Lauantaitunnelmia

Tänään on ollut ohjelmassa monenmoista - suurimpana kohokohtana Papan synttärit, joita on juhlistettu lähimpien kanssa Mesikämmenessä Ähtärissä. Päivän kruunasi tietenkin upea auringonpaiste, joka vartavasten tilattiin täksi päiväksi :D

Kun aamulla varhain lähtee liikkeelle, ehtii paljon: ensin hurautimme Tuurin kyläkauppaan ihmettelemään jälleen sitä tavaran- ja ihmisten paljoutta. Sitten sieltä Ähtäriin, jossa saatiin herkutella pitkän kaavan mukaan ja viettää aikaa yhdessä. Ja tietenkin juhlia synttärisankaria!
Ruoka oli taivaallisen hyvää, harmi vaan, että vatsa ei vedä määräänsä enempää...
Lautasella härkää, pariloitua lohta ja kasvisgratiinia. Niin ja salaattipöydän yhtä salaattia - iso satsi salaatteja, kalaa ym. kylmiä leikkeleitä sujahti vatsaan sellaisella vauhdilla, ettei tullut mieleenkään kaivaa kameraa vielä siinä vaiheessa. Taisi olla nälkä?
Meidän matka jatkui kotia kohti, samoin siskon perheen. Mummu ja Pappa jäivät vielä huomiseen asti nautiskelemaan Mesikämmenen tunnelmasta ja porekylvyistä.
Vaikuttavan näköisiä kivikäytäviä löytyi hotellin puolelta, kivasti ja ajattomasti käytetty erikokoisia lohkareita, kalliota ja luonnonvaloa, joka pilkisti milloin mistäkin rakosesta. Melkein olisi jo voinut uimaankin pulahtaa, kun ranta oli sulanut :)
Kodin astiakaapista oli vielä pakko napata kuva, se oli jotenkin olevinaan niin kuvauksellisen näköinen tänään...

Nyt ollaan jo oltu tovi kotona, sauna kohta lämpimänä ja toinen uusi Beck odottaa. Gunvaldin parrasta sen verran, että ei paha :)
Ihania nää keväiset viikonloput!

Auringonpaistetta!

Ellis

Tule hyvä kakku

Tällä viikolla on töissä tehty pääsiäistaikoja. Ohrat kylvetty vanhoihin kakkuvuokiin, hoidettu ja kasteltu ahkerasti. Tänään oli jo näkyvissä elämää, kun ensimmäiset ohrat pilkistivät mullasta :)

Varastojen ja puodin siivouksen tuloksena löytyi iso pino vähän vanhempia kakkuvuokia, joita on joskus tullut tuunauksia varten jemmattua. Tuli idea valjastaa ne pääsiäiskoristeiksi ja laittaa sillä tavalla kiertoon. Valmiiden ohrakakkujen ympärille kiedomme kauniit pellavarusetit tervanarulla höystettynä, ohraruohikon joukkoon savitiput, jotka on jo odottaneet ikkunalla valmiina jonkin aikaa. Ties vaikka kukko kävisi kakkuvuokiin vielä pyöräyttämässä jotkut herkut ennen pääsiäislomaa... :D

Mutta nyt, meen ihmettelemään Gunvaldin partaa! Juuh, meillä on täällä varsinainen Beck-fanklub, jonka yksi jäsen tilasi pari uusinta Beck-elokuvaa. Saatiin lainaksi... en voi odottaa kauempaa..

Mukavaa perjantai-iltaa!

Ellis

Tartu haravaan

Viikon teema on näköjään tarttuminen. Milloin hetkeen, milloin johonkin muuhun. No, meillä alkaa jokatapauksessa olla maata näkyvissä jo sen verran, että haravaan tarttuminen on paitsi ajankohtaista, myös välttämätöntä. Meillä kun noita lehtipuita on ihan omiksi tarpeiksi.
Vaikka kuinka yrittää haravoida syksyllä pihan puhtoiseksi, näyttää se keväisin siltä, kuin täällä ei olisi haravaa nähty mailla eikä halmeilla.
Jotkut lehtipuut pudottavat lehtensä tosi myöhään syksyllä, kun talvi jo tekee tuloaan. Niinpä tätä urakkaa saa taas ikäänkuin aloittaa alusta aina keväisin.

