Joy of life

Joitakin juttuja, kokemuksia, fiiliksiä on helpompi kertoa kuvin. Viikonlopun messut Tampereella yksi tällainen, josta mitkään sanat tai kuvailut eivät riitä kertomaan, miten ihanaa on olla samanhenkisten ystävien kesken tekemässä ja jakamassa pientä palasta omaa unelmaansa...

"Yksin ei kukaan nauti edes näkinkengästään..." (Kuka lohduttaisi Nyytiä) ..niinpä, yksinäisiä olisivat Elliksen farkutkin olleet ilman Viipin ja Minnan pellavia ja villoja. Jaettu ilo on moninkertainen - siis lämmin kiitos omat ihanat, taitavat "hörhöystäväni"!

                                                             
Eivät sanat riitä siihenkään, miten mahtavaa on tavata face to face, livenä, sellaisia upeita ja taitavia naisia, joihin on saanut tutustua kirjoitettujen sanojen, kuvien ja blogien välityksellä. On saanut olla myötäelämässä heidän suuria ja pieniä elämän asioita, kirjoittaa ajatuksia ja jakaa mielipiteitä heidän kanssaan.

Ja sitten.. yhtäkkiä heitä tupsahtaa siihen, hymyt kasvoillaan, kassit käsivarsillaan täynnä löytöjä. Superihanaa!
Kiitos ihanat Katja (Korttikaruselli), Taina (Tämä hetki), AnniK (Kotona Annin kanssa), Hanna (Maitolaiturin Kyllikit), Hanna (Hurja-Hannan väkerryksiä), Elina (Aarnilintu), Saila (Sukkasillaan) kun tulitte moikkaamaan - you made my day <3
Toivottavasti muistin mainita kaikki... ei olisi ihme, vaikka sen hulinan jälkeen olisi joku unohtunut. Tärkeitä olette kaikki!
Ja Saila... kiitos <3 kynttilä palaa kauniisti ja joulupallo odottaa kuusta :))

Ystäväni Terhi (joka myös käväisi moikkaamassa) sanoi osuvasti, että tuohan on kuin olisi sokkotreffeille menossa :) Niinhän se olikin. Toki joidenkin kasvot olivat jo blogista tutut, ja niistäkin, joista ei ollut näkynyt vielä hiustupsuakaan kuvana, oli jo ehtinyt muodostua jonkinlainen mielikuva. Oli kiva saada kasvot ja oikea ihminen sinne ajatusten ja kirjoitusten taakse.

Vanhoja tuttujakin (jo sentäs vuoden takaa :)) nähtiin , omat kanta-asiakkaamme:

 Katja ja Taina, supermukavat messumimmit päivän päätteeksi... Kerrottakoon, että Katjan ja Tainan messut alkoivat ja loppuivat meidän piskuisesta metrin puodista, lähes viime vuoden tyyliin :)
Terkkuja sinne! Samoin kuin Railalle, joka aina jaksat käydä meitä tsemppaamassa.


 Kun itse osallistuu messuille pöydän toisella puolella, ei kovin paljoa ehdi itse shoppailemaan. Tänä vuonna polvi piti huolen siitä, että muutenkaan ei tehnyt mieli kovin paljoa kierrellä. On kuitenkin joitakin asioita, joita on mahdotonta vastustaa...
Joka kerta suuntaan itse ensimmäiseksi, juuri ennen kuin messut avaavat virallisesti ovensa, Valkoista Pellavaa- puotiin, viimeiselle C-hallin käytävälle.
Viime vuonna kannoin sisarusten ihanasta puodista kotiin sympaattiset kukkaroreppanat, jotka asuvat meillä eteisen seinällä.

Samaiseen eteiseen päätyi tämän vuotinen ostos:

Se osuu silmiin kotiin tullessa heti ovan auettua ja selvästi haluaa kertoa, että
                                          ilo
                                             on
                                                elämän
                                                          suola.

Iloa viikkoosi,

Ellis :)