lauantai 29. maaliskuuta 2014

Tervapataa ja auringonpaistetta

Rakas Kesä!

Tiedän, että olen aikaisessa, mutta kun nyt kerran kellojakin käännetään ensi yönä, ajattelin, että voisin jo kirjoittaa.
Kyllä täällä taas sinua odotetaan!










































Puutarhakausi käynnistyi tänään virallisesti tässä pihassa, kun kaivelin vanhat kukkapurkit ja rikkinäiset marjapensaiden tuet ja verkot etelän puoleiselta seinustalta, pitkän heinän keskeltä. Miten olivatkaan sinne joutuneet... ja miten se ruohokin oli niin pitkäksi päässyt, ihan kuin ei olisi moneen kesään leikattu?!


Kun katkoin raparperinvarret (joita en ehtinyt syksyllä katkomaan), huomasin, että sieltä oli jo pilkistämässä pikkuruisia uusia alkuja. Kävi ihan mielessä, kuinkahan pitkä kasvukausi tulevana kesänä saadaankaan, kun maaliskuun lopulla raparperit tekee tuloaan? Kun nyt kerran aiot mitä ilmeisemmin tulla aikaiseen tänä keväänä, lupaathan sitten myös pysyä pitkään!









































Tämä on kesässä ehkä yksi sen parhaita puolia. Alku. Kun kaikki on vielä pientä, alussa, siistiä ja hallittua.
Ei rikkaruohoja. Ei hyttysiä.
Odotus ja tietoisuus siitä, että koko pitkä kesä on vielä edessä!
Nimittäin... kun kesä ehtii ja mennään tuonne juhannuksen korville, alkaa täällä olla niin villiintynyt ja salainen puutarha, että sieltä ei meinaa löytää enää takaovea sisälle taloon.

Mä tykkään kasvattaa ja kylvää, odottaa nousevia ituja ja sitä ihmettä, että omin pikku kätösin on jotain tehty. Mutta sitten ihan jotain käsittämätöntä tapahtuu: kaikki ryöpsähtää yhtäkkiä!
Puutarhan, kukkapenkit, kasvimaan ja ojanpielet valtaa sellainen vihreä vallankumous, että mikään aika ja energia ei riitä sen aisoihin saamiseksi. Etenkin, kun puutarhurielämän lisäksi on elettävä muutamaa muutakin elämää. Ja syötävä jäätelöä! :D

Jos nyt tämän kesän ottaisi ihan iisisti. Kylväisi kasvimaan laatikoihin kahdeksan asian sijaan vaikka kolme tai neljä juttua ja koittaisi saada niistä pidettyä hyvää huolta.
Marjapensaat, nuo uskolliset ystävät kolmen vuosikymmenen takaa, pitävät ihan itse huolen itsestään. Omenasatoon ei voi hukkua, kun puput söivät ainokaisen säädyllistä satoa tuottavan puun jo viime keväänä. Raparperit kerätään ja keitetään mansikoiden kanssa mehuksi ja hilloksi. Nurmikko pidetään säädyllisessä kunnossa. Jos vaikka näin. Miltä kuulostaa?
Että ei muuta kuin tervetuloa!!

Toivoo Ellis

***








































Oikeesti, ihan mieletöntä tämä kevään hurja vauhti. Muutaman valkolumisemman kuvan sain huijattua kameralle parin viikon takaisen takatalven aikaan, mutta ei jää epäselväksi, että kevät on jo pitkällä, kun joutsenetkin jo olivat palanneet talvilomiltaan.










 Koulun pihassa on jo juostu tervapataa...





... ja vietetty lähimetsässä seikkailupäivää mm. vaijeria pitkin laskemalla!











































Iloa ja auringonsäteitä maaliskuun viimeiseen viikonloppuun!

Ellis



14 kommenttia:

  1. Tunnelmaisia kuvia keväästä ja samalla myös kesän odotuksesta. Hyvää lakanutta viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Kankuritar :) Ja mukavaa uuden viikon alkua sinulle myös!

      Poista
  2. Totta, koko kevät on ihanaa odotuksen aikaa. Taas näyttää aurinko paistavan mahtavasti. Taidsn mennä pesemään kasvarin laseja. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää kevät ollut ihan poikkeuksellisen upea, kelitkin on suosineet... toivotaan, että jatkuu samanlaisena! Ikkunanpesuvesi onkin se, mihin vois jo kohta sormet upottaa :) Kivaa alkuviikkoa!

      Poista
  3. Kyllä niin samaa mieltä; ihana kesä on jo ovella! Omaan pikkupuutarhaani laitan maltillisesti yrttejä kasvamaan. Viime kesänä tuli kokeiltua ehkä liiankin useaa sorttia ja kasvimaa olikin varsinainen sekametelisoppa :) Mukavaa keväistä sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ihan samoin mulle tuppaa käymään... sekametelisoppaa :)
      Ihanaa alkavaa viikkoa sulle myös!

      Poista
  4. Vähän samoin käy täällä...kevät on ihanaa aikaa ja olen jo pelakuita sun muista alkanut hoitelemaan, mutta syksyllä taas päätän, että ensikesänä en laita näin paljon...ei oikein enää jaksaisi hoitaa ja kastella..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoin käy mulle, keväällä tulee kuviteltua, että kykenee hoitamaan kaiken ja vähän enemmänkin - syksyllä vannottaa itselleen, että ei puoliakaan siitä määrästä seuraavana kesänä :D

      Poista
  5. Ihanaa fiilistä! Niinhän se on, että tämä alkukevät on aivan huippuihanaa aikaa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja niin on, alkukesä on se kesän paras aika. Toki omat tunnelmansa on sitten keskikesän korvilla samoin kuin loppukesän lämpimissä illoissa ja tuoksuissa. Ah, kesä tuu pian!!

      Poista
  6. Näin yhtenä yönä unta, että olin missannut koko kevään - yht äkkiä olikin kesä, koivuissa isot tumman vihreät lehdet ja kaikki muu. Heräsin sydän hakaten, kylmä hiki pinnassa ja luja päätös mielessä: tänä keväänä loppukiri töissä ei saa tapahtua kevään kustannuksella! Noup, tänä keväänä aion kokea kevään hetki hetkeltä ja kaikin aistein.

    Heh, omat pihakevättyöt aloitin tyhjentelemällä viime kesän istutuksia piharuukuista ja haravoimalla lehtiä. Öööh, onkohan multa itseasiassa jäänyt syksy väliin, eiks em hommat ole syyshommia?

    Toi ruukkuvitriini on niin aarre! Lämpimiä puhureita ja luovia kevätoivalluksia Ellis-landiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee muruseni - ihan samoin, mä tyhjensin kolme tikapuissa talvehtinutta amppeli"kukkaa" kompostiin... Tämmöistä se on. Mutta hei, meidän pelastus taitaa nyt olla tää pidennetty kevät! Saadaan kerrankin aikaa kunnolla sopeutua siihen tosiasiaan, että kesä on tulossa. Että koitetaan pysyä hereillä, ennenkuin puissa on ne tummanvihreät lehdet :D See you soon Sis!

      Poista