Eräänä päivänä marraskuussa

En tiedä teistä muista, mutta juuri kun olin vetäytymässä talvihorrokseen (niinkuin muumit), jotain tapahtui.

Näin kotimatkalla kauniin, hennon vaaleansinisen ja keltaisen taivaanrannan ja sitä vasten tumman, märän asvaltin. Taivas peilasi itseään tien pinnasta ja näytti siltä, että joku olisi levittänyt pitkän, kultaisen maton tielle.

Näin marraskuun kirkkaan, ohuen valon. Se oli kapeana kaitaleena matalalla horisontissa ja viipyi vain hetken.
Näin, kuinka rannassa aallot huuhtelivat hiekkaa ja kaislat huojuivat, niinkuin niillä ei olisi ollenkaan kylmä.
Näin joutsenet, jotka keinuivat rannan lähellä ja sukeltelivat, kun eivät olleet malttaneet lähteä.

Tuuli tarttui muutamaan suortuvaan, jotka kurkistivat pipon alta. Se oli lämmin tuuli, se tuoksui hyvälle maalle ja paljaille koivun oksille. Ei haitannut yhtään, vaikka sormia alkoi palella rannassa. Otin talteen viimeisetkin valon säteet. Ei niitä voi koskaan saada liikaa, ei ainakaan marraskuussa.

En minä muista tämmöistä marraskuuta. Vaikka loppukuusta sataisi pieniä noita-akkoja, muistan nämä alun päivät ja sen tunteen, kun ilmassa on jotain erityistä...

Melkein arvaan, miltä Nuuskamuikkusesta tuntuu, kun se istuu myöhään syksyllä sillan kaiteella ja soittaa pienen laulun marraskuulle..

Näillä fiiliksillä on hyvä tarttua kynään, sytyttää kynttilä ja alkaa piirtämään. Tai ompelemaan. Kaikkeen tarttuu ripaus onnea ja iloa. Se taas kulkeutuu eteenpäin ja... niin se hyvä kertautuu.


Kynttilänvaloa sinunkin iltaasi - ja päivänpaistetta huomiseen päivään <3

Ellis

Lämpimäisiä!

Juuri uunista (=painosta) tulleena... väritettävä joulukalenteri - tai musta-valkoinen, kuinka vaan!

Kalenterissa on vinkkejä, ohjeita ja kuvia. Vapaalla kädellä piirrettyja ja kirjoitettuja kaikki, joten sopii hyvin kaltaisilleni samanlaisille suurpiirteisille tuulihatuille... :D

Kooltaan kalenteri on A4 ja se on painettu 300g:n tukevalle mattapintaiselle paperille, johon värikynä tarttuu mainiosti.

Osa ohjeista on aikanaan bongattu eri joululehdistä, mutta yhteistä niille on se, että ne ovat tulleet ensin kokeiluun  ja jääneet sitten meillä "kalustoon", kuten esim. maailman ihanin "Suklainen manteliliköörikakku", jonka leivon aina jouluksi. <3

Pieniä pakettikortteja tarvitaan aina...  näissä aiheina on joulu, mutta toienenkin arkki on olemassa, tosin ei vielä painettuna. Siinä on pakettikortteja syntymäpäiväsankarille, uuden kodin onneksi ja ihan vaan muuten, onnea toivottamaan. Väritä, leikkaa, kiinnitä pakettiin!
Pakettikortit on myös painettu samalle 300g:n mattapaperille.

Nämä pinot lähtevät mukaan Tampereen messuille, mutta täältä blogistakin voi toki niitä tilata laittamalla sähköpostia (tingelstiina@hotmail.com).
Joulukalenterin hinta on 4€ ja pakettikorttiarkin 2€ (+postimaksut).

Ulkona vinkuu tuuli ja muutama sadepisarakin lensi poskille. Taidan hakea kopallisen puita ja alkaa virittelemään saunaan tulta...

Hyvää ja rauhaisaa pian koittavaa pyhäinpäivän tienoota jokaiselle <3


Ellis

Terkkuja pajalta!

Niin se syksy vaihtuu pikkuhiljaa talveksi. Lätäköt jäätyvät, pilvet seilaavat kylmällä taivaalla ja uuniin on ihanaa sytyttää tuli. Kuumia keittoja keitellään ja kynttilöitä poltetaan.

Ulko-oven kranssi on ollut pitkään muutostarpeessa. Nyt vihdoin se riisui vanhat nauhansa ja pitsinsä. Emalimukikin, joka kranssissa vuosia roikkui, pääsi vaihteeksi hyllyn päälle odottamaan seuraavaa tuunausta.

Nuppu Home -blogin Riitta lähetti taannoin ihanan kaarnasydämen, jota jo vilauttelinkin ed. postauksessa. Ihailin sydäntä tovin keittiön hyllyllä, mutta lopulta se pääsi koristamaan kranssia, ihan eleettömästi ja omana itsenään. 

