tiistai 24. helmikuuta 2015

Keittiön tuolien nopsa DIY

Rymsteeraus ruokapöydässä jatkuu... lähes yhtä vähäisin ponnisteluin kuin eilen.




Meillä on ihan perusruokapöytäryhmä (jestas, mikä sana!). Ihan ok, tavis, mutta... hitusen tylsä. Samalla, kun kohkaan vanhan laatikon kanssa, muistan yhtäkkiä huput, jotka ompelin tuoleihin aikoja sitten vanhoista, isoäidin aikaisista pitsityynyliinoista.




Pienen pohdinnan jälkeen ne löytyvätkin ompeluhuoneen tuolin selkänojalta. Ne ovat olleet siellä  parkissa odottamassa, että ompelisin yläpäät hupuista kiinni. Niissä oli aluksi nauhakiinnitys, mutta kun ne retkottivat epäsiistin näköisesti nauhoineen, päätin ommella sauman ylös... jostain kummallisesta syystä en ole koskenutkaan huppuihin sitten sen hetken, kun ne käsistäni selkänojalle laskin. Nyt vihdoin tartun toimeen.




Onneksi olen viime kesänä toissa kesänä pessyt huput, joten ne ovat ihanan puhtaan kankeita. Paksuja ja pellavaisen tuntuisia, reikäpitseineen ja kirjailuineen. Löysin kerran laatikollisen näitä aarteita huutokaupasta naurettavan halpaan hintaan, joten ihan oman isoäidin pielustan alusia en ole nyt tuunaamassa.




Ompelin aikanaan huppuihin "numerolaput": vähän farkkua ja pieni tilkku vanhaa lakanaa, johon piirsin ja kirjoitin kullekin tuolille numeron ja jonkin pienen köökkifraasin. Antavat ehkä ripauksen ilmettä ja tyynyliinat naamioituvat vähän paremmin. Jos joku vaikka erehtyy luulemaan, että meillä kuivatetaan tyynyliinapyykkiä näin :D




Aika pienellä saa toisenlaisen ilmeen ruokapöytään, vai mitäs tuumaatte?
Nämä saavat nyt olla tuolien päällä taas niin kauan, kunnes toisin tuntuu.




Mutta... on yksi tuoli, joka ei saa huppua ylleen. Sen paikka on pöydän päässä, koska se on...





Tiistaiterveisin,

Ellis

14 kommenttia:

  1. Ihanat huput.
    Tuo sinun oma pieni tuoli on taatusti rakas muisto lapsuudestasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanne :) On se. Harmittaa ainoastaan se, että ainoastaan yksi tuoli on tallella.

      Poista
  2. Tiedätkös Ellis, minä olen opetellut kiipeämään juuri samanlaiselle tuolille:)
    Kauniit huput teit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Hyvä Mieli <3
      Ei ole totta! Tää on niin sympaattinen tuoli, etten tiedä! Olispa ihana, jos saisi selville valmistajan. Mitään merkkejä, leimoja tai muuta ei löydy, mutta umpipuuta on. Ja niin kaunis <3

      Poista
    2. Ei ole minullakaan tietoa valmistajasta. Täytyy muistaa informoida, jos tulee vastaan tieto joskus;)

      Poista
    3. Juu, pitääpä muistaa, jos joskus tulee vastaan. En ole missään päässyt edes törmäämään samanlaisiin - sinä olet ainoa, jonka olen kuullut kertovan samoista tuoleista. Aikansa helmiä kuitenkin <3

      Poista
  3. Uusi lukijasi ilmoittautuu! On niin kotoisan ihana blogi, että pakkohan näitä postauksia on lukea. Tervetuloa vastavierailulle Villa Kardemummaan. Meillä arjessa suihkii minun ja miehen lisäksi lapset 19, 15 ja 10 sekä koiraneiti Rasavili. Elämä on suloista härdelliä, mutta aina riittää aikaa mööbleeraukselle, kukkasille, kokkailulle ja HAAVEILLE!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heipsis ja lämpimästi tervetuloa! Tulen varmasti vastavisiitille, kiitos kutsusta :)

      Poista
  4. Ihana tuunaus....ja nuo farkkukoriste kruunaa kaiken♡

    VastaaPoista
  5. Noi tyynyliinat ovat jo itsessään aivan hurmaavia, mut sit kun ne saavat Ellistä pintaan, ne muuttuvat tsadammmm käyttötarkoitusta myöten ihan uudelle ja jäljittelemättömälle ihanuustasolle! Huiput huput!

    Ja totta, toi pikku tuoli on silmänsomistus ja muistojen istuin tuollaisenaan!

    Taitaa tauti olla nujertunut, hyvä hyvä! Halit sis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ja isot halit sinne myös, sis! Tämmöiset lapsuuden aarteet on kalliita, vähän jo aikaa nähneinäkin. Tai varsinkin. <3

      Poista
  6. Hurmaavat huput! Ihana on myös tuo vanha tuolisi pöydän päässä. Mukavaa lomailua sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni, loma alkaa olla paketissa... arki kutsuu :)

      Poista