän saada aikani kulumaan. Kuumemittari kainaloon ja sitä rataa. Onneksi sentään palvelu pelaa, kauppatavarat tulivat kotiinkuljetuksena - kiitos Päivi!

Kuumeetonta päivää odotellessa,

Ellis

maanantai 21. helmikuuta 2011

Kaappi valossa (ja muita sohvamaisemia)





Täällä taas - sohvalla. Asteita tällä hetkellä 37,6, ei pakkasta vaan kuumetta. Kun on tottunut olemaan aina menossa jonnekin tai tulossa jostakin, on tää sohvailu äkkiseltään outoa. Mieli tekisi puuhastella vaikka mitä, mutta ei vaan jaksa - eikä ehkä kannatakaan. Sitä kyllä ihan kiltisti pistää peiton päälle ja antaa (=pakottaa) toisten passata. Paitsi nyt kaikki on tietenkin koulussa. Hiljainen talo, mitä nyt mopsi kuorsaa ja telkkari pitää mulle seuraa.

Olen tänään jo katsellut jonkun brittiohjelman, jossa kamala kaatopaikkakunnossa oleva kämppä laitettiin myyntikuntoon. Sen jälkeen näin loppuosan ihkuihanasta Pieni talo preerialla -sarjasta. Ihanaihana Charles Ingalls (lapsuuteni sankari) oli taas niin Mies. Ratkaisi ongelmat ja sänki väpättäen tirautti kunnon kyyneleet loppuun Carolinansa kainalossa. Aah.
Sitten olikin jo ykköseltä alkanut joku brittisarja, missä sairaanhoitajat, jalkkisjoukkueen miehet ja jokunen muu kylän asukas olivat saaneet kunnon draaman ainekset kasaan. En muista sarjan nimeä, mutta ihan mukavaa ja harmitonta viihdettä aamupäivän kunniaksi.

Kun untakaan ei riitä ja lukea ei oikein jaksa, olen tässä kiitellyt tätä nykyteknologiaa, että voin surffata netissä ja vaikkapa kirjoittaa tätä kuumehoureista blogikirjoitusta täältä sohvan pohjalta käsin. Kirjoitusasento ei varmaankaan ole kaikkein ergonomisin, mutta who cares. Nyt on sallittu kaikki, kun olo ei muuten ole kovin häävi.
Sitäpaitsi, kun satun olemaan kovin puhelias ja seurallinen ihminen, tuntuu tää melkein siltä, kuin juttelisi jonkun kanssa. Huh, alkaakohan tää kuulostaa jo liian huolestuttavalta...




Anyway, kun tuossa edessä pöydällä on liki kaikki mitä juuri nyt tarvitsen (lukuunottamatta teemuki, koska vesi on juuri kiehumassa), ajattelin pysytellä tiiviisti täällä villatakin, ponchon ja villashaalin alla ja ottaa tästä perspektiivistä muutaman maisemaotoksen.

Edelleen parempia päiviä odotellessa,
mukavaa maanantaita toivotellen,

Ellis

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Greetings from bed




Tai oikeammin, terkkuja sohvalta. Nyt on pakko vetää villapeitot korviin asti, täällä podetaan...
On mulla onneksi lämmitin vailla vertaa - tarkkasilmäinen voi jo ekasta kuvasta huomata, että jotain karvaista siinä peiton kyljessä on. Talja?
Juu-u, kuorsaava, lämmin, karvainen ystävämme. Vähän on pieni kooltaan, mut lämmittää ja potee sympatiatautia täällä mun vieressä.

Parempia päiviä odotellessa,

Ellis

lauantai 19. helmikuuta 2011

Pitsiä ja pilkkua




Tänään ulkoilma tuntui jo melkein lauhalta, aamullakaan ei ollut enää kuin -26 :) Kaikkeen tottuu, näemmä.
Kirppiskierrokselta kassiin jäi käsinvirkattua pitsiä ja pari pikkuliinaa, tuleviin bageihin. Ai niin, kotiutin sieltä myös ihanan mustavalkoisen keveän ruusukukkaisen paidan ihanilla perhoshihoilla. Kesää odottaa sekin, että pääsisi käyttöön...

