lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kirjoittamista ja kanttarelleja

Kesä. Monin tavoin erilainen kuin ennen... hyvällä tavalla erilainen. En oikein osaa sanoa, mitä siitä kertoisin, mutta itselleni olen laittanut ylös koettuja tapahtumia jääkaapin ovessa asuvan kesäkalenterin taakse. Enhän mä muuten muistaisi, kun kesäpäivät vilistää ohi ihan eri vauhtia kuin talven muka lyhyet päivät. Ajattelin, että ehkä on jossain hetkessä kiva kurkistaa kesäviikkojen koettuja ja elettyjä hetkiä, varsinkin kun sitä tuppaa aina tuumaamaan, että mitähän sitä taas tuli kesällä tehtyä ja mihinkä ne kesäpäivät valui... No, nyt on ylhäällä, milloin on kukakin käynyt kylässä ja millainen sää juhannusaattona oli. Apua, oonkohan mä tullut vanhaksi??!!




Summa summarum. Ystäviä olen tavannut tänä kesänä enemmän kuin moneen kesään yhteensä. Tarttunut kutsuihin ja ollut itsekin aktiivinen osapuoli sosiaalisesti. Mansikoita olen pakastanut vähemmän kuin vuosiin. Yhtään ahventa en ole vielä nostanut järvestä. Farkkupinot odottaa tuunaajaa ja piirustuslehtiön päällä kynä haluaisi jo piirtää!




Mä olen tänä kesänä kuunnellut itseäni enemmän kuin milloinkaan. Kääntänyt korvat sisään päin ja kuullut paitsi veren kohinaa ja sydämen vahvaa jyskettä, myös pienten lintujen laulua ja hyvien haltijoiden hyräilyä.
Tiedättekö - niitä juttuja, kun tuntuu asioiden alkavan luontua. Kun jotenkin virta ottaa mukaansa ja kuljettaa. Eikä tarvitse hannata vastaan. Koska ei edes voisi!

Nämä mysteeriset ajatukset liittyy erääseen projektiin, jonka aloitin kaksi vuotta sitten - niin ikään kesälomalla. Välillä se siirtyi telakalle odottelemaan, milloin tulisi seuraava sopiva hetki saada sitä etenemään. Yhtenä tämän kesän iltana se sitten tuli. Tiesinkin, että niin kävisi ennemmin tai myöhemmin. Kaivoin tiedostot esiin ja annoin palaa! Kirjoitin ja kirjoitin. Yöllä oli rauhallista ajatuksen juosta ja sormien naputtaa. Kunnes tuli viimeisen lauseen vuoro. Pieni tarina pienille ihmisille - ja miksei vähän isommillekin.




Nyt en voi tehdä muuta kuin katsoa, kantavatko tarinan siivet. Eikä haittaa, vaikka ne kantaisivat vain omaan hyllyyn asti, sillä tässä(kin) tapauksessa tähän pisteeseen kuljettu matka on se tärkein. Se voittajafiilis, kun viimeinen piste oli kirjoitettu, se on mieletön!
Tulen aina muistamaan ne aamuyön tunnit, kun en malttanut mennä nukkumaan kirjoitukselta. Kun sain viidennen  sadannen kerran muutettua jo hyväksi havaittua kappaletta, vielä paremmaksi.
Kun pääsin sisään tapahtumapaikkaan, niin että tunsin jo tuoksutkin nenässäni.




En malta paljastaa tarinasta vielä muuta, mutta jos siitä ikinä tulee mitään, lupaan kertoa - tai hihkua ja huutaa sen teille ilomielin.




Tämän projektin myötä musta on tuntunut, että muutamat muutkin asiat on ottaneet siivet alleen. Tai ehkä mä vaan olen hyvää vauhtia irti maasta taas :D
Onneksi tuo maadottaja (mies) istuu tuossa vieressä ja osaa laittaa mittasuhteet oikeisiin suuruusluokkiin. Sitä mukaa, kun mä kiipeän tikapuita pitkin pilvilinnoihin, tuo vetää mua takaisin maan pinnalle.





