sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kunnes jälleen kohtaamme

Juuri kun olin kirjoittanut, että tämä kesä on ollut erilainen kesä, joudun alleviivaamaan sen. Elämä on saanut yllättäen uuden sävyn - kunniavieras tuli kylään. Suru. Se ei koputtanut oveen, vaan soitti puhelimella. Annoin sen soida pitkään, kunnes tietämättäni vastasin.




Pieni höyhen oli laskeutunut aamuvarhaisella isäni vierelle, ottanut hänet mukaansa. Isä on nyt siellä, missä tuuli puhaltaa kasvoihin lempeitä tuulia, missä on kauneimmat kalavedet ja missä mustikanvarvut taipuvat suurten marjojen painosta. Siellä on laakea kallio, jonka poukamaan on hyvä vetää vene. Kallion päällä suuret kiikarit, joilla näkee kaikki rakkaat ja sen, että meillä on täällä kaikki hyvin. Suuret saappaat voi jättää rannalle ja lähteä paljain jaloin pehmeälle hiekalle.




Heinäkuun lopun päivät jäävät mieliin. Vihreä ei kai koskaan ole ollut niin syvän vihreää eikä auringonlasku niin kaunis. Kiitollisuus on saanut ihan uuden merkityksen ja lohtua voi nähdä joka puolella. Sitä saa, kun ottaa vastaan. Sitä saa, kun katsoo ympärilleen ja uteliaana astuu uuteen päivään, vaikka silmät ovatkin turvoksissa ja nenäliinat lopussa.





Yhtäkkiä uusi lehti kääntyy elämässä ja uusi ovi avautuu huoneeseen, jossa en koskaan ennen ole käynyt. En minä ole koskaan kohdannut kuolemaa näin läheltä, enkä ole tiennyt, että voi yhtäaikaa kokea olevansa täysin avuton ja hurjan rohkea. Että voi samalla hetkellä toivoa olevansa vielä pieni kikkarapäinen tyttö, joka haluaisi ottaa kiinni isän kädestä ja toisaalta olla omille lapsille se tuulensuoja, jonka taakse tulla näitä myrskyjä suojaan. Ja että ei olekaan pimeää, vaan huikaisevan valoisaa.




Onneksi kaikella on kääntöpuolensa. Surullakin. Se on suunnaton ilo eletystä elämästä ja yhteisistä hetkistä.


Hyvää matkaa isä <3

Ellis


56 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitettu 😢 Voimia! ❤️

    VastaaPoista
  2. Lämmin osanotto täältä, suureen suruusi. Koskettavasti taas kirjoitit ja niin mieleeni tulee myös oma isäni. Tämä kesä on ollut myös minulla hyvin erilainen kuin aikaisemmat. Raskaalta tuntuu huomata kuinka omien rakkaitten vanhempien voimat alkavat ehtyä ja avun tarve on suurempi. Kesään mahtuu paljon huolta ja murheta mutta myös monta mukavaa hetkeä yhdessä, joita myöhemmin muistella. Voimia tuleviin viikkoihin, jotka varmasti ovat raskaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni <3 nämä on niitä väistämättömiä elämän juttuja. Toivottavasti saat vielä paljon yhteisiä hetkiä omien venhempiesi kanssa. Tämmöisinä hetkinä muistot on kultaakin kalliimpia <3

      Poista
  3. Otan osaa suureen suruusi <3 Kauniisti kirjoitat, niin kuin aina. Hienon tyttären isäsi sinusta sai.

    VastaaPoista
  4. Osanottoni suruun. Ei sitä haluaisi kohdata. Vaikka välttämättömiä asioita elämässä. Käsittämättömän kauniisti kirjoitit. Omassa elämässä saattaa sama asia olla edessä valitettavasti jossain kohtaa aika piankin. Menetykseen ei vaan osaa kuitenkaan oikeasti varautua :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Niin on väistämättömiä ja kuitenkin niin yllättäviä ja pysäyttäviä tapahtumia. Ehkäpä se onkin tarkoitettu, että etukäteen ei voi varautua menetykseen, että osaisi nauttia ja iloita viimeiseen asti.

      Poista
  5. Lämpöinen osanottoni suruusi Ellis <3! Kauniisti kirjoitat isästäsi. Onneksi aina on ne kauniit muistot, joihin voi surun hetkellä kääriytyä kuin lämpimään peittoon. Ikävä ei koskaan lopu, muuttaa kyllä ajan saatossa muotoaan lempeämmäksi. Oma läheiseni menehtyi toissa keväänä ja pikkuhiljaa suru on alkanut puristaa vähemmän rintaa, antaen enemmän tilaa hengittää. Hänen elämänsä tuli tien päähän liian varhain, mutta ymmärrän, että meillä jokaisella on täällä aikamme. Muistot kantavat joka hetkessä ja saavat kyyneltenkin keskellä hymyn sydämeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! <3 Se tuli minullekin nyt konkreettisesti tajuntaan, että kaikella on todella aikansa.

