Loppiaiskakku

Pakkaspäivän loppiaiskakku leipoontui eilen hetken mielijohteesta. Meillä on aina tykätty tiikerikakusta ja sellainen siitä tälläkin kertaa tuli - pienellä minttusuklaisella twistillä. 

Kuivakakut on ehkä maailman kiitollisimpia kakkuja: nopeita vatkata uuniin, ainekset löytyvät usein jo valmiina kaapista, onnistuvat aina (ei just nyt tullut mieleen mitään kämminkiä kuivakakkujen kanssa, but let me tell you, mulla on kyllä ollut useampikin surullisenkuuluisa kääretorttu-gate... :D ), säilyvät pitkään ja usein jopa paranevat vanhetessaan.

Tähän kakkuun sekoitin: 

* 150g voita (juu, silloin kun leivotaan, silloin leivotaan voilla) 

* 2,5 desiä sokeria (nyt laitoin vain 2 dl, koska suklaa)

* 3 kananmunaa

* 3,5 desiä vehnäjauhoja

* 1,5 tl leivinjauhetta

* 1 tl (iso!) vaniljasokeria

Kun taikina on vatkattu, siirrän puolet siitä kakkuvuokaan. Jäljelle jääneeseen puolikkaaseen vatkaan 

* 2 rkl kaakaojauhetta

ja lisään sitten lopun taikinan kakkuvuokaan vaalean taikinan päälle.

Tällä kertaa rouhin lopuksi kakun päälle vielä muutaman rivin ihanaa minttusuklaata, jossa oli kovia mintturakeita. Kakkupaloissa on siten pienia suklaisia minttusattumia.

Tätä kakkua tuli maistettua vähän jo eilen ja ihan pikkasen tänäänkin... en tiedä, mahtaako sitä loppiaiseksi enää jäädäkään, vaikka meillä ei nuoria herkkusuita tällä kertaa olekaan paikalla. 

Tähän kakkuun päättyy myös mun jouluherkutteluni - pienet ruokakurinpalautukset on ihan paikallaan tässäkin osoitteessa. ;)

Eilen harrastin hyötyliikuntaa ja kävelin kauppaan. Samalla tein järven jäällä pienen lenkin, että sain matkasta vähän pidemmän. Kylmää mutta ah, niin kaunista!

Kynttilänvaloa sinne teille ja monia hyviä hetkiä viikonloppuun <3

Ellis

Notebookin aika

Uusi vuosi, uusi kalenteri <3
Tämä on yksi asia, jota vuoden alussa aina odotan... että saa korkata uuden kalenterin!
Tuttu arkkimallinen Ellis-vuosikalenteri päätyy jääkaapin oveen.
Tänä vuonna kuvina on sekä simppeleita, että sellaisia, jossa on enemmän yksityiskohtia niille, jotka pitävät värittämisestä.
I prefer black and white <3

Mutta enpä vuosi sitten olisi arvannut, että korkkaan omatekemäni Notebookin, mutta niin vaan nyt teen.

Mulla on työni puolesta suunnittelupäiväkirja, johon tulee merkattua sekalaisesti myös muita omia asioita. Se on muuten oivallinen, mutta mielellään laitan sen loma-ajoiksi syrjään, että se ei ole koko ajan muistuttamassa töistä ja siellä muistettavista asioista. Sitten onkin usein lomalla se tilanne, että ei muista mitään... :D :D

Notebookista tuleekin mulle nyt yhdistetty private kalenteri ja päiväkirja. Koska jokaisen kuukausisivun jälkeen on neljä tyhjää sivua, voi tähän rakentaa ihan omanlaisensa kalenterin.

Mulla onkin nyt jo muutama plääni valmiina siihen, mitä asioita kirjaan ylös säännöllisesti, esim. näitä:

* talous
* kiitollisuus
* liikunta
* to do

Lisää kirjattavaa putkahtaa takuulla matkan varrella. Ja hyvä niin, tilaa kun on. Vielä on sivut tyhjänä, vaan ei kauaa...

Muitakin kuin kalenterin sivuja on tammikuulle tarjolla. Kävin eilen Suomalaisessa kirjakaupassa ja käytin lahjaksi saamani lahjakortin mieleisiini kirjoihin ja piirustustarvikkeisiin. Olikin hyvä päivä käydä siellä ostoksilla, kun kaiken päälle tuli vielä ihan hyvät extra-alennukset.

