tiistai 13. lokakuuta 2015

Seitsemän kilometriä

Syysloman patikkapäivä. Keskimmäinen lomailee kotona, joten päätimme toteuttaa viimevuotiseen tapaan pienen retken.




Matka ei päätä huimannut, mutta koska pysähtelimme välillä ihmettelemään, kului liki pari tuntia hengitellen rauhallista, vihreää metsäilmaa.




Tällä kertaa kotikulmilla, kun ei viitsitty lähteä merta edemmäs kalaan, vaikka ensin vähän suunniteltiinkin kääntää nenät Isojärven kansallispuistoon, kuten viime vuonna samaan aikaan.
Ei sinnekään pitkä matka olisi ollut, mutta ilman autoa selvisimme, kun kotiovelta lähdimme kulkemaan.






 Matkaa kertyi seitsemän kilometriä. Repussa kamera ja kiireetön mieli.






Emme olleet yksin, matkalla kohtasimme kiitettävästi eri lajien edustajia, kukin omissa puuhissaan.






Olen muuten aivan varma, että tässä kannossa asuu joku. Menninkäinen?
Sillä saattaa olla jopa naapureita, koska noita ulko-oven päällä olevia katoksia on useampia.
Oletteko samaa mieltä?




Näistä savupiipuistakin sitäpaitsi tuli pieni savukiemura, kun tarpeeksi kauan tarkkailin.




Luulenpa, että tämä kantokartano päätyy piirustuspaperille :D

Kotona kulhoon rahkaa, maustamatonta jugurttia, maitoa, mansikoita ja ripaus vaniljasokeria.
Puita saunaan ja kohta löylyyn...





Ellis <3

19 kommenttia:

  1. Oi että rakastan juuri tuollaisia kiireettömiä patikkareissuja luonnossa! Seurasikin on ollut mitä parhainta A-luokkaa. Mukavaa ja leppoisaa loman jatkoa sinne teille!

    VastaaPoista
  2. Kiva retki ja kiva kuva teistä...siskoksista..:)

    VastaaPoista
  3. Nättejä tyttöjä! Ja miten ihania seuralaisia matkan varrella! Loma on ihmisen parasta aikaa ;) ...oikeesti mun mielestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Niin on munkin mielestä. Ne vaan loppuu aina liian lyhyeen... ;)

      Poista
  4. Kiva matkakertomus! Minäkin syyslomalla, huomenna Lappiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti sullakin oli ihana loma! :D

      Poista
  5. Ihana retki ja kaupanpäällisiksi tuli hyvä mieli ja raitista ilmaa roppalaupalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, saatiin just noita kaupanpäällisiä myös :D

      Poista
  6. Ihana retki ja mukavia tapaamisia :)
    Tuntui ihan, että olin matkassa mukana, kun näitä kuvia katselin - olisin tykännyt tästä retkestä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, kiitos <3 Mukavaa, jos fiilikset välittyi sinne asti! :)

      Poista
  7. Voi vimpula miten kiva retki! Ja matkanvarren asukit <3 Ihan liian harvoin tulee lähdettyä KUNNON retkelle, mutta sitten kun lähtee, niin keho ja mieli kiittää. Hienot hienot kuvat teistä ja maisemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija <3 Niinpä - tuntuu, että arjessa ei kyllä ainakaan ehdi paljoa retkeillä. Se jää sitten lomille ja vähän kai säidenkin armoille. Me kyllä oltiin päätetty lähteä, vaikka olisi vähän ripsinytkin. :D

      Poista
  8. Upeat kuvat. :) Patikkaretki on ollut rentoutusta parhaimmillaan!

    VastaaPoista
  9. Mikäs siellä vilahti, kyllä se taisi olla menninkäinen! Meillä ainakin asuu tonttu kannossa, ei epäilystäkään. Niin on selvät talon merkit. Metsässä asuu monia tyyppejä, niitä on hauskaa seurailla. Teidän matkan varrella on ollut aika paljon kavereita, eläimet ovat aina niin persoonallisia ja niiden touhuja on mukava katsella. Ihana metsäretki, olette kauniita molemmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä oon kans ihan vakuuttunut, että tuossa kannossa oli asukas ;) Ja juu, kyllä metsässä menninkäisiä on, keijuja kans. Meille sattui tosiaan noita nelijalkaisiakin, uteliaita linssiluteita. Kiva retki kaikinpuolin!
      Kiitos Hanna <3

      Poista