Ompelukone sai tänäänkin vähän kyytiä. Mitään suuren suurta ei kuitenkaan syntynyt, vain pieni pussukka. Farkun lahkeesta, pitsistä, vanhasta lakanasta ja vuori sinisestä pilkkukankaasta.
Parempi huulipuna pussukassa kuin kymmenen kassin pohjalla ;)

Flunssa meinaa tehdä tehoiskua tänne... nyt äkkiä saunaan ja vitamiinipurkille - vai oliskohan kuuma rommi paikallaan?


Lauantaiterkuin (sohvan pohjalta)

Ellis

perjantai 18. helmikuuta 2011

Perjantain tuunaus



Perjantai-illan tunnelmissa, viikonlopun alkajaiseksi ihan pakko saada väkerrettyä jotakin. Terapiaompelus :)
Ruman söpö.
Tästä on kiva lähteä kehittelemään.. olkoon tämän nimi vaikka Friday :)

ihanaa alkavaa viikonloppua!

Ellis

torstai 17. helmikuuta 2011

Torstai- tuumailua



Tämän talon torstai tällä viikolla:

- aikainen aamuherätys
- kiireinen mutta kiva työpäivä
- ruuanlaitto
- rivitanssi
- lämmin leivinuuni
- idols
- käsitöitä
- kuumaa kaakaota
- Gunvald <3


Ulkona on hyytävän kylmä, -28. Hrrr..
Näin kylmänä talvena voisi muumina olla mukavaa. Talvihorroksessa (ei ihan unessa kuitenkaan) kotoilua suurten ruokavarastojen kanssa. Paljon hyviä kirjoja, kynttilöitä, elokuvia, käsitöitä. Ei aamuherätyksiä eikä pakollisia menoja. Töistä nyt puhumattakaan.
Mutta... tosiasia on se, että aamulla tästä taas lähdetään kylmään aamuhämärään, kohti perjantaita.
Auto on kuin jääkaappi pyörillä, moottori lämpenee, mutta sisätilat ei. Se on kuulemma diesel-auton ominaisuus - ei vika. Näin kylmällä pakkasella auto käyttää kaiken tuottamansa lämmön moottorin lämpimänä pitämiseen, kuski huolehtikoon itse omasta lämmityksestään...Kun on liki tunnin työmatka, siinä ehtii mukavasti saada raikasta ilmaa ja reipastua ennen töiden alkamista :)

Kiitos sille, joka keksi viikonloput, perjantait erityisesti!



Tällä hetkellä tekeillä on pieni nalle, hyvän ystävän tyttösen pyynnöstä. Prototyyppi odottelee myös viikonloppua ja valmistumistaan, vaikka suunnittelu on vielä vähän vaiheessa :)
Materiaaleina -yllätys yllätys - vanhaa farkkua ja kutistettua villapaitaa.
Luulen, että viikonloppuna täällä laulaa ainakin ompelukone!

Pakkasillan terkuin,

Ellis

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Ruotsalaiset henkarit




Kyllä ne Ruotsissa osaa :)
Henkareita takeille, puvuille, housuille ja... saappaille. Joo-o. Tämä on monelle varmaan vanha juttu, mutta mulle aika tuore. Eräässä eteisessä kiinnitin taannoin huomiota seinälle nostettuihin saappaisiin, olivat hauskan näköiset siinä rivissä varret suorina.

Meillä kun on tuo kotihälytysjärjestelmä (=mopsi), joka ei koskaan pääse yllättämään kotiintulijoita, mutta kotiintulijat yllättävät lähes aina sen - eteisen naulakkokaapista, sieltä kenkien joukosta!
Siitä syystä mun saapikkaiden varret alkaa näyttää sisäpuolelta samanlaiselta, miltä karvalakki näyttää ulkopuolelta. Asialle täytyi keksiä joku ratkaisu. Koska todennäköisesti joku aika useasti kuitenkin unohtaa kaapin oven auki, on parempi alkaa katsella saappaille muuta kortteeria. Niinpä ajattelin turvautua ruotsalaisiin. Ikeaan.

Iltapäivällä töiden jälkeen auton nokka kohti Tamperetta ja Ikeaa! Vanhimman lapsukaisen kanssa ihmeteltiin taas kaikki ihanat lamput ja lakanat ja kerättiin kärryihin vaikka mitä pientä välttämätöntä ja ohittamatonta.
Servettien, kynttilöiden, metallikoukkujen, lusikkalokerikkojen ja lihapulla-annosten jälkeen löysin lopulta myös saapashenkarit. Ovat hyvät! Tykkään!
Vielä on keksittävä joku kätevä tanko niitä varten, unohtui ostaa...

