sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Take away -aarrekartta


Tiedättekö sen tyypin, joka hamstraa ihan kaiken siltä varalta, jos joskus jotakin?
Ja varsinkin kaikki ihanat, iänlopun vanhat sisustuslehdet?
Kun jos vaikka joskus - ja ainakin se yksi numero, missä oli se tiiliseinä ja keittiöliite!
Ja jos joskus on se kesämökki, siellä nyt ainakin sitten voi istua lasikuistilla vesisateella, hörppiä teetä ja selata kaikki sadat lehdet. Niin varmaan.




No, minä olen just se tyyppi. Sorry, mutta totta se on, jos ajattelitte minusta jotain muuta, jotain selkeämpää ja järjestelmällisempää. *Huokaus*




Tänään tapahtui kuitenkin jotakin. Lukemattomat sisustus-lehtipinot liikahtivat. Tänään päätin (!!), että nyt riittää. Nyt ne lähtevät. Osa töihin askarteluihin, loput lehtilaatikkoon. Kyllä.




Tämä kaikki sai alkunsa, kun ystäväpiirissäni on meneillään jätesäkkiraivauksen buumi. Karsitaan ja selkeytetään.
Ja niistä lukuisista artikkeleista, joissa vakuutetaan, että turhien ja nurkat valtaavien rojujen ja ryjäkasojen hävittäminen on alku kaikenlaiselle hyvinvoinnille ja tasapainolle. Taitaa siinä totuuden siemen piillä... minä päätän uskoa siihen. Adios te kaikki määrittelemättömät paperipinot, tyhjät kaapissa seisovat (muka ihanat) hillopurkit, joihin se mansikkahillo ei kuitenkaan päädy. Hyvästi pieneksi jääneet "jos-laihdun-seitsemän-kiloa-farkut" ja viime vuosituhannelta peräisin olevat kasarikolleget, joita voisi muka käyttää salilla - just joo.
(Ja lapset, jos nyt luette tätä tahoillanne vino hymy huulillanne, voin kertoa, että sekin yksi kirjapino sen yhden huoneen lattialta on lähtenyt. Gone with the wind...)




Luopumista helpottaakseni kävin pienen pinon kaikkein houkuttelevimman näköisiä lehtiä läpi, saksin niistä kauneimmat ja itselleni sopivimmat kuvat ja valmistin niistä itselleni pienen aarrekartan. Liimasin kuvat aihepiireittäin A5-paperiarkeille, laitoin arkit kiinni silkkinauhalla toisiinsa ja piirsin aarrekartalle kannen. Aarrekarttakirja.
Tämän tekeminen on ollut tapetilla viimeiset kymmenen vuotta. Ainakin. Tai koska se aarrekartta-buumi nyt sitten lanseerattiinkaan. Silloin jo ajattelin, että minulle kanssa. Silloin kai niitä lehtiäkin alkoi kertyä. Puhumattakaan kaikista 2010 -jälkeen ilmestyneistä! Siis ihan totta!
Aarrekuvia etsiäkseni en edes avannut paria vuotta vanhempia lehtiä. Toki niitä kannatti säilöä vaatehuoneen ja työhuoneen nurkissa. :D




Puutarha, koti, hyvinvointi, Toscana... <3






Siinä hyvä alku. Nämä haaveet voi napata vaikka käsilaukkuun, sen verran pieni kirja on kooltaan. Minä kyllä taidan ripustaa sen makuuhuoneen seinälle, josta näen sen aina iltaisin - ja ensimmäiseksi aamulla.




Lehtipinojen jälkeen seuraavaksi tulilinjalle joutuu vaatekaappi. Sitten liinavaatteet, keittiön astiakaapit, kirjahylly, yläkomerot, alakerta,  koko huusholli.

Zen-oloa odotellen ja tehokasta viikkoa toivotellen,

Ellis

PS. Tässä heti yksi toteutunut suunnitelma. Hilasin taas (eikä ollut edes vaikeaa) itseni sunnuntaiselle kahvakuula-tunnille! Raikkaassa pikkupakkasessa kivalla porukalla ja hyvän vetäjän kanssa, sai kuula taas kyytiä. Sen jälkeen maistui mansikkasmoothie, johon vispasin pakastimesta mansikoita, purkin rahkaa, luonnonjugurttia, tilkan maitoa ja ripauksen vaniljasokeria.
Vapise uusi viikko, täältä tullaan!