Kauniin valkoisen pitsinkin riisuin sydämestä varovasti, kun jotenkin tässä hetkessä tykkäsin pelkistä maan ja puun väreistä. Nahkahihna on pala vanhaa koiranhihnaa, joka muistuttaa rakkaasta vierellä kulkijasta... <3

Luulenpa, että kranssi saa joulun aikaan kantaakseen muutaman simppelin ja patinoituneen koristeen kaarnasydämen kaveriksi. Mutta nyt ensin haluan katsella sitä näin. 

Lokakuun silmin kun katsoo ympärilleen, näkee kauneuden värittömyydessäkin... 

Vaikka illat alkavat olla pimeitä, loistaa täällä valo usein myöhään yöhön. Pieniä ompeluksia syntyy, farkkuja saksitaan, kynä piirtää, vasara paukkuu ja kaikenmoista on pajalla meneillään!

Muutaman viikon päästä (13. - 15.11.) matkalaukut pakataan ja kimpsut kannetaan Pirkkahalliin käsityömessuille!

Aloin miettiä, onko tämä nyt jo viides vuosi, kun Elliksen pieni metrin puoti on pystyssä C-hallissa? 

On se! Ainakin viides. 

Messut on pienelle, tavalliselle taivaanrannanmaalarille iso juttu. Huippuhetki. Siellä kohtaa muita maalareita, jotka maalaavat omia taivaanrantojaan.

Kolme päivää siinä kirjossa on kuin olisi lukittuna maailman suurimpaan karkkikauppaan. Siinä kyllä pieni ihminen voimaantuu niin, että sillä virtapiikillä mennään melkein jouluviikolle asti. 

Tänä vuonna puodilla häärää pienen luovan tauon jälkeen myös ihana Wirberry mekkoineen ja luomuksineen <3 Messut on meille vähän kuin pieni kesäleiri. Kolme intensiivistä päivää, ihanat eväät, parasta seuraa - vain makuupussit puuttuu! :D

Tänä vuonna puodin tarjonta on ehkä moninaisempaa kuin koskaan: 

Mun värityskalenterit, joulukalenterit ja muut piirustusjutut tuovat uutta "pienen paperikaupan" -tunnelmaa... Wirberryn suloiset ja uniikit mekot, pussukat ja muut pellavaiset ihanuudet pienellä nahkatwistillä keikkuvat henkareilla... 

Takuulla mukana on myös se elementti, mistä kaikki aikanaan alkoi - nimittäin farkkutuotteet... 

Jossain määrin ehkä uudella mausteella ja ajattomalla ripauksella, mutta tuttuna tavaramerkkinä. 

(viisi alimmaista kuvaa napsittu ellisrebellis -instasta.. pääset sinne sivupalkista)

No mutta... paja kutsuu vielä vähäksi aikaa!

Lokakuun lopun tunnelmaa ja kauniita päiviä jokaiselle <3

Ellis

Kaarnasydän

Heissulivei täältä syysloman viimeisistä päivistä!
Loma on mennyt, kuten aiemminkin, ihan liian äkkiä. Sen lisäksi, että se piti sisällään odottamattomia elementtejä, jotka muokkasivat loman kulkua, se myös järkkäsi kivaa hommaa kalentereiden pakkaamisen ja eteenpäin toimittamisen merkeissä.

Kalenteririntamalla on siis ollut varsin vilkasta - kiitos teille kaikille, joita väritettävät höpöhöpö -kuvat ovat ihastuttaneet <3
Mulla on itselläkin aikomus värittää ensi vuodeksi jääkaapin oveen nämä kalenterilehdet, mutta vielä en ole ehtinyt... :D

Tänään pakkasin edellisen erän viimeisen kalenterin (lähetän sen lahjaksi ihanalle ystävälleni, jota näen nykyisin ihan liian harvoin <3), mutta maanantaina suuntaan painoon tilaamaan lisää, joten kyllä niitä riittää edelleenkin.

Vaikka tästä osoitteesta onkin nyt lähtenyt erityisen paljon lähtevää postia viime aikoina, olen myös vastaanottanut jotakin supermukavaa ja kaunista!

Nuppu Home -blogin sympaattinen Riitta lähetti mulle postia! Paketti kätki sisäänsä rakkaudella ja taidolla käsin veistetyn kaarnasydämen <3 Kiitos Riitta!
Riitta siis veistää sydämiä käsin ihan myyntiin asti. Hänen osaamisensa ei toki rajoitu vain sydänten veistoon, vaan tämän toimeliaan ja taitavan naisen pajalla syntyy mitä kauniimpia virkattuja koreja ja lukuisia muita tuotteita - kannattaa käydä itse tutustumassa, tutkailemassa ja ihailemassa niitä tuolla Nuppu Home -blogissa. :)

Minä aion lähipäivien aikana tuunailla ulko-oven kranssia uuteen uskoon. Siihen projektiin saa osallistua myös tämä uusi pieni ystäväni kaarnasydän <3

Nyt linnoittaudun saunaan lämmityspuuhiin... Tulen tuijottelu saunan lasiluukun takaa ja hiljalleen kasvava lämpö ovat jotenkin niin rentouttava yhdistelmä. Siinä samalla tulee usein viikattua puhtaat pyykit saunan seinän oskarinoksilta ja laitettua löylyvesi valmiiksi.


