sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Täältä sinne ja takaisin

Tiesin, että tämä päivä tulisi, ennemmin tai myöhemmin... siis se, että palaan tänne kuin olisin viivähtänyt vain pari päivää muualla. Kolme kuukautta on pitkä aika ilman päivityksiä ja kuulumisia, mutta toisaalta - blogi on kuin hyvä ystävä, jonka kanssa jatketaan siitä, mihin on edellisellä kerralla jääty. 




Insta on nopeudellaan ja välittömyydellään vienyt mukanaan siinä määrin, että sinne tulee päivitettyä kuvia ja elämää liki päivittäin (@ellisrebellis). Sitä kautta myös moni blogiystävä on pysynyt kärryillä minunkin menostani, mutta sain myös jokusen huolestuneen viestin, mihin oikein hävisin, kun jo ennestäänkin harvat postaukset loppuivat kokonaan.




Elämä on joskus sellaista, että se tempaa mukaansa ja pakottaa jättämään asioita vähemmälle. Niin kävi heinäkuun jälkeen blogillekin. Helteinen kesä ja potager. Lukuisat syntymäpäiväjuhlat, joista täyttyi useampi viikonloppu. Uudet suunnitelmat piirrostuotteiden valikoimaan. Uuden lukuvuoden polkaiseminen käyntiin uusien pikkuoppilaiden kanssa. Remontti. Perhe. Elämä.





Olisi niin paljon kerrottavaa, että ei tiedä, mistä aloittaisi. Päällimmäisenä nyt ainakin se, että Rebelliksen kuvioihin kuuluu hyvää! Olen työstänyt toiveesta pientä kokoelmaa muistoadresseja, jotka sekä kuvitin, että runoilin itse. Niistä kaksi ensimmäistä on valmiina ja olen nyt niiden kanssa liikkeellä tulevana viikkona. Suuntaan vähän kotikulmia kauemmas, kun saivat hyvän vastaanoton tässä lähellä heti painosta tultuaan viime viikolla.




Uusi kalenterikin on jo ilmoilla! Tänä vuonna aiheena on koti <3
Yritän tänään ehtiä kuvaamaan sen, että se pääsee esittelyyn ja myös verkkokauppaan.






Ja ettei tässä ihan jämähdetä pelkkään samaan kaavaan, innostuin kesällä kaivamaan esiin vesivärilaatikkoni. Oikeastaan se kävi vähän vahingossa, kun päätin kurkistaa työhuoneen Lundian ylähyllyn vanhaan piknik-koriin.. että mitähän sekin kätkee sisäänsä. No, mun kaksi vanhaa vesivärilaatikkoa ja jokusen vanhan akvarellityön. Ihanat löydöt! 




Siitähän se ajatus sitten lähti. Kaikenlaisten kohtaamisten ja sattumuksien jälkeen löysin itseni viime viikolla taidepiiristä, jossa ajattelin alkaa kokeilemaan vähän isomman pinnan piirtämistä ja taiteilua vesiväreillä. Kun on ikänsä piirtänyt pienesti, ei ole ollenkaan helppoa ajatella eteensä isoa arkkia. Saa nähdä, mitä siitä tulee, mutta oli kyllä mukaansatempaavaa!






Täällä ollaan! <3

Ellis


sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Pikkuruinen mökkituliainen DIY

Heissan!





 Jos tarvitset veneilyyn, suppilaudalle, mökkisaunan oveen tai laiturin nokkaan sopivaa, kelluvaa avaimenperää, tässä nopsa ohje sellaisen tekemiseen.




Tarvitset:

* korkkisen pullonkorkin  (kuohuviinipullon korkki on ehkä paras, mutta tavallisellakin viinipullon korkilla kelluu kyllä pienet avaimet ;) )

* pienen silmukkaruuvin

* avainlenksun


Ruuvaa silmukkaruuvi kantaansa myöten korkin päähän. Pujota sitten avainlenksu silmukasta ja ...valmista tuli. Aikaa meni ehkä minuutin verran, jos sitäkään!





Nämä ovat olleet kivoja pikku mökkituliaisia tai "lahjanarun pidikkeitä" isompaan pakettiin kytkettynä - henkilölle, jolla on pilkettä silmäkulmassa ja silmää kauniille kierrätyshyödykkeille.