Saa nähdä, mitä mopsi tykkää, kun sen rakkaat kaappikaverit ovat kadonneet.. mokoma kenkäfetissi ;)

Lopuksi vielä keskiviikkoillan kuvavisa: mitkä ei kuulu joukkoon???



Hejssan!

Ellis

PS. JAG ÄLSKAR ruotsalaista näkkileipää, sitä pyöreää!

tiistai 15. helmikuuta 2011

HUPS!






Tänään pitkästä aikaa luksusmenoa työpäivän jälkeen. Raisa-kampaajani näytti taas, miten ammattitaidolla tästäkin harakanpesästä (jollaiseksi se aina viikkojen/kuukausien kuluessa vääjäämättä kotihoidossa muuttuu) kuoriutuu siisti vaaleaverikkö, juurikasvut piilossa ja muutenkin kutrit ojennuksessa. Tällä kertaa kävelin putiikista ulos ihanan otsatukan kanssa :) Otsan pyykkilauta piilossa ja jotenkin kevyt olo muutenkin.

Ihan mikä tahansa kampaamo ei ole kyseessä: kun astut Raisan putiikkiin, saat samalla silmänruokaa paikan upeasta sisustuksesta. Ikkunan edessä ei verhoja tarvita, kun siinä keimailee koko ikkunan kokoinen Marilyn-sermi.
Elviksen ja Marilynin kuvat komeilevat myös muilla seinillä, lisäksi aikansa palvellut kitara, seinille tulossa olevat lp-levyt ja muu aiheeseen ja tyyliin istuva rekvisiitta takaavat sen, että sessio ei mene pelkäksi lehtien selailuksi. Ei se menisi toki muutenkaan, juttua nimittäin riittää puolin jos toisinkin ;)

Kaiken kruunaa ihana pinkki ja vaaleanpunainen väriterapia! Vaikka päiväsi olisi mennyt kuinka vinoon tahansa, täältä lähtiessä et taatusti ikäviä asioita enää muista.
Jo kampaamon nimi HUPS! kertoo, että persoonallisuutta ja omaa tyyliä arvostetaan tässä putiikissa.
(HUPS = Have Your Personal Style!)




Tukka hyvin- kaikki hyvin :)
Kiitos Raisa!


Ellis

maanantai 14. helmikuuta 2011

Rakkaat Ystävät




Hyvää Ystävänpäivää <3

Ihanaa, kun olette olemassa!
Teitä on monta, kuka missäkin elämänvaiheessa ja -tilanteessa. Minä täällä oman elämäni kanssa.
Joitakin näen päivittäin, joidenkin kanssa tavataan silloin kun tavataan, soitellaan, viestitellään, nauretaan ja itketään, jaetaan elämää ja ymmärretään toisiamme.
Aina ei tarvita sanoja tai kirjaimia, ajatus riittää.

Joidenkin kanssa on takana jo liki elämän mittainen yhteinen taival, jotkut ovat tulleet mukaan matkan varrelta ja jääneet kulkemaan vierelle. Tärkeitä kaikki.

Yksi parhaista makaa parhaillaan tuolini alla ja kuorsaa :)

Tällaisen ihanan kirjan sain tänään hyvältä ystävältäni (kiitos Minna)! Hulvattoman hauska ja mainio opus ystävyydestä oivallisten neuvojen kera. Naiselta naiselle- juttuja runsaalla ja hyvällä huumorilla höystettynä. Tässäpä maistiainen:

ASIOITA, JOITA VAIN NAISET YMMÄRTÄVÄT:
- miksi pitää omistaa samanlaiset kengät kaiken värisinä
- miksi shoppailu silloin, kun ei ole rahaa, on täysin järkevää
- ettei salaatti ole mitään pupunruokaa
- miksi "näyttää ihan hyvältä" ei vain riitä
- että KAIKKI henkilövaa`at ovat väärässä
- että itkeminen voi olla hauskaa
- ripsentaivuttimet
- toiset naiset

Jee... voisin referoida opusta loputtomasti, ihan käsittämättömiä totuuksia, esim. miksi ei kannata mennä miehen kanssa shoppailemaan.. Pakko kertoa tästä vielä, ihan vähän.