Tervantuoksuisin terveisin,

Ellis

Seitsemän kilometriä

Syysloman patikkapäivä. Keskimmäinen lomailee kotona, joten päätimme toteuttaa viimevuotiseen tapaan pienen retken.

Matka ei päätä huimannut, mutta koska pysähtelimme välillä ihmettelemään, kului liki pari tuntia hengitellen rauhallista, vihreää metsäilmaa.

Tällä kertaa kotikulmilla, kun ei viitsitty lähteä merta edemmäs kalaan, vaikka ensin vähän suunniteltiinkin kääntää nenät Isojärven kansallispuistoon, kuten viime vuonna samaan aikaan.
Ei sinnekään pitkä matka olisi ollut, mutta ilman autoa selvisimme, kun kotiovelta lähdimme kulkemaan.

 Matkaa kertyi seitsemän kilometriä. Repussa kamera ja kiireetön mieli.

Emme olleet yksin, matkalla kohtasimme kiitettävästi eri lajien edustajia, kukin omissa puuhissaan.

Olen muuten aivan varma, että tässä kannossa asuu joku. Menninkäinen?
Sillä saattaa olla jopa naapureita, koska noita ulko-oven päällä olevia katoksia on useampia.
Oletteko samaa mieltä?

Näistä savupiipuistakin sitäpaitsi tuli pieni savukiemura, kun tarpeeksi kauan tarkkailin.

Luulenpa, että tämä kantokartano päätyy piirustuspaperille :D

Kotona kulhoon rahkaa, maustamatonta jugurttia, maitoa, mansikoita ja ripaus vaniljasokeria.
Puita saunaan ja kohta löylyyn...

Ellis <3

Maailman helpoin kalaruoka

Kävin kalassa perjantaina töiden jälkeen. Aina silloin tällöin pruukaan tehdä niin, eikä haittaa yhtään, vaikka vähän viikko painaa. Tämä apaja on matkan varrella ja autolla pääsee perille asti. Saalis oli tällä kertaa ihan kivan kokoinen lohifileen puolikas.

Kotona huuhtelin sen ja laitoin vuokaan. Päälle suolamyllystä kunnon rouhaisut ja ripaus sitruunapippuria. Päälle vielä purkillinen Valion smetanaa, johon olin sekoittanut sitruunasta puristettua mehua. Ja tilli tietenkin kruunaa komeuden.

Tällä kertaa kala sai lautasella kylkeensä siikli-pottua - usein seurana on riisiä, mutta nyt oli jääkaapissa just sopiva perunapussin jämä.

Yksinkertaista, konstailematonta, hyvää!

Kireitä siimoja teillekin!

Terkuin, Ellis

PS. Se kala-apaja... se oli tietenkin Lidlin kala-allas. Takuuvarma syönti ja kalastusvälineellä ei niin väliä.. Suositteluni. Mikä parasta, saalis on valmiiksi perattu ja lupia ei tarvita. :D

Diy huiviponcho

Täällä on talvi. Juuri, kun melkein totuin siihen, että syksy on tullut, tulee aamupakkaset, jotka eivät ole vain vähän nollan toisella puolen, vaan reilusti siellä. Tänä aamuna -7!

Kaapissa on pyörinyt vanha kirppikseltä löytynyt, vähän liian iso huivi. Heitin sen pyykkikoneeseen lämpimään pesuun, jolloin se meni kivasti kasaan (ja ryppyyn ;)), tuli tiiviimmäksi ja jotenkin villaisemmaksi. Se oli kuitenkin edelleen liian suuri ja tönkkö kaulaan kiedottavaksi, joten tässä eräänä päivänä otin sakset käteen ja leikkasin keskelle huivia pään mentävän aukon.

Jouduin vähän leventämään aukkoa, mutta lopulta se asettui päälle niinkuin olisi aina ollut poncho.
Ja kas - mulla on lämmin ja kevyt lämmike viileisiin iltoihin ja aamun työmatkoihin... mun oma sisäinen termostaatti ei ole ollenkaan hiffannut vielä, että nyt on talvi - palelee ihan koko ajan.
Sorry tärähtäneestä kuvasta - se vaan sattui olemaan ainoa, missä näkyi poncho edes jotenkin :D
Mutta siis... yksi oivallinen tapa hukata kaikki isot, lämpimät ja muuten pitämättä jäävät huivit kaapin perukoilta! Vink vink ;)

Huomenna perjantai! Täällä alkaa syysloma - mä ajattelin ottaa piirustus- ja värikynät esiin ja majoittua lähelle työhuonetta niin, että välillä voi mennä huristelemaan ompelukoneella ja välillä tehdä kynähommia. Kivaa!

Ihanaa viikonloppua sinne ruutujen taakse <3

Ellis