tiistai 24. helmikuuta 2015

Keittiön tuolien nopsa DIY

Rymsteeraus ruokapöydässä jatkuu... lähes yhtä vähäisin ponnisteluin kuin eilen.




Meillä on ihan perusruokapöytäryhmä (jestas, mikä sana!). Ihan ok, tavis, mutta... hitusen tylsä. Samalla, kun kohkaan vanhan laatikon kanssa, muistan yhtäkkiä huput, jotka ompelin tuoleihin aikoja sitten vanhoista, isoäidin aikaisista pitsityynyliinoista.




Pienen pohdinnan jälkeen ne löytyvätkin ompeluhuoneen tuolin selkänojalta. Ne ovat olleet siellä  parkissa odottamassa, että ompelisin yläpäät hupuista kiinni. Niissä oli aluksi nauhakiinnitys, mutta kun ne retkottivat epäsiistin näköisesti nauhoineen, päätin ommella sauman ylös... jostain kummallisesta syystä en ole koskenutkaan huppuihin sitten sen hetken, kun ne käsistäni selkänojalle laskin. Nyt vihdoin tartun toimeen.




Onneksi olen viime kesänä toissa kesänä pessyt huput, joten ne ovat ihanan puhtaan kankeita. Paksuja ja pellavaisen tuntuisia, reikäpitseineen ja kirjailuineen. Löysin kerran laatikollisen näitä aarteita huutokaupasta naurettavan halpaan hintaan, joten ihan oman isoäidin pielustan alusia en ole nyt tuunaamassa.




Ompelin aikanaan huppuihin "numerolaput": vähän farkkua ja pieni tilkku vanhaa lakanaa, johon piirsin ja kirjoitin kullekin tuolille numeron ja jonkin pienen köökkifraasin. Antavat ehkä ripauksen ilmettä ja tyynyliinat naamioituvat vähän paremmin. Jos joku vaikka erehtyy luulemaan, että meillä kuivatetaan tyynyliinapyykkiä näin :D




Aika pienellä saa toisenlaisen ilmeen ruokapöytään, vai mitäs tuumaatte?
Nämä saavat nyt olla tuolien päällä taas niin kauan, kunnes toisin tuntuu.




Mutta... on yksi tuoli, joka ei saa huppua ylleen. Sen paikka on pöydän päässä, koska se on...





Tiistaiterveisin,

Ellis

maanantai 23. helmikuuta 2015

Ruokapöydän pikku facelift

Maanantai. Villasukka- ja pyjamapäivä.

Flunssa alkaa onneksi helpottaa, mutta kun mihinkään ei ollut ekana lomapäivänä tarvis lähteä,  nautiskelin kahdet aamukahveet kaikessa rauhassa, riipaisin lakanat koneeseen, heitin pyjaman päälle toppahousut ja kevytuntsikan ja hilpaisin koirien kanssa pienelle lenksulle ihan lähimaastoon. Lenkitettäviä on nyt tilapäisesti kaksin kappalein - Elma on saanut pariksi päiväksi herra Mertarannasta lomakaverin, kun Etämies on työreissussa. 




Aamupäivällä pilkisti aurinko varoittamatta esiin. Sen armottomassa kirkkaudessa huomasin, että meille on mun tietämättäni majoittunut useampikin koira... kamalat villakoirat, jotka hiljaa huojuen seisovat sohvan jalkojen vieressä ja jalkalamppujen juurilla! Mutta ei aurinkoista hetkeä malta käyttää sisäsiivoukseen. Paljon helpompaa, kun vaan laittaa silmät kiinni tai teeskentelee, ettei huomaisi mitään. Sen sijaan, mikä on ihanampaa, kuin viedä kevättalven ensimmäiset lakanat ulos aurinkoon kuivumaan?!
Ihan selvästi ilmassa oli pientä keväistä tuulenvirettä.




Ruokailutila näyttää jotenkin aneemiselta. Sitten yhtäkkiä, kuin tilauksesta, mieleen putkahtaa idea,  jota joskus ruokapöydän virkistykseksi ajattelin kokeilla. Puulaatikko!
Ompeluhuoneessa on yksi joutilas... sullon siihen aina nauhoja ja pitsejä, mutta nyt se lojuu toimettomana sohvan alla. Reppana. Ylös sieltä! 




