sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Ohjekirja äideille


Äitinä oleminen on paitsi sanoinkuvaamattoman ihanaa, myös todella heviä ja rankkaa.
Se on rakkautta, kiukkua, pyykkiä, lihapullia, hellyyttä. 
Se on kuin iso sipuli - ilman sitä ruoka ei maistu millekään, mutta välillä itku tulee, vaikka koittaisi kuinka välttyä siltä. 
Se on naurua mahanpohjasta asti, iloa ja riemua ja onnellista yhteenkuuluvuutta.
Se on rajojen asettamista ja pettymysten tuottamista. Sinä olet se, joka sanoo kuuluisat sanat: ei käy.
On se myös epäonnistumista. Voimattomuutta ja itselleen anteeksi pyytämistä ja antamista.




Se on venymistä äärirajoille ja tasapainoilemista valintojen välillä. Se on maailman parhaimpien neuvottelutaitojen hioutumista vuosien mittaan. 
Jos kaikki maailman johtajat olisivat äitejä, sotia ei olisi. Olisi vain kilometreittäin pyykkinaruja ja suuria kattiloita täynnä makkarakeittoa. 




Äitinä oleminen on tehokkainta joogaa, bodybalancea ja mindfullnessia ikinä - mikään ei kehitä täydellistä hermojen hallintaa ja itsehillintää niin hyvin kuin luoviminen teinien ja keskenkasvuisten kanssa. Ohjekirjaan olisikin syytä saada luku: "Kuinka hankit lehmänhermot".

Aamuyön valvomiset ja nuorison kotiin odottamiset palkitaan paitsi ihastuttavilla pandarenkuloilla ja silmäpusseilla, myös sydämestä asti kumpuavalla helpotuksen huokaisulla, jolla käynnistäisi ainakin kaksi tuulivoimalaa. Kun rakkaus ja huoli laitetaan samaan kattilaan, keitosta tulee vivahteikas. Niiden maut täydentävät toisiaan, kunhan huolta ei heitä sekaan liikaa. 




Jos cv:ssä lukee sana "äiti", se tulisi olla verrattavissa korkeakoulututkintoon. Äidit oppivat lapsiltaan ainakin yhtä paljon kuin nämä äideiltään. Jos se oppiminen mitattaisiin vuosissa, opintokirjan sivut paukkuisivat. 
Pankkimaailmassakin "äiti" näyttää hyvältä ansioluettelossa. Missä muualla muka saa yhdellä panoksella korkoa korolle lopun elämää? Pääoma - se henkinen - kasvaa vuosittain. 
Äitien keittiöpsykologia on vertaansa vailla, pulman tullessa on aina parempi soittaa toiselle äidille ja maksaa puhelinlaskut kuin kalliit psykiatrinlaskut. Sitä ainakin kannattaa kokeilla ensin. 
Ja koskaan, koskaan ei voi juoda liikaa kahvia! 




Tänään on minun äitiurallani unohtumaton päivä. Yksi vaihe elämää ja äitinä olemista peruuttamattomasti takana. Vaikka tätä olen jo harjoitellut kahden edellisen kanssa, on tilanne silti taas uusi. Ainutkertainen hetki. 
Istun tässä ihmettelemässä, milloin muka keitin niin paljon kaurapuuroa, että nuorimmainenkin kasvoi ohi. Sinne se lähti, reppu selässä ja tukka kylpyhuoneen lattialla. Armeijaan. 
Ohi on leikit lapsuuden, edessä elämä. Uudet haasteet ja seikkailut. 
Ei välimatkoja ja kilometrejä tarvitse onneksi laskea, sydämestä toiseen on lyhyt ja suora reitti.

Muistan tämän päivän varmasti aina, hyvällä ja haikeudella. Koitin olla näyttämättä, mutta kun oli halattu ja ovi painui kiinni, annoin kyynelten juosta. Ei ne ihan heti loppuneetkaan ja sitten mieleeni tulikin, että ohjekirjassa äideille pitäisi olla ehdottomasti yksi lisäys: varaa aina taskuun nenäliina tai kaksi. 

Sillä vaikka äitien kyyneleillä pyyhitään tiskipöydät, täytetään valtameret ja kastellaan kasvimaan tomaatit, jää niistä aina hiukan kuivattavaksikin.




Hyvää matkaa <3

Äiti


36 kommenttia:

  1. Ihana, ihana postaus♥♥ Meillä poika 3. lähtee huomenna Säkylään♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina! Siellä toinen inttiäiti <3 Tsemppiä sulle myös!

