Vappua

Työn juhlaa vietetään täällä leppoisasti.
Leivotaan pizzaa.
Maistellaan kuplivaa.
Nautitaan auringosta (joka välilä paistaa :)).
Kotoillaan.
Saunotaan.
Mennään illalla kuuntelemaan kivaa bändiä läheiseen (ja ainoaan täällä) kuppilaan.

Hauskaa, rentoa, iloista, pirskahtelevaa vappua kaikille!

Ellis

Puutarhassani istuu nainen

Keittiön ikkunasta näen sen, pienikokoisen naisen.
Se istuu puutarhassani, takapihan terassilla. Istuu ihan hiljaa ja liikkumatta. Arvaa varmaan, että kohta joku katsoo ikkunasta ja huomaa sen.
Tämä toistuu joka kevät tässä pihassa. Suurinpiirtein samoihin aikoihin tuo nainen tulee istumaan ja kuluttamaan aikaansa tänne.

Jotenkin tykkään siitä, se on levollisen näköinen. Joskus mietin, että paleleeko sitä. Huomenna voisin vaikka antaa sille lakin päähän :D








On täällä toinenkin nainen, se seisoskelee etupihan kukkapenkissä. Jos kesällä on oikein kuuma, se voi siemaista vettä viereisestä maljasta.



Nää on mun juttuja nää patsaat :) Vähän hassuja, mutta kuuluvat tänne. Toiset tykkää puutarhatontuista, minä olen enemmän patsastyyppi. Kolmas patsas seisoo alapihan kaivonkannella. Pieni enkelipoika, joka pitelee päänsä päällä lintujen juomamaljaa. Onnistuin katkomaan sen siivet viime viikolla, joten se on liimattavien listalla...

Sokerina pohjalla: olen saanut aivan ihanan tunnustuksen Hyvä Mieli -blogista!
On mukavaa ja mieltälämmittävää kuulla, että täällä on ollut mukava käydä. Kiitos siitä!! Melkein punastun:)



Tämmöistä hyvää mieltä on ihanaa itsekin jakaa eteenpäin, niinpä lähetän tämän seuraaville blogeille, joita ilolla seurailen: By Kirsikka , Hunajaa ja maitoa , Tästä elämästä , selma ja Absolutely white. Olkaapa hyvät!

Näiden kivojen fiilisten siivittämänä kohti vappua ja viikonloppua, joka taisi jo alkaakin :D
Mukavaa sellaista ihan kaikille!

Ellis

Vapaa

Jäät ovat lähteneet tänään. Kuikka huutelee saaressa.
Voisin katsella vapaata vettä vaikka kuinka kauan. Ja kuunnella kuikkaa.

Muumilaakson mietekirjasta löytyi tähän fiilikseen ja veteen hyvin passaava ajatus:

"Hän katseli tuumivasti tummaa vuolasta vettä ja sai päähänsä, että elämä oli ihan kuin virta.
Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon.
Tämän minä kerronkin muumipapalle, hemuli mietti totisena.
Eiköhän se vain ole aivan uusi ajatus."
- Hemuli - (Muumilaakson marraskuu)

Myötäisiä tuulia huomiselle,

Ellis

Arjen ihanuus

Meille on ilmestynyt kevätlaiskiainen. Se keksii aina jotain muuta tekemistä silloin, kun pitäisi viedä roskat, ottaa imuri kaapista tai kohentaa muuten huushollia jotenkin. Nytkin se istuu koneella ja yrittää kirjoittaa.
Oikeastaan täällä majailee enemmänkin niitä. Kokonainen pieni lauma. Eivät tee muuta kuin sotkevat. Mistä niitä oikein tulee?

Ensiapuna tähänkin, ainakin isoimpaan laiskiaiseen, auttaa SUKLAA. Ihan sama minkäväristä, minkämerkkistä, kunhan on SUKLAATA.
Parhaimmalta maistuu tällä hetkellä nämä kaksi fatseria. Laiskuuskohtaus ei mene tällä ohi, mutta se muuttuu siedettäväksi. Lakkaat välittämästä, mitä ympärilläsi tapahtuu (tai siis on tapahtumatta), kun suussasi sulaa pala (=puoli levyä) tätä ihanuutta. Kokeile kerran. Kokeilet toisen kerran. Jne.


