keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Vanhassa vara parempi






On hauskaa suunnitella ja loihtia vanhoille romuille ja kaikenlaisille käyttötavaroille - ei aina niin vanhoillekaan - uusia käyttötarkoituksia. Joskus tuntuu, että ne sopivat uuteen "elämäänsä" paremmin kuin siihen virkaan, mihin ovat alunperin tarkoitetut.
Näin kävi meillä, kun mietin, minkälaisen säilytystavan tai -paikan keksisin vessapapereille, niille vararullille, jotka kuitenkin olisi hyvä sijoittaa suurinpiirtein käden ulottuville. Sain ajatuksen. Kokeilin.
Nyt meillä sitten on sateenvarjoteline vessassa :)

Postilaatikosta löytyi tämän päivän postin mukana uusi Kotivinkki. Selasin sitä kahvikupposen äärellä, kunnes silmiini osui aukeama, kuinka vanhoista matkalaukuista voi rakentaa kätevän "lipaston".
Seuraavaksi hyppäsin tuolista ja kipaisin ottamaan kuvan omasta lipastostani, jonka rakensin (=pinosin) joskus viime kesänä, kun kannoin taas yhden matkalaukun kotiin huutokaupasta ( yllätys!). Olen siis suorastaan aikaani edellä :)
Tämä lipastojuttu on siksikin hauska, että nyt voin ottaa henkseleitä paukutellen puhelun etämiehelle, joka on (turhaan) yrittänyt saada minua luopumaan vanhojen matkalaukkujen "kasasta", kuten hän hienoa tämän hetken sisustusuutuuttani nimittää.

Päivän trendikkäin lipasto on muuten kätevä säilytyspaikka esim. lehdille, maalaustarvikkeille ym. tavaroille, joita ei välttämättä ihan joka päivä tarvitse. Jokapäiväisiä tavaroita ei ainakaan kannata laittaa siihen alimpaan laatikkoon (=laukkuun)!
Kirjaston kirjoja tähän lipastoon ei kannata kuitenkaan säilöä, saattavat unohtua vähän pitemmäksikin aikaa (nimim. sakot jo maksettu)...
Ja mikäs estää lähtemään matkalle näin patinoituneen ja kokeneen reissaajan (=laukun) kanssa. Eri asia on sitten se, ovatko tavarat enää tallella, kun pääset perille :)

Keskiviikkoterveisin,
Sisustussuunnittelu Ellis Oy

2 kommenttia:

  1. Jaa...a, etämies tai lähimies, vanhat matkalaukut eivät vaan taida olla niiden juttu! Mulla on yksi ainokainen, isotätini peruja, ja muuten niin ymmärtäväisen mieheni mielestä laukku on aina väärässä paikassa ja tiellä ja muutenkin ilmeisen tarpeeton. Höh! Mut arvaas vaan, oonko antanut periks? Noup, täällä se laukku sitkeästi vaeltaa paikasta ja tehtävästä toiseen. Näin talvella kätken sinne tumppu- ja piparöykkiöt.

    VastaaPoista
  2. Hyvä! Periksi ei anneta. Kun vielä pääsisi salaa kuuntelemaan, minkälaisilla matkoilla meidän vanhat laukut on reissanneet.

    VastaaPoista