torstai 10. elokuuta 2017

Pidä kiinni punajuurestasi

Heissan!

Tovi on vierähtänyt edellisestä postauksesta, vaikka mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut - suunnittelematon tauko vaan venyi ja lopulta huomasin, että taitaa tuo postausväli olla muutenkin vähän venähtänyt.
Eipä sillä, sen verran rakas harrastus tämä kirjoittelu on, että haluan edelleen pitää sen samalla tavalla mielekkäänä ja rytmitettynä siihen, miten se kulloiseenkin päivään/viikkoon tai kuukauteen sopii.
Eli silloin kirjoitetaan, kun siltä tuntuu. Niin on ollut alusta asti ja sillä mennään edelleen.




Heinäkuun loppupuolen päivät kuluivat aika lailla kodin nurkkia siivoten ja järjestellen. Kun olin tehnyt päätöksen kodin myyntiin laittamisesta (se oli vaikein askel!), alkoi ilmoituksen suunnittelu ja faktatietojen metsästys. Ihan kaikkea tietoa ei löytynyt omista kirjoista ja kansista, vaan sitä oli suunnattava hakemaan virastoista ja kaupungin elimistä. Kuin olisi koonnut palapeliä!




Koska kuvasin kodin itse, oli edessä tavaran karsiminen ja tilojen selkeyttäminen. Arvaattekin, että se ei ole ollut ihan yhden päivän homma - minä, toivoton romunkerääjä! Eikä se liioin ole vielä ohi...




Lopputulos eli kotikuvat ovat amatöörin näkökulmasta kuitenkin ihan kelpoja ja niinpä ilmoitus alkoi hahmottua.




Itse talon myynti on projekti, joka koostuu monenlaisista palikoista. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että odotellaan, jos talo löytäisi itselleen sopivan perheen. Täällä "maaseudun" rauhassa se onkin oma juttunsa - tänne kun ei kukaan lähde talon tai asunnon perässä, vaan ostaja on yleensä henkilö / perhe, jolla on tukevasti juuret täällä tai muut syyt viihtyä. Onneksi sentään talon myyminen ei ole mikään pakon sanelema juttu. Plan B on tehty siltä varalta, että jäämmekin itse tähän kotiin ;)




Uusi kouluvuosi pyörähti meillä käyntiin jo toissapäivänä tiistaina, kun uusia pieniä reppuselkäisiä eskareita tupsahti luokkaan 14 kpl! Keväällä viimeisten koulupäivien ja kiireen saattelemana koko alkuopetus (luokat 0-2) muutti rakennuksesta toiseen ja nyt onkin sitten kaikki vielä hetken aikaa hukassa :D Kaikesta kuitenkin selviää, kun mukana on sopivasti luovaa hulluutta ja armollisuutta itseä kohtaan. Nyt uusi luokka alkaa kuitenkin jo pikkuhiljaa näyttää hyvältä, tavarat löytävät paikkansa. Vielä kun musiikinluokkakin muutti eri rakennukseen, on ensi viikolla luvassa samanlaista haahuilua ja tavaroiden etsimistä, kun isojen musatunnit alkavat.
Tuntuu siltä, kuin olisi saanut itselleen vähän niinkuin uuden työpaikan!
No niinhän siinä just kävikin, paitsi että bonuksena mukava ikioma työyhteisö pysyi samana.

Töissä viettää kyllä niin ison osan elämää, että on oltava onnellinen, jos voi sanoa viihtyvänsä. Rehellisesti oon kyllä sitä mieltä, että lapset ja nuoret opettavat meitä aikuisia varmasti yhtä paljon kuin mekin heitä. Annettavaa on puolin ja toisin, kun pysähtyy kuuntelemaan.





Mahtavia persoonia, kohtaamisia ja sattumuksia. Arkea ja juhlaa, vierellä kulkemista ja itsensä likoon laittamista. Kannustamista ja rohkaisemista. Joskus torumistakin. Aurinkoa ja vesisadetta. Suksia, luistimia ja märkiä ulkovaatteita. Katkenneita kitarankieliä ja kadonneita nuotteja. Lämpöisiä halauksia ja harvahampaisia hymyjä. Nuorison hiljaista hyväksyntää ja ajatusten vaihtoa. Matkaan saattamista ja eväiden pakkaamista elämää varten, yhdessä kotien kanssa.




Ei kaikkea pysty edes sanomaan, mutta nauruhermoja kutkuttavia muistoja on kertynyt iso kasa. Niin pienten kuin isojenkin oppilaiden kanssa. Eräänä päivänä (kauan sitten) ruokalassa istuin pienen tytön vieressä. Loputtoman uteliaasti hän puhua pulputti ihmetellen kaikkea maan ja taivaan välillä. Siinä käytiin läpi sekin, mitä kaikkea lautaselta löytyi, kunnes hän huomasi itseltään puuttuvan jotain, mitä minulla oli. Salamannopeasti haarukka kävi lautasellani ja nappasi punajuuren lohkon siitä... " mäkin haluan tommoisen!" :D

Naururyppy silmässä,

Ellis




14 kommenttia:

  1. Toivotaan että kaunis koti saa mukavat uudet asukkaat. Minä olen käynyt töissä jo kaksi ja työnteko sujuu jo rutiinilla. Lasten parissa työskentely on niin antoisaa ja mikä parasta joka työpäivää mahtuu monenlaista hupsuttelua ja paljon naurua. Mukavaa loppuviikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Työviikko hujahti nopsaan ja monta vikkelää reppuselkää taas tuli tutuksi.
      Hyvää elokuista viikkoa sinne myös! <3

      Poista
  2. Niin työn pitää olla sellainen,että siellä viihtyy.Eikä työ saa kuormittaa liikaa.

