keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Peace of mind

Vien teidät piipahtamaan kirkkoon. Istuin tässä kauniissa kirkossa eilen pitkän tovin miehen kummilapsen konfirmaatiotilaisuudessa. Kaunis, valoisa ja tunteikas messu kansainvälisen leirin päätteeksi, kahdella kielellä.






















Kun kyseessä ei ole oman lapsen juhla ja juhlajärjestelyt eivät vie tilaa ajatuksista, levollisuus ja rauha valtaavat mielen kenties vielä syvemmin. Ainakin omalla kohdalla.
Viulu, flyygeli ja laulu. Pehmeät urut. Kauniit sanat. Kiitollisuus. Tutut ja tuntemattomat virret.
Pieni matka omaan sielunmaisemaan - kurkistus, mitä sinne kuuluu.







Täysin omassa rauhassa, lukemattomien ihmisten ympäröimänä. Tällainen tietynlainen state of mind voi olla mahdollista vain kirkossa, niin luulen.




Tunteikkaan kirkonmenon jälkeen kirkon pihalla vierähti vielä tovi nuorten jättäessä jäähyväisiä toisilleen. Vuolaasti kyynelehtien he kietoutuivat toistensa kaulaan uudelleen ja uudelleen, osoitteet vaihdettuina, jälleennäkemisen toivossa.




Rippikirkosta oli juhlakotiin vielä reilusti matkaa, mutta se ei haitannut. Juhlien emäntä ja isäntä huolehtivat ensiluokkaisesti vieraidensa hyvinvoinnista ja järjestivät mainiot peräkonttikaffeet kirkon parkkipaikalla ennen lähtöä.
Pieni retkipöytä liinoineen taiteltiin esiin, pullapitkot ja juustomuffinssit ilmestyivät oheen ja kohta taivaallinen kahvin tuoksu leijaili ilmassa.
Kahvittelu sai ihailua myös muun kirkkoväen toimesta. Muutamakin autolleen kiiruhtava sai nenäänsä kahvin tuoksun ja kävi heittämässä iloisen kommentin hyvästä ideasta.
Kieltämättä - matka juhlakotiin taittui mukavasti, kun kahvihammasta ei yhtään kolottanut :)




Juhlissa unohdin kameran tyystin autoon, vaikka kuvattavaa olisi ollut - ja paljon. Vanhan idyllisen puutalon kaunis ja satoisa puutarha viininrypäleineen ja upeine kasvimaineen...
Puhumattakaan herkuista. Erilaisia keittoja oli tarjolla neljää sorttia. Itse maistoin savuporo-sienikeittoa ja punaista kalakeittoa...mmmm...ihania molemmat!
Ruokailun, kahvien ja kaikkien suussasulavien kakkujen ja pikkuleipien jälkeen tuntui, että seuraavan kerran ei tarvitse syödä kuin ylihuomenna aikaisintaan.
No, kummasti tuossa taas aamupala maistui :)

Kyllä juhlat vaan on mukavia. Toisten juhlista kun saa itsellekin aina paljon muutakin kuin täyden vatsan. Muistoja. Kivojen ihmisten tapaamista. Hyviä ideoita omiin juhliin. Inspiraatioita kotirintamalle. Hyvän mielen.

Hyvää mieltä teillekin - täällä on lämmin päivä, taidan alkaa nauttimaan siitä!

Ellis

8 kommenttia:

  1. Olipa ihana postaus! Sääli kun rippikoulu on menettämässä suosiotaan. Maamme kadottaa jotain hyvin arvokasta. Samoin kirkot seisovat tyhjillään..tosin sanomassa voisi olla parantamisen varaa. Anteeksi vain kaikki papit,mutta usein saarnat ovat hyvin ympäripyöreitä, joilla yritetään olla kaikille mieliksi. Mutta pyhyyden tunnelmaa kirkossa ei voita mitään.

    Hienot juhlat oli järjestetty ja nuo peräkonttikahvit oli huippis! Iloisia kesäpäiviä sinulle ihana Ellis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot oikeassa, on sääli, jos rippikoulu kadottaa merkityksensä ja nuoret eivät enää valitse sitä yhdeksi etapikseen matkalla aikuisuuteen.
      Juhlat oli kyllä mainiot :)
      Kiitos, ihanaa lomaviikkoa sinullekin!

      Poista
  2. Aivan mahtava idea tuo kahvittelu, en olis varmasti itse tullut koskaan ajatelleeksi. Kirkossa tulee kyllä aina rauhallinen olotila, varmaan jo itse tilatkin sen aiheuttavat; korkea katto, taidokkaita yksityiskohtia, huikeita maalauksia. En ole aikoihin käynyt kotikirkossani, vaikka se on kirjaimellisesti kulman takana. Ehkä täytyy piipahtaa, ihan muuten vain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi varmaan itsekään keksinyt moista mahtavaa ideaa :)
      Kirkossa tulee lähes poikkeuksetta jotenkin harras ja ikiaikainen tunnelma... sitä on vaikea kuvailla... Pitäisi itsekin käydä useammin.

      Poista
  3. Kuinkahan mones kerta tää jo on kun palaan fiilistelmään näitä kuvia ja vain rauhoittumaan? ;) Kuvissa on valoa ja tilaa, päässä rupeaa soimaan urut, silmät vaeltavat harmonisissa yksityiskohdissa - olisikohan papilla pari merkityksellistä sanaa minullekin vai antaisiko oman ajatuksen vaan vaeltaa ja imeä sanomaa tunnelmasta ja pyhän tunnusta ... Totta totta, useammin pitäisi käydä!
    Nyt meinaan lähteä aamu-uinnille, tai no, aamupäivä mut anyway ;)
    Kiitos kaikesta, eikä vähiten käynnistä! Viivähtelen hymysuin eilisen rupatteluissa ja öhhäilen kaikkea, mitä tosiaankin jäi vielä pähkimättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania uinteja sulle ystäväin <3 Ja kiitos itselles, nään unta kietsuhameesta.... jatketaan taas sitten siitä, mihin jäätiin :) Pian siis!

      Poista
  4. Tosi kauniit kuvei kirkost ja haskane irea toi kaffettelu ♥

    VastaaPoista