keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesäpäiviä ja suuria päätöksiä

Heissunhei! Kesä sateineen ja muutaman kauniin päivän saattelemana on vierähtänyt heinäkuun loppupuolelle. Näissä hämärtyvissä illoissa on ihan oma tunnelmansa. Se tummanvihreä, joka kietoutuu kaikkialle ja se viinimarjapensaiden, raparperin ja ruusujen tuoksu illalla myöhään. Lintujen huutelu järveltä ja tuulen tyyntyminen yötä kohti. Loppukesän taika.




Kesä on siitä ihanaa aikaa, että pienessä ajassa tapahtuu paljon. Tiedättehän sen tunteen, kun koko ajan on menossa jonnekin tai tulossa jostakin. Tai siltä se ainakin tuntuu. Pyykit heiluvat narulla vähän väliä ja laukkua pakataan tai puretaan. Nuorisoa tulee ja lähtee, grilli kuumenee, juomat kuplivat ja saunaa lämmitetään. Ja entäs ne mansikat...




Eräänä iltana päätettiin hetken mielijohteesta ajaa muutaman kymmenen kilometrin päähän huutokauppaan. Tämä paikka on tuttu monen kesän takaa, joten kierrettyämme ja katsastettuamme tavarat, istahdimme salin perukoille seuraamaan tapahtumia. Ihan loppuun asti ei maltettu olla - ja enhän mä malttanut olla jotain pientä huutamatta...




Mukaan pääsi vanha 60-luvun käsiveska, joka onkin täydellinen juhlalaukku - puhelimen ja puuterin lisäksi mukaan mahtuu vielä huulipuna. Toinen löytö oli kivellä istuva pronssinen (luulisin, on sen verran painava) pieni merenneito -patsas. Tarjosin siitä viisi euroa, mutta meklari oli sitä mieltä, että hän menettäisi yöunensa, jos suostuisi yli kahden euron tarjoukseen. Niinpä mä huusi uudelleen ja patsas oli mun kahdella eurolla!! :D




Yksi sadekuuroinen iltapäivä kuljeskeltiin Serlachius-museossa Mäntässä. Se tarjosi hienojen puitteiden lisäksi taide-elämyksiä moneen makuun. Olen kyllä ylpeä synnyinkaupunkini Mäntän taidetarjonnasta. Jos mahdollisuus vain on, kannattaa vierailla tutustumassa Mäntän taiteisiin.




Parhaillaan meneillään on XXII Mäntän Kuvataideviikot, joista löytyy lisää tietoa mm. täältä. Serlachius Museot, jotka siis käsittävät kaksi erillistä museota (Gustaf ja Gösta) löytyvät täältä.






Pakko vielä mainita, että Mäntän kirkko on mun mielestä yksi kauneimpia näkemiäni. Tällä mielipiteellä on takuulla kultareunat ja pienoinen kotiseuturakkauden häivähdys mukana, mutta tässä kivikirkossa on niin kauniit Hannes Autereen puuveistokset, että kannattaa myös ehdottomasti piipahtaa siellä, jos Mänttään ajelee.




Tulipas nostalginen olo. <3

Onni oli, kun kaikki lapset olivat kotona käymässä yhtä aikaa pitkästä aikaa viime viikonloppuna. Menoa ja vilskettä riitti ja kun sääkin onneksi suosi, oltiin ulkosalla, käytiin uimassa, grillattiin, pelattiin lautapelejä, saunottiin ja ihan vaan vietettiin aikaa yhdessä. Parasta.





Ystävien tapaaminen on välttämätöntä, oli sitten kesä tai talvi. Yhteisestä ajasta ystävien kanssa täytyy pitää kiinni. Hyvä kuppi kahvia ja ajatusten tuulettaminen tekee terää... puhumattakaan saaristolaisleivistä ja saunomisesta (kiitos Viipi, vieläkin niin lämmöllä muistelen <3).





Saunasta puheen ollen, eilen päästiin savusaunan lempeisiin löytyihin! Paljun ja järven vuorotahti ja savusaunan hämyiset lämmöt, aah... olipa kyllä aivan ihana kokemus - kiitos vielä lämpimästi asianosaisille! <3




Tämä kuluva kesä on tuonut eteen myös muutoksen tuulia. Omat lapseni, lintuseni, ovat lentäneet pesästä ja pääosin olen arkisin täällä isossa talossa yksin. Hiukan haikein mielin olen ison päätöksen äärellä: olen päättänyt laittaa rakkaaksi käyneen kotini myyntiin.






Tästä talosta on tullut minulle tosi rakas, eikä sana koti lainkaan riitä kuvaamaan sitä, mitä tunnen taloa kohtaan. Olkoonkin, että välillä kaikki on vinksin vonksin, mutta niin kuuluu ollakin, koska minä olenkin oman elämäni Peppi Pitkätossu. Tämä on minun oma Huvikumpuni <3 Kyllä te tiedätte, mitä tarkoitan.




