sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Sweet September

Syntymäpäiviä, sadonkorjuuta ja sukkapyykkiä...

Monta mukavaa asiaa on jo syyskuun ekalla viikolla koppaan kerätty. Viimeisimpänä niistä eilen juhlitut Mummun 80-vuotispäivät oman lähisuvun ja perheen kesken. 
Tunnelma kohdillaan, ruokapöytä notkui ja kahvikupit kilisivät!

Juhlaväki kokoontui meille iltapäivällä. Olin laittanut juhlajuoman kylmään jo aamuvarhaisella, mutta jossain vaiheessa havahduin siihen, että meilläpä ei taida olla shampanjalaseja laisinkaan. 
Olin jo lähdössä lähikauppaan kertakäyttöpikareita hakemaan, kun bongasin keittiön vitriinistä retrokuppien reippaan rivistön. 
Hmmm... jos näistä on kerran juotu rippi- ja ylppärikahveet (muista sumpeista puhumattakaan), mikseivät kelpaisi kuplajuoman huulillenostajiksi? Tuumasta toimeen, laskin oikean määrän kuppeja kaapista tarjttimelle ja päätin, että meillä kilistellään nyt Arabioista, just Mummun juhliin passeli ja persoonallinen malja! 



Meillä on monet äitienpäivät ja muut perheen kanssa yhteisesti juhlitut jutut hoituneet mukavasti nyyttäriperiaatteella. Vaikka meitä ei ylettömän suurta joukkoa olekaan (mun perhe, siskon perhe ja meidän vanhemmat Mummu ja Pappa), tulee ruokapuolesta mukavan riittoisa, kun jokainen tekee jotain ja tuo tullessaan. Sama pätee kahvipöydän antimiin. Juhlajärjestelyt eivät pääse silloin kohtuuttomasti rasittamaan ketään ja virtaa jää juhlimiseen ja jutusteluun. 




Niin tälläkin kertaa. Oltiin etukäteen sovittu, mitä kukin hommaa ja tekee. Niinpä maljojen ja onnittelujen jälkeen siskon mies pääsi keittiöön loihtimaan pippurista kermakastiketta mahtaville täytetyille fileille, jotka olivat siskon kanssa valmistaneet kotisaaressa jo aamulla. Mun tehtäväksi jäi pestä iso kattilallinen perunoita ja loihtia jotain lisuketta pöytään... niinpä tyrkkäsin uuniin kukkakaaligratiinin, joka sai kullankeltaisen kuorrutteen ylleen sillä aikaa, kun pilkoin salaatin kulhoon ja sekoitin kermaviilistä, sitruunamehusta, pippurista ja kurkkupikkelssistä kastikkeen etämiehen savustamalle ihanalle lohelle. 
Melkoinen pitopöytä saatiin taas porukalla aikaiseksi! 

Kahvipöydän mansikkakakku sai kaverikseen Mummun bravuurit, taivaalliset lusikkaleivät!



Päivä oli ihana! Välillä naurettiin vedet silmissä, välillä touhuttiin keittiössä ja lopulta pötkötettiin siskon ja Mummun kanssa siskonpetillä mahat killillään. Sillä aikaa, kun me naiset pötkötettiin, Pappa viritteli haitaristaan tuttuja säveliä ruokalepolaisille. Hyvin muistivat sormet kulkea tuttuja reittejä näppiksillä, vaikka edellisestä soittamisesta oli kulunut jo aikaa. <3



Suuren suuri kiitollisuus siitä, että lähipiiri koostuu juuri näistä ihmisistä. Että voidaan olla ja tehdä näitä juttuja yhdessä. Viettää aikaa ja jakaa tärkeitä hetkiä. 

Taisi talokin olla onnellinen... se sai taas kaikki omansa saman katon alle, kun koko oma laumakin oli koossa. 



Nyt sunnuntain kääntyessä iltaan, täällä kuuluu enää mopsin kuorsaus. Nuorison kassit on pakattu ja autonnokat käännetty kohti kaupunkeja. Arki kutsuu opiskelijoita ja uusi työviikko kolkuttaa ovella. Minä lähden laittamaan saunan tulelle kuopukselle ja siivoamaan iltapäivän saalista... 




Sunnuntaiterveisin,

Ellis

12 kommenttia:

  1. :) Ihana postaus! Ja ihanat, tutut Arabian kupit! Mun mummolassa oli nuo pilkulliset, mutta keltaisena.Oivoi, ja lusikkaleipiä teki minun mummokin...ja pappa soitti haitaria... Aika haikeaa ja suloista! :)

    VastaaPoista
  2. Juuri tuollaiset rennot juhlat ovat niitä parhaita. Kuplajuomakin tarjoiltiin niin kauniista astioista! Mukavaa työviikkoa :)

    VastaaPoista
  3. OIvat skumppamukit nuo Arabiat!! Tykkään juuri tuollaisista rennoista juhlista..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivat ihan passelit siihen(kin) hommaan!

      Poista
  4. Niin vahvasti välittyy juhlien tunnelma kuvien ja tekstin kautta, että tuntuu siltä kuin olisin ollut mukana kuokkimassa ;D Tällaiset perheen yhteiset hetket ovat ihan pakahduttavaa parhautta, niihin tivistyy paljon enemmän kuin yhteenlaskettu summa ihmisiä <3 <3 <3 ... ja sitä toivoo, että hetki voisi jatkua ja jatkua ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä meille sopii kuokkimaan, milloin vain :D Totta... mittaamattoman arvokkaita hetkiä <3

      Poista
  5. Kuulostaa ja näyttää ihanan tunnelmalliselta! On tosi arvokasta, että sait tuollaisessa seurassa juhlia viettää. Minäkin tein viime viikonlopulle lusikkaleipiä, mutta en 80- vaan 60-vuotisjuhliin. Ja ei niistä ikinä yhtä hyviä tule, kuin mummun tekemistä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Mä oon koittanut myös tehdä jotain äitini bravuuriruokia. Ne vaan ei ikinä maistu samalle.. :)

      Poista
  6. Kyllä vanhat, nostalgiset arabiat kelpaa skumppamukeiksi! mMinulla on muutamat noita turkoosipilkullisia...

    VastaaPoista