Miehen maailma

Olen lomalla.
Nuoriso lomailee isänsä perheen luona, minä täällä etämiehen valtakunnassa. Kiireettömät päivät täynnä kirpputorikierroksia, ulkoilua ja lähes kotityövapaa vyöhyke... en valita.
Olen silmäillyt ympärilleni "sillä silmällä" tänään, mieleni teki kertoa vähän tästä ympäristöstä, jossa vietän suuren osan aikaani itsekin. Mies arvasi aikeeni ja hyväntahtoisesti murahtaen antoi luvan pikku tarinaan. Tämä tarina on tosi.



Miehen olohuoneessa on iso kaappi. Tai ennemminkin vitriini. Siellä majailee kokonainen vanhojen arabioiden legioona. Pari astiastoa ja niiden lisäksi lähemmäs 80 vanhaa maitokannua. Kaikki Arabiaa. Itse kerättyä, etsittyä, löydettyä.
Ihan ensituntumalta ei uskoisi, että ollaan tämän metsien miehen olohuoneessa. Tämän, joka kuraisissa kumisaappaissaan rämpii risukoissa koiransa kanssa, istuu tiiviisti (ja kovaäänisesti) kaikki jalkapallo- ja jääkiekko-ottelut tv:n ääressä hievahtamatta (no joo, leuat liikkuu :)) ja haaveilee sapattivapaasta pohjoisen riistamailla.



Tätä vanhan vaalijaa ei oikeasti pakottamallakaan saanut vielä muutama vuosi sitten astumaan kirppiksen kynnyksen yli - kuten aiemmin taisin jo kertoakin. Jotakin tapahtui, jokin muuttui. Nyt yhteinen harrastus number one on vanhojen astioiden ja aarteiden etsiminen, huutokaupat ja kirppistely.
Pehmeän puolen tässä mörököllissä saattaa myös huomata, kun salavihkaa huomaa joskus hänen kääntelevän kannua isoissa käsissään, tutkiskellen sen leimoja ja kulunutta vanhaa kuviota. Hellyttävää, sanon minä <3



^ mun lemppari kaapin aarteista on pieni sinipilkkuinen kannu.






Huomisen ruoka on tässä aluillaan. Metsäkyyhkyä, joka pääsee yön ajaksi punaviinimarinadiin.
Nyt sauna alkaa olla löylynheittäjiä vailla.
Ihanaa, leppoisaa pääsiäisen jatkoa kaikille!

Ellis

Huutokaupasta

Tämmöinen aarre löytyi huutokaupasta tänään. Ajattelin, että jos saan tämän mukaani, olen onnekas. Ensin tuli huudettavaksi tämän isosisko, samanlainen mutta suurempi, se vieläpä mörisi, kun sen keikautti selälleen. Suuremman nallen hinta kohosi aika korkealle.
Tämä pieni ystävä ei enää mörissyt. Paikoin kulunut mutta sympaattinen söpöläinen jäi minun huudettavaksi, sille ei enää riittänyt ottajia. Onneksi. Samanlainen isompi nalle -sellainen mörisevä - istuu makuuhuoneen kaapin päällä, oma muisto lapsuudesta. Ketähän (tai keitähän) lienee ilahduttanut tai lohduttanut tämä pieni ystävä aikanaan?

Tänään alkoi aurinko pilkistää iltapäivällä, ihana keväinen sää. Tunnin reipastelu ulkona ja hyvä ruoka sen päälle - mitäpä muuta sitä vapaapäivältä voi toivoa.
Nyt Houdini-elokuvan pariin, nalle kainalossa :)

Iloa ja valoa pitkäperjantai-iltaan!

Ellis

Lentosää: mainio, munakori: painava

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Luuta oottaa oven pielessä, tää noita nostaa kohta helmat ja kaartaa taivaalle :)

Tähän elämänmenoon ja ystäväpiiriin on onneksi siunaantunut mukaan varsin rentoa ja hulvatonta porukkaa. Beck-fanklubin arvovaltaisen johtajan kanssa ollaan tässä juuri luudat täristen lähdössä toimittamaan tärkeää asiaa.

