keskiviikko 28. elokuuta 2013

Olipa kerran pöytäliina

Iltasatu.

Olipa kerran kaunis, pumpulinen ja pehmeä pöytäliina. Se oli jo kymmeniä vuosia vanha ja oli palvellut pitkän tovin pyhäliinana peräkammarin pöydän päällä. Viimeiset vuodet se oli odottanut liinavaatekaapissa vuoroaan päästä esille, mutta joutui aina väistymään uudempien ja isompien liinojen tieltä. 
Lopulta se tuli poistetuksi kaapista tilanahtauden vuoksi ja päätyi ison lakanakasan päälle odottamaan kohtaloaan. 
Kasasta se katseli kaihoissaan peräkammariin, missä oli viettänyt onnellisia vuosia ja missä hopeinen maljakko oli ollut sen parhain ystävä ruusuineen ja tulppaaneineen. 

Pöytäliina suri niin, että alkoi ohenemaan silmissä. Olisiko sillä enää koskaan mahdollisuutta päästä esille ja hohtaa kauniin valkoisena? Saisiko se enää ikinä esitellä ihanaa kukkapintaansa?

Aika kului ja vuodet vierivät. 
Eräänä kesäpäivänä pöytäliina havahtui siihen, että sen alapuolella olevaa vanhaa lakanakasaa pengottiin. Joku nosti sen sivuun ja lakana toisensa jälkeen päätyi tarkasteltavaksi. Vaikka lakanat olivat   vielä ehjiä, niiden joukosta ei tuntunut löytyvän sopivaa kangaspalaa penkojalle. 
Vihdoin pöytäliina tunsi, kuinka se nostettiin ilmaan ja hulmautettiin auki. Voi, miten sen kukat pääsivät vihdoin ojentamaan kaulaansa ja kurkottamaan itsensä kauniiksi kankaan pintaan.

Taitavat sormet silittivät ja tutkivat kohta kohdalta mahdolliset reiät ja kulumat ja suoristelivat sen saumoja, jotka olivat painuneet syville uurteille. 
Pöytäliinaa alkoi kutittamaan. Se kihersi hiukan ja silloin se huomasi ystävällisen silmäparin, joka tarkasteli sitä. 
Pöytäliina teki kaikkensa vaikuttaakseen ryhdikkäältä ja pidätti hengitystään. 
Se tiesi, että hetki oli ainutlaatuinen sen elämässä. Kenties viimeinen kerta, kun saisi olla jonkun käsissä ja tuntea olonsa edes hiukkasen tärkeäksi.

Sitten yhtäkkiä se tunsi, kuinka sen nostettiin varovasti käsivarsille ja kannettiin toiseen huoneeseen.
Se levitettiin pöydän päälle ja sen päälle aseteltiin paperisia kaavoja ja varovasti, hellästi sakset irrottivat siitä kaavan mukaisia palasia. 
Pöytäliina tunsi, että jotakin tärkeää oli tapahtumassa. Paljon tärkeämpää, kuin se ikinä oli osannut pienessä pöytäliinan päässään edes kuvitella.
Ompelukoneen suristessa se asetteli kukkiaan ja suoristi ryhtiään parhaansa mukaan. Sen iloksi ja yllätykseksi kaunis nauha ommeltiin siihen kiinni ja se tajusi vihdoin saaneensa ikioman ystävän, josta sen ei koskaan tarvitsisi joutua eroon. 
Välillä ompelukone sai levätä ja pöytäliina makasi levollisena sen vieressä pöydällä. Sitten taas ommeltiin. Levättiin. Ja ommeltiin. Niin kului päiviä, kunnes eräänä aamuna se kuuli olevansa valmis. Se irrotettiin ompelukoneesta ja kaikki leuhottavat langanpätkät katkaistiin. Se tunsi punastuvansa, kun sitä tarkasteleva ystävällinen silmäpari käänteli sitä hyväksyvästi ja hymyillen. 








































Vihdoin pöytäliina näki itsensä peilistä. Se ei voinut uskoa näkemäänsä... siitä oli tullut ihanin mekko, jota kuvitella saattaa. 
Kyyneleet kihosivat sen silmiin, kun se tajusi, että sen reikäommelkujakin oli päässyt paraatipaikalle. 








































Silitysraudan lämpimät kuiskaukset ja halaukset saattelivat sen matkaan. Se sai suojakseen vielä kauniin käärepaperin ja rusetin.