22 kommenttia:

  1. Tätä olikin jo odotettu :D mutta muistaakseni siellä yhden huoneen lattialla oli useampi kirjapino. ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, pieni painovirhe - piti olla monikossa :D :D Pinoja siellä pinoja täällä.. kuka niitä nyt ehtii laskemaan. Taidan tilata lavan tuohon pihaan! ;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. :D :D Tunnetko säkin?! Jotenkin niin lohduttavaa <3

      Poista
  3. Jonkun asteista raivausbuumia poden minäkin. Ihana tuo aarrekarttakirjasi! Mukavaa uutta työviikkoa sinne Ellis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Juu, raivaamisesta tulee muuten ihan mahtavan hyvä meli. Saa jotain hyvää aikaiseksi huushollissa. Kivaa sunnuntaita!

      Poista
  4. Apuvaaaaa ja vielä toi kahvakuula! Täällä vapisen jo minäkin - mitä ihmettä :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas näin heilu kuula ja Ellis heiluu näin... :D

      Poista
  5. Auts, auts, auts, täytyisiköhän minunkin :D

    VastaaPoista
  6. Sisustuslehdet saivat täällä kyytiä jo ennen joulua. Laitoin keräyslaatikkoon kaikki kahta vuotta vanhemmat lehdet. Jäihän noita vielä :)
    Vaatekaappi on myös käyty läpi ja monta kassillista lähti Emmaukseen, kuten blogissanikin jo kirjoitin.

    Oikein ihanaa viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä olikin kiva haaste tuo, mihin osallistuit! Raivaaminen näyttää kyllä olevan loputon suo... huh.
      Ihanaa helmikuun alkua sinulle <3

      Poista
  7. Samanlaisen operaation tein minäkin noin vuosi sitten, kun muutetiin...lehdet vein lehtilaatikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuttamisen yhteydessä tulee kyllä tehtyä yleensä aika tehokas inventaario! :)

      Poista
  8. MInäkin olen hamsteroinut noita sisustuslehtiä kun en ole raatsinut heittää pois. Jos niistä joskus jotain... Mutta sittenpäs sattuikin niin että tuli puhetta ystäväpiiriin kuuluvan korttikauppiaan kanssa että he tekevät korttipusseja sisustuslehtien sivuista. Niistä ihanista. Ja niistä lehdistä on välillä pulaa. Mutta eipäs ole enää ainakaan ihan akuuttia pulaa kun aika ajoin vien kassillisen lehtiä hänen luokseen. Tulee hyvä mieli kummallekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toi on just paras tapa hankkiutua eroon niistä, kun on joku joka tarvitsee!

      Poista
  9. Hienoa Ellis! Minä olen perinyt mummoltani sen jos-joskus ajattelun. Ja monet hänen jos-joskus käsityötavaransa. Mummo varmaan pilven päältä katsoessaan sai itselleen oikeutuksen tavaroiden säilömiseen, kun minä löysin valmiin puuvillaisen pienen pussin hänen tavaroistaan. Ja otin vielä käyttöön pojan ollessa vauva (sipulisilppua pussin sisään nuhaa helpottamaan). Tosin niin kauan annan itselleni luvan säilöä tavaraa, kun ne mahtuvat kaappeihin hyvin. Ja tämä koskee minun tapauksessa vaan käsityötavaroita, muista osaan onneksi luopua aika hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinä! :)
      Tuommoiset mummon aarteet on ihania <3 Mulla tuo säilömisen "taito" koskee vähän kaikkea, oliskin niin, että vain kässätarpeet... uhhuh. ;)

      Poista
  10. Kuulostaa täydelliseltä. Mä olen n. 5 vuotta suunnitellut, että kutsun ystäviä meille ja askarrellaan yhdessä aarrekartat...lehtiä onkin kertynyt jo ihan mukava määrä...koskahan saisin aikaiseksi? Ensin kuohuviinilasti Tallinnasta ja sitten kutsut postiin :D ???
    T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin! Paitsi että mulle tuppasi kertymään lehdestä leikattuja kuviakin toki yli oman tarpeen... :)
      Mutta just mahtava idea tommoinen aarreiltama! Viinin virratessa of course! :D

      Poista
  11. Tunnistan itseni hyvin:) Juurikin lähti pino Koti ja keittiö lehtiä vuodelta papu roskiin! Hieman täytyi niitä repiä, sillä vielä jotain täytyy säästää. Mut niitä pinoja on ihan tarpeeksi vielä, et hommaa riittää. Kiva idea tuo aarrekartta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On kyllä erityisen kivaa ja lohdullistakin tietää, että täällä on samanlaisia pinojen kerääjiä.. :D

      Poista