Juhlakuulumisia ja kesäelämää

Lomaa on takana viikko... tuntuu kuin koulun loppumisesta olisi jo vaikka kuinka paljon enemmän aikaa. Viime viikko suorastaan kiisi eteenpäin helteisten päivien ja loppuviikon ukkosten paukkeen saattelemina.

Juhlakuulumisia pikaisesti: sää oli mitä mainioin, vieraita kävi kovasti, juhlissa vallitsi leppoisa ja lämmin henki, uusi ylioppilas sai onnellisen päivän muistoihinsa ja minä sain taas kattaa vanhat Arabiat kahvipöytään <3

Oikeastaan, kun tunnelma on kohdallaan ja päivänsankari onnellinen, mitä muuta voi toivoa? :) Paitsi, että valokuvia olisi voinut napata enemmän. Tai vaikka pyytää jotain nappaamaan, itse kun en niin ehtinyt. Muutama kuva sentään tallentui ja eiköhän noita löydy sukulaisten kameroiden kätköistä vielä lisää...

Yksi kiva valokuvavinkki muuten tarttui huiviin edellisen kesän yksistä lakkiaisista, joissa olin vieraana... otimme vinkistä vaarin ja meidän perheen uusi ylioppilas nappasi itsestään kuvan (omalla kamerallaan) jo juhlia edeltävällä viikolla. Kipaisimme sitten valokuvausliikkeeseen, jossa on kone, missä voi omalta muistitikulta tai levykkeeltä teettää kuvia todella nopeasti - ja edullisesti myös.

Näin meillä oli kiitos-kortit valmiina kuorissaan pikku maljassa eteisessä jo lakkiaisjuhlassa!

Kun vieraat lähtivät, neito sai antaa kiittäessään jokaiselle mukaan kirjekuoren kuvansa kera <3

(Tämä ei ollut kiitoskortti-kuva, mutta oma suosikkikuvani <3

...tuolla taustalla kukkiin meidän pihan lemmikkirinne)

Paljon kivaa sisältyi myös lakkiaisten jälkeiseen viikkoon. Asiaankuuluva huokaus ja lepuutus toki, mutta myös ihanan ystävän tapaaminen ja perinteinen yhteinen tajunnanvirta! Ja mikä parasta, lähes yöllinen sauna uinteineen... muisteltiin opiskeluaikojen huisketta, nuoruutta, mietittiin elämää ja sen ihmeellisyyksiä... Parhautta!

Sain jokakesäisen varastonraivauspuuskan taas käyntiin... vietiin mummun kanssa iso säkki kierrätyskeskukseen. 

Ruohokin lyheni ja ehdin myös ihmetellä sinitaivasta ja viettää laiskaa terassielämää, ihan omalla takapihalla siis ;)

Kesä jatkuu, uusi viikko alkaa.

Eilen illalla surisi täällä ompelukone myöhäiseen yöhön. Tyynynpäällistä ja kolikkokukkaroa. 

Kohta laitan aamukaffet tulemaan, otan Elman ja kipaisen postilaatikolle. 

Ihanaa kesäpäivää, ystävät!

Ellis <3

Etappeja

Heipsansaa!

Pakenin tänne hetkeksi... tai pian voi käydä niin, että vatkaimet tarttuu mun tukkaan tai imuri nielaisee mut.

Ja ikkunanpesin ahdistelee mua tuossa pöydällä, se huutaa, että pari ikkunaa on edelleen pesemättä!

Mutta siis, täällä on meneillään työleiri ensi lauantain lakkiaisia odotellessa. Kun työelämä nielaisee ison osan aikaa ja omaa lomaa en voi tähän kiireisimpään aikaan oikein itselleni lunastaa, on tää meininki täällä vähän sellaista, että "tehdään sitten vaikka yöllä"  :D

Mekot on hankittu, kakkupohjat pakkasessa, leivonta-asiat muutenkin plakkarissa (ihanat mummut <3), verhot pesty ja suurin osa ikkunoista, piha siistitty, servetit hankittu ja astiat laskettu. Niin ja pumpputermarit varattu. Ja ihana ystäväni kahvinkaatajaksi <3 

Ihan kokoaikaiseksi työn orjaksi ei musta sentään olisi, ehdin tänään kauniin ja tuulisen sunnuntain kunniaksi kipaista etämiehen kanssa 25 km:n polkupyörälenkin. Vieläkin tuntuu jaloissa vastatuuleen poljetut ylämäet...

