Sweet Home Alabama

Mun oma Alabama sijaitsee olohuoneessa. Keidas näiden kiireisten, silmissä vilistävien toukokuun päivien keskellä. Turvapaikka, johon pääsee ilman hakemusta ilta toisensa jälkeen.

Tänä aamuna (vai oliko se eilen) töihin ajellessa, kuulin sattumalta radiosta haastattelun naisesta, joka oli hypännyt pois oravanpyörastä. Hän nautiskeli kiireettömyydestä ja oli suorastaan tehnyt siitä taidetta. Kaiken stressin ja hektisyyden jälkeen se oli parasta, mitä oli tapahtunut pitkään aikaan.
En kuullut juttua alusta, enkä ehtinyt kuunnella sitä loppuun asti, mutta vakuutuin ja vaikutuin kuulemastani jo niinkin pikaisen tuokion perusteella.

Kun nyt toistaiseksi lottokupongin täyttäminen on lähestulkoon ainoa vaihtoehto, mitä voin tehdä pitääkseni yllä haavetta mahdollisesta sapattivuodesta, pitänee tyytyä nauttimaan arki-iltojen pienistä lepohetkistä hukuttautumalla kotisohvan syliin.
Luksusta arkeen tuo myös ihanat omat vanhemmat, mummu ja pappa, jotka pistäytyvät silloin tällöin helpottamassa meidän arkea. Kuten tänään, kun kotiin raahauduttuani kahvit oli keitetty ja pöydällä odotti lasagne ja jauhelihakeitto syöjiään :)
Parin virkistävän korttipelin jälkeen työpäivän kiireet olivat jo jossain ihan muualla.
Mummun ja papan kaltaisia aarteita ei kyllä lottokupongin voittorivilläkään voi saada.

Pieni lenkki raikkaassa, sateen jälkeisessä illassa teki terää. Aurinkokin jo viistää puiden latvoja ja toivottavasti kiipeää taivaalle huomenna...
Loppuun vielä totuus suoraan kauppakassin kyljestä... totuus, joka pätee ainakin mun elämänpyörään tällä haavaa :D



Kivaa huomista torstaita - mieluummin se yksi ruuvi vähän löysällä!

Ellis

Raparperitaivas

Ihan MIELETÖN ottelu Suomelta eilen, sanon minä, joka kyllä tykkään katsoa nämä tämmöiset loppuhuipennusottelut. Kaikkia pelejä en jaksa tai viitsi tai ehdi seurata, tämä kuitenkin lämmitti satunnaisen penkkiurheilijan sydäntä erityisesti. Ansaittu voitto!
Kiitos Leijonat ja onnea!!!

Sen kunniaksi kipaisin raparperipensaaseen, otin muutaman varren ja kokeilin itselleni uutta reseptiä:

Pilko raparperit voidellun uunivuoan pohjalle.
Laita mukaan pakasteesta jäisiä mansikoita tai mansikkahilloa, jos mansikat pakastimesta on jo herkuteltu.
Sulata sopiva klöntti voita, laita voisulan joukkoon vähän sokeria ja niin paljon kaurahiutaleita, että seoksesta tulee sopivan sakea.
Kaada seos raparperi-mansioitten päälle ja laita uuniin 200°.
Paistos on valmis, kun kaurahiutalekuorrute on kauniin kullanruskeaa (noin 20 min. uunista riippuen).
Tarjoa vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Mmmmm.....

Ellis

Naapurissa

Muutama päivä hiljaiseloa blogissa... torstaina ei bloggeri toiminut, joten hiljaiselo venähtikin samantien muutamaan päivään. Nimittäin viikonloppu vierähti naapurissa, Tallinnassa siis sekä työn että huvin merkeissä. Noh, töitä tehtiin vain menomatka (bussi&laiva) ja koko lauantaipäivä saatiinkin sitten nauttia ja kuluttaa kuinka kukakin parhaaksi näki ja koki.

Hyvän ystäväni ja työkaverini kanssa otettiin heti aamupalan jälkeen hotellilta suunta kohti vanhaa kaupunkin - kuinkas muuten!
Siellä hiukan sateisissa tunnelmissa löydettiin muutamia ihania pieniä puoteja ja pikku kahviloita. Turisti-matkamuisto-kirjoneule-jääkaappimagneetti-kauppoja kyllä oli paikoin vieri vieressä, mutta vähemmän niitä oikeasti ihania puoteja, joissa taiteilija itse kutoo nurkassa tai näpertää koruja.

