Papan lusikat

Isäni oli ahkera keilauksen harrastaja aina vanhuuden päiviin asti. Vielä jokunen vuosi sitten kävimme porukalla keilaamassa hänen "kotihallillaan" ja vaikka muisti oli jo tuolloin olematon, keilat kaatuivat kokeneen konkarin pallon edestä ja nostivat leveän hymyn hänen huulilleen.
Ihania muistoja <3

Kultaiselta 60-luvulta peräisin ovat nämä hienot ja erikoiset hopeiset palkintolusikat, vanhin vuodelta -61 ja "nuorin" vuodelta -65 - samalta vuosikymmeneltä, jolla minä ja siskoni olemme syntyneet.

Niin kauan kuin muistan, nämä isän palkintolusikat ovat asustaneet keltaisessa Arabian vanhassa purkissa, samassa kaapissa parhaiden kahvikuppien kanssa. Harvoin (jos koskaan) näitä silti kahvipöytään katettiin - lusikkapesä kun on aika pieni ja vieläpä aivan pyöreä, kuin keilapallo.
Kauniita ovat silti ja nyt vihdoin pääsevät purkista käyttöönkin! Eivät kuitenkaan kahvipöytään...

Tässä eräänä päivänä mummun luona käydessäni huomasin, että hän oli nostanut papan lusikat kaapista pöydälle. Kertoi ajatelleensa, voisiko niistä tehdä koruja. Papan muisto suvun naisille kaulaan. Ihana mummu! Ihana ajatus!

Tuumasta toimeen. Soitto naapuriin Tittikselle (klik) ja samantien - eilen - Tittiksen pajalla valmistui ensimmäinen satsi riipuksia!

Omani ripustin jo kaulaan. Kun en löytänyt sopivaa ketjua, laitoin korunarusta säädettävän nauhan. Mun aarre <3
Ja mielessä toki kävi, miten ihania sormuksia noista varsista tulisikaan...

Omalla pajalla on valmistunut jokunen pieni vaate lisää. Nämä vaan vievät mukanaan! Kehysten hankinta alkaa olla kohta aiheellista, kun näitä vaan tulee ja tulee. Kai tässä täytyy joku vaateputiikki pian avata ;D

Lopuksi vielä lämpimät kiitokset taas jollekin ihanalle ystävälle/tuttavalle! Kun olin lähdössä rivitanssiin aiemmin illalla, roikkui ovenkahvassa pussillinen farkkuja <3

Tammikuun viimeisen illan terkuin,

Ellis

Lauantairakkautta

Jos arki välillä ottaakin mehut pois, tulee lopulta aina viikonloppu. Mä olen pitkään ajatellut perjantaita viikon parhaana päivänä - enkä siitä ajatuksesta nytkään kokonaan luovu - mutta pikku hiljaa lauantai on hilautunut vahvasti sinne perjantain vanaveteen. Lauantaina sitä on niin irti arjesta ja etenkin työstä ihan fyysisestikin, kun työmaa sijaitsee himpan yli 60 km:n päässä.

Ei sillä, joskus lauantai tarjoaa mahtavan arkiboostin kotitöiden merkeissä, mutta silloin se on yleensä vapaaehtoiseti sille päivälle buukattu ja on ihan kivaakin. Pyykin viikkaus ja pesu, ruuanlaitto ajan kanssa, nurkkien suoriminen. Niitä unohtuneita arjen juttuja, pakollisia pahoja, joille ei vaan aina arkisin löydy aikaa ja jaksamista. Tai viitsimistä.

Tänään ei kuitenkaan pesty, puunattu, ei edes kokattu. Ensin nukuttiin viikon univelat pois ja sen jälkeen pakattiin koirat ja pilkkivehkeet autoon ja suunnattiin auton nokka kohti siskon perheen saariparatiisia ja pilkkiretkeä.
Mummu, meidän ikioma ihana pilkkimestari, oli saatu mukaan. Kaloja ei tullut tänään, mutta ulkoilmaa senkin edestä. Potkukelkka sai kyytiä jäällä ja niin sain minäkin, kun päätettiin sitoa naru auton vetokoukusta potkukelkkaan :D :D (en suosittele...)

Mökillä odotti kattilallinen hernesoppaa ja pannulla tirisivät köyhät ritarit. Ja pilkkipalkinnot, raaputusarvat kaikille :D

Ei pieniin ihmeisiin ja elämyksiin tarvita aina niin kovin paljoa. Viitseliäisyyttä, heittäytymistä ja mukaan lähtemistä. Pilkettä silmäkulmaan ja leppoisaa mieltä. Naurua. Vähän hernesoppaa. Ja kahvia pahvimukista <3


Ellis

Kuinkas sitten kävikään?

Sunnuntaiehtoota!

Viikonloppu on mennyt siivillä. Meneehän se, kun nukkuu aamuisin liki kymmeneen (paitsi en tänään) ja siihen päälle kaupungilla viilettämistä, pitkiä metsälenkkejä, elokuvaa, saunomista... 