Kovin raskaita avainpuntteja en kuitenkaan luottaisi vesillä tämän varaan, mutta kokeilemalla selviää, minkä painoisia taakkoja yksi korkki kannattelee pinnalla.
Veneen poijuna ei ehkä kuitenkaan toimi :D :D






Heinäkuun helteestä,

Ellis




perjantai 6. heinäkuuta 2018

Heinäkuuta parhaimmillaan

Heissan ja ihanaa heinäkuuta!

On vierähtänyt tovi ja toinenkin, niiden lomassa positiivista tohinaa ja kesäkivoja juttuja.
En osaa päättää, mistä aloittaisin, mutta koska ikkunasta näen suoraan omalle rakkaalle pikku potagerille, en malta olla kertomatta sen kuulumisia heti alkuun!




Kaivoin ja rakensin vanhoista kuormalavoista, patinoituneista tiilistä ja isoista ruukuista tuohon keittiön äärelle takapihalle pienen keittiöpuutarhan. Siellä kasvaa perunoita (Ikean kassissa!!), sipulia, minttua, ruohosipulia, pinaattia, basilikaa, rosmariinia ja tilliä. Niin, laventelia unohtamatta <3
Osa näistä on toki ruukuissa, sillä laatikoita on vain kaksi - mutta ne ovatkin sitten kunnolla pohjustettu ja kahden lavan korkuisia, kummassakin siis kaksi lavaa päällekkäin.




En voisi olla ylpeämpi tästä omasta pikku puutarhaunelmasta, joka toteutui tänä kesänä!!!
Minä, antiviherpeukalo, uskotteko??! Instan puolella seurailijat ovatkin jo päässeet alusta alkaen mukaan tähän tämän kesän villitykseeni. Teen kesän aikana potagerin syntymästä ihan oman postauksensa, jotta sen vaiheet jäävät itsellekin muistiin. Ja onpahan vinkiksi jollekin muulle pihatumpelolle... jos minä onnistun, kuka vaan voi onnistua!




Tänne kotirintamalle kuuluu muuten vasaran pauketta ja remonttia: pieni wc on juuri kokemassa ehkä isointa mullistustansa koko 38-vuotisen elämänsä aikana. Vanhat okran väriset posliinit saavat väistyä, paneelit muuttuvat valkoiseksi ja lattia saa tumman laatan. Tästä lisää myöhemmin - juuri nyt ei edes voi ottaa mitään väliaikakuvia, koska vajaan kahden neliön tila on tällä hetkellä purettu ja ihan atomeina.




Saatatte muistaa, kuinka viime kesänä laitoin tämän kodin myyntiin. Asuntojen myynti on hidasta ja minä elän hetkessä - en halunnut roikottaa taloa myyntilistalla kauempaa, kun mitään tapahtumia ei sillä saralla ollut, joten nyt sitten kohennetaan tämän talon kuntoa ja tehdään siitä vielä entistäkin viihtyisämpi ja kivempi koti meille.

Yksi asia, jonka tavoite ja tarkoitus on kesän myötä kirkastunut, on Rebellis. Tähän liittyy niin iso henkilökohtaisen kasvun tarina, että se ansaitsee ihan oman juttunsa. Mutta lyhykäisesti, Rebellikselle kuuluu hyvää, eikä vähiten siksi, että tälle kesälle suunniteltu naistenviikon nimipäiväkortti osoittautui kunnon hitiksi! :) Kortti sopii jokaiselle ko. viikon sankarille - kunhan vaan muistaa ympyröidä tai alleviivata oikean päivänsankarin nimen ;)




Olen saanut tilata painosta korttia lisää jo muutamaan otteeseen ja tuntuu kyllä tosi kivalta, että joku näistä tykkää <3 Kiitos siitä!
Onni on sekin, että yhteistyökumppaniksi on löytynyt läheltä todella hyvä, joustava ja laadukas painotalo (Pasicopy), jossa hoituu nopeasti lisätilaukset ja muutkin asiaan liittyvät palvelut!

