keskiviikko 27. elokuuta 2014

Housunpunttibägi

Keskiviikon pikakuulumiset:

* sataa
* aivastuttaa
* arki-illat on ihan liian lyhyitä
* tänään piti siivota - löysin itseni ompelukoneelta...
* vanhat mokkahousut löytyi kaapin perukoilta
* sakset sattuivat käteen -> niks naks
* tarvittiin vanha nahkavyö
* vielä palanen pitsiä
* lopputulos...








Kivaa keskiviikkoiltaa,

Ellis <3

torstai 21. elokuuta 2014

Varttitunnin villamekko

Tämänpäiväinen sattumien summa: kaksi vanhaa, kutistettua villapaitaa löivät hynttyyt yhteen - mukaan pääsi myös vanhan tarjotintelineen käsinvirkattu pitsi... valmis renkula ja vielä sopivan kokoinenkin tuohon vyötärölle, mokoma.





Niks naks, sanoivat sakset ja surrur, sanoi ompelukone. Helmaan kukkanauhaa ja lipaston päältä joutilas tasku vielä hetken mielijohteesta. Avainlenkin kanssa. 
Niskaan lensi sudenkorento. Mä en pääse niistä nyt mihinkään... ;)



Meinasin toivottaa mukavaa maanantaita, mutta sehän onkin jo torstai! 
Niin ne päivät vierii.. kun on pakko olla aloillaan ja odottaa, nousee tavallinen arki kiireineen taas arvoon arvaamattomaan! Ootan todella, että pääsen taas sukeltamaan arkeen. Ensi viikolla!

Torstaiterkuin,

Ellis <3

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Johan on markkinat!


Lentää lentää... kaulariipuksiin, avaimenperiin, kännykkäpussukoihin, patalappuihin, mihin vain!
En saa kynää pysäytettyä, en millään. Sudenkorento toisensa jälkeen syntyy lakanalle, josta ne siirtyvät tikattavaksi kiinni farkunpaloihin tai valmiisiin töihin.
Ei siinä, kiva näitä on vörkkiä. Onpahan jotain mukavaa ajankulua, kun jalkaa samalla parantelen.



Kun näitä tässä on jo pieni parvi ja messuihinkin on vielä aikaa, mietin, mahtaisiko olla paikallaan pienet sudenkorentomarkkinat? A little dragonfly pop up?




Jos innostuitte, saatte sellaiset. Jos ette, saatte silti. :D Hihii!
Facebookin puolella jo asiasta vihjaisinkin - ja ensimmäiset muutamat korennot ovat jo matkalla uusiin maisemiin, osa jo perilläkin :)




Laitan lähipäivinä siis tänne blogiin pienet markkinat pystyyn, käy kurkkaamassa!





Ai niin, ettei unohdu... tätäkin kautta vielä isot kiitokset ed. postauksen kommenteille ja sähköposteille, joita tupsahti yllättäen paljon! Ihan häkellyin... <3 <3 <3

Elokuun terveisin,

Ellis




lauantai 16. elokuuta 2014

Huokaisuja talossa

Uuh ja puuh. Melkoinen viikko takana... kovaa kuumetta ja jalassa olevan tulehduksen parantelua. Näyttää ottavan aikansa, mutta parempaan päin jo onneksi ollaan matkalla. Kunhan tässä vielä viikko kuntoudutaan, pääsee hyppäämään taas täyspainoisesti remmiin niin töissä kuin kotonakin. Toivottavasti!!

Mutta nyt... vähän nostalgiaa!

Meidän keltainen tiilitalo on kätkenyt seiniensä suojaan kymmenen viimeisen vuoden ajan monenmoisia lapsiperheen vaiheita.
Ostin tämän talon heinäkuussa 2004 kodiksi itselleni ja lapsilleni. Sokkeloinen, hauska, keltatiilinen talo.




Muistan, kuinka Irlannista lomalta palattuani talon avaimet olivat odottamassa mua, mutta koska oli yö, halusin odottaa aamuun.
Kun sitten tulin ensimmäistä kertaa tyhjään taloon, jonka ikkunoista paistoi aurinko isojen puiden varjostaessa ja täplittäessä lattiaa ja seiniä, tuli mulle hyvin vahvasti tunne, että tämä oli oikea ratkaisu, tässä on meidän koti <3

Esikoinen oli silloin 13, keskimmäinen 10 ja kuopus 8. He lomailivat silloin isänsä luona ja tulivat pikaisesti piipahtamaan talolla. Jännitti. Olin ehtinyt hakea kaupasta jäätelöä ja muuttokuormasta ensimmäiset tuolit... Onnellisena seurasin, kuinka kolme innokasta tutkijaa kulkivat huoneesta toiseen, valikoivat omansa sulassa sovussa ja ihmettelivät puutarhan sopukoita. Lopuksi istuimme tuoleilla ja söimme jäätelöä.





Kun lapset viikon kuluttua palasivat lomaltaan, minä olin jo ehtinyt tulla tutuksi talon kanssa ja asettua siihen. Matot kuivuivat pestyinä narulla ja perunat kiehuivat pompottaen kattilan kantta. Meidän aika ja elämä talossa alkoi.
Etämiestä ei ensin naurattanut. Hän olisi mieluusti nähnyt meidät kaikki etäällä yhdessä. Mutta minä tunsin sydämessäni, että näin tämän kuuluu mennä. Lasten juuret ja maailman tuulet eivät sopineet siinä kohtaa yhteen. Se tunne oli oikein ja lopulta etämieskin sen hyväksyi, kun ei muutakaan voinut.
Hän oppi talon tavoille ja talo hänen. Viikonloppuisin ja monta muuta monituista kertaa hän kurvasi työkaluineen paikalle milloin minkäkin remontin pyörteeseen tai ihan vaan maalipensselin varteen. Ja yhäkin kurvaa. Ihan muutenkin vaan - ja ihan mielellään. Onhan talosta muodostunut hänellekin jonkinlainen toinen koti.
Komeat pinot saunapuuta talon liiterissä ja seinustalla... niistäkin saan kiittää etämiestä <3

Vuodet talossa vierivät. Pikku hiljaa tapetit vaihtuivat, takka ja paneeliseinät maalattiin. Kylpyhuone sai uudet kaakelit ja sauna uuden kiukaan ja lauteet. Keittiön kaappien väri vaihtui ja vanhat, väsyneet kodinkoneet pääsivät eläkkeelle uusien tullessa tilalle.