Löysin eilen Jyväskylässä haahuillessani helmen ihan keskustan paraatipaikalta kauppakadun ytimestä: Maru second hand -liike! Tampereella on jo vuosia suosikkini ollut Tammelan torin lähistöllä sijaitseva vastaavanlainen putiikki Kaunotar ja Kulkuri sekä mulle uusi tuttavuus, Aleksis Kivenkadulla sijaitseva LumindoLife.

Kun kierrättäminen muutenkin on lähellä sydäntä, on hyvien ja laadukkaiden vaatteiden ja kenkien kierrätys vieläkin lähempänä :)
Kiva, että Jyväskylässäkin nyt omansa tämmöisiä tuotteita tarjoava kauppa.
Sovittelin vaikka ja mitä, mutta vaatteita ei oikein omaan tarpeeseen löytynyt. Toisin sanoen, kun mitään tarvetta ei ollut, en sitten alkanut sellaista keksimäänkään ;) Sen sijaan ostoslistalla olleet talvikengät löysinkin kenkäkaupan sijaan Marun hyllystä.

No mutta... entä jos sattuu siivotessa löytämään vanhan tapettikirjan??!! Ja sitten vielä kun silmiin osuu rikkoontunut helminauha ja lasipurkillinen vanhoja pitsin pätkiä... se on menoa se. <3

Instassa vierailleet ovat jo panneetkin merkille mun uuden intoilun, pienten mekko- ym. vaatetaulujen näpräämisen.
Kun viime maanantaina pääsin hyvään alkuun, eihän hyvään vauhtiin ehtinyttä luomisvimmaa kannattanut alkaa suitsia. Mekkoja onkin putkahtanut ilmoille jo useampi.
Ensimmäisen tuotos on aina jonkinlainen prototyyppi. Ensimmäinen. The first one.

Seuraavana iltana sille jo syntyi kaveri, sitten oli vuorossa villapaita pipoineen ja nahkahanskoineen.

Tänään ajattelin, että jos ihan pikkasen, vähän vaan. Tuli mekko, sitten toinen. Sitten essu ja villapaita, joka jäi vielä kuvaamatta, kun sen varalle on vielä vähän suunnitelmia..

Tätä se sitten on, kun homma lähtee lapasesta tai mopo karkaa, niinkuin ihana ystäväni Maitolaiturilta instassa vinkkasi :)) Mutta niin ihanaa.
Keittiönpöytä... näkisittepä :D :D


Ellis

Maanantaihygge

No niin. Arki tuli taloon. Se herätti aamulla jo ensimmäiseen kellon piippaukseen (vain muutaman huonosti nukutun tunnin jälkeen) ja laittoi päivän käyntiin hitaasti mutta varmasti.

Ruokailuun mennessä tuntui töissä jo ihan kotoisalta - varsinkin kun olin roudannut sinne i-ha-nan löytöni, antiikkinahkaisen uuden työtuolini <3
Lopulta kitaran soinnut ja laulunsanatkin tulivat jo selkäytimestä.

Päivän päätteeksi maanantaiseen tapaan ruokakaupan kautta kotiin. Ostokset hyvin pieniä, kun täällä ei arkisin ruokapöydän äärellä muita näy. Onneksi sentään on Elma <3

Mun maanantaihyggeily-fiilis syntyi vähän vahingossa. Kotimatkalla mieleen putkahti kokeilla tehdä farkkutilkuista mekkotaulu. Juuri, kun olin aikeissa aloittaa, alkoi tv:stä Suomen kaunein koti... ja voi että mä tykkään siitä. Enkä vähiten sen takia, että tykkään Milla Alftanin vaatteista ja tyylistä tosi paljon - ja noh, pääseehän siinä kurkistamaan ihaniin koteihin myös! :D
Eihän siinä auttanut muu, kuin kantaa napit, tilkut, liima, sakset ja iso, vanha tapettikirja... sohvalle.

Tunnin aikana sain ohjelman ihasteltua, pöydän kuorrutettua, taulun valmistettua ja vietettyä maanantai-iltaa kynttilän tuoksussa. Vähän kahvitippoja siellä täällä ja liimaa kynsien alla, mutta ei haittaa.

Ei hassumpi maanantai-ilta. Voisi vaikka tulla tavaksi...

Ellis

Toivekakkuresepti

Hip hei!

Ihan nopsaan pyyhällän laittamaan tänne reseptin ihanaan kakkuun, jota mun on ollut tapana tehdä aina jouluksi. Paitsi... tänä jouluna kakku jostain syystä jäi leipomatta. Tai siis ei mitään "jostain syystä" vaan siitä syystä, että mies sai työpaikalta lahjakortin leipomoon ja tuli jouluksi kotiin kakku kainalossa. Niin mä sitten ajattelin nykyisin jo aika olemattomia linjojani ja päätin, että yhdellä kakulla pärjätään. Ja pärjättiinkin. Kunnes alkoi tehdä mieli tiikerikakkua. Joka taas johtui siitä, että olin lorauttanut pikku pullon tähän nimenomaiseen kakkuun tarkoitettua Amarettoa joulunpyhinä hedelmäsalaattiin, eikä sitä niin ollen enää löytynyt tippaakaan kakkua varten :D
Ja vaikka itse skippaankin aina rusinat pois kakusta jo tekovaiheessa, mantelilikööri (ja suklaa) on juuri se juttu, jonka takia tämä on The kakku!