Vielä on naistenviikkoon aikaa, joten jos tarvetta tämmöiselle yleispätevälle nimipäiväkortille löytyy, niitä voi tilata sekä verkkokaupan kautta, että toki myös sähköpostitse. Verkkokaupassa on myynnissä korttia sekä yksittäin, että neljän kappaleen nipussa - kaikki verkkokaupan tilaukset sisältävät postimaksun Suomessa.
Tässä vielä linkki puotiin:
www.rebellis.fi

Milloinkaan ei ole myöhäistä toteuttaa omia haaveitaan, sellaisin miettein tänään <3

Aurinkoa päiviinne!

Ellis






keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Kanakeittoa Korkeasaaressa

Tapahtui tiistaina:

Klo 6.00:    Lapsi herää virkeänä, eikä saa enää unta. Hän pukeutuu ja pakkaa reppunsa valmiiksi ja  ryhtyy odottamaan.


Klo 7.10:    Lapsi säntää huoneeseeni, koska en ole vielä noussut, vaikka kelloni soitti jo kymmenen minuuttia sitten. Yritän avata silmiäni, en vaan millään jaksaisi vielä.


Klo 8.00:    Kahvi läikkyy kupissa ja ripsiväriputkilo lentää lattialle, kun koitan huitaista hyttystä.      Puurot on jo syöty ja lapsi on päivän ensimmäisillä päikkäreillä sohvalla, reppu selässään.


Klo 9.00:    Lapsi seisoo kengät jalassaan tuulikaapissa ja odottaa. Oltiin sovittu, että lähdetään tähän  aikaan. Minä en ole todellakaan vielä valmis. Kiehautan edellisen illan tulista thaikanakeittoa termospulloon, juoksen kastelemaan kukkia ja etsin puhelimen laturia.                           


Klo 9.25:    Istun vihdoin ratin takana ja käynnistän auton.  Lapsi on jo turvavöissä ja matka alkaa.    Molemmilla on hymy herkässä, hymykuopat ilmestyvät samaan paikkaan.


Klo 9.45:    Käännymme isolle tielle, laitan aurinkolasit nenälle ja huokaan tyytyväisenä. Näin tämä  aina menee, kun on jotain jännää tiedossa, lapset on ikuisesti lapsia. Tämäkin keskimmäinen, ikää 24 vuotta.





Sain houkuteltua savolaistuneen keskimmäisen Kuopiosta pienelle reissulle mukaan Helsinkiin, vessanpöntön hakureissulle - matka olisi virkistystä puolin ja toisin, eikä tarvitsisi ajaa yksin.
Hän lähtikin mielellään ja esitti toiveen, että käymme Korkeasaaressa. Ajattelin, että sen kokeminen reilun 20 vuoden tauon jälkeen ja reilun 20-vuotiaan lapsen kanssa olisi uudenlainen kokemus.
Niin se olikin. Pelkästään positiivisessa mielessä. <3




Pääsimme perille yhden kahvipaussin ja vain yhden vikaan ajamisen (Itäkeskuksessa) jälkeen.
Mustikkamaan parkkipaikalla meinasimme tukehtua nauruun ja kanakeittoon, kun sitä ei ensin meinannut tulla termospullosta lainkaan ja sitten lopulta liemen sekaan tipahti yksi ainoa herne keskimmäisen lautaselle. Sattumat olivat jääneet pohjalle jumiin. Olin keittänyt edellisenä iltana tulista thaikanakeittoa, jolla hankimme ähkyt, mutta koska sitä jäi sopivasti,  ajattelimme ottaa lopun seuraavana päivänä termariin lounasevääksi.
Hyvä ajatus, jos vain olisin älynnyt pakata mukaan kunnon kulhot. Löperöt ja muka syvät pahvilautaset eivät pidätelleet keittoa, vaan hervottomassa naurukohtauksessa keiton liemi virtasi lautasen kulmasta tietysti auton keskikonsolille ja vähän muuallekin. Naurua vaan tuli ja tuli, se pärskähteli, kupli ja pulppusi ja sitä mukaa keittolautanen vajeni ja tilanteelle ei juuri voinut mitään sillä hetkellä. Kun lopulta kouristuksenomainen käkätys ja hohotus laantui, rauhoituimme ja saimme lounastettua ja siistittyä silmämeikit poskilta.




Vesipullokin tuli tarpeeseen - sillä sai putsattua autosta suurimman osan kanakeitosta tuoreeltaan. Enää autossa ei juurikaan tuoksu thaikioskille ja chilille. Ei ehkä sittenkään tarvita wunderbaumia!