Minkälaisia kalenterin käyttäjiä ja täyttäjiä te olette?
Ja hei, joko kohta voi sanoa, että ollaan keväässä? Vaikka paukkupakkasiahan tuo taisi luvata...


Mukavaa tammikuun ensimmäistä iltaa!

Ellis

Hetkiä ja risteyksiä

Heissan,

ihan kuin palaisi pitkältä matkalta. Vaikka olin ihan vaan oman elämäni syövereissä, on vähän reissussa rähjääntynyt olo, jetlag, univaje ja kauppakassit silmien alla.
En minä ole juuri ehtinyt lepäämään kaiken kinkunpaiston, tiskivuorten, lautapelien, mummun asunnon muuttolaatikoiden ja sinne tänne sinkoilun keskellä.

Tänään pysähdyin. Aloin sohvalla maatessani vaivihkaa summata kulunutta vuotta, joka kätki sisäänsä kaikenlaisia elämän hetkiä ja risteyksiä. Pysäyttäviä päiviä, sanasta sanaan muistuvia puheluita, tunteita, tuoksuja. Iloa ja surua, kaikilla mausteilla.

Kun iltapäivän hämärässä olin aikani pohdiskellut, tulin johtopäätökseen:
olen valmis luopumaan tästä vuodesta. Annan sille synninpäästön, vaikka se veikin isäni. Antoi se minulle kuitenkin puolen vuosisadan verran kermakakkua ja mansikoita. Sain valmiiksi jotain itselleni tärkeää ja päätin uskaltaa luottaa omiin kykyihini. En tiedä vielä viekö se minua mihinkään, mutta itselleni saavutus on mittaamaton.
Juuri nyt minulla on kaikki, mitä tarvitsen - tervetuloa uusi vuosi ja uudet alut! <3

Nappasin instaan oman kuvakollaasin vuodestani - instagramin tykätyimmät kuvani vuonna 2016. Kiva palata kuvienkin kautta menneisiin päiviin, jotka ovat kuitenkin vielä niin lähellä.

Ylärivi

1. (vas.)  Mattoranta tammikuussa. Pakkanen värjää taivaan kylmäksi. Mattorannan lähellä olen töistä palatessa jo liki kotona, aika usein käännän auton nokan rantaan ja pysähdyn nappaamaan kuvan tai kaksi tai vain vetämään keuhkot täyteen ilmaa ja hengittämään tätä maisemaa. Se on <3

2. Messuilta löytynyt nerokas oivallus - taittomittatähti, joka lumosi mut ja näköjään instassa monen muunkin :D Veikkaan, että tämä ei poistu keittiön seinältä muiden joulukoristeiden mukana.

3. Kuvista ehkä rakkain ja tärkein. Mökkiranta 3. elokuuta, vain muutama päivä isän kuoleman jälkeen. Voin yhä aistia lohdun, jonka kuva ja sen takana oleva tunnelma tuo. Kaunista ja kipeää samaan aikaan. Eräs ihana blogiystäväni sanoi kuvasta "kirkas aurinko tummien pilvien takana, sitä on elämäkin <3" Kiitos Marianna <3


Keskirivi

1. Hyasintti hillopurkissa - tämä kuva herätti jouluihmisten klaanin.

2. Elma ja mummulan vanha puusohva - sohva on ollut elämässäni niin kauan kuin muistan. Se jatkaa nyt elämäänsä meillä. Ei mene päivääkään kotona ollessa, etten istu tai oikaise siihen. Eternal love <3

3. Mattoranta lokakuun lopulla. Syksyn kauneus ja kuulaus.


Alarivi 

1. Vanhan ja vinon omenapuun pikkuinen sato, lokakuun alkua.

2.  26.8. saavuin kunnioitettavaan (?!?) 50 vuoden ikään. Huikeaa! Juhlat jäävät kasaridiskoineen, lompakon hukkumisineen, sähkökatkoksineen, paelloineen kaikkineen ikuisesti mieleeni. <3