Kannan sen pöytään ja asetan kumolleen. Just näin mä sitä ajattelin... sitten kaapista purkit: suola, pippuri ja sokeri. Hammastikut, ne pitää myös olla käden ulottuvilla, tottakai. Vanha rikkakihveli, johon voi vaikka kiinnittää magneetilla ruokalistan :)




Kun vielä muutama neilikka parin viikon takaisesta kukkakimpusta on hengissä, nekin pitää toki tällätä uuden kalusteen päälle. Jo vain, ei meinaa enää pöytää omakseen tunnistaa!




Toinenkin pikku muutos tuli tähän samaiseen pöytäryhmään tänään, mutta sitä kuvailen huomenna, valoisaan aikaan. 

Voikaa hyvin!


Ellis


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Yllätys postilaatikossa


Voiko olla mukavampaa yllätystä työpäivän jälkeen, kun postilaatikossa on pakettikuori...
Ja sitten sieltä paljastuu ehkä maailman ihanin penaali! Näin kävi mulle viime viikolla. Aivan ihana ylläri, pitkän päivän jälkeen.

Osallistuin Annin haasteeseen, missä ilahdutetaan haasteeseen tarttuvaa blogiystävää. Tein aiheesta postauksen ja haastoin itse mukaan kolme blogikaveria... niin mut haastanut Anni pääsi ilahduttamaan mua <3

Kiitos Anni!




Tämä tuli tosi tarpeeseen - mun Mikki Hiiri -penaali on ollut kateissa kynineen päivineen jo varmaan reilun vuoden. Ei aavistustakaan, mihin oon sen jättänyt tai hukannut. Epäilys on, että se lymyilee ompeluhuoneessa, joka on vähän sekaisin  kuin pommin jäljiltä. Mutta olkoon - Mikki pääsee löydyttyään eläkkeelle, koska mun kynät kulkee nyt tässä Annin aplikoimassa Ellis-penaalissa <3

Täällä on lomailut alullaan. Mikäs sen sopivampaa, kuin hankkia heti alkajaiseksi kunnon räkätauti. Eilen illalla kuumemittari näytti 38, tänään jo onneksi ei mittari ole heilahtanut, vaikka nenäliinoja onkin kulunut vino pino. Plääh...
No, onneksi en ole menossa mihinkään reissuun - pienelle ison kirkon retkelle vasta loppuviikosta, mutta nyt voi vaan keskittyä pitelemään sohvaa selässä. Hiki tulee jo, kun katsoo, miten jälkikasvu pakkaa hiihtokampetta laskettelureissuaan varten.

Nyt vielä tänä iltana ehditään seikkailemaan muuttuvan labyrintin sokkeloissa, joten ei muuta kuin adjö, ystävät <3

Ellis

maanantai 16. helmikuuta 2015

Koskaan ei ole liian myöhäistä olla pullantuoksuinen äiti!


Faktat:

* Maanantai 16.2.2015 klo 21.52
* Olen äiti (lapset aikuisia... yksi vielä sentään asuu kotona... potentiaalinen pullansyöjä)
* Pullataikina kohoaa liinan alla
* Lopusta maidosta on paistumassa lättyjä parhaillaan
* Yksi lätty paloi juuri!!
* Elämä on tehty elettäväksi, taikina paistettavaksi (Elliksen mietteet, osa 568)
* Nukun sitten joskus... vaikka ensi viikolla, kun on loma. Tai eläkkeellä. :D




Koskaan, koskaan ei ole liian myöhäistä olla pullantuoksuinen äiti!

Menen leipomaan!

Ellis

PS. Kannattaa siihen taikinaan laittaa myös HIIVAA (50g) - sehän unohtui ohjeesta, taikinaan kyllä päätyi...  :D



lauantai 14. helmikuuta 2015

Hyvää lehtiselleriä, ystävät!


Mä (monen muun tavoin) koen, että ystävyyttä voi ja pitääkin vaalia ihan jokaisena päivänä, mutta tokihan on kiva, että vähän ekstra-hörhöilyä voi harrastaa keskellä talven pakkasia, tässä joulun ja pääsiäisen välillä, kun on pitkät härkäviikot ilman mitään ihmeempää katkosta arkeen.
Miten kiva, että siis on ystävänpäivä!