Viikonloppuna on siis tiedossa hyötyliikuntaa...
Mukana touhussa reipas työnjohtajamme sadeasussaan, kuvan nappasi tytär eräänä syksyisenä päivänä.
Tässä pomossa on se hyvä puoli, että se rakastaa (ruoka)taukoja yli kaiken :D

Ellis

Täyttä elämää keskellä viikkoa

Kun on koko pitkän päivän liikkeellä ja menossa, ei aina aamulla vielä ole varma, muuttuuko mieli vatteiden suhteen. Siksi kassiin täytyy heittää pari ylimääräistä huivia, yksi paita, vyö, jotakin, millä hiukset voi solmia tai sykkyröidä tarvittaessa ja tietty suklaata!

Löysin tänään muuten aivan ihanan uuden suklaan - onneksi "mun" suklaa, Fazerin Thin dark oli aamulla kaupasta loppunut, joten jouduin ostamaan toista yhtä ohutta Fazerin tummaa (siinäkin 70% kaakaota) joukossaan pieniä mantelihippuja. Olin jo etukäteen päättänyt, että en tykkää. Ihan vaan, koska mua harmitti, että mun vakkarisuklaa oli loppunut. Ensimmäisen palan jälkeen olin valmis pyörtämään päätökseni :)

Työpäivän, katsastuksen, kirppiskuorman rahtaamisen ja monen muun puuhan täyttämä päivä huipentui kahden suosikkini konserttiin. Samuli Edelmannin ja Jipun akustinen lämminhenkinen konsertti Leri Leskisen johtaman bändin ohella oli niin täyttävää sielun ruokaa, että taas mennään pitkän aikaa.
Musiikin lahja on suuri, ei riitä että osaa laulaa, soittaa. Mukana pitää olla sielu.
Tämä elämys oli niin iso, että sen ääriviivat pitää ensin hahmottaa itselleen, sitten vasta siitä on jaettavaksi muillekin. Ja voi pojat, tästä kyllä riittää... :)

Ihan fiiliksissä olen vieläkin. Reilun tunnin kotimatkalla en edes radiota avannut. Kuuntelin vain hiljaisuudessa päästäni uudelleen konsertin lauluja.

Näissä tunnelmissa peitto korviin ja unten maille!

Ellis

Tartu hetkeen

Tänään fasaani oli joko nukkunut pommiin, lukenut eilisen blogikirjoitukseni tai herätteli jotakuta muuta. Hyvä niin.
Tiistai on päivistä se, jolloin herään uuteen viikkoon, maanantai menee jotenkin viikonlopun mainingeissa. Ja sitten onkin jo keskiviikko... Ei ihme, että viikot menee vauhdilla.

Joskus oikeasti tulee tunne, että ajankulku voisi vähän rauhoittua.
Päivät, viikot, kuukaudet...vuodet.
En tiedä lääkettä tähän hektisyyteen ja ajan katoamiseen, mutta sen olen huomannut auttavan, että yritän mieltää yhden päivän kerallaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Yhdeksi pieneksi elämäksi.
Carpe diem. Suoraan suomennettuna "poimi päivä". Just niin. Yritän siis poimia päivän joka päivä. Joskus se onnistuu paremmin, joskus ei niin hyvin. Mutta jo se, että pyrkii siihen, auttaa - useimmiten ainakin.

Huomiselle odotettavissa melkoinen to do -lista auton katsastuksineen ja iltamenoineen. Hengästyttää jo valmiiksi, mutta kun yrittää ottaa hetken kerrallaan, siitä selvitään. Luulen (ja toivon), että huomenna kun pää kallistuu tyynyyn, olo on parhaimmillaan väsynyt mutta onnellinen.
Tämän päivän did -lista näyttää suurinpiirtein tältä:
* heräilin
* tein töitä
* kirppistelin
* kotoilin
* kuuntelin
* suunnittelin
* mittailin
* järkkäilin
* kokkailin
* hölmöilin
* luin
* lohdutin
* huolestuin
* kiukuttelin
* kirjoittelin

Tämä pieni pala elämää, huhtikuinen tiistai, alkaa olla loppumetreillään. Aika mennä ottamaan vastaan seuraavaa :)
Pilke silmässä ja lippu korkealla kohti keskiviikkoa!