Yksi aivan mainio tällainen pieni puoti löytyi jonkun ihmeellisen porttikongin takaa, pienen sisäpihan perukoilta. Muutama paikallinen taiteilija on yksissätuumin pistänyt puodin pystyyn. Sisään kun astuu, osuu ensimmäisenä silmiin isot kangaspuut ja niissä tekeillä oleva kangas. Takaseinä on täynnä hyllyjä, jotka notkuvat erilaisia lankoja ja siellä täällä puotia on asetelmia uniikeista käsitöistä. Nalleja, rintakrosseja, hattuja, kelloja...silmänruokaa niin paljon, ettei tiedä mihinpäin nälkäiset näkimensä kääntäisi.

En tiedä, osaisinko löytää tuota paikkaa ihan äkkiä sokkeloisesta kaupungista uudelleen, mutta onneksi tajusin sentään kysyä nettiosoitteen. Se löytyy täältä.




Valokuvattavaa vanha kaupunki tarjoaa yllin kyllin. Oonko jotenkin ihastunut kaikkiin porttikongeihin??
Hauskat kumisaapas-kukkaset olivat lastenvaatekaupan rappusilla :)





Tämmöinen matkalaukkutiski ^ löytyi yhdestä putiikista, laukkujen päällä oli lasitaso, josta löytyi kassakone ja muut kaupan tiskin tarpeelliset tavarat. Aika originelli ja hauska - toimi samalla aikas hienona sisustuselementtinä. Miksei voisi toimia kotonakin tuommoinen ratkaisu?

Blogia on tullut kirjoitettua - siis torstaihin asti - päivittäin aina vuoden alusta asti, siis siitä asti, kun sen aloitin :)
Jokapäiväinen kirjoittaminen ei ole ollut itse tarkoitus tai pakkopulla, vaan tosi kivaa ja antoisaa.
Eräänlainen päiväkirja, ei tokikaan mikään kovin privaatti, mutta anyway pieni katsaus päivän touhuihin ja tunnelmiin.
Omaksi iloksi.
Nyt varmasti näitä välipäiviä tulee jatkossakin toukokuun edetessä, tää kun alkaa olemaan hektisintä aikaa työmaalla. Sen lisäksi pihahommat vievät aikaa ja tarmoa. Mahdollisimman usein toivon ehtiväni kuitenkin tänne jotakin kertoilemaan sanoin ja kuvin, niin kuin ennenkin. Silloin kun siltä tuntuu -periaatteella, kuten jo alkuunsakin totesin.
Jotain uutta ulkoasun suhteenkin olisi kiva kokeilla, saas nähdä onnistunko :D



Hauskaa toukokuun puolenvälin tienoota ja alkavaa uutta viikkoa kaikille!
Ja ai niin... peukut ja varpaat ylös Suomen puolesta, jännä ottelu tiedossa!!!

Ellis

PS. Joitakin kommentteja on kateissa bloggerin toimintakatkon jäljiltä, mutta josko ne joskus palautuu...?

Two of a kind

Mopsi näyttää juuri siltä, miltä musta tuntuu. Kun joku vielä ottaisi vähän tuolta hartioista ja rapsuttaisi, olisi ihan täydellistä.
Luultavasti nukahtaisin tähän tuolille ja alkaisin kuorsata.

Kevät tekee tehtävänsä... runsas ulkoilma, kaikenlainen puuhasteleminen, köykkiminen ja nyppiminen puutarhassa tainnuttavat joskus virkeimmänkin yökyöpelin.

Tänään pihaan tulla tupsahti muutama kappale niitä ihania, monessakin blogissa vilahdelleita kuormalavan kauluksia. Viljelylaatikoiksi :D
Saarireissulla sunnuntaina kaivoin netistä esiin kuvia niistä - ja kas, laatikot olivat yhden puhelinsoiton päässä. Suku on ihan paras! Aina joku tuntee jonkun, jolla on juurikin tietoa, mistä jotakin voi saada. Tällä kertaa noita viljelykehikoita... vai mitä lie ovatkaan.
Kasvimaalle ei siis tänä kesänä ilmesty perinteisiä penkkejä, vaan nämä lootat, joiden avulla sitten tietenkin toivon selviäväni huippupienellä kitkemisellä :)

Kasvimaalla on kuitenkin tehtävä vähän tasoitushommia, ennenkuin laatikot voi sinne "istuttaa", joten se jää kyllä pakosti ensi viikkoon.

Nyt ajattelin yllättää itseni ja kaikki muutkin.. ja lähteä nukkumaan - about tuntia ennenkuin yleensä. Yleensä tässä vaiheessa muistan, että joku ihan oleellinen asia on tekemättä, kuten pyykit koneessa tai jotain muuta... nyt sekin on hoidettu jo, joten eipä muuta kuin...
...kauniita unia!