3. Itsenäisyyspäivänä 2016 taivas oli sees ja metsä hiljainen. Kiitos siitä!


Pienen koosteen myötä hyvän uuden vuoden toivotus kaikille! Onnellisten tähtien valoa ja hyvien asioiden sattumia!
Kiitos teille kaikille, kun olette, käytte ja luette! Olette tärkeitä jokainen. <3

Ellis

Rakas Joulupukki

Rakas Joulupukki,

Ellis täällä taas. Olen ajatellut sinua, vaikken ole vielä ehtinyt kirjoittaa. En ole ehtinyt kovin paljon muutakaan, kun minusta tuntuu, että sisäinen kelloni käy ihan eri aikaa kuin tuo keittiön seinällä oleva.

Ajattelin nyt kuitenkin kertoa, että olen ollut (taas) tavattoman kiltti. Ainoastaan kiroilen edelleen autossa työmatkalla ja enimmäkseen aamuisin. Niin että iltapäivisin sitäkään ei juuri tapahdu.
Ja ihan tosi tosi harvoin silloin, jos puukoppa kaatuu varpaille. Ja eihän sellaista joka viikko päivä tapahdu.

Olen koittanut olla ahkera. Olen levitellyt joulutarvikkeita ympäri kotia ja nyt näyttää siltä, että ne pikkuhiljaa löytävät mieleisiään paikkoja. Sinähän tiedät, että tykkään perinteistä, joten puin keittiön tuolien päälle taas pitkästä aikaa nuo vanhoista tyynyliinoista ompelemani huput. Niin puhtaat ja valkoiset ovat, kun ne toissakesänä pesin.

 Joulukuusenkin kävimme jo var.. valitsemassa. Se on upea! Ajattelin laittaa sen tänä vuonna takkahuoneeseen olohuoneen sijaan. Siitä se kierrättyy sopivasti leivinuuniin joulun jälkeen. Meillä kun tykätään kierrättää. Paitsi imuria ei aina ole niin kiva kierrättää huushollissa - siksikin kuusi on hyvä jättää takkahuoneeseen, neulasia ei ehdi tippua matkalla niin paljoa.

Olen muuten tullut siihen tulokseen, että en tarvitse lahjaksi yhtään uutta tavaraa. Toivon vain rauhallisia ja kauniita päiviä, ylikypsää joulukinkkua, suuren laatikon suklaata täyteläistä punaviiniä ja maailmanrauhaa. No... jos nyt jotain pitäisi toivoa, kustannussopimus kirjoittamaani lastenkirjaan ei olisi ollenkaan huono lahja. ;)

Ai niin, meille on muuttanut uusi asukas. Se on mummulan vanha sininen sohva, joka köllöttää tuossa eteisessä. Kuvassa se kyllä vielä on keittiössä, johon se ensin yritti asettua, mutta ei sitten kuitenkaan viihtynyt.
Sohva on kyllä ihana <3 Voit vaikka oikaista siihen nokosille aattoiltana, kun poikkeat. Raskas taakka painaa selkää, jos vanhat merkit pitävät paikkansa?

Täällä me odotellaan, käy kiireisimmät ensin, meille voit poiketa myöhemmälläkin.
Hyvää joulua ja kauniita unia <3

Ellis

Taivaan ja maan väliltä

Me ollaan vietetty tätä kaunista päivää ulkona, luonnossa. Uunissa tulee hiljalleen ruoka ja saunapuut paukkuvat jo kiukaan alla. 

Vaikka moni kauppa on tänään avannut ovensa, en voisi kuvitella viettäväni itsenäisyyspäivää kaupan jonossa ja ruuhkassa.  

Itsenäisyyspäivä on mulle aina jotenkin erityinen juhlapäivä tunnelmaltaan. Se merkitsee rauhoittumista ja oman kotimaan ja kodin arvostamista. Kynttilänvaloa. Niiden ihmisten syvää kunnioittamista, jotka ovat aikanaan taistelleet tämän maan puolesta.

Nyt kipaisen sytyttämään kynttilät ja sitten saunaan. Sen jälkeen telkkarin ääreen ensin katsomaan paraatia, jossa oma poikaseni saattaa vilahtaa ja sitten linnan juhliin. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ellis

Tiny x-mas bakery

Heippa!