No mutta siis, tässä toivottu ja lupaamani resepti vielä kerran, toivottavasti saatte siitä jotakin tolkkua.

Kakkuhuuruisin terkuin,

Ellis


PS. Terveiset vielä viikonlopun personal traineriltani - aika hot, vai mitä?!

Loppiaiskakku

Pakkaspäivän loppiaiskakku leipoontui eilen hetken mielijohteesta. Meillä on aina tykätty tiikerikakusta ja sellainen siitä tälläkin kertaa tuli - pienellä minttusuklaisella twistillä. 

Kuivakakut on ehkä maailman kiitollisimpia kakkuja: nopeita vatkata uuniin, ainekset löytyvät usein jo valmiina kaapista, onnistuvat aina (ei just nyt tullut mieleen mitään kämminkiä kuivakakkujen kanssa, but let me tell you, mulla on kyllä ollut useampikin surullisenkuuluisa kääretorttu-gate... :D ), säilyvät pitkään ja usein jopa paranevat vanhetessaan.

Tähän kakkuun sekoitin: 

* 150g voita (juu, silloin kun leivotaan, silloin leivotaan voilla) 

* 2,5 desiä sokeria (nyt laitoin vain 2 dl, koska suklaa)

* 3 kananmunaa

* 3,5 desiä vehnäjauhoja

* 1,5 tl leivinjauhetta

* 1 tl (iso!) vaniljasokeria

Kun taikina on vatkattu, siirrän puolet siitä kakkuvuokaan. Jäljelle jääneeseen puolikkaaseen vatkaan 

* 2 rkl kaakaojauhetta

ja lisään sitten lopun taikinan kakkuvuokaan vaalean taikinan päälle.

Tällä kertaa rouhin lopuksi kakun päälle vielä muutaman rivin ihanaa minttusuklaata, jossa oli kovia mintturakeita. Kakkupaloissa on siten pienia suklaisia minttusattumia.

Tätä kakkua tuli maistettua vähän jo eilen ja ihan pikkasen tänäänkin... en tiedä, mahtaako sitä loppiaiseksi enää jäädäkään, vaikka meillä ei nuoria herkkusuita tällä kertaa olekaan paikalla. 

Tähän kakkuun päättyy myös mun jouluherkutteluni - pienet ruokakurinpalautukset on ihan paikallaan tässäkin osoitteessa. ;)

Eilen harrastin hyötyliikuntaa ja kävelin kauppaan. Samalla tein järven jäällä pienen lenkin, että sain matkasta vähän pidemmän. Kylmää mutta ah, niin kaunista!

Kynttilänvaloa sinne teille ja monia hyviä hetkiä viikonloppuun <3

Ellis

Notebookin aika

Uusi vuosi, uusi kalenteri <3
Tämä on yksi asia, jota vuoden alussa aina odotan... että saa korkata uuden kalenterin!
Tuttu arkkimallinen Ellis-vuosikalenteri päätyy jääkaapin oveen.
Tänä vuonna kuvina on sekä simppeleita, että sellaisia, jossa on enemmän yksityiskohtia niille, jotka pitävät värittämisestä.
I prefer black and white <3

Mutta enpä vuosi sitten olisi arvannut, että korkkaan omatekemäni Notebookin, mutta niin vaan nyt teen.

Mulla on työni puolesta suunnittelupäiväkirja, johon tulee merkattua sekalaisesti myös muita omia asioita. Se on muuten oivallinen, mutta mielellään laitan sen loma-ajoiksi syrjään, että se ei ole koko ajan muistuttamassa töistä ja siellä muistettavista asioista. Sitten onkin usein lomalla se tilanne, että ei muista mitään... :D :D

Notebookista tuleekin mulle nyt yhdistetty private kalenteri ja päiväkirja. Koska jokaisen kuukausisivun jälkeen on neljä tyhjää sivua, voi tähän rakentaa ihan omanlaisensa kalenterin.

Mulla onkin nyt jo muutama plääni valmiina siihen, mitä asioita kirjaan ylös säännöllisesti, esim. näitä:

* talous
* kiitollisuus
* liikunta
* to do

Lisää kirjattavaa putkahtaa takuulla matkan varrella. Ja hyvä niin, tilaa kun on. Vielä on sivut tyhjänä, vaan ei kauaa...

Muitakin kuin kalenterin sivuja on tammikuulle tarjolla. Kävin eilen Suomalaisessa kirjakaupassa ja käytin lahjaksi saamani lahjakortin mieleisiini kirjoihin ja piirustustarvikkeisiin. Olikin hyvä päivä käydä siellä ostoksilla, kun kaiken päälle tuli vielä ihan hyvät extra-alennukset.

Minkälaisia kalenterin käyttäjiä ja täyttäjiä te olette?
Ja hei, joko kohta voi sanoa, että ollaan keväässä? Vaikka paukkupakkasiahan tuo taisi luvata...


Mukavaa tammikuun ensimmäistä iltaa!

Ellis