Kävin torstaina ruokakaupassa. Silmiini osui hevi-osastolla lehtiselleri ja siitä se ajatus sitten lähti...
Muistan nähneeni jossain lehdessä tai netissä kuvia lehtisellerillä painetuista kukista, joten saman tien saattelin ostoskoriin yhden tämän lajin edustajan.
Perjantain korttiaskartelu lasten kanssa oli samalla kätevästi taputeltu! ;)




Aamupiirillä tutkittiin tarkasti selleriä, haisteltiin sen voimakasta tuoksua ja mietittiin, miten siitä saadaan ruusun kuva. Saatiinhan siitä! Varsi vain tasaisesti poikki melko läheltä tyveä ja... hokkuspokkus... varret olivat jo valmiiksi ruusun näköisessä muodostelmassa. Sitten vaan sekoittamaan väri valmiiksi ja painamaan kuvia arkeille. Ruusun olisi voinut toki vielä koristella jollain hileellä tai bling blingillä, mutta me päädyttiin ihan pelkkään herkkään ruusuun. <3
(Loppuosa selleristä päätyi koulun keittiön tädeille, pieneksi lisäksi kasvisruokaan tai salaattiin.)





Sain taannoin blogiystävältäni, Annilta (Kotona Annin kanssa -blogi) Ilahduta blogiystävääsi -haasteen. Kiitos Anni haasteesta!
Tämä haaste on lähtöisin Tipulassa -blogista.




Jutun juoni on seuraavanlainen:

Kerro blogitekstissä haasteen säännöistä ja haasta mukaan valitsemasi blogiystävät (voit itse päättää määrän).
Kun haastamasi blogisisko tai -veli lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille.

Voit ilahduttaa blogiystävääsi juuri sinulle sopivimmalla tavalla... kortilla, kirjeellä, herkulla, itsetehdyllä jutulla, kauniilla kommentilla tai sähköpostilla - mitä vain keksit!

Voit toki ilahduttaa myös jo haasteessa mukana olevaa blogiystävää, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää haastaa uusia kirjoittajia.

Ajattelin kokeilla, lähtisivätkö sympaattiset blogiystäväiseni Kotonasi -blogin Annukka, Vuonon kimallus -blogin Marianna ja Lady of the mess -blogin Lady  mukaan tähän kivaan haasteeseen.
Jos tämä haaste ei ole vielä teitä tavoittanut, olisi kiva, jos lähtisitte mukaan!


Hyvää Ystävänpäivää tänään, huomenna ja ihan joka päivä!

toivoo Ellis <3


maanantai 9. helmikuuta 2015

Vastauksia bloggaamisesta


Ahvenanmaalla kaunista blogiaan kirjoittava Krisse (Meidän mökki ja kaupunkikoti *klik*) lähetti mulle taannoin tammikuussa seitsemän kysymyksen haasteen. Kiitos Krisse! :)

Mä oon onneton haasteiden kanssa... monta kivaa haastetta on jäänyt vastaamatta, kun oon vaan unohtanut... mutta koitanpa vastailla Krissen kivoihin kysymyksiin tästä rakkaasta harrastuksesta, bloggaamisesta.




1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggauksen?

- No, alunperin aloin kirjoittamaan blogia opetellakseni uuden tietokoneeni ominaisuuksia: valokuvien käsittelyä, siirtämistä ja sen sellaista. Toisaalta, tuunailujen ja käsitöiden dokumentointi houkutteli ja itse kirjoittaminenkin on aina ollut kivaa, joten siinä kai yhdistyi monta asiaa.

Alkuinnostuksessa tuli kirjoitettua pitkään pieni juttu päivittäin, kunnes ajan myötä homma löysi uomansa ja alkoi elää omaa elämäänsä.
Voisi kai sanoa, että ensin blogi kirjoitti minua, nykyään minä kirjoitan blogia - if you know what I mean ;)

Tammikuun alusta alkoi viides blogivuosi! Piti ihan käydä tarkistamassa, voiko siitä olla jo niin kauan!!
Ja hassua, että nyt jouluna sain vasta ensimmäisen järkkärini, kuvat otin alkuun Canonin digipokkarilla, sittemmin iPhonella.