Ellis

Ps. Foton nappasi tyttöseni :)

Mom´s Day, part 2

Tänään sain lapsen kotiin käymään <3
Tuli kaukaa ja iloisena. Rutisti koiraa, minuakin.
Tuliaiset kassissaan.
Lämmitin saunan, petasin sängyn.
Katsoin tarkkaan silmien taakse - sama pieni tyttö.
Sisarukset ympärillään.

Kaikki täällä, koko lauma.
Samojen seinien sisällä, saman oven takana.
Tänään se taisi vasta olla - äitienpäivä.

Ellis

Maanantain sietämätön keveys

Maanantai... kaikista viikonpäivistä epäkiitollisin tämmöiselle luonteenlaadulle. Valvon sunnuntai-iltana ihan liian myöhään, koska en muka malta/ehdi mennä nukkumaan aiemmin. Toinen perustelu on se, että en muka varmasti saa unta ainakaan aikaisin sunnuntai-iltana.

Niin kauan kuin muistan, olen ollut iltavirkku. Sillä piirteellä on ikävä tapa kostautua maanantaiaamuna - ellei satu olemaan lomalla. Tänään kuitenkin pääsin hämmästyttävän hyvin ylös, kun oli varsin kiireinen päivä ja paljon ohjelmaa tiedossa.
Tänään töissä oli monenmoista tohinaa, vilskettä ja pyöritystä. Niinpä jo puolen päivän aikoihin oli sellainen olo, kuin olisi tehnyt kaksi päivää putkeen.

Tapani mukaan olin visioinut illaksi kaikenlaista puuhaa kotihommista haravointiin, ompeluun, virkkaukseen, siivoukseen, työjuttujen tekemiseen ja ties mihin muuhun.

Ja mitä teen?

E-n y-h-t-ä-ä-n m-i-t-ä-ä-n.

Päästyäni vihdoin kotiin aiottua myöhemmin, vähän venähtäneen päivän jälkeen, menen ja istun puutarhakeinuun. Annan auringon lämmttää.
Peli on menetetty - maanantain osalta. Laiskuus ja mukavuudenhalu laskeutuu lämmön tavoin harteille ja jää siihen.
Sohva nielaisee minut loppuillaksi. No, saan sentään paistettua jauhelihapihvit iltakahdeksalta ja käytyä pakon edessä kaupassa.

Mutta kun tv:n kanava kääntyy subille ja huomaan kello yhdeksän elokuvan vieneen minut kuin varkain Italiaan ihanalle, vanhalle viinitilalle - minä luovutan. Nauran maha kipeänä elokuvan tilannekomiikalle, enkä edes yritä tehdä enää tänään yhtään mitään.

Näitä päiviä on silloin tällöin. Sallin ne. Olen hyvällä mielellä, että kaiken kiireisimän ajan keskellä pystyn heittäytymään näin hävyttömän laiskaksi.
Tomorrow is another day. Ehtiihän sitä, sen minkä ehtii.
Hiekat eivät karkaa eteisestä jne.
Eikö ollutkin hyvä psyykkaus tekemättömyydelle?! Kukapa minua siihen kannustaisi, jos en itse itseäni. Jeee!

Kiireetöntä ja kivaa huomista tiistaita kaikille!

Ellis

Mom´s Day

Mieleenpainuva ja lämmin äitienpäivä niin tunnelman kuin säänkin suhteen.
Veneellä saareen siskon perheen paratiisiin, siskon miehen lihapadan ja mummun suussasulavan kakun ääreen.
Ihanaa ruokaa, parasta seuraa, tikkakisaa, katiskasaaliiden ihmettelyä, aurinkoa ja sopivasti huumoria ja hauskuutta.
Mukavaa seurata nuorten ja jo aikuisten lasten välitöntä menoa...
Meillä on tiivis klaani, johon kuuluu oman perheeni lisäksi omat vanhemmat ja siskon perhe. Tällä kokoonpanolla vietämme suurimmat juhlapyhät, milloin kenenkin luona. Saariparatiisia ihanampaa paikkaa ei näillä keleillä voi toivoa. Heti, kun astut veneeseen, tunnet olosi tervetulleeksi ja kotoisaksi. Tänään meitä oli paikalla kolme äitiä, kolme isää, viisi lasta ja kaksi koiraa.













Nuoriso oli käynyt äitienpäiväostoksilla: paketista löytyi ihana kirja, jossa oli kuvattu persoonallisia ja kauniita koteja!
Odotettu ja tärkeä lahja oli myös puhelinsoitto, että vanhin lapsukainen on päässyt turvallisesti kotiin pitkältä matkaltaan.
Iso lahja on sekin, että äitienpäivää voi viettää oman äidin kanssa.
Kiitos näistä lahjoista.

Tämmöisen päivän jälkeen jaksaa vaikka minkälaisen työviikon :)
Sitä kohti - siis uutta työviikkoa - tässä taas mennään...

Ellis