Maan pinnalla olinkin eilen Elman kanssa. Kädet isänmaassa mustikanvarpujen seassa. Rannasta löytyi muutama kanttarelli ja mustikoita pariinkin smoothieen.





Pitkästä aikaa mukaan etsiytyi kunnon kamera, joten kanttarellivahti tuli ikuistettua. <3






Jotenkin nyt tuntuu siltä, että kaiken muun ohessa on varmaan pakko pian tarttua farkunpunttiin, saksien kanssa ;)


Kesämiettein,

Ellis





22 kommenttia:

  1. Voi Ellis. ❤ Mikä ihana kesä, mitä ihania hetkiä, ja tuo tarina - voi kuinka kutkuttaa, mitä se sisältää! Mutta nauti kaikessa rauhassa valmiiksi tulemisen tunteesta, se on kyllä parasta. Ja nautihan myös loppukesästä, mitä se sitten tuokaan vielä tullessaan, farkunpuntteja tai viivoja lehtiössä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Lotta! :)
      Kyllä just toi valmiiksi tulemisen fiilistely on ihanaa - tosin vielä stilisoin tekstiä jonkin aikaa, mutta sekin on aika ihanaa, kun tietää kaiken olennaisen olevan kasassa.
      Ihania loppukesän hetkiä sulle myös <3

      Poista
  2. Onpa sinulla ollut kesä! Niin se vaan on, että kannattaa kuunnella itseään - voi syntyä vaikka tarinoita:)
    Voi - nyt tuleekin jännät paikat odotellessa tarinaa!
    Aurinkoisia päiviä edelleenkin, Ellis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu, että vaikka tuntuu, ett paljon semmoista "normikesään" kuuluvaa on jäänyt tekemättä, tosi paljon on tapahtunut ja vintti on kyllä nollaantunut moneen kertaan. :) Toivon totisesti, että tarinasta tulisi jotakin kerrottavaa vielä myöhemmin!
      Kauniita ja auringonlämpöisiä heinäkuun päiviä, ihana Lady <3

      Poista
  3. Kesäsi vakuttaa niin täydelliseltä! Uskon että kirjaunelmasi tulee menstymään, niin kauniisti kun osaat kiroittaa. Täällä yksi jo kovasti odottaa kirjan ilmestymistä. Ihana Elma siinä vartioi sienisaalista. Viiviä ei oikein tuonne meidän mustikkametsään enää voi ottaa, kun ei raukka näe mitään. Aika kivikkoista on metsä täällä meidän tontilla. Kalaan sentään Viivikin pääsi mukaan ja nautti suunnattomasti. Onnellisia kesäpäivien jatkoa sinne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta tsempistä Anni! Sitä kyllä tähän projektiin tarvitaankin... välillä aina iskee itselle uskonpuute, mutta sitten taas muistan, että eihän se mitään ota jos ei annakaan - jos minä en tätä nyt katso loppuun, ei sitä tee kukaan muukaan mun puolesta. Ja pitäähän niitä unelmia olla! :)
      Elma on kummasti vuoden aikana rauhoittunut, nyt se jo pysyy marjametsässä näköetäisyydellä. Vielä viime kesänä meni aikaa siihen, kun piti paikallistaa pieni kippurahäntä vähän väliä.
      Kauniita ja lämpimiä päiviä sinnekin, ystäväni <3

      Poista
  4. Kuulostaa ihan mahtavalta! Onnea lämpimästi viimeisestä pisteestä (tunne on huikea!) ja kaikkea hyvää projektin eteenpäin viemiselle! En malta odottaa :)

    Päiväkirjamerkinnät on tärkeitä, mä haluaisin olla taas vuosien jälkeen päiväkirjan pitäjä, miksi se on vaikeaa, en tiedä. Pitää tarttua toimeen. Ehkä saan tästä sinulta inspiraatiota riittävästi. Kiitos.