Ja kuka käski ruokailla autossa???






Korkeasaari antoi parastaan, niinkuin Helsinki muutenkin. Harvoin kun käy, tuntuu se yhtä eksoottiselta kuin tulinen soppa autossa.






Iltapäivän päätteeksi päädyimme esikoisen ja vävypojan luo, josta ilta jatkui porukalla mukavissa merkeissä kaupungin hulinaan. Kaisaniemen Helsinki-päivän konsertti ja lämmin tunnelma terassilla olivat kuin piste iin päällä.








Kun illan hämärtyessa kannoimme wc-pyttyä vävypojan kanssa autoni takakonttiin, ehdin ajatella, että jos tätäkin päivää olisi jokin piilokamera seurannut, olisi siitä välittynyt katsojille aika eriskummallinen tarina. Ja yksi hullunkurinen perhe.




Niin, meille on siis tulossa pienimuotoinen vessaremontti. Siitä lisää toisen kerran..

Leppoisaa kesätunnelmaa ja kauniita unia!

Ellis


             

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Raparperi-jäätelöpiirakka

Heissan!

Tulin pikaisesti jakamaan sunnuntaireseptin ihanaan piirakkaan - tämä on raparperi-jäätelöpiirakka, joka kruunaantuu ihanasti tuoreilla mansikoilla - ilmankin toimii, jos mansikoita ei ole just sillä siunaamalla saatavilla ;)




Tämä ohje tuli kerran kokeiltua ja sen jälkeen se onkin jäänyt kestosuosikiksi raparperin kanssa.
Ohje vaikuttaa äkkiseltään hiukan monimutkaiselta, mutta vakuutan, että sitä se ei ole, kun tämmöinenkin sunnuntaileipuri onnistuu siinä kerta toisensa jälkeen.

Tässä piirakassa uuniin menee vain pohja. Raparperista keitetään kompotti (hilloke tai mikä lie se oikeammin onkaan?), mutta se on tosi nopeaa ja helppoa.





RAPARPERIKOMPOTTI

500g tuoretta raparperia
1 dl sokeria
1/2 tl kanelia

Minä keitin kompotin jo edellisenä iltana. Hain kasvimaalta muutaman hyvän kokoisen varren, kuorin ja paloittelin kattilaan ja keitin noin 5 min. sokerin kanssa, kunnes raparperit olivat hajonneet. Sitten maustoin valmiin kompotin kanelilla ja jätin jäähtymään. That's it!

POHJA

100g voita
1,5 dl vahnäjauhoja (grahamjauhotkin käy)
1 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl kardemummaa
2 kananmunaa

Sulata rasva, jäähdytä vähän ja lisää siihen toisiinsa sekoitetut kuivat aineet. Lisää sitten yksitellen munat ja sekoita.
Levitä taikina pyöreään piirakkavuokaan ja paista 175° uunin keskitasolla noin 15 min.

Levitä kompotti paistetun ja jäähtyneen piirakkapohjan päälle, lusikoi päälle vaniljajäätelöä.
Koristele tuoreilla mansikoilla ja kinuskikastikkeella (mulla ei ollut tällä kertaa).




Tätä piirakkaa voi mielin määrin varioida pohjan suhteen, samoin kuin päällysteiden. Varmaan yhtä hyvin toimii vaniljakastikkeen kanssa kuin jäätelöllä.

Ohje on peräisin kesän 2012 Pirkasta.





Kesäterkut Elmalta mielipuuhansa parista  :D

Ellis






tiistai 1. toukokuuta 2018

Todeksi tulleet

Muistatteko, kuinka "takavuosina" (hah mikä määritelmä) oli valloillaan aarrekarttavillitys?




Täytyy tunnustaa, että olen autuaan tietämätön, vaikka trendi olisi jatkunut näihin päiviin asti - joka tapauksessa omalla kohdallani innostuin asiasta muutamia vuosia sitten. Oon aina ollut kova haaveilemaan, mutta kerrankin ajattelin, että teen sen konkreettisesti vörkkimällä itselleni oman aarrekartan.