Meillä on ollut onnekas ja hyvä yhteinen matka talon kanssa. Ja eihän se toki lopussa vielä ole..
Monta kertaa ollaan yhdessä huokaistu, talo ja minä, kun elämässä on ollut käänteitä suuntaan jos toiseen. Itkettykin vähän. Mutta ennen kaikkea naurettu. Paljon. <3

Tässä vähän nostalgiaa ja talon tarinaa eräästä postauksesta joidenkin vuosien takaa, Huokaisuja talossa.

Ihan pala nousee kurkkuun, kun tätä kirjoitan. Mutta elämässä pitää antaa mahdollisuus itselleen ja niille asioille, joiden on tarkoitus tapahtua. Jos tämä talo löytää itselleen uuden onnellisen perheen, me katselemme etämiehen kanssa itsellemme kaikessa rauhassa sopivan kodin. Yhteisen kodin.

Kesäyön terveisin keittiön pöydän ääreltä,

Ellis



27 kommenttia:

  1. Kivoja löytöjä. Aivan ihana toi rantakuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Kuva on napattu rakkaan ystävän lähettämästä postikortista. :D

      Poista
  2. Paljon ihania asioita on mahtunut kesäpäiviisi! Minullakin on erityinen side Mänttään,
    sillä äitini on syntynyt siellä ja isäni naapurikunnassa, Vilppulassa. Useat sukulaiseni
    ovat saaneet leipänsä paperitehtaalta, veikkaampa että Mänttä olisi kovin erilainen
    kaupunki ilman Serlachius-suvun perustamaa tehdasta ja myöhemmän ajan taideaarteita.
    Voi kuinka mun rupesi tekemään mieli visiitille Mänttään, olisi ihana mennä moikkaamaan
    kummitätiä ja -setää piiiiitkästä aikaa!
    Onnea ja menestystä kodin myyntiin ja uuden hankintaan! Vaikka muutto saa mielen haikeaksi,
    niin uudet alut ovat aina ihania. Mahtavaa kun pääset rakentamaan uusia muistoja,
    uudessa kodissa oman armaan kainalossa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä maailma on pieni! Ihan samaa tuumailin, Mänttä ei olisi kyllä lainkaan samanlainen ilman paperiteollisuutta. Hienon historiikin ja esityksen oli taiteilija tehnyt Serlachiuksen tulosta ja yleensä koko paperitehtaan päätymisestä Mänttään aikoinaan. Kyllä se tuohon kotikaupunkiin on antanut aina oman leimansa, molemmat minunkin vanhempani tehdas on aikanaan työllistänyt ja sainpa minäkin olla lukion jälkeisen välivuoden siellä tienaamassa.

      Kiitos, toivotaan, että kodin myynti onnistuisi! <3

      Poista
  3. Jotenkin tuntuu haikealta ajatella että kesä kääntyy vääjäämättä sinne syksyn puolelle. Voin kuvitella nuo onnen hetket, kun koko pesue on ollut koossa. Meidänkin kesään mahtuu näitä samoja onnen päiviä. Toivotaan että kotisi löytää ihanat uudet omistajat ja te yhteisen pesän asuttavaksi. Mukavia kesäpäiviä, pimenevine iloineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivotaan... kyllä sitä nauttii niistä hetkistä, kun saa kaikki omat siipiensä suojaan <3 Äiti on aina äiti...
      Kauniita elokuun päiviä sinne!

      Poista
  4. Kesä täynnä ihanaa :) Välillä kyllä tuntuu, ettei kesä ole vielä alkanutkaan... vaikka täälläkin on ollut kaikenlaista ihanaa tarjolla.

    Voi elämä ja muutokset, ihanaa ja kirpeää yhtäaikaa! Hyvää tuulta talon myyntiin, uuden alkuun! Ja ihanaa, valoisaa heinäkuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Satu! <3 ihanaa elokuuta sinulle!

      Poista
  5. Melkeinpä sain minäkin kyyneleet silmiini kun luin tuon vanhan postauksesi tästä talosta ja sen asukkaista. Aivan ihanaa luettavaa!
    Talo tuntuu varmaan liiankin suurelta nyt kun lapset ovat maailmalla ja nyt on tullut aika aloittaa uudessa paikassa. Uskon että tulet nauttimaan uudesta elämänvaiheestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina <3 Minäkin uskon siihen. Kaikella on aikansa ja just tuo, että olen suuressa talossa pääosin yksin. Katsotaan, mitä elämä tämän asumisjutun kanssa järkkää meille...