2. Onko mielestäsi parempi, jos blogissa keskitytään ainoastaan yhteen aihealueeseen, esim. sisustus, vai onko mielenkiintoisempaa lukea ns. sillisalaattiblogia, jossa on juttua vähän sieltä sun täältä?

- Mä itse tykkään ehkä eniten sillisalaattiblogeista, lifestyleblogeista - ainakin sillä perusteella, että luen just sellaisia eniten! Toki, voisihan jokin vain yhden aiheen blogikin olla hyvä, mutta ei tule nyt mieleen yhtään sellaista omasta kokemuksesta.
Itsekin tykkään kirjoittaa vähän sitä sun tätä, fiiliksen ja inspiraation ja mielialan mukaan.



3. Miten suhtaudut blogimainontaan ja yhteistyöpostauksiin?

- Mua ei itseäni henkilökohtaisesti häiritse toisen blogissa oleva mainonta tippaakaan. Kuten ei myöskään yhteistyöpostaukset. Niitä on ja tulee olemaan ja jos niiden aihe on sellainen, että ei kiinnosta itseä tai ei liippaa omaa elämää läheltä, voi aina hypätä yli ja siirtyä seuraavaan juttuun.
Monta kertaa on myös tosi kivoja yhteistyöpostauksia, joissa voi vaikkapa osallistua arvontoihin tms.

Itselleni on tullut muutama yhteistyöehdotus, mutta ne ovat olleet sellaisia, että eivät ole oikein istuneet  tähän mun blogin sisältöön. Olisi siis tuntunut jotenkin ulkokohtaiselta ja vieraalta kirjoittaa yhtäkkiä jostain sellaisesta, mistä ei koskaan kirjoita. Jos vastaan tulee joskus jokin tarjous, joka liippaa läheltä tätä mun blogin sisältöä, voisin ihan hyvin tarttua tilaisuuteen.





4. Luetko mieluimmin blogeja, joissa tekstit ovat mielenkiintoisia, mutta melko pitkiä ja joissa kuvilla ei ole niin suurta painoa, vai sellaisia, joissa pääpaino on kuvilla?

- Olen kaikkiruokainen. Kuvat on ehkä se, mikä kiinnittää huomion ensin, mutta hyvä teksti voi myös koukuttaa lukemaan. Sanoisin, että teksti ja kuvat täydentävät toisiaan ja usein hyvissä blogijutuissa kuvien ja tekstin kombinaatio on sopiva.
Vähän riippuu kyllä mielialastakin... joskus on kiva katsella ja ihailla hyviä kuvia tekstiin niin kovin paljoa keskittymättä.

Hyvä otsikko on myös se, mikä jo usein saa klikkaamaan jutun esiin. Hyvin kirjoitetussa jutussa muutama hyvä kuva on bonusta.
Olipas mun vastaus ympäripyöreä... :D



5. Miten tärkeää blogin kirjoittaminen sinulle on ja mitä koet siitä saavasi?

- Siitä on kyllä ajan oloon tullut tosi tärkeää! Muistan hyvin, kuinka joskus alkuun sitä ajatteli, että apua.. mitä ihmiset ajattelee ja mitä, jos joku tuttu lukee... mitä se ajattelee, kun mä tämmöistä kirjoitan ja tämmöisiä kuvia tänne laitan.
Nykyään en ajattele lainkaan sellaisia. Tää on mun oma paikka, oma henkireikä ja tärkeä osa mua.
Tästä on tullut rakas harrastus, jota teen silloin, kun siltä tuntuu.
Tästä tulee hyvä mieli ja tässä on matkan varrella tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä <3 <3

Joskus tulee postattua usein, toisinaan voi tulla pitkäkin tauko muiden kiireiden takia. Aiheiden keksiminen ei tosiaan ole vaikeaa, kun se tarve kirjoittaa kumpuaa juuri siitä halusta kertoa jotakin. Jos ei ole mitään kerrottavaa, ei silloin tule kirjoitettua. Just tähän oikeastaan viittasin tuolla aiemmin, kun sanoin, että ensin alkuun blogi kirjoitti minua... silloin alkuun oli kova tarve kirjoittaa mahdollisimman paljon ja aina ei meinannut keksiä, mistä kirjoitaisi. Nyt kirjoitan vain silloin, kun tulee se tunne, että "tämän mä haluan kirjoittaa".