Kuva on kahden vuoden takaa, kun ollaan matkalla virpomaan silloin 40-vuotissynttäreitään viettävää ystäväämme.
Onnistuimme yllättämään paitsi päivänsankarin, myös muutaman muun kylän raitilla liikuskelevan.. Parasta oli se, kun ihmiset oikeasti eivät tunnistaneet, yksi autokin oli vähällä ajaa ojaan.
Matkaeväänä taisi olla tilkka jotain noitaa väkevämpää ja lakritsaa, kuten kalustosta näkyy...
Arvaattekin varmaan, että yksi lempisaduistani on Peter Pan. Sekään ei halunnut kasvaa aikuiseksi :D

Kuvan toinen noita lentelee tämän pääsiäisen täällä kotikulmilla, tää noita lähtee puolestaan vähän reissun päälle.

Huivi tiukalle ja menoksi!

Ellis

Candy cup

IIIk mikä Beatles-mania iski Tampereella. Musiikkiteatteri Palatsin Beatles Shown tunnelma oli kuin livekonsertissa konsanaan. Kyllä on pojat osanneet säveltää paljon ja hyvää silloin aikanaan :)
Hetki sitten kotiin tulleena kierrokset on vielä sen verran ylhäällä, että ihan heti ei osaa rauhoittua nukkumaan. Paras tapa rauhoittua on kirjoittaa muutama rivi ja koota päivän ajatuksia ja touhuja.

Töissä on syntynyt lisää pääsiäiskoristetta. Jostain oli ilmaantunut joukko puisia, sorvattuja munakuppeja - oikeastaan ne ovat kuljeksineet siellä jo useamman vuoden, mutta nyt sattui olemaan sopiva aika kaivella ne esiin varaston perukoilta.

Maalasimme kupit ensin pahvilaatikoiden maalaamisesta ylijääneellä lateksilla, joka sattui jotenkin väriltään sopimaan tähän kevään juhlaan.
Maalin kuivuttua halkaisin puukon ja vasaran avulla erivärisiä puuhelmiä, joilla lapset koristelivat kuppinsa. Ennen kuin sanottiin heipat huomiseen, tehtiin taikoja, jotta munakuppeihin ilmaantuisi yön aikana jotain herkullista suuhunpantavaa.

Aamulla nähdään, onko taiat tepsineet...

Ellis

Tule hyvä kakku, vol.2

Aika hyvä kakku tulikin, vai mitä?
Ohra tosiaan kasvoi huikean nopeasti. Kun maanantaiaamuna menin töihin, meinasin selälleen lentää siitä viherryksestä :) Hyvin olivat pärjänneet kevyen kelmun alla. Huomenna pakataan kotiin vietäviksi, etteivät ehdi lakastua.

Tämän päivän saldona taas sen verran haravanheilutusta, että päivällä syöty pala täytekakkua ja illemmalla herkuteltu pulla ovat ihan taatusti saaneet kyytiä.
Tänään ei tarvinnut enää pakottaa itseään pois pihahommista... Viidennen ison kasan luona kottikärryt pysähtyivät, jalat kääntyivät ulko-ovea kohti ja alkoivat liikkua kohti sitä. Huomenna sitten taas, mutta vähän pienemmällä tohinalla, koska illalla on tiedossa kulttuuripläjäys. Auton nokka kohti Tamperetta ja Musiikkiteatteria, jossa Beatles Show!

Tiistaiterkuin,

Ellis

Maanantain missio

Tämän talon puutarhaosaston työnjohto on näin virkeä ja valpas ^

En valita, kun kukaan ei hengitä niskaan vaan saan haravoida ihan rauhassa kuulakkaassa kevätillassa (= nuorisolla on vaikka mitä verukkeita, joten en saa tänään mitään apua pihahommiin, vaan joudun puurtamaan yksin).

Vaikka ihan oikeasti, alan uskoa siihen, että puutarhanhoito on terapeuttista, niinkuin joku on joskus väittänyt. Kun siellä kyntää yltäpäältä lehtiroskassa, pölyssä ja mullassa ja viimeisillä voimillaan raahautuu sisälle saunan lämmitykseen, ei olotila suinkaan ole harmistunut tai ikävä vaan leppoisa, mukava, raukea, tyytyväinen. Parit vilkaisut vielä ikkunasta omiin aikaansaannoksiin... hmmm :)

Kun vielä osaisi toteuttaa tätä jokakeväistä urakkaa niinkuin sen suunnittelee: pikkuhiljaa, vähän kerrallaan, nautiskellen ja kaikessa rauhassa.
Mutta ei. Hetimullekaikkitännenyt.
Hullun kiilto silmissä puoli pihaa tänään ja loput huomenna, pusikoitten leikkuu siihen päälle ja muutaman kivikasan siirtäminen. Loppuilta kuljetaan selkä kierossa ja käsivarret täristen.