      Poista
  6. Voih miten ihanat postauksesi, molemmat, saivat minut nieleskelemään täällä kyyneleitäni...
    Vaan niin se on, että aikansa kutakin. Elämä kuljettaa meitä eteenpäin ja se tarkoittaa väistämättä muutoksia, pieniä, suuria, haikeita ja vaikeitakin.
    Onnea talon myyntiin ja aurinkoa askeliisi kun kuljet kohti uutta ja ihanaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Ansku <3 Elämä on just tuota.. se tuo muutoksia ja kuljettaa. Pitää vaan luottaa, muutahan tässä ei voi <3

      Poista
  7. Voi miten haikealta ja toisaalta tutulta kuullostavat nuo sinun mietteesi talostasi ja sen myynnistä. Saman edessä olin kuutisen vuotta sitten kun päätimme mieheni kanssa myydä omat asuntomme ja etsiä yhteisen oman kodin. Olinhan asunut lasteni kanssa sitä pihapiiriä ja kotia 15 vuotta joten lapsilleni se oli pitkäaikaisin koti siihen mennessä. Lapsuudenkoti. Samoin kun silloin aikanaan kun tuon asunnon eron jälkeen ostin niin nytkin kaikki lopulta kävi kuin itsestään. Saimme ostaa mieheni lapsuudenkodin jonka sitten remppasimme tähän päivään mutta taloa ja sen historiaa rikkomatta.Haikein mielin ajelen välillä entisen kodin ohi muistellen ihania aikoja siellä. Olen kuitenkin onnellinen että uskalsin ottaa sen suuren askeleen ja rakentaa tästä talosta uuden kodin ei vain itselleni ja miehelleni vaan myös niille pesästä lentäneille lapsillemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niin samanlaista on mun ja lasten elo ja olo ollut tässä kodissa. Tämä on nimenomaan heille se lapsuudenkoti, josta heidänkin tuntuu olevan vähän vaikeaa luopua, ainakin ajatuksissa.
      Teillä on niin kaunis koti ja sinä idearikkaana olet toteuttanut paljon kivoja juttuja siihen! Minäkin luotan siihen, että asiat lutviutuvat lopulta niinkuin niiden kuuluu.

      Poista
  8. En ole koskaan ollut huutokaupassa, mutta niin paljon on tullut Huutokauppakeisaria katsottua, että tekis kyllä mieli mennä, koska siellä näköjään saa ihan luvalla olla huutamattakin :). Mutta mieluummin kyllä lähtisin tollasen noin reilun meklarin kaupoille, joka alentaa hintoja, eikä korota..

    Kuulostaa todellakin haikealta luopumiselta, mutta samalla uuden, omalla laillaan hyvän kotielämän alulta <3. Ja nykypäivänä voi mennä pitkäänkin ennenkuin ostaja löytyy, joten ihan heti ei välttämättä tarvi lähteä, vaan jää aikaa tehdä sitä välttämätöntä luopumistyötä. Ehkä. Mutta toisaalta taas voi olla, että löytyy joku sun kanssa samanhenkinen, joka ymmärtää kodin arvon (jolla en tarkoita rahaa) heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huutokaupat on hauskoja! Läheskään aina en ole huutanut siellä, mutta jos jotain kivaa osuu näköpiiriin, niin sitten ;)

      Juu, kyllä tässä varmaan aikaa sen verran kuluu kodin myynnissä, että ehtii luopumisen tuskan käydä. Toisaalta olo on kahtiajakoinen: toinen puoli toivoo, että talo menisi pian kaupaksi, toinen puoli vähän jarruttaa. Kotiin kun liittyy niin paljon tunteita <3

      Poista
  9. Ensinnäkin kuvat ovan niin täynnä tunnelmaa samoin kuin kirjoituksesi <3 Tuo käsilaukku on kaunis ja ihana meklari, kun päätti että huuda halvemmalla tämä patsas :)

    Kotitalon myyminen on aina haikea paikka, mutta ymmärtäähän sen, kun lapse lentävät pesästä niin sitä tilaa on ehkä sitten liikaakin.

    Itse muistelen edelleen haikeudella ja lämmöllä lapsuuden kotiani ja niitä muistoja <3

    Ihanaa loppuviikkola Ellis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Souliina! <3 Meklari on kyllä ihan huippu, saa välillä kunnon kilarit ja toisinaan heittää ihan uskomatonta pilaa itsensä (ja muiden) kustannuksella :D :D
      Koti on aina koti <3 paljon tunteita...
      Ihanaa elokuun aikaa sinullekin!

      Poista
  10. Kesä saa aina ihania ja myös haikeita tuntemuksia aikaan ja kiitos mukavista tunnelmakuvista. Onnea tulevaan isoon projektiisi.

    VastaaPoista
  11. Kaikkea hyvää tulevaan;) Asiat menee juuri niin, kuin ne pitää mennä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hyvä Mieli - noin just minäkin ajattelen <3

      Poista
  12. Ihana kesäpostaus ja tunnelmat! Tuo käsilaukku on aivan mahtava <3

    Oikein hyvää loppukesää sinä ihana Ellis :)

    VastaaPoista