Ellis

Maanantaiaamu lintutarhalla

Tänään on ollut niin maanantai. Tyypilliseen tapaani kohkasin sunnuntaina yömyöhään tehden kaikenlaisia pikku projekteja. Aamulla sitten heräsin uuteen herätyskellooni, tuntuu olevan tehokas lajiaan. Ikkunani alla - tai ainakin jossain lähituntumassa - nimittäin kortteeraa fasaani!! Se aloittaa raivostuttavan kiekumisensa ja räpistelynsä heti, kun päivänvalon ensimmäiset säteet nousevat naapurin katon takaa. Olen huomannut, että sillä on noin neljän minuutin torkkukytkin ja ääni ei ainakaan vaimene yhtään soittokertojen lisääntyessä. Ihan totta, olen kyllä pikkulintujen suuri ystävä, mutta tämä lintukunnan yksilö saa mut ihan raivon valtaan.
Olen kuumeisesti miettinyt keinoja fasaanin häätämiseen. Jos läväytän rullaverhot auki, se ehkä luulee mua petolinnuksi aamutuimaan. Paistinpannu ja/tai riistamauste kädessä voisi lisätä tehoja edelliseen. Muita hyviä ideoita?

Ei nämä lintujutut tähän loppuneet. Kun pääsen vääntäytymään ylös ja tallustelen tänne keittiöön, kuulen siipien räpinää ja muita epämääräisiä linnun ääniä savupiipun takkahormista. Perheenperustamista suunnitteleva naakkapari luulee, että siellä on yksiö vapaana. No ei kyllä ole!
Savupiipun päältä lähti kerran kovassa syystuulessa piipunpelti. Uutta odotellessa (pitäisi piakkoin olla tulossa) yritän kolistella hormin peltejä ja saada naakat tajuamaan, ettei tänne kannata missään tapauksessa muuttaa. Siinä samassa muuten hoituu nuorison herättäminen mitä kätevimmin... pellit kolisevat aika tavalla :)
Täytyy kai tehdä jokin strategia naakkojenkin varalta, tai olen itse jonakin aamuna hiilihangon kanssa katolla savupiipun tukkeena, verenpaineet pilvissä kiukusta.

Mukavimmat linnut ikinä kököttävät niinikään tämän saman talon toisella puolella, ikkunapellin päällä. Lahjaksi joskus saadut. Ovat selvästi onnellisia kevään tulosta, kuten kuvasta näkyy. Eivät laula eivätkä räpiköi.

Mun maanantai ei kai olisi täydellinen maanantai ilman pientä kommellusta. Tänään kävin täyttämässä kansalaisvelvollisuuteni - siis äänestämässä. Pois lähtiessäni kävelin äänestyspaikan lasiovea päin niin, että meinasi karmit jäädä kaulaan. Muistona pieni arka kohta olkapäässä. Pitäisiköhän varata jo aika sinne näöntarkastukseen ? :)

Onneksi huomenna on jo tiistai!

Ellis

Pintaa

Valossa ja auringossa näkyy taas kaikki värit, sävyt, pinnat. Pölystä puhumattakaan...
Siksiköhän niin rakastan rosoisia pintoja ja epätäydellisiä muotoja. Pölyt piiloutuvat ja varjot leikkivät valon kanssa. Epäsäännöllisyys pinnassa tuo eloa jopa kylmään kiveen.



Tämä takka oli alkujaan keltainen, kuten talon ulkokuori. Tummanruskeilla saumoilla. Katselin sitä yli ensimmäisen talven, kunnes se sai valkoisen värin pintaansa. Tykkään, että sopii hyvin tuohon kivikasaan. Monta kertaa olen huomannut, kuinka silmä pysähtyy lepäämään valkoisen eri väreihin.



Elämäkin on kai parhaimmillaan vähän rosoista, epätäydellistä. Ei liian siloiteltua ja tasaista. Onkohan se tää ikä, jossa tuntuu hassun hyvältä jopa tuijottaa takkaa ja miettiä, että elämä on iso, hauska seikkailu. Sinänsä ikä on vain numeroita, eikä sitä tule edes miettineeksi. Paitsi silloin, kun joku kysyy sitä tai kuulet jälkikasvun suusta olevasi keski-ikäinen :) Heh, ihana sana! Mutta tottahan se on.
Paras ikä tähän mennessä, sanon ja tarkoitan.
Ihanaa olla sinut sen ihmisen kanssa, jonka nahoissa asuu. Vuosirenkaat ja rypyt kuuluvat kalustoon sopivassa suhteessa ja eletty elämä saa vähän näkyä, kauniisti. Rypyt kertovat nauruista, joita on naurettu ystävien ja perheen kanssa. Muut kulumat ja kolhut niistä kuopista, joista on kiivetty ylös ja joiden kautta on matka jatkunut taas eteenpäin.

Tämmöisiä sunnuntai-illan pohdiskeluja. Innoittaja näihin pohdintoihin on tuossa selän takana. Valkoinen takka, nyt illan hämärässä vähän harmaaseen vivahtava.


Halit,

Ellis