6. Kirjoitatko avoimesti, omalla nimellä blogiasi, vai tietävätkö siitä vain harvat ja valitut?

- Kirjoitan vanhalla lempinimellä Ellis. Se tuntui jotenkin luontevalta ja itseäni kuvaavalta nimeltä silloin, kun aloitin. Halusin myös samalla nimetä mun farkkutuunailut ja muut käsityöt ja tuunaukset, joten Ellis on mun "puumerkki" myös omissa töissä.
Perhe ja läheiset, ystävät ja tuttavat kyllä tuntee Elliksen :D



7. Minkä neuvon/neuvoja haluaisit antaa aloittelevalle bloggaajalle?

- Ole oma itsesi. Kirjoita asioista, mistä pidät ja olet kiinnostunut. Kirjoita aina toisia kunnioittavasti <3
Älä ole turhan kriittinen itsellesi, jokainen on joskus kirjoittanut ensimmäisen jutun. Tartu "kynään" ja anna mennä! :D




Olipa kiva pohtia näitä... itseasiassa mä haluaisin esittää nämä samat, Krissen laatimat kysymykset eteenpäin seuraaville hurmaaville blogiystäville:

Maitolaiturin Kyllikit (Hanna ja Tiina), sekä Aarnilintu (Elina) 

Napatkaa tästä kysymykset, jos haluatte pohdiskella bloggauksen syntyjä syviä. :)

Kuvitukseksi liitin helmikuuksi piirustelemani kalenterilehden. Siellä se nyt jääkaapin ovassa keräilee tärkeitä merkintöjä tärkeille päiville.



Ellis <3


lauantai 7. helmikuuta 2015

Kalakeittoa ja kynttilöitä



Lohisopasta, neilikoista, 





myöhäisestä aamupalasta, suklaasta, 






valosta, lumesta, perheestä, omasta ajasta, kirjoittamisesta, virkkaamisesta, kynttilöistä, valokuvista, koirankarvoista, imuroimisesta, saunomisesta, superiloisista uutisista. 
Näistä on viikonloppu tehty. 




Ja villasukista, ehkä maailman kauneimmista! 




Tulivat torstaina tiilenpunaisessa kirjekuoressa Lappeenrannasta. Kopsahtivat postilaatikkoon ja odottivat siellä töistään palaavaa. 
Ihana Saila, jonka Sukkasillaan-blogissa vilisee toinen toistaan kauniimpia käsitöitä, on näiden sukkien takana. Käykää ihmeessä ihastelemassa!
Teimme Sailan kanssa viime kesänä diilin: minä ompelin hänelle bägin ja hän puolestaan neuloi mulle villasukat. Ihan parasta vaihtotaloutta! :) 
Kiitos vielä Saila, tätäkin kautta <3

Muutama kiva haaste odottelee vastaamistaan ja osa onkin jo työn alla. Oman facebookin kautta tulin haastetuksi kivaan runohaasteeseen, josta jäi runojen lukeminen päälle. Tähän lauantai-iltaan lempparirunoilijani viisas ajatus:


"Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää."
- Eeva Kilpi -







Kiitos vielä ed. postauksen kivoista kommenteista virkkauskoruihin! Koukku heiluu edelleen...


Ellis



sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Annoin pikkusormen



Niin. Näin siinä sit kävi, taas.
Tein yhden. Tein kymmenen.
Mopo karkasi, lähti lapasesta, miten vaan.
Hurahtanut mikä hurahtanut.






Jos en olisi valvonut sitä yhtä yötä, kun etsin koruvirkkaustarvikkeita, jos en olisi virkannut sitä ensimmäistä sydäntä tai jos...



Useimmat hyvät jutut syntyvät intuitiosta, hyvästä fiiliksestä ja intohimosta. Tai yöllä, niinkuin ihana Sofia edellisen jutun kommentissaan sanoi.





Näitä nyt tulee niin paljon kuin tulee. Kunnes taas tulee jotain muuta.
Elämä on. Ja helmikuu.

Ellis <3