Ja on tässä yksi ihan mieluinen projektikin saatettu perille, ainakin välietappiinsa... nimittäin olen hukannut itsestäni 10 kiloa vuodenvaihteesta lähtien. Päämäärä tuli vastaan vaivihkaa viime perjantaina ja voi sitä riemua, kun tajusin, että tässä se nyt on!!!

Ihan yksin en sentään ole kilojen kanssa uurastanut, vaan mukana on kulkenut mahtava porukka, josta jo kerroinkin aiemmin täällä *kliks*. Mutta fiilis onnistumisesta on mahtava :D 

Eikä tämä tähän jää, nyt alkaa se ylläpitovaihe... vaikka toisaalta, kun uudet ruokailutottumukset on tulleet jäädäkseen, niistä on tullut jo tapa, ei kai voi olla mahdotonta jatkaa samaa rataa?

Meillä muuten taitaa (yö)sauna olla lämmin. Suloisiin löylyihin on hyvä päättää sunnuntai... 

Aurinkoa ja lämpöä viikkoonne!

Ellis

Paikka auringossa

Täällä nurkassa, kaikkien purkkien ja vanhan oranssin ystäväni takana olen onnellinen. 

Vanhalla samettipäällysteisellä tuolilla nojaan välillä käsinojiin ja ajattelen, miksen keksinyt siirtää pöytää toisaalle jo monta vuotta sitten. 

Täällä tuoksuu vienosti tervalle ja puhtaille farkuille. Pyykkinaruille, poutapilville ja perhosille.

Vanha radio juttelee itsekseen, välillä se soittaa kivan kappaleen sille, joka istuu mietteissään ja ajattelee seuraavan sauman kohtaa, taskun koristetta ja sitä, pitäisikö puolata lisää.

Lähes kaikki on käden ulottuvilla. Tai ainakin melkein. Ja se, mitä ei heti löydy, sitä ei tänään tarvita...

Farkkuterkuin,

Ellis

Äidin aarteet

Eilen illalla ja tänään - koko päivän - on hihat heiluneet ja kotona on siivottu oikein kunnolla.
Kaikki sai alkunsa siitä, kun ompeluhuoneeseen oli kehkeytynyt kunnon laskeuma... farkkuja, pitsiliinoja, keskeneräisiä töitä ja kirppiksiltä haalittuja vuorikankaita kasapäin. Kattolampun polttimo sopivasti palanut, joten kun huoneeseen ei edes syttynyt lamppu, ei siellä mitenkään voinut siivota!
Koska vanhin tytär oli tulossa äitienpäiväviikonlopuksi kotiin, oli huoneelle pakko tehdä jotain. Ja kun ottaa huomioon  kolmen viikon kuluttua juhlittavat lakkiaiset,  syytä siivoukselle löytyi vielä enemmän.

Alkuun päästyäni en malttanut lopettaa. Tyhjensin kaikki komerot, lajittelin farkut ja muut materiaalit, vei roskaa pois kilokaupalla... Molempien tyttärien huoneena toiminut nykyinen ompeluhuone kätki kaappeihinsa vieläkin kaikenlaista tyttöjen koulukrääsää ja pehmoleluja. Yhteensä jätesäkillinen pois. Huh!

Lopulta innostuin vielä kääntämään mööpeleitä ompeluhuoneessa niin, että sain vihdoinkin ompelukoneen järkevästi ikkunasta tulevaan valoon nähden. Hyvä, että edes joskus pukkaa näitä ahaa-elämyksiä :D (Päivitän kuvin ompeluhuoneen tännekin jonakin kauniina päivänä).
Eihän muukaan huusholli välttynyt tältä puuskalta... nuorukaisen ja keskimmäisen huoneita lukuunottamatta (sinne en siivousintoani ulota, saavat itse hoitaa oman lääninsä :))
muuallakin tuli taas hetkeksi kivan siistiä ja puhtoista.