Olin silloin heittämässä isoa satsia lehtiä kierrätykseen, kun vielä selasin niitä saksien kanssa ja leikkelin irti itselle tärkeäksi kokemiani kuvia. Niitä, joita voisin sitten liimailla esiin muistuttamaan haaveista ja unelmista. Niitä, joilla sain ainakin osan haaveistani näkyviksi. Talletin kuvat isoon kirjekuoreen ja laitoin talteen. Hyvään talteen.




Tänään aamupäivä alkoi työhuoneen isoa paperikasaa selvitellen. Aloin kaikessa rauhassa ja sateen ikkunaan ropistessa etsiä yhtä kadonnutta luonnosta, mutta löysinkin paljon enemmän.
Löysin haaveeni ja unelmani, löysin todeksi tulleet seikkailut Toscanassa, kattohuoneiston ikkunanäkymän lähes identtisenä!




Löysin lenkkarit ja sen oman itseni arvostamisen, jota tarvitsen. Löysin sen riemun, mikä tulee, kun tajuaa, että osa haaveista on muuttunut todeksi. <3

Oli hauskaa huomata, miten olin leikannut kuvan työpöydästä pukkijalkojen päällä. Nimittäin tällä hetkellä oma tuleva piirustuspöytä - vanha pieni ovi - odottaa vielä pukkijalkojaan ja lasikanttaan, mutta on jo toivottavasti pian työhuoneessa! 






Mun oma vahva uskoni aarrekarttaa kohtaan lähti välttömästi nousukiitoon. Mietin, kuinka vahvana mun mielessä on nuo kuvat ja haaveet olleet, kun olen näköjään lähtenyt niitä kohti pyrkimään, vaikka itse kartta onkin ollut vasta kuvina kirjekuoressa. Jotenkin kuitenkin olen asiat jo kuvia löytäessä visualisoinut mieleeni.




Kuvien kanssa samaan kuoreen oli sujahtanut jo valmiiksi piirtämäni kansilehti Aarrekarttakirjaa varten. Kiva, että sekin löytyi, koska heti huomenna kiikutan sen painoon. Tilaan itselleni ihan konkreettisen karttakirjan, johon saan kuvat liimattua.
Vaikka moni varmaan kokoaa omaa aarrekarttaa Pinterestiin ja muualle sähköiseen muotoon, mikään ei vedä vertoja sille näpräämisen ja liimaamisen konkreetille tunnelmalle. Ja niille paksuille leikekirjamaisille sivuille, joita on ihana silloin tällöin aukoa ja selata. Ikkuna unelmille <3




Tällä hetkellä yksi isoimpia haaveita liittyy Rebellikseen. Haaveen toteutumiseen tarvitaan aikaa, sitkeyttä, iloa ja paljon paljon paperia. Vähän mustaa ohutta kynääkin ja ripaus onnea.
Pukkijaloillaan seisova piirustuspöytä ei kai sekään ole pahasta, joten ei muuta kuin rautakauppaan, kun tästä arki koittaa.. :)


Toukokuun terveisin,

Ellis




keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Munajahtia ja pohdintaa elämästä

Kun on paljon ajatuksia, on vaikeaa päättää mistä aloittaa. Keskeltä? Sivusta? Alusta vai lopusta?
Poukkoilevaa tästä ainakin tulee, se on varma se. Pysyttekö kyydissä?




Viime postauksen harmit on osin selätetty. Asioilla on tapana järjestyä -klisee pitää aika lailla hyvin paikkansa - tietynlaisten asioiden kanssa ainakin. Kun en voinut jäädä huutamaan itkupotkuraivareissa lattialle, laitoin tuumasta toimeen. Yksi toisensa jälkeen aloin hoitaa asioita kuntoon ja niin meille kannettiin uusi pyykkikone, auto vietti pari päivää korjaamolla ja putkimieskin piipahti jo alustavasti kurkkaamassa pannuhuoneen murheenkryyniä. 




Mä olen muuten monesti miettinyt, että eivät vaikeudet suinkaan jalosta meitä yhtään paremmiksi ihmisiksi, mutta saavat kyllä taatusti hyvät päivät tuntumaan hyviltä ja ehkä myös turhan nipottamisen ja valittamisen vähenemään. On kai sekin sentään jotain? ;)




Meillä oli mitä mainioin pääsiäisloma! Se tuntui pidemmälle kuin oikeasti olikaan johtuen varmaan osittain siitä, että auringonpaiste sai meidät viettämään paljon aikaa ulkosalla.