Tämä talo on antanut meille suojaisan kodin kulkea kouluvuodet, juhlia rippijuhlat ja valkolakit. Se on viettänyt kanssamme synttärit ja itki mukana, kun hautasimme Justus-koiran vanhan, ison tammen alle puutarhaan. Se on kypsyttänyt meille yhdessä auringon kanssa suuret marjasadot ja antanut suojaisia paikkoja istua auringossa tai katveessa, miten milloinkin.




Talon seinien suojista oli esikoisen helppo lähteä maailmalle muutama vuosi sitten. Se oli iloista mutta haikeaa. Ovi olisi aina auki ja tuttu polku portilta ovelle, vaikka pimeässä. Ja onneksi ovi on käynytkin... välillä useammin, välillä harvemmin, tilanteen mukaan. Mutta aina yhtä tervetulleesti!

Nyt talo valmistautuu lähettämään keskimmäisen maailmalle... laatikoita pakataan ja nurkat täyttyvät nyssyköistä ja mukaan otettavista tavaroista. Viikon kuluttua kasat häviävät, huonekaluja kannetaan ja yksi huone on taas valmiina ottamaan vastaan onnellista, satunnaista viikonloppupalaajaa.




Luulen, että talo varmasti huokaa taas, syvään ja haikeasti. Vaikkakin se tietää, että tutut askeleet kulkevat lattiareittejä vielä myöhemminkin monia, monia kertoja.




Jäähän sille huolehdittavaksi vielä kaksi. Toinen se boheemi sadunkertoja ja kassinompelija - toinen juuri aikuiseksi pian ehtivä vauhtiveikko, nuorukainen, kuopus. Meissä sitä riittääkin huolehtimista!
Vaikka talo osittain hiljenee, se myös varmasti kiihkeästi odottaa niitä viikonloppuja, kun valo taas paistaa sen kaikista ikkunoista, sauna lämpiää isolle porukalle ja omenapiirakan tuoksu karkaa postilaatikolle asti.




Hmm... Taisitte ymmärtää? On jotenkin helpompaa kirjoittaa talon tunteista, kuin omista.
Onnellista ja iloista, mutta samalla niin haikeaa. Jo toistamiseen. Mutta niin se elämä etenee ja niin sen kuuluukin. Joku viisas on joskus sanonut, että parasta, mitä voit omille lapsillesi antaa, on juuret ja siivet. Joten minä nautin elämästä, pidän maan hyvänä juurille ja taivaan selkeänä lentämiselle..

Mukavaa, kaunista elokuun lauantaita!


Ellis <3




perjantai 8. elokuuta 2014

Fly with me, part 2


Perjantai on saanut taas ihan uuden merkityksen, kun työt alkoi. Vaikka tää olikin tämmöinen pätkäviikko, pehmeä lasku - kaksi päivää ja viikonloppu. Ja ihanaa, että on luvattu vielä(kin) lämmintä!!
Nyt mun oikeasti pitäisi olla Höyhensaarilla... tai ainakin jo matkalla sinne hyvää vauhtia, mutta mitä vielä! Täällä mä touhuan.



Jossain patalapun ja kassin välissä päätin surauttaa huomiseksi kaulaan jotain kesäistä ja kivaa.
Ystävän tekemien ihanien korujen inspiroimana marssin rautakauppaan ja ostin prikkoja. Aattelin kokeilla sopisko ne näihin mun farkkukoruihin... Ja voihan pojat! Oikeastaan prikka oli justiinsa se, mitä koru kaipasi - se tuo sopivasti painoa ja ryhtiä kankaiseen koruun.




Alunperin farkkukoru syntyi vahingossa - niinkuin moni asia tuppaa tekemään näiden tuunausten kanssa... pyörittelin vanhaa hopeista medaljonkea käsissäni ja kun ei ollut muuta tekemistä, ajattelin, että tuohan voisi näyttää kivalta piirrettynä lakanakankaalle. Niin sitten kohta oli muutama monogrammikoru jo valmiina. Näiden pienten ompelusten tekeminen on siitä kivaa, että ne valmistuu äkkiä. Vaikka oli mulla tänään ratkojakin kädessä, kun unohdin tietty ensin ommella prikan kiinni! ;)



Sudenkorentoja on muuten nyt paljon, katselkaas jos bongaatte niitä viikonloppuna <3


Ellis

perjantai 1. elokuuta 2014

Elokuu

Jos elokuu tarkoittaa sitä, että ei tajua kesän olevan lopullaan, että varpaat saavat kastua kasteen jälkeen nurmikolla, eikä villasukkia tarvita tai että aurinko laskee kauniisti pellon taakse ja värjää maiseman kullalla, se on lempein kuukausi ikinä.



Jos elokuussa kalastaja voi illan tullen käydä laiturilleen ja katsella sinipunaista horisonttia kalastuksen nimissä ja jos puutarha tuoksuu vadelmilta ja pitkään ruohoon on tullut siilin polku, elokuu on parasta.




Kasteisia aamuja, lempeitä iltoja!

Ellis