Kun pöytäliina samana iltana pääsi kääreestään, se sai osakseen niin suurta ihailua, lukuisia huokauksia ja silityksiä, että se arveli voivansa elää elämänsä onnellisena loppuun asti tässä uudessa olomuodossaan. Sillä oli hyvä olla ja se painautui onnellisena huokaisten uuden omistajansa syliin, sulki silmänsä ja nukahti.

Sen pituinen se.

***







































Tämän suloisen mekon mulle valmisti ihana ystäväni Minna <3 Kiitos! 

 Ja vaikka sainkin "käyttöohjeen", että tämä on yömekko, voitte arvata, että se mun käytössä tuskin jää pelkkään yökäyttöön... vaikka kauniita unia onkin sen kanssa jo toki katseltu :D

Elokuun pimenevän illan terkut,

Ellis


35 kommenttia:

  1. Mahtava tarina! Kyllä tulikin kaunis mekko pöytäliinasta. Mukavaa päivää sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eikös olekin :) Kivaa torstai-iltaa sinne myös!

      Poista
  2. Ihana tarina ja ihana mekko, sinä onnellinen.
    pikkujutut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pikkujutut :) Oon kyllä ihan in laav...

      Poista
  3. Olipas lumoava tarina. Ja onnellinen loppu niinkuin kunnon saduissa kuuluu :)

    Ja kaunis on mekkokin kuin mikä. Se päällä vois vaikka juhannuksena liihottaa pitkin kukkaniittyjä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis :) Joo niin vois, kukkakedolle helmat heiluen!

      Poista
    2. Ja piti vielä lisäämäni, että teretulemast oikein kovasti paljon tänne :D Mä niin inspiroiduin niistä sun omenapuulampuistasi, että jo melkein kiipeilin tänään terassin villiviiniin... lamput vain puuttui ;)

      Poista
  4. KRISSE Meidän mökki ja kaupunkikoti29. elokuuta 2013 klo 9.54

    Hienosti kerrottu tarina ja mikä lumoavan kaunis mekko!!!!

    VastaaPoista
  5. Aivan upea! Ja tarina on tässä vähintään yhtä mahtava kuin mekko itse:)

    VastaaPoista
  6. Ihana, ihana, ihana!! Sussa on kyllä satutädin vikaa...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on!! Satuja on niiiin kiva kertoa ;)

      Poista
  7. Voi miten suloinen tarina - ja mekkohan on kaunis kuin kukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset suuret! Ja mekko on kovassa käytössä, niinkuin arvata saattaa :)

      Poista
  8. Ihana tarina! Ja aivan ihana mekko! :)

    Anski

    VastaaPoista
  9. Tämäpä onkin todella sadunomaisen kaunis!!

    VastaaPoista
  10. Satu ja mekko - upea yhdistelmä. Siitä tuli kaunis ja varmasti iloinen....pitääpä taas näyttää fanillesi, nuorimmalle tyttärelleni, tämäkin juttu....vanhoja liinoja kun löytyy täältäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin uskon, mekko elää onnellisen loppuelämän <3 Ja tässä taas hyvä muistutus siitä, että kaikkea vanhaa voi hyödyntää :)

      Poista
  11. Ihana tarina ja aivan upea mekko...sopii muuksikin, kuin yömekoksi...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Samaa mieltä, sopiihan se. Laitan sopimaan :D

      Poista
  12. Ihanasti kirjoitettu <3,
    ja sievä mekko!!

    VastaaPoista
  13. Voi tätä estetiikan määrää ja laatua !! Pöytäliina oli vain pöytäliina, mutta sitten hän halusi kertoa itsensä ihanaksi mekoksi :)
    Kiitos !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja kiitos ihanasta kommentista, Mäntylän mummi !

      Poista
  14. Onpa käsittämättömän kaunis <3

    VastaaPoista
  15. ihana,ihana tarina ja kaunis mekko,ihan sun tyylinen ja höpsis kannata yöpaidaks tuhlata;)leggarit alle ja menoks!terkuin NINA

    VastaaPoista
  16. Oi! Miten multa on jäänyt tää lukematta? Olipas ihana juttu ja tulipas hieno mekko. Ei kait niitä ohjeita tarvitse niin kirjaimellisesti ottaa ;) On tuosta aineksia muuhunkin kuin yökäyttöön!

    VastaaPoista