lauantai 4. heinäkuuta 2015

Taidenäyttelyssä

Olen eilen ja tänään ollut katsomassa uskomatonta taidenäyttelyä. Menin alunperin ihan muita syitä varten paikan päälle, mutta hokasin jossain vaiheessa, missä olen.

Tilaisuus ei maksanut mitään. Siellä ei ollut jonoja, eikä melua. Auton sai hyvin parkkiin ja jo auton ikkunasta saattoi nähdä enimmäiset teokset.
Ei siellä myöskään ollut shampanjatarjoilua, mutta ei se haitannut.
Henkilökunta oli jossain, tai sitten en vaan huomannut sitä. Sekään ei haitannut lainkaan - päinvastoin.
Viivyin näyttelyssä kauan, mutta onneksi kukaan ei tullut hätistelemään pois. Aukioloaikoja en huomannut lukevan missään, ehkeipä niitäkään ollut.

Missään en myöskään huomannut kylttiä, että valokuvia ei saisi ottaa. Niinpä annoin kameran (kännykän tällä kertaa) laulaa.
Tässä muutama teos, joita kuvasin.













Arvaattekin jo, mikä taidenäyttely? Omia havaintoja ja kuvia kotiseudulta, mökkitien varrelta ja omista nurkista. Luojan luomia taideteoksia. Luonnon omia asetelmia.
Ojanpientareet, jotka hämmästyttävät vuosi toisensa jälkeen.
Tummassa kuusikossa kirkkaan vihreät ketunleivät.
Auringon välke vedessä.
Tuhannet ja taas tuhannet lupiinit, koiranputket, leinikit, juhannuskukat ja kaikki muut.
Tänään huomasin vanhan sammaloituneen kannon, jonka päällä huojui joukko hiljaisia vanamoita.




Onneksi ei ole ollut kiirettä, on ollut aikaa pysähtyä taiteen äärelle.
Jos olisin ehtinyt, olisin saanut napattua kuvaan myös kuusi pientä, suloista supikoiranpentua mökkitieltä. Kohtaaminen oli lyhyt, mutta vaikuttava. Hetkeksi kaikki seisahtui, pennut tuskin räpäyttivät silmiään, mutta jo seuraavassa hetkessä ei näkynyt muuta kuin heiluvat heinänkorret.





Kun pysähtyy, voi nähdä ihmeellisiä asioita. Melkein yhtä ihmeellisiä ja salaperäisiä kuin Mona Lisa Louvressa. 

Kesä <3

Ellis

(Kaikki kuvat omia insta-otoksia menneen viikon varrelta, useimmat eilen ja tänään.)




10 kommenttia:

  1. Maailman paras taidenäyttely ja kuten sanot, aina auki, kunhan vain osaamme kulkea silmät auki. Odottamattomista paikoistakin löytyy aarteita, ei vain sateenkaareen päästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Monesti hienot jutut on vähän liian lähellä. Tarvitaan rauhaa ja aikaa, että ne tulee huomatuksi. :)

      Poista
  2. Aivan parhautta, luonnon taidenäyttely. Ihanin kuvin sitä välität. Olipa ilo löytää tänne luoksesi! Kesävilkutuksin, Hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannah ja tervetuloa, kiva, että löysit tänne! :D

      Poista
  3. Niin kauniita kuvia! Täytyy kyllä sanoa, että nyt kun itsekin lomaa vietän täällä maalla, ovat aistit avautuneet vieläkin tarkemmin kaikelle ympärillä olevalle kauneudelle. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samoin, mukavaa sunnuntaita sinne maaseudun rauhaan! :)

      Poista
  4. Pysähtyminen ja kaiken kauniin huomaaminen ympärillä, hyvä muistutus! Koskaan ei pitäisi olla niin kiire, ettei ehdi huomaamaan sitä kaikkea upeaa ympärillään. Pienet lapset ovat kyllä siinä kaikkein parhaita opettajia. Pojan kanssa postinhakumatku on jo elämys, ja siihen saa varata reilun tunnin (laatikolle on matkaa kilometri). Jokainen kivi ja tien reunassa oleva ötökkä tutkitaan tarkkaan. "Äiti, katso, tuo perhonen on yhtä kaunis kuin sinä"...Silloin unohtui kiire. Ihanaa viikonjatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti kuvaat noita teidän postinhakureissuja <3 Ne varmaan mplemmat muistatte läpi elämän... usein just pienet kauniit hetket on niitä, jotka jäävät muistoihin kimmeltämään kuin pienet timantit. Ihania kesäpäiviä ja pikku elämyksiä sinne <3

      Poista
  5. Hyvin oivallettu! Ihania kuvia ja tunnelmia!

    VastaaPoista