tiistai 1. toukokuuta 2018

Todeksi tulleet

Muistatteko, kuinka "takavuosina" (hah mikä määritelmä) oli valloillaan aarrekarttavillitys?




Täytyy tunnustaa, että olen autuaan tietämätön, vaikka trendi olisi jatkunut näihin päiviin asti - joka tapauksessa omalla kohdallani innostuin asiasta muutamia vuosia sitten. Oon aina ollut kova haaveilemaan, mutta kerrankin ajattelin, että teen sen konkreettisesti vörkkimällä itselleni oman aarrekartan.




Olin silloin heittämässä isoa satsia lehtiä kierrätykseen, kun vielä selasin niitä saksien kanssa ja leikkelin irti itselle tärkeäksi kokemiani kuvia. Niitä, joita voisin sitten liimailla esiin muistuttamaan haaveista ja unelmista. Niitä, joilla sain ainakin osan haaveistani näkyviksi. Talletin kuvat isoon kirjekuoreen ja laitoin talteen. Hyvään talteen.




Tänään aamupäivä alkoi työhuoneen isoa paperikasaa selvitellen. Aloin kaikessa rauhassa ja sateen ikkunaan ropistessa etsiä yhtä kadonnutta luonnosta, mutta löysinkin paljon enemmän.
Löysin haaveeni ja unelmani, löysin todeksi tulleet seikkailut Toscanassa, kattohuoneiston ikkunanäkymän lähes identtisenä!




Löysin lenkkarit ja sen oman itseni arvostamisen, jota tarvitsen. Löysin sen riemun, mikä tulee, kun tajuaa, että osa haaveista on muuttunut todeksi. <3

Oli hauskaa huomata, miten olin leikannut kuvan työpöydästä pukkijalkojen päällä. Nimittäin tällä hetkellä oma tuleva piirustuspöytä - vanha pieni ovi - odottaa vielä pukkijalkojaan ja lasikanttaan, mutta on jo toivottavasti pian työhuoneessa! 






Mun oma vahva uskoni aarrekarttaa kohtaan lähti välttömästi nousukiitoon. Mietin, kuinka vahvana mun mielessä on nuo kuvat ja haaveet olleet, kun olen näköjään lähtenyt niitä kohti pyrkimään, vaikka itse kartta onkin ollut vasta kuvina kirjekuoressa. Jotenkin kuitenkin olen asiat jo kuvia löytäessä visualisoinut mieleeni.




Kuvien kanssa samaan kuoreen oli sujahtanut jo valmiiksi piirtämäni kansilehti Aarrekarttakirjaa varten. Kiva, että sekin löytyi, koska heti huomenna kiikutan sen painoon. Tilaan itselleni ihan konkreettisen karttakirjan, johon saan kuvat liimattua.
Vaikka moni varmaan kokoaa omaa aarrekarttaa Pinterestiin ja muualle sähköiseen muotoon, mikään ei vedä vertoja sille näpräämisen ja liimaamisen konkreetille tunnelmalle. Ja niille paksuille leikekirjamaisille sivuille, joita on ihana silloin tällöin aukoa ja selata. Ikkuna unelmille <3




Tällä hetkellä yksi isoimpia haaveita liittyy Rebellikseen. Haaveen toteutumiseen tarvitaan aikaa, sitkeyttä, iloa ja paljon paljon paperia. Vähän mustaa ohutta kynääkin ja ripaus onnea.
Pukkijaloillaan seisova piirustuspöytä ei kai sekään ole pahasta, joten ei muuta kuin rautakauppaan, kun tästä arki koittaa.. :)


Toukokuun terveisin,

Ellis




6 kommenttia:

  1. Ihania haaveita ja unelmia! Minä olen myös enemmän tuota saksivaa sorttia. Toivotaan että monet unelmasi käyvät pian toteen ja matkaan tulee saksittua myös uusia unelmien aiheita! Mukavaa toukokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveilu on ihan välttämätöntä tässä hektisessä elämänmenossa. Kyllä niitä uusiakin haaveita karttuu viikottain... osa tarttuu mukaan ja lähtee elämään, osa sitten unohtuu ajan myötä :D
      Ihania unelmia sinnekin ja hyvää toukokuuta! <3

      Poista
  2. Ah,miten ihania kuvia! Minä pidän inspisvihkoa, johon leikkailen ja liimailen lehdistä kauniita kuvia. Kaipa sekin jonkin sortin aarrekartta on, koska kuvista heijastuvat unelmat ja toiveet hyvin vahvasti.Hassu yhteensattuma, että minäkin kaivoin taas pienen tauon jälkeen vihkoni eilen esiin ja luin koko viime vuoden kirjoitukseni ja katselin kuvia.:)Ja liimailin uudet sivulliset eilistä fiilistä myötäileviksi.
    Vaikka keräilen pinterestiinkin tauluuni kauniita kuvia, tämä askartelu on enemmän minua.
    Inspiroivaa haaveilua Ellis ja hyvää vappupäivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania just tuollaiset inspisvihot! Mullakin niitä löytyy ja koska rakastan tehdä erilaisia listoja ja muistilappuja, onkin aina vähän hakusessa, mistä vihkosta minkäkin muistilapun tai idean löytää :D :D
      Pinterest on mulla vielä valloittamatta. Sen saloihin ajattelin opetella tulevana kesänä..
      Ihania haaveiluita ja inspiksiä sinnekin ja hyvää toukokuuta! <3

      Poista
  3. Voi miten ihania!
    Minä ja siskoni teimme ahkerasti aarrekarttoja joskus 90-luvulla ja nyt kun omaani tässä pari vuotta sitten katselin, olivat monet toiveistani toteutuneet :) Aarrekartta ei siis ole mikää turha juttu!
    Täytyykin nyt tehdä uusi aarrekartta - tämä postaus on ihanan innostava <3

    Oikein hyvää toukokuuta sinulle Ellis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianna <3
      Mä uskon myös, että jokin sisäinen juttu ohjaa aarteenetsijöitä.. :D Kiva oli bongata sinunkin aarteita instassa!

      Ihania toukokuun hetkiä sinne myös! <3

      Poista