Näitä seuraavia lauseita saattaa - kirjan mukaan - kantautua korviisi, jos shoppaat kaksilahkeisen seurassa:
- oletko jo valmis?
- eikös me olla oltu tässä kaupassa jo kolme kertaa?
- näyttää hyvältä, ota se (tai sitten tyyppi ei uskalla sanoa, että ahterisi näyttää niissä ihonmyötäisissä pöksyissä isommalta kuin Eurooppa)

Hih! Oon naureskellut kirjalle nyt pitkin päivää. (Anteeksi rakkaat vastakkaisen sukupuolen edustajat, koitakaa ymmärtää, kaikella ystävyydellä. Sillä onhan nyt ystävänpäivä!)

Pakkaspäivän terveisin vielä pari riimiä laulua, joka jäi töistä raikaamaan mieleen...
"minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää,
minun ystäväni on kuin niityn kukka, joka saa minut hymyilemään..."

<3 Ellis villasukissaan

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

The Puoti (not open today)








Tänään kirkas ja kylmä pakkaspäivä. Aamulla -20, joten issikkamaastoilu jäi väliin. Issikat tarkenee kyllä, mutta on mukavampaa maastoilla vähemmillä pakkasasteilla.

Tekemisen puutteessa päätin mennä kurkkaamaan puotiin.
Puoti on takapihan terassin päässä oleva piskuinen puutarhavaja tai -varasto. Siitä tuli kaksi vuotta sitten oivallinen kesäputiikki, jossa värkkasin kaikenlaisia romutöitä ja muuta mukavaa. Tutut ja jokunen tuntematonkin poikkesivat ostoksille tai muuten vaan kurkkaamaan puodin tunnelmaa. Kahvikupponen jos toinenkin tuli hörpättyä vielä elokuun pimeinä mutta lämpiminä iltoina puodin tervantuoksuisessa tunnelmassa, kynttilän valossa. Tuulikellot, kranssit, kassit ym. roikkuivat seinillä ja hyllyt notkuivat siivilöitä, piparimuotteja, lasipurkkeja, naruja, peltipurkkeja, ja kaikenmoista muuta materiaalia ja kirppistavaraa.
Viime kesän puoti toimi lähinnä sauna- ja kylppäriremontin tavaroiden ja muun asiaan kuuluvan roinan säilytyspaikkana (=kaatopaikkana). Kaatopaikkaa se taitaa lähinnä vieläkin muistuttaa (huomaavat ainakin puodissa aiemmin vierailleet)...

Tulevana kesänä se pääsee kuitenkin taas mun omaksi leikkimökiksi (äitini sanoi osuvasti, että sehän on kuin ison tytön leikkimökki, hih!). Kunhan pakkaset hellittää ja kevätaurinko kutistaa hanget, tämä kauppaleikki alkaa taas :)

Oottaa kesää!

Ellis

lauantai 12. helmikuuta 2011

Retkellä







Aamupäivällä taivas luopui pilviharsostaan ja minä päätin lähteä valohoitoon.
Etämies etääntyi Helsinkiin venemessuille (kyllä, pyysi mukaan, en lähtenyt) ja minä pakkasin reppuun voileivät, vähän suklaata ja pikku termarillisen kuumaa kahvia.
Sukset jalkaan, reppu selkään, aurinkolasit silmille ja menoksi.
Läheisen järven jäälle oli tänä aamuna ajettu latu, joten siitä vaan sukset valoa kohti.

Latu kiertää järven melkeinpä ympäri. Ennen oltaisiin jo menty naapurikunnan rajan taakse, nykyään kaukaisinkin kolkka on samaa kaupunkia. Mutta noin 15 km on reitillä pituutta.
Täytyy tunnustaa, että pikkuisen oikaisin, järven "kotipäätyä" en enää kiertänyt, vaikka ei se lenkkiä juuri helpommaksi tehnyt... oikaisin näet umpihankea pitkin järven yli toiselle puolelle. Eli se, minkä kilometreissä fuskasin, sen sain puurtaa hangessa jalkoja nostellen.
Reisilihakset kiittää :)

Aurinko. Valkoinen hanki. Ulkoilma. Rauha. Kiireettömyys. Mitä muuta voi toivoa aurinkoisena talvipäivänä?
No, juustoleipää ja kahvia tietty :)
Ihanaa hiihdellä kaikessa rauhassa ohi venevajojen, talviunillaan olevien saunamökkien ja lumisten kallioiden. Joku oli ehkä jo fiilistellyt tulevaa ystävänpäivää <3

Nyt saunan kautta jääkaapille ja sitten Putouksen ääreen.
Rentoa lauantai-iltaa!

Karpaasi- Ellis