maanantai 8. helmikuuta 2016

Savumerkkejä aamuyöllä


Tiedättekö sen tunteen, kun herää ja on samantien ihan varma jostain asiasta. Eikä oikein pysty selittämään, mistä se tunne johtuu - onko se vain joku intuitio tai häivähdys unesta, jota on hetki sitten katsellut ja joka on jäänyt Höyhensaarille?




Tänä aamuna heräsin vähän ennen kellon soimista. Epätyypillistä. Minä - toivoton yökyöpeli! Joka siis tarkoittaa sitä, että nukun viimeiseen minuuttiin ja mieluummin vähän sen yli. 




Heräsin ja mietin, miten ihanaa, että on maanantai (!!!) ja että voin nousta keittämään kahvia ja lähteä sen jälkeen töihin. Ja että on ihan tavallinen arkipäivä. Että kaikki pyörii normaalisti.






Tunnustan, että useimpina maanantaiaamuina olen takuulla sadatellut sitä, että on pakko nousta, pakko lähteä töihin, pakko sitä ja tätä. Ja varmaan monena muunakin aamuna.
Nyt kaikki oli keikahtanut toisinpäin. Ajattelin, että olen onnekas. Että voin. Että saan.




Mahdatte ihmetellä tätä sepustusta? Niin minäkin ihmettelisin, mutta kun se ajatuksen virta... kutsun sitä nyt vaikka savumerkeiksi, se vaan oli jotenkin niin vahva.




Monia asioita pitää itsestäänselvinä. Ei asioiden tilaa ole aikaa pysähtyä joka päivä miettimään tai kiittelemään. Paljon helpommin irtoaa se ikävä ajatus ja moite - väärä viikonpäivä, kurja sää, kiire...
Siksi tuntuikin huisin kivalta, että tuli tämmöinen fiilis heti aamusta.
Siksi halusin kirjoittaa siitä, ehkä vähän salaa toivoen, että se kestäisi siten vähän pitempään.
Että muistaisin keskittyä enemmän siihen, mitä on, enkä siihen, mitä ei ole.




Ulkona sataa. Just nyt ei yhtään haittaa... vedän saappaat jalkaan ja lähden lenkille. Voi olla, että vähän liukastelen kulkiessani, mutta säälle en voi mitään. Sille voin, miten ajattelen.



Ajattele, kuinka onnellinen olisit,
jos juuri nyt menettäisit kaiken
mitä sinulla on
- ja sen jälkeen saisit sen
kaiken takaisin.

-Frances Rodman


Ihanaa ihanaa maanantaita!

Ellis


Ps. Kuvat vanhoja omia, koneen syövereistä napattuja.
Muistathan koruarvonnan!


20 kommenttia:

  1. Voi helli ja hoivaa tuota tunnetta! Tiedän tasan tarkkaan nuo savumerkit, jotka joinain päivänä vain tupsahtavat!Kuvasi nostattivat minun maanantai-jähmeyttäni aivan toiselle levelille.Raakunkuori=lapsuuden uintireissut,tuo metsä=minun kirkkoni,koiruliinisi selkä=ikävä omaa koiraenkeliä ja kaikki muutkin kuvat, kuin mielenvirkistys-oppaasta!Ja tuo ajatelma lopuksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirjam-Matilda<3 Kiva, että savumerkit herätti positiivisia ajatuksia.

      Poista
  2. Ihana teksti ja tunne:) Pidä sitä yllä ja nauti! Ja ainahan voi palata tähän postaukseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, toi on niin totta! Mua jo itseasiassa vähän jännittää, miten huominen maanantaifiilis koittaa... ;)
      Kiitos!

      Poista
  3. Niin ihana postaus taas, Ellis! Kiitos siitä :)

    VastaaPoista
  4. Postaus paikallaan! Thank you Ellis - kauniista kuvista myös <3

    VastaaPoista
  5. Ihana tunne tuo joka sinulla on nyt! Minä tykkään arkipäivistä kaikkein eniten.

    Kivaa viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. arki kai se onkin elämän suola - ilman sitä ei juhlakaan tunnu miltään...
      Ihanaa sunnuntaita ja <3-päivää Krisse!

      Poista
  6. Että tommonen fiilis on mahdollinen - ja vielä maanantaiaamuna, wau! Oma aamuni oli just niin toista laitaa kuin ajatella saattaa. Se on niin kumma juttu, kun silmät eivät vielä ole edes auki, kun jo tuntuu niiiiin kököltä ja pakolta kaikki. Kiitos kiitos, kun jaoit tämän positiivisen maanantaiaamukokemuksen! Toivoa on siis tässäkin itselle varsin haasteellisessa asiassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on se! Harvoin tarjolla, mutta sitten kun tulee, iskee voimalla :D
      Maanantait on kai selätettävissä sittenkin :)

      Poista
  7. Juuri näin. Sää on meille kaikille sama, siihen emme voi vaikuttaa. Mutta, sille miten ajattelemme, voimme vaikuttaa. Iloista ja onnellista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa <3-päivää ja sununtaita sinulle!!

      Poista
  8. Mikään ei ole niin arvokasta, kuin huomata elämän rikkaus ja ihanuus. Se, mitä on, mistä voi olla onnellinen tänään. Tähän kirjoitukseen onkin hyvä palata, muistuttaa itseään, että se onni löytyy pienestäkin. Kiitoksia Sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ne pienet asiat - usein ilmaiset ja kaikkein lähinnä meitä. Kiitokset itsellesikin Hanna <3

      Poista
  9. Kiitollisuus. Elämän kantava voima, jpka niin usein tahtoo meiltä unohtua. Kauniisti siitä kirjoitit. ♡♡♡

    VastaaPoista