Nuorisosta 2/3 pääsi kotiin ruokapatojen äärelle. Sauna lämpesi joka ilta ja Monopoli-turnaukset paranivat ilta toisensa jälkeen. Ja mikä parasta, sain järkätä jo aikuisille lapsille munajahdin! 




Tämä meillä jo perinteeksi muodostunut The great egghunt-höynäytys alkaa aina sillä, että perustamme yhteisen whatsup-ryhmän. Sinne sitten pudottelen vinkkejä tai valokuvia munien/ yllätysten kätköpaikoista. Koska viime kerralla piilot ja vinkit olivat kuulemma liian helppoja, päätin tällä kertaa, että en päästäkään etsijöitä niin helpolla. 
Ensimmäinen vinkki tuli whatsup-viestinä, mutta loput vinkit piti etsiä kirjeiden avulla "amazing race" -tyyppisesti. Viimeinen kirje johti aarteen luo, joka löytyi tänä vuonna lukitusta postilaatikosta kotitien varrelta. Aarteena oli arpoja ja suklaamunia :D 
Oli ihanaa seurata, kuinka nuoret  puoliskoineen vaelsivat välillä sisällä ja ulkona, liiterissä ja kellarissa etsimässä ja pähkäämässä, mitä kirjeessä mahdetaan tarkoittaa.. 
Tänä vuonna liikuttiin myös poikkeuksellisesti yhtenä neljän hengen tiiminä ja palkinto oli kaikkien yhteinen, mutta sen toki sai vain löytämällä reitin (kirjeet) sen luo.




Rebellis -kauppaan valmistuu pikkuhiljaa pieniä, kivoja tuotteita. Viimeistään ensi viikolla saan lisättyä jotakin kaupan hyllyille. Sopivasti, kun äitienpäiväkin alkaa lähestyä. 




Pari uutta piirustusproggista on tekeillä ja yksi vähän isompi suunnitteilla. On itse asiassa ollut jo pidempään, mutta koska elämä aina välillä järkkää näitä ylläreitä, ei tunnit päivässä ja päivät viikossa riitä siihen, mitä haluaisi. Niin se vain on. Mutta olen levollinen ja tiedän, että kaikki aikanaan. Ideat eivät vanhene, ne itse asiassa jalostuvat ajan kuluessa ja hioessa niitä. 
Jonakin päivänä taas ehdin paremmin toteuttaa sitä, mitä kaikkein eniten haluan - ja ennen kaikkea olen tosi hyvilläni siitä, että olen löytänyt työn suhteen intohimoni ja että voin edes jollain tavalla toteuttaa sitä! 




Keittiössä valmistuu yhä useammin töiden jälkeen joko salaatti tai munakas. Kaksi suosikka ja raaka-ainetta on tällä hetkellä ylitse muiden: salaatteihin on löytänyt tiensä ihana ja raikas hunajameloni. Se on herkkua kyllä ihan sellaisenaankin, mutta on oivallinen lisuke vihreään salaattiin yhdessä kurkun, viinirypäleiden, avokadon ja fetan kanssa. Vihreää, vihreää <3

Munakkaaseen sen sijaan lorautan parin kananmunan kaveriksi tilkan kookoskermaa (Valion Kermainen kookos) ja ai että, mikä ihana kombo näistä kahdesta aineksesta syntyy! Suosittelen - ja sopii hyvin myös keventäjillekin, koska kermaisessa kookoksessa on rasvaa ainoastaan 10%.





Tiedättekö sen tunteen, kun ylitsevuotavan varmasti vaistoaa jonkin asian suhteen olevansa oikeassa, oikeilla jäljillä? Että asiat kuuluvat mennä juuri tietyllä tavalla ja voit jo etukäteen tietää, että olet onnellinen omiin valintoihin ja suuntaan, jota kohti menet? Vaikka sitten vähän kiertotien kautta.
Joskus sellaisina kevätpäivinä, kun aurinko lämmittää poskia ja pieni puro juoksee tien yli, sinä vain tiedät sen. Yhtä varmasti, kuin tiedät kesän tulevan.




Keväthöpinää, huhtikuuta ja lumen sulamisen iloa!

Ellis