lauantai 6. helmikuuta 2016

Do what you love, love what you do


Tuo lause on pompannut mun silmille eri yhteyksistä viikon sisään ainakin pari-kolme kertaa. Oikeestaan pysähdyin vasta viimeisellä kerralla miettimään sitä ja sain ahaa-elämyksen. Ei haittaa, vaikka riisipuuron maidot läikkyi kuuman uunin pohjalle ja päästin suustani sammakoita, kun sotkua siivotessa poltin sormeni uunin luukkuun.

Kun puuro ja pullat oli paistettu, kaadoin lasin viiniä ja otin pienen lootan esiin... Mulla on työstettävänä edelleen tuota hopeoitua kuparilankaa, josta sorvaan virkkuukoukun kanssa mitä sattuu. Se vaan on kivaa. Tuun siitä tosi hyvälle mielelle. Se kai siinä tärkeintä onkin, ei se lopputulos tai se, mitä joku muu siitä ajattelee.




Tämä hopealanka on kulkenut mulla mukana vuosia. Se on välillä pitkiä aikoja telakalla, nytkin jouduin etsimään korulootaa tovin, ennenkuin se löytyi. Joskus aikanaan tuli tehtyä paljonkin näitä. Niihin eksyi vanhoja nappeja, piparimuotteja ja pikku leivosvuokia. Vieläkin joulun tienoilla saatan ripustaa piparimuottikorun kaulaan.




Tänään virkattu pitsimäinen ja herkkä pyörylä sai taas kaverikseen kristallinpalan. Pullan leipomisen lomassa tämä koru oli valmis. Siitä tuli vähän niinkuin pikkusisko tuolle aiemman postauksen korulle.



Laitan huomenna pienen ystäväarvonnan - lähetän tämän pullantuoksuisen korun jollekin teistä.
Ihan vaan, koska ilahduttaminen on kivaa - niinkuin tekin ootte. <3




Piipahtakaa huomenna osallistumaan!

Ellis


13 kommenttia:

  1. Hopealangasta virkatut korut on ihania, niin herkkiä!
    Ja mikä parasta, jokainen koru on omannäköinen,
    uniikki kaunokainen.
    Tuoreen pullan tuoksua ei mikään voita, voiko kotoisampaa
    tuoksua ollakaan :)
    Leppoisaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niinhän ne on. Pieniä ja herkkiä, silti vahvoja.
      Pulla <3 pakastin isoimman osan (etten sorru syömään niin montaa...;))
      Ihana sunnuntaita sinne <3

      Poista
  2. Meillä jäi pullat tänä viikonloppuna leipomatta, vaikka aikomus olikin niitä tehdä. Ihana herkkyys näissä virkatuissa koruissasi. Ihminen on onnellisimmillaan silloin kun saa tehdä mieleisiä juttuja. Mukavaa sunnuntaita. Ps. Minulla myös arvontaa tulossa tänään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Niin totta tuo onnellisuusjuttu. Tulen osallistumaan, kiva juttu :D
      ihanaa sunnuntaita sinne <3

      Poista
  3. Suloisen herkkiä töitä, rakkaudella tehtyjä ♡
    Uups, tuli mieleen että uuni piti puhdistaa....rasvaa läikkynyt pohjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 kiitos!
      Melkoinen savotta oli putsata sitä kaatunutta maitoa kuuman uunin pohjalta...

      Poista
  4. Nyt iski pullahimotus! Eli tänään leivotaan.

    Toi vahalanka/nahkanyöriyhdistelmä sopii hopealankakristallikoruihin napisti. Tekee niistä sopivan riipusmaisia ja antaa mukavan särmän <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pullaaaa <3
      No niin mäkin aattelin ja niin vaihtui koruvaijeri korunaruun. Se teke niistä jotenkin helpommin pidettäviä. Siis niin, että tulee helpommin sujautettua koru kaulaan, kun ei tartte näprätä pientä lukkoa. Ja särmä... se oli just hyvin sanottu! <3

      Poista
  5. Ihania nuo korut. Kun harrastaa jotain itselle mieleistä, siinä todella rentoutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Mummu<3 niin samaa mieltä tuosta mieluisasta harrastustoiminnasta! :D

      Poista
  6. Miten kaunis koru ja kuvat tuovat korun kauniisti esiin.

    VastaaPoista
  7. Kyllä näistä sinun ihanista koruista jo tänne ruudun toiselle puolelle aistii sen rakkauden, mitä tunnet käsillä tekemistä kohtaan <3! Kaunista, herkkää ja samalla vahvaa.

    VastaaPoista