maanantai 21. huhtikuuta 2014

Sinivuokot

Muhun on iskenyt joku pääsiäisnoidan kevätflunssa. Kaikki suuttimet niin tukossa, että iltapäivällä ei voinut kuin kaatua pitelemään sohvaa selässä, kunnes muistin napata äidiltäni saaman nuhapillerin. Avot, meni tunti, niin johan oli taas hengitys helpompaa ja mieli teki lähteä haravan varteen.

Kuljeskelin (=suunnittelin) pihalla ja fiilistelin tulevan kesän projekteja, kunnes huomasin rinteessä muutaman viime kesältä tutun tyypin ;)
Sinivuokot... mukavaa huomata, että ne vuosi toisensa jälkeen levittäytyvät.
Ensin, vuosia sitten, niitä oli vain pari hentoa kukkaa. Sitten seuraavana kesänä muutama lisää.
Sitten taas vähän enemmän - ja nyt jo kymmeniä. Tuskin koskaan niitä tulee ihan siniseksi matoksi asti, mutta ei haittaa, saavat kuitenkin kasvaa ja levitä ihan rauhassa. Maljakkoon ei näitä pihasta keräillä!

Mun kaulassa keikkunut nappikoru, joka on jo muutama vuosi sitten virkattu hopeoidusta kuparilangasta, on edelleen mun yksi lemppareista. Kevyt ja sopivan kokoinen. Uniikki.
Tajusin tänään, että mun nappikorun nappi on täsmälleen sinivuokon värinen.




Vuosia sitten mun kaikenlainen tuunailu sai oikeastaan alkunsa napeista ja näistä koruista, joita silloin tein kymmenittäin. Niitä tuli pyöreitä, nelikulmaisia tai kukkia - yhteistä kaikille, että käytin niihin yksityiskohtina vanhoja, kauniita nappeja.

Välillä koruihin päätyivät ihan tavallisetkin napit, jotka korussa muuttuivatkin ihan erityisiksi napeiksi. Ehkä mun lempparikoruiksi tulivat kuitenkin ne, joihin päätyivät vanhat peltinapit. 
Ne just sopivasti kulahtaneet :)


Virkkasin koruja kotona, kokouksissa, automatkoilla kyydissä istuessani, kahvilassa, kylässä... mulla oli lähes aina mukana pieni penaali, jossa oli pikkuinen koukku ja hopea-kuparilankaa, parit pihdit, lukkoja, sulkimia ja tietysti - nappeja!
Sitten aloin väkertää nappikorujen ohella tuulikelloja ja muita keittiöromu-härpäkkeitä.
Tauluja myös syntyi vanhoista lusikoista ja kupeista.
Finally, löysin elämääni vanhat farkut <3 <3

Aattelin vielä jokin aika sitten, että korujen aika on mun kohdalta ohi... kunnes muutama viikko sitten löysin vanhan pussukan lankoineen ja koukkuineen, nappeineen ja lukkoineen.

Never say never!

Ellis




12 kommenttia:

  1. Kaunis koru! Taitavissa käsissäsi syntyy kyllä niin ihania juttuja. Sinivuokkoja ihasteltiin mekin eilisellä retkellä. Yhdessä metsässä sini ja valkovuokot kukki rinnakkain, vaan eipä sillä kertaa ollutkaan kameraa lähettyvillä. kauniita kevään sulostuttajia. Mukavaa työviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!
      On tää kevät ihmeellistä aikaa, joka päivä voi ihmetellä jotain uutta, mikä työntyy esiin maasta :)
      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  2. Mulle hallitsematon bitti-todellisuus imaisi Asante-komenttini omiin syvyyksiinsä - hups vaan, eikä sitä enää ollut missään :o Höh, mutta sehän ei sitä muuta, ettenkö ihan liekeissä ole asiassa mukana!

    Muistanpa hyvinkin korunvärkkäysajat! Niin herkkiä ja uniikkeja <3 Ja tuulikellojen kilinän auton takana, kun niitä useammankin kerran teiltä kotiin roudasin. Nyt jokaisella on oma erityinen paikkansa meillä ja tulijaislahjana maailmalla.

    Tämän päivän kaulan somistus on muuten nyt valittu: Ellis-vuokkokoru pikkuruisella sinililalla napilla somistettuna - mun lemppari edelleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, yhdessä ollaan hyvällä asialla <3
      Tajusin just, miten nopsaan aika menee, tai miten kauan siitä on jo, kun ekat korut näkivät päivänvalon.
      Kilisee kilisee autossa... ;)

      Poista
  3. Hieno koru ja sinivuokot ovat joka kevät yhtä ihania. Meillä myös tulee joka vuosi vähän enemmän kuin aikaisempana vuonna :)

    VastaaPoista
  4. Tuun aina niin iloiseksi, kun joku on koukuttunut johonkin sellaseen käsillätekemiseen, joka ei itseltäni luonnistuis tai materiaaleihin, joihin ei oma mielikuvitus riitä.

    Itse olen armoton oksien ja risujen keräilijä :). Niitä sitten on nurkissa kuivumassa ja sopivaa hetkeä odottamassa. Justiin taas löysin uuden kirjan, jossa oli kaikista luonnonmateriaaleista tehtyjä kivoja. Suunnitelmissa on mm. koivuhalosta tehtävä kello :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla ihan sama - mä en voi lakata ihailemasta ihmisiä, jotka esim osaa kutoa tai virkata oikeesti, sillai ohjeen mukaan. Ei onnistu multa, siksi teen vain semmoisia juttuja, jotka voi tehdä omasta päästä ;D
      Ja noi risu- ja pajujutut jätän kans taitavammille... ne on aivan ihania, mutta ei onnistu meikäläiseltä nekään... :D

      Poista
  5. Tuo koru on aivan ihana! Minä olen kanssa sellainen risuja kantava ja keräilevä eukko, mutta keräilyihin mahtuu kiviä ja simpukoitakin.Inspiraatio iskee silloin tällöin, vaan noin upeasti en osaa virkata - kahdehdin ihan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianna <3 Kerääminen on varmaan ihan ominainen piirre useimmille naissukupuolen edustajille - mitä kukakin sit kerää ja värkkää... ;)

      Poista