Pyykkiä on koko ajan. Tuntuu että pesen aina vain samaa tummaa koneellista. Kun illalla saan taas vaatteet narulle, ovat ne viimeistään jo seuraavan päivän iltana pyykkikopassa. Nuorison kanssa pyykinpesuaineet on koko ajan lopussa, jääkaappi syödään tyhjäksi ennätysajassa, keittiön kätköihin ei todellakaan kannata varata mitään ihania keksejä vierasvaraksi - kun vieraat sitten tulevat, löydät kaapista tyhjät pahvikuoret...

Joskus ne saattavat innostua (kotitaloustunnin motivoimana kenties?) leipomaan jotain. Silloin voit ehtiä nauttia aikaansaannoksista, jos satut olemaan uunin kupeessa vartoilemassa. Muussa tapauksessa ainoa, mitä leipomissessiosta jää sinulle, on munankuoret pöydällä ja muutenkin pommin jäljiltä oleva keittiö.
Vaatekaupassa saat (=joudut) jonottamaan rahapussi auki jatkuvasti. Aina on kengät pienet tai takin hihat liian lyhyet.
Huoh.

Juu, vähän karrikoitua, silti totta vähintään toinen puoli.

Mutta on ne niin ihania. Näiden ruuhkavuosien keskellä muistuttavat sinua siitä, miksi ja kenelle olet tärkeä - ja mikä elämässä on tärkeää. Ihminen ihmiselle. Perhe, läheiset, ystävät.
Ja miten muuten pysyisit ajan kulumisen perässä... sitähän aina sanotaan, että lapsista näkee ajan kulun. Lapset kasvavat, mutta itse et vanhene ollenkaan :D


Huomenna vanhin lapsukaisista suunnistaa jälleen matkalaukkuineen Japaniin, me muut jäädään tänne ihmettelemään matkalaisen menoa. Elämä on siellä, missä sydän on. Siihen kai tässä on totuttava... ei voi muuta kuin taas toivottaa hyvää - ja turvallista- matkaa.
Huoh jälleen.


Summa summarum, mitä sitä ottamaan stressiä muutamasta hiekanjyvästä lattialla, jos kaikki on muuten hyvin.

Positiivisesti ajateltuna:
* ihanaa, että joku on joskus keksinyt pesukoneet niin pyykeille kuin astioille
* hauikset kasvaa ruokakassien kantamisessa
* voit saada pullan tuoksun, et kuitenkaan liikakiloja, jos (=kun) leivonnaiset on kadonneet parempiin suihin
* kun joudut päivittämään nuorison vaatekaappia, saatat löytää joskus vahingossa itsellesikin jotain uutta kaupasta

Iloa elämään!

Ellis

Ei ihan Picasso

Tämmöinen taideteos roikkuu mun pikkuruisen työhuoneen (=komeron) seinällä. Kolme iloista rosvoa tositoimissa Kaardemumman yössä. Kasper, Jesper ja Joonatan.
Taiteilija itse istuu ruudun tällä puolella, teoksella on siis ikää jo lähemmäs neljäkymmentä vuotta. Näkeehän sen tietysti työn lohkeilleista pastelliväreistä, että ihan eilen tätä ei ole sutaistu!
Kehykset ovat mitäänsanomattomat lasiset vaihtokehykset - joskus pikaisesti lätkäisty päälle, kun sattui löytymään sopivan kokoiset.

Muistan, kuinka meillä kotona oli aitassa keltasävyisellä kuviotarrapaperilla pääällystetty pahvilaatikko. Äiti oli kerännyt sinne käsitöitä, piirustuksia ja askarteluja lähinnä siltä vuodelta, jolloin olin päiväkodissa puolipäiväeskarissa, kultaisella ja retrolla 70-luvulla.
Töitä oli paljon. Vessapaperirulla-askarteluja, vesivärimaalauksia, ompelukuvia, säkkikangastauluja, puutikkuaskarteluja, pahvista tehty kuuraketti, vanerista tehty talo, pahvikello, kangassommitelmia... kaikkea ei tietenkään voinut säilyttää ja vuosikymmenten saatossa suurin osa varmaan tuli poisheitetyiksi, kun aittaa välillä siivottiin. Jotakin säilyikin - onneksi.
Tässä yksi niistä onnekkaista. Luulen tai hämärästi muistelen, että meille on luettu tarina kolmesta iloisesta rosvosta, jonka jälkeen olemme saaneet piirtää sadusta.

