perjantai 21. joulukuuta 2012

20. luukku: Kielo

Kun joulukoristeet etsiytyvät pikkuhiljaa taas huusholliin, tulee vähän katsottua muutenkin ympärilleen.
Meillä on eteisessä asukas, joka on muuttanut lähes yhtä monta kertaa kuin minä aikuisiällä. Se löytää aina paikkansa - sille löytyy aina paikka.

Se käyttää sammaleen vihreää plyyshimekkoa, johon on pienillä lasihelmillä kirjottu ikään kuin kastepisaroita. Silmät sillä on siniset, kuin metsälammet. Se katsoo vakavana, mutta on aina ystävällinen, rauhallinen ja hiljaisen arvokas. Ikää sillä on liki 25 vuotta - keijujen iässä se on jo aika iso ikä, mutta toisaalta se on niin iätön.

Metsänkeiju Kielo.







































Valmistin Kielon omin pikku kätösin aikanaan opiskeluaikana, kun teimme jollain kurssilla keppinukkeja johonkin näytelmiin ja esityksiin.

Kielo rakastaa tonttuja. Olen varma, että öiseen aikaan se tapaa salaa meidän talon kotitonttua. Huomaan sen siitä, että sillä on joskus puna poskillaan vielä aamusta, hiuksissa punaista tonttulakin nöyhtää ja jotenkin epätavallisen kirkas tuike silmissään...

 ***
Muuten päivä on ollut taas huisketta - tulin vasta iltamyöhällä kotiin koulun joulujuhlasta. Nuotit kassissa ja hyvä mieli sydämessä ajelin kirkkaan puolikuun loisteessa hiljaista tienoota pitkin ja ajattelin, että joulu on jo aika lähellä.
Vielä on paljon tekemistä, ennenkuin voi rauhoittua ja relaantua viettämään lomaa - mutta toisaalta siivous ja kotityöt ovat vastapainoa tälle kiireiselle koulun arjelle näin joulun alla.
Huomenna vielä kuitenkin koululle joulupuurolle ja todistukset jakamaan - sitten hetkeksi painetaan luokan ovi kiinni... takaisin palataan vasta ensi vuonna :))

Nyt mekko henkariin ja ihmettelemään, malttaisiko uni jo tulla... juhlien ja myöhään menneen, tapahtumarikkaan työillan jälkeen on kierrokset sen verran korkealla, että ihan heti kotiin tultua se ei onnistu.
Hmm.. taidan vielä kurkata blogisiskojen kuulumisia pikaisesti... :)

Jälleen taas kerran yöterkkusin,

Ellis <3





2 kommenttia:

  1. Hmmm .... muutamakin lämmin muisto nousi Kielon myötä pintaan <3 Oma kuriton keijuni sai jostain muuttoruljanssista tarpeekseen ja pyrähti omille teilleen.

    Keijuista tuli mieleen tämä varsin keijuton olo(muotoni), tsemppasitkos taannoin seuraa joulunjälkeiselle kevennyskuurille numero xxxxx? Oon ilman muuta mukana! Tarttiskos pitää jonkinsortin strategiamiittinki asian tiimoilta?

    Kannustava asenne tuo kotihommien huhkiminen työarjen vastapainona. Hih, tuota mantraa tuun hokemaan vielä muutamankin kerran, kun tänään töiden jälkeen vihdoin aloitan jouluvalmistelut täällä kotirintamalla.

    Kuulumisiin!

    VastaaPoista
  2. Joo, onhan Kielo kulkenut hyvän matkaa mun elämässä :) Voi sitä sun kuritonta keijua... menee nyt sillä tavalla karkaamaan... olispa ihanaa, jos joskus tulisi vastaan ja löytyisi!
    Ehdottomasti hyvä juttu... aloitetaan yhdessä keijukuuri heti tammikuun alusta. Tsemppikaveri on siinä urakassa välttämätön! Ja strategiat on - totta maar - hiottava ennen sitä :))
    Mun täytyy sanoa, että mun vastapaino-siivous ei oikein ottanut tulta alleen vielä tänään. Liian paljon asioita vielä päässä ja muistettavana ja liian vähän yöunia... :) Palataan!

    VastaaPoista