    Hauskoja saksimisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Ihana uskoa valava viesti sieltäkin <3
      Mä myös joskus kirjoitin enemmänkin päiväkirjaa, lähinnä omiin elämäntilanteisiin liittyen. Nyt laitan ylös ihan arkipäivän pikku juttuja. Jo nyt kun kurkkasin kesäkuun viikkoja, oli kiva huomata, miten paljon kaikkea oli tapahtunut, eikä niitä olisi muuten edes enää muistanut.
      Kiitos ja ihania heinäkuun kesäpäiviä sinnekin <3

      Poista
  5. Ihania kuulumisia kerroit!
    Varmasti kuullaan vielä tuosta unlmastasi...uskon sen..:) Ja Elma♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina! Toivotaan, että kuullaan... <3 Elma kyllä taitaa tuon poseeraamisen, vaikka välillä ei muuten meinaa nahoissaan pysyä :D

      Poista
  6. Kiva postaus. Ihana koira <3. Löysin blogisi tuolta toisen blogin kautta ja liityin lukijaksi. Tervetuloa vastavierailulle blogiini SatunNaiselämää satuvalimaki.blogspot.fi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Tervetuloa :) Tulen mielelläni vastavierailulle!

      Poista
  7. Mitä sitten tulossa onkin, niin sen täytyy olla jotain mahtavaa, koska sinä olet sitä tekemässä. Maltan tuskin odottaa että kerrot lisää hankkeen edistymisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana! <3 Kyllä varmasti kerron, jos vaan jotain kuuluu syksyn mittaan!

      Poista
  8. Voi miten ihana postaus! Oon niin iloinen sun puolesta. Kirjoittaminen ei mene ikinä hukkaan. Niinkuin ei mikään muukaan taideteos vaikkei siitä kaupallista menestystä tulisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Kati <3 just noin mä kans ajattelen. Itse prosessi on jo arvokas itselle, eikä sitä koskaan tee sillä mielellä, että se toisi jotain suurta tullessaan. Bonusta kaikki, mitä se poikii ja poikiihan se ainakin sen, että jää kallis muisto itselle ja omille lapsille.

      Poista
  9. Hienot on kesäfiiliksesi. Ja hyvä tuo neuvo kirjata päivän juttuja kalenterin taakse.
    Ja mielenkiintoista hanketta olet tekemässä... hanketta, joka vie unetkin silmistä.
    Odotan jännityksellä.
    Heleää heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Tuula! Mä olen huomannut, että asioiden kirjaaminen on tavallaan myös oman ajan arvioimista ja arvostamista. Koetut hetket on tärkeitä.
      Ihanaa heinäkuun loppua sinullekin!

      Poista
  10. Oi, niin ihania uutisia! :)
    Sinulla jos kellä on kirjoittamisen taito, joten innolla jään odottamaan uutisia unelmasi edistymisestä ♥
    Voi että miten suloinen onkaan tuo Elma ja niin tärkeän näköisenä kanttisvahtina ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku <3
      Elma on kyllä mainio sienikamu. Sen kanssa on kiva mennä metsään, se pitää seuraa ja tuhisee niin, ettei siinä ehdi kuunnella mitään risahduksia ja muita - mä kun en ole niitä kaikkein rohkeimpia yksin liikkujia metsässä... Tosin nyt oltiin ihan tutuissa rantamaisemissa.

      Poista
  11. Unelmia kohti pikku hiljaa ja onnen tunne siitä, kun sen siivet kantavat ja saa unelmansa toteutettua omalta osaltaan. Lämpimät onnitteluhalit ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjasti <3 Kyllä haaveita ja unelmia pitää olla, siivet kantavat sitten lopulta just niinkuin niiden on tarkoitettu: lähelle tai vähän kauemmas.

      Poista