Muistan varsin hyvin päiväkodin tilat, tunnelman ja tekemisen ilon. Aila-opella oli aina jokin ihana värikäs tunika - Marimekkoa (myöhemmin tunnistin) - ja puukengät jalassa. Kansliassa oli lasiseinät ja kahvinkeitin. Siellä tuoksui hyvältä: kirjoilta ja Marie-kekseiltä. Kanslian takana oli roolileikkihuone, jossa sai leikkiä vain harvoin ja vain erityisellä luvalla.
Naulakoissa oli jokaiselle oma vanerinen merkki. Mulla oli omena.

Valokuvauspäivänä melkein kaikki tytöt tulivat päiväkotiin tirolilaismekko päällä - minäkin. Se oli tummapohjainen, kukallinen liivimekko, jonka alle puettiin valkoinen pussihihainen paitapusero. Mekon päälle puettiin vielä pieni valkoinen essu.

Hih, mitä ihania takautumia ja muistoja. Niitä alkaa tulvia mieleen yhä enemmän, mutta koska tästä uhkaa tulla romaani, jätän loput omaan huomaani.

Nämä muistelut kirvoitti lähinnä huominen päivä... huomenna vietetään kansallista veteraanipäivää ja menen työn puolesta piipahtamaan lasten kanssa veteraanijuhlassa. Ajankohtaisena aiheena on kevään, pääsiäisen ja muun ohessa olleet osittain tästä vierailusta johtuen lapsuus, vanhuus ja yleensä eri elämänvaiheet. Lapset ovat kyselleet myös minun lapsuudestani, niinpä nappasin taulun seinältä kassiini, siinä autenttista todistusaineistoa siitä, että minäkin olen joskus ollut lapsi :D

Sodastakin ollaan puhuttu, kun joku on jotain kysynyt tai kertonut isoisovanhemmistaan. Lasten ihania, välittömiä kommentteja on käyty läpi ja suorilla kysymyksillä - välillä kiperilläkin- on ammuttu kohti.

Tässä muutamia vastauksia, kysymykset saatte päätellä itse:
- Ei, veteraanijuhlassa ei vanhuksilla ole pyssyjä mukana
- Ei myöskään armeijavaatteita, ihan juhlavaatteet, niinkuin juhlissa yleensä
- Ei, puvuissa roikkuvat mitalit eivät ole tulleet hiihtokisoista
- Ei, minä en ole ollut sodassa, sodasta on kauemmin aikaa
- Kyllä, lotat ovat naisia, jotka mm. hoitivat sodassa sairaita
- Juu, naapuriluokassa on myös Lotta. Lotta on kiva ja suosittu nimi nykyään :D

Näillä mennään kohti juhlaa :D
Herättää varmasti paljon ajatuksia jälkeenkin päin - ja hyvä niin. Tärkeitä asioita, joita ei saa unohtaa.

Kovaa vauhtia ollaan menossa kohti toukokuuta, huomenna jo keskiviikko!
Käväisen kuitenkin välillä nukkumassa...

Ellis

Sunnuntai-ilta maanantaina

Kalenteri on taas sekaisin, kun arki on pyhä... olen viettänyt sunnuntai-iltaa tänään maanantaina.
Aloin odottaa jo hyvissä ajoin erästä sunnuntai-illan ohjelmaa tv:stä. Kun sitä ei alkanut kuulua, totesin, että se meni jo - eilen.
Valmistauduin huomiseen työpäivään olettaen, että se on maanantai. No, siinä ei isoa vahinkoa tullut, ainoastaan vähän lisää töitä - huomenna kun onkin jo tiistai.
Kiireetön ja kaunis pieni loma on tainnut tehdä tehtävänsä. Pää on tyhjä kaikista työasioista, mutta samantien muut muistettavat asiat on vaarassa hävitä näiden auringon kirkastamien päivien kimmellykseen.
Täytyy yrittää kiriä oma sisäinen kalenteri ajan tasalle - eiköhän se perjantaihin mennessä onnistu. Sitten onkin taas sopivasti viikonloppu :)

Oma sunnuntai-iltani (=muiden maanantai) alkaa kääntyä kohta siihen pisteeseen, että on alettava suunnittelemaan nukkumaan menoa.
Vilkasta viikon alkua!

Ellis

Sand in my shoes

Tänään on:
* haravoitu
* syöty hyvää ruokaa
* kuljeksittu pitkin rantoja
* tavattu venettään tervaava mies
* löydetty "menneen maailman" kahvila
* katseltu jäiden lähtöä
* nautittu auringosta lähes kesäisissä lämpötiloissa
* juhlistettu 11 v. mopsivaaria <3
























Mukavaa kesäistä pääsiäisfiilistä,

Ellis