      Poista
  6. Osanotto suruun. Kuvaat asioita samalla tunteella, joita itse koin pian 12 vuotta sitten. Menetys oli niin mullistava, ettei sitä osannut lainkaan aavistaa. Toisinaan joku sanoo; "ettei voi tietää, jollei ole itse kokenut" ja tämä oli omassa elämässäni juurikin näin. Kun kaikki sattuu yllättäin tulee niin monta läpikäytävää asiaa. Kaikki jää kesken ja oma elämä muuttuu, eikä itse voi siihen vaikuttaa. Menee pitkään, että asiasta pystyy kunnolla puhumaan. Se on rakkautta ja raskasta luopumista, jossa asian hyväksyminen vie aikansa. Usein huomaa pysähtyvänsä kohtaan, jossa toivoo saavansa tilaisuuden kysyä vielä yhtä asiaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Aika saa jotenkin ihan uuden käsityksen tämmöisten asioiden äärellä. Muistot säilyttävät onneksi rakkaan ihmisen sydämissä aina.

      Poista
  7. Voimia sinulle ja koko perheellesi! Halein, Kaisa

    VastaaPoista
  8. Lämmin osanottoni <3 kirjoitit niin kauniisti. Voimia teille läheisille!

    VastaaPoista
  9. http://kolhuinenkuori.blogspot.fi/2016/07/hautajaiset.html

    Osanottaja <3 Itse tänään julkaisin postauksen jossa kerroin lauantaisista hautajaisista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja voimia sinullekin oman tärkeän ja rakkaan ihmisen poismenon johdosta <3

      Poista
  10. Niin kauniisti kirjoitit... Lämmin osanotto ja kovasti voimia <3 <3 <3

    VastaaPoista
  11. Lämmin halaus sinulle ♡
    Koskettava kirjoituksesi, olen sanaton...otan osaa suruusi ja toivon voimia tuleviin hetkiin. Myös äidillesi toivon voimaa ja jaksamista ♡

    VastaaPoista
  12. Lämmin osanottoni sinulle ystäväni <3 Kirjoitat aina niin koskettavasti. Sanasi tuntuvat sydämessä. Palautit mieleeni omat tunteeni kahden vuoden takaa. Voimia omaan ja äitisi jaksamiseen tulevina viikkoina. Uskon myös vankasti kuin kivi siihen, että hetki sitten kertomasi projektin lopputulos kantaa vielä pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta <3 Kiitos myös, että kannustat projektissa, toivotaan että se kantaisi.

      Poista
  13. Pala kurkussa ja silmät kyynelissä luin kauniin ja koskettavan kirjoituksesi isästäsi. Voi, niin monesti olen minäkin toivonut, että voisin olla jälleen se pikkutyttö joka pitää isän vahvasta ja lämpimästä kädestä kiinni. Nyt alkaa tilanne kääntyä toisinpäin, on minun vuoroni olla se vahvempi, vaan koville se ottaa. Lohtua tuovat jo tässä vaiheessa ne lukuisat hyvät muistot, onneksi meillä niitä on ♥
    Lämmin osanottoni suureen suruusi ja voimia kovasti teille kaikille läheisille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku <3 Niin se on, että osat vääjäämättä kääntyvät jossain vaiheessa toisin päin. Lohtua on tullut muistoista, ne elävät mukana siinä elämässä, jota me jatkamme täällä.

      Poista
  14. Näin suuren surun keskellä ei ole sanoja, on vain
    toivo siitä, että suru hellittää ajan myötä. Voimia
    sinulle ja läheisillesi <3

    VastaaPoista
  15. Hieno kirjoitus osanotot ja voimia koko perheelle. Samuli

    VastaaPoista
  16. Haleja, syliä ja voimaa loppukesään ja syksyyn niin isoille kuin pienemmillekin "myrskysuojan" tarvitsijoille.
    T

    VastaaPoista
  17. Kuinka kauniisti kirjoitatkaan. Kyynel jos toinenkin vierähti silmäkulmasta. Erityisesti pisti myös silmään kuva auringonlaskusta ja veneestä... En voi kuin toivoa sinulle voimia, vaikka en sinua tunnekaan... ~Johanna

    VastaaPoista
  18. Halaus <3 Osanottoni. Yksi kauneimmista muistoteksteistä, mitä olen koskaan lukenut. <3

    VastaaPoista
  19. Osanottoni <3
    Kirjoitat niin kauniisti, että täällä kostuvat silmäkulmat. Voimia sinulle ja perheellesi Ellis - suru kulkee aallon lailla, anna sille aikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianna <3 Tuon aaltoilevan surun olen tuntenut nyt ihan omakohtaisesti. Aikaa onneksi on, joten antaa sen aaltoilla.

      Poista
  20. Osanotot. Hieno teksti ja kauniit kuvat.

    VastaaPoista
  21. Osanottoni <3
    Kirjoituksesi isäsi muistolle on niin kaunis ja herkkä, että kyyneleet vain valuivat, kun luin.
    Oman isäni poismenosta on vasta kolme vuotta, ja tunteet nousivat kovasti pintaan.Niin herkkä tuo isäsi niska tuossa, kun hän istuu kiikussa ilmeisesti omissa ajatuksissaan.
    Tekstistäsi jää kuitenkin ihanasti jälkeen myös toivo ja usko huomiseen surunkin hetkellä.
    Voimia sinulle ja läheisillesi ikävässänne.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, Mirjam-Matilda kauniista kommentistasi<3

      Poista
  22. Tuttuja tuntoja ja pystyn niin eläytymään tilanteeseen, joka meillä oli jo yhdeksän vuotta sitten.

    "Niinkuin aalto uittaa aallon yli valtameren,
    niin mekin selviämme - toinen toistamme tukien"

    Lämmin osanottohali♥

    VastaaPoista
  23. Kyynel silmässä luen täällä kirjoitustasi. Osanotto ja lämmin halaus - ja lempeää matkaa isällesi. ♥

    VastaaPoista