Illan hämärtyessä napatut kuvat rajaantuvat yhteen aarekaappiin...
Kaapin kätköissä mun rakkaudella vaalimani vanhat Arabiat, omat aarteeni <3
Raotin kaappia tänään ja laskin kuppiparit tulevia lakkiaisia silmällä pitäen. Meillä on ehkä vähän eriskummallinen juhlakattaus... erilaisia vanhoja Arabioita... mutta niillä mennään - ja on menty mm. kolmet rippijuhlat ja yhdet lakkiaiset, pienemmistä juhlista puhumattakaan. Ja hyvin on mentykin!
Nämä on siitä hauskat astiat juhlapöytäänkin, että kirvoittavat poikkeuksetta kahvipöytäkeskustelua. Vieraista vähintään muutama intoutuu muistelemaan, mitä kuppeja omassa lapsuudenkodissa tai mummulassa on ollut. Ihan läheltä, kirjahyllystä löytyy kirja, josta voi tarkistaa kuppien nimet ja vuosikerrat, joten kysymysmerkkien kanssa ei tarvitse juhlista kotiin lähteä.

Huomenna en imuriin koske... me karataan päiväksi Tampereelle ihmettelemään, onko kesä jo ehtinyt sinne asti.

Kivaa lauantaita, aurinkoa ja lämmintä tuulta...

Ellis <3

PS. Iso aarre tämäkin ihana... <3 Mutta tästä ja näistä äidin kolmesta muusta aarteesta enemmän sunnuntaina...

Täti punainen...

... toivottaa teille kaikille ihanille iloista ja hauskaa Wappua!

Mulla on tuollainen vanha, jo useita vuosia mukana kulkenut kevättakki, trenssi. Punainen.
Joskus hetken mielijohteesta Tampereen Sokokselta alerekistä mukaan tarttunut Soaked in luxury, josta tykkään... ja en tykkää.

Se on se väri. Se sai mut aikanaan haksahtamaan tuohon takkiin ja se väri on myös se, mikä saa sen useimmiten jäämään kaapiin.
Punaisen kanssa oon täysin poissa omalta mukavuusalueeltani. Silloin tällöin oon jo laittamassa takkia kierrätykseen, kun taas tulee se päivä, jolloin haluan olla jotain muuta kuin yleensä... kaukana omasta väriskaalasta. Silloin tää takki etsiytyy mun ylleni, kuin vanha ystävä se asettuu päälle niin mukavasti, että se lunastaa paikkansa taas kerran ja uudelleen mun sydämessä.

Ja kun en värillä tunnusta mitään aatetta, olkoon tää väri mulle elämän, ilon ja rakkauden väri.

Iloista kevättä, hauskuutta, elämää ja rakkautta,

Ellis

Tilkkuja

Joskus elämä on kuin tilkkutäkki. Koostuu monesta palasesta, hetkestä ja välähdyksestä - varsinkin kiireessä ja arjessa. Pieniä tilkkuja, joista jotkut erottuvat kirkkaampina kuin toiset.

Joitakin tilkkuja menneeltä viikolta:

* paljon töitä, pitkiä päiviä: koulutusta ja retki
* sulavat lumihanget
* joutsenia
* ensimmäiset krookukset
* kaksi kisailevaa sitruunaperhosta
* lämmin tapaaminen ystävän kanssa
* tiskivuori ja kurainen eteinen
* kesänopeusrajoitukset ja sulat tiet
* papan syntymäpäivät
* hajamielisyyttä
* aamu-unisuutta
* KEVÄTTÄ

Suloisia ja iloisia tilkkuja päiviinne!

Ellis

Live while you are alive

Huhtikuu jo! Yhtäaikaa kaikkea... ihanaa ja kamalaa, kiirettä, huisketta, valoa, kevättä.
Kaikkea mahdollista tuppaa taas kerralla - ja niin isolla kauhalla, että ei meinaa mahtua kalenteriin eikä elämänmenoon ollenkaan.