Noh, ei ehkä ihan noin, mutta kyllä tunnustan pahan tapani yrittää ahkeroida kerralla vähän liikaa. En malta lopettaa ajoissa. Sitten olen ihan puhki poikki ja aamuisin kuin asfalttikoneen alle jäänyt.
Nyt olen yrittänyt tietoisesti opettaa itselleni, että vähemmälläkin hosumisella voi päästä samaan lopputulokseen: ihan varmasti saan kasvamaan taas kaikki rikkaruohot juhannukseen mennessä :)

Tänään oli oppitunti nro 1.
Pakotin puolentoista tunnin ahkeroinnin jälkeen itseni pois puutarhahommista - ja kas, saunan lauteilla mielessäni jo hahmottelin huomisen päivän urakan ja etenkin sen, mihin se päättyy.
Pieni pala kerrallaan. Less is more - ehkä tässäkin asiassa.
Ja kun katsot kuvaa, huomaat mikä loistava mentor mulla on opettamassa tätä puutarhanhoidon hallintaa ja mielen tyyneyttä :D

Maanantai-illan terveisin,

Ellis

Edit. Foto: viime syksyltä, tytttären nappaama

Puutarhassa

Ihana sunnuntain aurinko pakotti puutarhaan - no okei, ei tarvinnut pakottaa :)
Haravoin, kuljeskelin, suunnittelin, fiilistelin.
Mulle käy usein niin, että keväällä puutarhasuunnitelmat ikäänkuin tempaavat mukaansa isohkolla volyymillä. Sitten tulee kesä ja kärpäset ja kaikki kasvit, pensaat, puskat ja istutukset kasvaa ryöpsähtävät ikäänkuin vähän liian nopeasti ja yhtäkkiä kaikkialla on harvennettavaa, karsittavaa, nypittävää, kitkettävää ja ennen kaikkea tuntuu, että jokapaikka pursuaa rikkaruohoja. Kun jostain päästä saa valmiiksi, toinen pää on jo taas valmiina uuteen kitkentäkierrokseen. Toisaalta, kun puutarha on puskineen ja puineen vanha ja perennapenkit pursuaa - viinimarjapuskista (joita löytyy reilusti yli 10) puhumattakaan, voi tunnelman antaa ollakin jonkin verran "villiintynyt". Ei mun pirtaan taitaisi mikään millimetripuutarha sopiakaan... :D
Olen enemmän sellainen ´come & enjoy a cup of coffee with me in my garden` -tyyppi. Tunnistatteko?

Koko viime kesän kasvimaa ja vähän muukin pihapuoli oli aikalailla kesannolla, kun sauna- ja kylpyhuoneremontti vei kaiken energian. Itse en siis remontissa toiminut kuin päällysmiehenä, mutta silti keskittyminen pihan estetiikkaan tuntui mahdottomalta, kun joka puolella lojui työkoneita, rakennusjätettä tai -tarviketta. Annoin periksi ja ajattelin, että tulee niitä kesiä kenties remontin jälkeenkin. Tämän päiväisen auringon jälkeen tuntuu tosiaan siltä, että kesä sieltä kaiken lumen ja jään jälkeen on tulossa - IHAN MAHTAVAA!

Nyt kuitenkin päätin tehdä hyvin maltillisia suunnitelmia puutarhan suhteen. Yritän kohentaa olemassa olevaa sen sijaan, että hankkisin uutta. Siirrän ehkä joitakin kasveja paikasta toiseen, yritän levittää kivikkokasveja uusiin otollisiin paikkoihin ja hankin marjapuskiin uudet tukirenkaat (=etämiehen viikonloppupuuhastelua, I hope :))



Ihanat pienet raparperinpoikaset, lempilapseni, jotka ilmoittavat tulostaan aina varhain, usein kun vielä lumen rippeitäkin on jäljellä...
Nämä kasvavat tässä puutarhassa reilusti yli oman tarpeen - siksi niistä on kiva viedä nippuja tuliaisina milloin kenellekin :)

Huomenna voi olla vaikeaa nousta ylös. Tänään on tullut heiluttua haravan kanssa sen verran ahkerasti, että muutama lihas voi huomata olevansa olemassa.

Kauniita unia!

Ellis