    VastaaPoista
  3. Hihih, olipa sopivan kiherryttävä aloitus aamulle tuo punajuuritapaus! :) Olen ollut myös aika ulkona blogimaailmasta jo jonkin aikaa - niin paljon tapahtuu elämässä, että aina jokin osa jää vähemmälle huomiolle, ja usein se on ollut blogin kirjoittaminen ja etenkin muiden blogien lukeminen. Nyt on kuitenkin uusi into päällä, ja olen päättänyt alkaa aamuni aina lukemalla yhden postauksen. Tänään sinä olit ensimmäisenä silmien edessä, kun avasin Bloglovinin - ja olipa kiva käydä pitkästä aikaa visiitillä!

    Minulta oli jäänyt huomaamatta myös tuo kodin myyntipäätös, kävin senkin postauksen lukemassa. On se iso ja varmasti tunteita kaikkiin suuntiin heittelevä juttu. Hyvä kuitenkin, että tilanne sallii ihan rauhassa katselun ja kaikenlaiset varasuunnitelmat. Kaikkea hyvää kotiprojektiin - ja uuteen kouluarkeen myös! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, noita "punajuurijuttuja" tulee kyllä tasaiseen tahtiin, osa toki unohtuu mutta osa on kyllä niin helmiä, että jäävät mieleen :D

      Kyllä mä kans huomaan, että tämä blogihomma on jännästi sykleissä tapahtuvaa. Vähän niinkuin elämässäkin, välillä tapahtuu ja välillä ollaan suvannossa.

      Kiitos Lotta! Kaikkea ihanaa sullekin tähän elokuuhun ja uuteen opiskeluvuoteen <3

      Poista
  4. Kyllä oli hykerryttävästi laitettu tuo postauksen otsikko, ja sen avautuminen jutun lopussa:D :D Lasten ja nuorten kanssa työskentelyssä pulppuaa paljon positiivista energiaa, josta saa paljon itselleen - ja tosiaan on tuo oppiminen niin vuorovaikutteista, jossa molemmat osapuolet oppivat toisiltaan<3 En ole aikaisemmin tajunnutkaan, että olemme molemmat melko samoissa hommissa:)
    Toivon, että asiat sujuvat toivomallasi tavalla tuon talon suhteen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä lasten sutkaukset on välillä niin uskomattomia.. Tämä punajuuritapaus ei suinkaan ollut ainoa laatuaan - ja mitä punajuuriin tulee, en muista oliko samainen lapsi kun ihmetteli, miksi hänen punajuuressaan on piikkejä, kun haarukan piikit tulivat punajuuren läpi ja olivat värjäytyneet punaisiksi :D
      Hihii, me ollaan siis kollegoita! Huippua! Just tuo positiivinen energia kuvaa hyvin tätä työtä lasten ja nuorten kanssa. Työ saa paljon anteeksi (raskaat hetket, pitkät päivät, hankalat jutut..) just tuon positiivisen energian vuoksi. Lapsilta saa lisäksi palautteen aikalailla välittömästi - ja rehellisesti :)

      Kiitos kannustuksesta ja tsempeitä, niitä varmaan tullaan tarvitsemaan <3

      Poista
  5. Ihana tuo punajuuri juttu hymy tuli ja pieni purskahduskin.Tuo voisi niin sattua omalle kohdallekkin lasten lasten kanssa.Talon myynti ottaa aikansa ja asiat järjestyy.Meillä taasen tuli ekat läksyt ja poika tujmasi että tee äiti nuo kaksi riviä ja minä tuumasin siihen että en voi niitä tehdä opettaja huomaan minun käsialan no poika siihen et kait mun on pakko.No niin me tehtiin yhteis tuumin poika opetti minua ja hyvinhän se meni.Kyllä se vanha koirakin oppii kun oikein patistaa :) :) kivaa päivää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanat koulukuulumiset! :) Juu, kyllä nämä asuntoasiat lutviutuvat siten, kuin niiden kuuluukin. Pitää vaan luottaa siihen.
      Mukavaa syyskuun alkua Maria! <3

      Poista
  6. Ihana tuo punajuuri juttu hymy tuli ja pieni purskahduskin.Tuo voisi niin sattua omalle kohdallekkin lasten lasten kanssa.Talon myynti ottaa aikansa ja asiat järjestyy.Meillä taasen tuli ekat läksyt ja poika tujmasi että tee äiti nuo kaksi riviä ja minä tuumasin siihen että en voi niitä tehdä opettaja huomaan minun käsialan no poika siihen et kait mun on pakko.No niin me tehtiin yhteis tuumin poika opetti minua ja hyvinhän se meni.Kyllä se vanha koirakin oppii kun oikein patistaa :) :) kivaa päivää sinulle.

    VastaaPoista
  7. Koko elämänkirjo löytyikin tästä postauksesta. Uusia alkuja, luopumista, iloa ja onnea, hieman myös haikeutta. Ja saman tahtiin myös blogikin elää, mitä sen kirjoittajansa. Niinhän sen on oltava :). Kotisi on kaunis, eiköhän sinne löydä tiensä juuri se oikea asukas, joka tulee rakastamaan sitä samoin kuin sinä. Elämään elämäänsä sen katon alla ja tuntemaan sen turvallisuuden. Ihanaa syksyn alkua punajuuri-lasten kanssa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, joskus yhteen kirjoitukseen voi vuodattaa kaiken ja vähän enemmänkin.. Kiitos Hanna kauniista kommentista jälleen <3
      Kaikkea hyvää sinun syksyysi myös!

      Poista