Joka kevät sama juttu. Koulutyö lähestyy hyvää vauhtia ruuhkahuippuaan kiireen suhteen, kesäsuunnitelmia pitäisi tehdä  - jos ei muuten, niin ainakin joidenkin juttujen aikatauluja pitäisi suunnitella, että ehtii tarvittavat valmistelut.
Lisäksi tulossa tyttösen yo-juhlat, jotka siis on ehdottomasti tämän kevään kruunu tai mansikka kakun päällä, mutta aiheuttaa myös samalla tiettyä painetta kotinurkkien suhteen.. you know what I mean?!
Yhtä kaikki... mukavia juttuja, vaikka kevätkalenteri niin niin täynnä.

Silloin kun kiire ja hekti iskee, yritän elää hetkessä ja ottaa päivän kerrallaan. Vaikeaa, tiedän... mutta jos kovasti yrittää, se auttaa!

Löysin viime viikolla kauan hukassa olleen muistikirjani!! Arvatkaa, hihkuinko ilosta?
Käytin eräänä yönä vajaan tunnin laatikoiden penkomiseen - tiedättekö, kun joskus iskee pakkomielle jonkun asian tai tavaran löytämisestä - ja olin päättänyt löytää kirjan, oli kello mitä hyvänsä.
Etsiminen palkittiin ja kirja löytyi :)
Tiedänkin jo miksi... etusivulle olen vuosia sitten kirjoittanut lempirunoni. Sen pitikin tulla mua juuri nyt vastaan, että muistan taas oleellisen.

Runon on kirjoittanut nigerialainen, Booker- palkittu kirjailija Ben Okri.
Tämä runo - tai elämänviisaus - tuli mua vastaan joskus kymmenisen vuotta sitten, kun luin Maija Asunta-Johnstonin kirjaa.
Olkaapa hyvät, jaan teille mun sunnuntai-illan aarteeni:


"To an English Friend in Africa"
               - Ben Okri

Be grateful for the freedom
To see other dreams.
Bless your loneliness as much as you drank
Of your former companionships.
All that you are experiencing now
Will become moods of future joys
So bless it all.
Do not think your way superior
To another´s
Do not venture to judge
But see things with fresh and open eyes
Do not condemn
But praise when you can
And when you can´t, be silent.

Time now is a gift for you
A gift of freedom
To think and remember and understand
The ever perplexing past
And to re-create yourself anew
In order to transform time.

Live while you are alive.
Learn the ways of silence and wisdom
Learn to act, learn a new speech
Learn to be what you are in the seed of your spirit
Learn to free yourself from all the things
That have moulded you
And which limit your secret and undiscovered road.

Remember that all the things that happen
To you are raw materials
Endlessly fertile
Endlessly yielding of thoughts that could change
Your life and go on doing so forever.

Never forget to pray and be thankful
For all the things good or bad on the rich road;
For everything is changeable
So long as you live while you are alive.

Fear not, but be full of light and love;
Fear not, but be alert and receptive;
Fear not, but act decisively, when you should;
Fear not, but know when to stop;
Fear not, for you are loved by me;
Fear not, for death is not the real terror,
But life - magically - is.

Be joyful in your silence
Be strong in your patience
Do not try to wrestle with the universe
But be sometimes like water or air
Sometimes like fire
And constant like earth.

Live slowly, think slowly, for time is a mystery.
Never forget that love
Requires always that you be
The greatest person you are capable of being,
Self-regenerating and strong and gentle -
Your own hero and star.

Love demands the best in us
To always and in time overcome the worst
And lowest in our souls.
Love the world wisely.
It is love alone that is the greatest weapon
And the deepest and hardest secret.

So fear not, my friend.
The darkness is gentler than you think.
Be grateful for the manifold
Dreams of creation
And the many ways of the unnumbered peoples.

Be grateful for life as you live it.
And may a wonderful light 
Always guide you on the unfolding road.

(March 1991)


<3

Ellis