      Poista
  2. Voi ei, sinulla on kyllä kirjoittamisen taito. Eihän tätä tekstiä voi itkemättä lukea, niin tottavjoka sana! Minullakin edessä syksyllä uudenlaista luopumista omasta lapsestani. Opiskelupaikka saatu kaukaa kotoa ja vaikka lapseni onkin jo tovin asunut omillaan on hän aina ollut lähellä. Äitinä olo on rankkaa mutta niin rakas tehtävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tsemppiä sulle myös, kyllä se opiskelemaan lähtökin riipaisee, kun on pitkä välimatka. Siihenkin onneksi tottuu. Mutta totta, rankka ja rakas pesti <3 Äidit <3

      Poista
  3. Nyt tuli itku - miten osaatkin pukea sanoiksi meidän äitien ilot ja huolet <3
    Ilot ja huolet, jotka eivät pääty edes siihen, kun ne lapset sen kotioven sulkevat sinne suureen maailmaan lähtiessään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady <3 Eivät lopu, onneksi. Ilot ja huolet, ne kuuluu elämään, vaikka välillä nenäliinoja kuluukin... <3

      Poista
  4. Totta joka ikinen sana! Ja lisäksi vielä se että äitiys ei lopu ikinä. Muuttaa muotoaan mutta ei pääty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lopukaan! Onneksi! Äiti on aina äiti <3

      Poista
  5. Voi hyvänen aika miten kauniisti ja koskettavasti kirjoitit ♥
    Aivan ihana postaus, joka sai minunkin kyyneleeni juoksemaan ♥


    VastaaPoista
  6. Ihana kirjoitus! Tippa tuli linssiin, vaikkei minulla poikia olekaan, tyttöjä vain, mutta osaan samaistua tilanteeseen! Pärjäile!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Juu, samat jutut pätee kaikkiin lapsiin, niin tytöille kuin pojille. Asioiden viitekehykset ehkä vähän erilaisia, mutta fiilikset... ne on yhtäkaikki samat <3

      Poista
  7. Se sipuli kävi silmiin täälläkin!Tuttu tunne!Esikoispoika lähti toistamiseen rauhanturvaajaksi,"kyllähän se tiedetään ettet sä halua että lähden".Ja kotoa muuttaminen,nyyh!Ensimmäinen kun muutti nuorimmainen oli parivuotias ja olin raskaana,muutoin olisi varmaan ollut vaikeampaa,mulle siis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sipulia on välillä ilmassa... :) Kyllä nuo kotoa muuttamiset on kans rankkoja paikkoja. Jänniä mutta samalla rankkoja - äideille varsinkin <3 Tsempit sulle myös!

      Poista
  8. Kyyneltä pukkaa...voi apua! Niin kauniisti sanailet ja todellakin, jos äitien maailmassa ei olisi sotia <3
    Halauksia Ellis, lämpimiä halauksia!

    VastaaPoista
  9. Minulla ei ole mitään lisättävää. Enkä kyllä kovin montaa sanaa pysty kirjoittamaan, kun kyyneleet virtaavat kauniin, tunteita herättävän, tekstin äärellä. Upea kirjoitus <3!

    VastaaPoista
  10. Täälläkin kyyneleet virtaavat...
    Harjottelin vasta kolmen viikon kielikurssierolla ja sekin oli ihan tarpeeksi haastavaa...
    Jokainen äiti voi varmasti allekirjoittaa tämän kauniin kirjoituksen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 On hyvä, että voi harjoitella noilla lyhyemmillä reissuilla... siinä nuori voi testata omia siipiään ja äiti omaa valmiuttaan luopua ja laskea lentoon <3

      Poista
  11. Mulla ei ole tekstiin kertakaikkiaan mitään lisättävää. Kirjoitit niin taitavasti ja tyhjentävästi ihan kaiken auki <3. Oot oikea Kaikkien maailman Äitien Äiti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Annukka <3 Taidetaan me kaikki äidit olla jonkinlaisia supersankareita. Arjen sankareita ainakin. <3

      Poista
  12. Huh, vihdoin sain luettua tekstin kokonaan läpi. Edelliset yritykset ovat jääneet siihen, kun jossain kohti silmät ovat olleet niin sumeena kyynelistä, etten ole nähnyt jatkaa ja on täytynyt ottaa aikalisä. Paitsi teksti, noi kuvat - niissä on ihan kaikki: äitisanat, äitikuvat, äitisinä <3

    VastaaPoista
  13. Ihan ja liikuttava teksti! Olen niin samaa mieltä. Olen itse melko suorittajaäiti ja pyrin viettämään lasten kanssa paljon aikaa. Stressaan, myötäelän ja huolehdin. Mutta toisaalta en joudu katumaan yhteisiä hetkiä joita olisi ollut liian vähän. Olen valmis luopumaan tosi monesta jutusta heidän takiaan.

    Ja kiitos avaimenperästä. Siellä se nyt killuu ja on niin ihana että! Ihan yhtä erityinen kuin tekijänsäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati <3 Yhteisiä hetkiä lasten kanssa ei kai koskaan voi olla liikaa. Minä olen myös tehnyt valintoja elämässä paljolti lasten kannalta. Eikä kaduta! :)

      Kiitos, kiva jos tykkäät avaimenperästä! <3

      Poista
  14. Aivan ihana teksti, niin kirposivat kyyneleet minunkin silmiini <3

    VastaaPoista
  15. Mielettömän kuvaava teksti äitiydestä, koskettavasti hersyvällä huumorilla, hellyydellä ja rakkaudella vuodatettuna. Läikkyen täältä lennätän ♥♥♥!!

    VastaaPoista