Täällä on valmistunut pikkuisia leivonnaisia. Helppoja sellaisia, joten vinkkaan saman tien muillekin mukavuudenhaluisille leipureille. ;)

Eilen illalla ihanan metsopaistin (mies <3) jälkeen tekaisin jälkkäriksi valmiista aineksista joulutorttuja. Koska valmiit torttulevyt on aika paksuja, päätin tehdä niistä vähän ohuempia. Kaulitsin levyn kerrallaan sen verran isommaksi, että sain siitä kahden tortun sijaan kahdeksan pientä, suupalan kokoista torttua. Niistä tulikin ihanan rapsakkaita ja ohutkuorisia. Aikaa näiden pyörittelyyn tosin meni paljon enemmän, mutta lopputulos kyllä oli pienen lisävaivan väärti.

Kauppareissulta toin mukanani tänään Ikean piparkakkurasian, paketin Fazerin Carneval-keksejä ja sokerikuorrutetta. Näistä rakentelin pikkuisen mökin, jonka katolle löytyi savupiipuksi eilisestä irtokarkkikulhosta lakritsanpätkä. Muutaman kakkukoriste-tähden nappasin vielä pihamaalle. Aika kiva pikkuinen vieminen, minimaalinen joulumuistaminen. Tämmöinen meille tuli kauniisti sellofaaniin pakattuna viime jouluna - aivan ihana! Ajattelin hyödyntää ideaa omaan käyttöön tänä vuonna ja vinkata teillekin <3

Tässä leipomossa mennään näiden valmiiden juttujen ja taikinoiden kanssa just siitä, mistä aita on matalin - ei kai haittaa.. kyllä tässä ennen joulua ehtii vielä kätensä oikeaan taikinaankin upottaa. Miksi ei siis käyttäisi valmiita juttuja, kun joku on kerran sellaiset keksinyt? :D

Kivaa lauantai-iltaa!

Ellis

Pannumyssy eli maailman helpoin pipo diy

Let me entertain you something..
Eilen illalla - no okei, melkein yöllä - mietin, minkälainen pipo mahtaisi olla kiva uutukaisen tummansinisen talvitakkini kanssa. Ajatuksen vaeltaessa katse osui keinutuolilla lojuvaan miesten villaiseen Gantin slipoveriin, jonka olin kiikuttanut kirppikseltä muutamalla eurolla.
Liivi oli kokoa XL, joten ensimmäinen ajatus oli ollut kutistaa sitä vain sen verran, että voisin pujahtaa siihen itse kylmänä talvipäivänä puuvillaisen nappipaitani kanssa.

Slipoveri jäi kuitenkin hiha-aukoista löpsöttämään, koska oli kuitenkin ollut miesten XL ja
näyttikin siltä, että siinä olisi ollut tilaa jonkun muunkin käsivarsille. Niinpä lämmike päätyi pyykkinarulta uudelleen pesukoneeseen. Tällä kertaa laitoin sen vähän lämpimämpään kylpyyn, joten kutistus oli kunnollinen, eikä mun tarvinnut enää edes miettiä itseni ahtamista liivin suojiin.

Kutistettu liivi oli odottamassa päätymistä lapasiksi tai tyynynpäälliseksi, mutta yhtäkkiä näinkin sen itseni päässä :D :D

Saksin reilun kokoisen neliön keskeltä liiviä niin, että resori päätyi pipon resoriksi - sopivasti.
Sitten vain ompelin "pannumyssyni" sivuilta ja päältä yhteen. Mikä ettei tämä teepannuakin lämmittäisi, mutta taitaa kumminkin tällä kahvikissalla olla enemmän käyttöä ihan vaan oman "pannun" lämmittimeksi.

Mummun vanha, pehmeä nahkatakki on ollut oivallinen ja pitkäaikainen tuunauksen ja kierrätyksen helmi. Nyt saksin nahkatakin jo aika repaleisesta hihasta pienen lappusen, johon piirsin tai oikeastaan poltin kolvilla lumihiutaleen. Vähän niinkuin oikeissa pipoissa, you know..? ;)
Tämmöinen siitä tuli!

Kaunista ja valkoista joulukuun ensimmäistä päivää!

Ellis