September gardening

Sain viimein istutettua lauantaina kukkakaupalta tuomani syksykukat part.2: syklaami (musta on tulossa syklaamifani, koska ensimmäinen yhä hengissä! :D), hopealanka ja lankaköynnös.

Näille löytyi varastosta iso punasaviruukku, joka päätyi valmiina toisen asetelman eteen nököttämään. Siinähän on kummallekin hyvä paikka, kun mä näen molemmat aamulla töihin lähtiessä ja samoin palatessa ja illan aikana vielä muutaman kerran ulos ja sisään puikkiessa milloin mistäkin.

Kukkakaupan Niinan kanssa tuli puheeksi mun pihan iso ja runsassatoinen koristeomenapuu.
Hän vinkkasi, että omenoista tulisi rautalangan avulla vaikka kivoja ovikoristeita ja kransseja. Totta!! Sinänsä harmi, kun koristeomenoita ei voi käyttää syömistarkoitukseen, niitä on nimittäin vähän haitaksikin asti. Maahan pudotessaan ne on kuitenkin ainakin isommalta osin kerättävä, että eivät peitä koko puun alustaa ja pilaannu sinne (kuka niitä hiprakkaisia lintuja sitten pelastaa, kun lentävät minne sattuu -  saatika oravia, jotka kuvittelevat muutaman käyneen omenan jälkeen olevansa lintuja?!)

Mutta siis, Niinan vinkistä vaari ja omenoita puusta keräämään... Rautalankakin lopulta löytyi, vaikka olin sen aika hyvään jemmaan laittanut ;)
Sitten vaan pujottamaan omenoita rautalangan läpi.

Mulla on etuovessa iso pajukranssi, jonka riisuin muista härpäkkeistä ja tein siihen tuommoisen omena-nauhakkeen. Siinäpä saa olla, katsotaan kuinka kauan kestää! 

Nyt hanskat naulaan ja saunaan!

Ellis

Ps. Mä jotenkin tykkään tästä syksystä. Salaa. Vähän. No okei okei.. TYKKÄÄN!
      ainakin silloin kun ei sada...

Likööriä ja löytöjä

Päätin kokeilla liköörin tekemistä - siinä muuten toinen oivallinen homemade-joululahja! Ja yhtä hyvin omankin joulupöydän kaunistus ja kahvin kanssa kipattava. 

Löysin pakastimesta pussin viimevuotisia puolukoita, joiden sekaan olin metsässä poiminut mustikoita (joita ei vaan voinut jättää metsään), niinpä tuosta ei oikein puolukkahilloa viitsi keitellä, kun kolmannes on mustikkaa. Mutta likööriä - siinäpä se ei taida haitata. Eipä ole ennen tullut kokeiltua, joten tuumasta toimeen lähdin likööriaineksia hankkimaan. 

Alkon tädiltä varmistin, että kirkas viina on hyvä olla 38-40%, jotta likööristä ei tule liian laimeaa. Eihän tässä nyt kai mitään mehua olla keittämässä, joten sopiva 38-volttinen puteli löytyi hyllystä. Mikä vaan sopivan vahvuinen maustamaton kirkas viina kuulemma sopii tähän tarkoitukseen, minun valintani oli sieltä edullisimmasta päästä.

Marjojen, sokerin ja viinan lisäksi ei muuta tarvita, kuin hyvä kannellinen pullo tai tölkki. 

Mulla on hyvä arsenaali Riihimäen lasitölkkejä, iso osa ihan päivittäisessä käytössäkin. Tämän kahden litran tölkin kiipesin keittiön ikkunan päällä olevalta hyllyltä, jossa se valmiiksi tyhjänä odotteli. 

Laitoin kannen ja purkin väliin vähän voipaperia tiivistämään kantta. Kun purkkia pitää välillä hölskyttää, on kannen siksikin hyvä olla tiivis. 

Varsin helppo ja näppärä homma kaikestaan tämä liköörin teko! Ihan parasta näissä itsetehdyissä jutuissa on se, että ne voi (ja pitää!) tehdä ajoissa, jotta ehtivät. Nyt on taas ainakin yksi lahja valmiina <3

Mainaan kyllä laittaa toisenkin satsin tekeytymään, kun mustia viinimarjoja on vielä puskissa riittämiin.

Piipahdin kauppareissulla myös kirpparilla. Viiden euron edestä kauneutta keittiöön: ihana pieni mutteripannu, vanha lokerikko, joka päätyy pieneen tuunaukseen, sekä lasinen korkillinen pullo, johon on kiva laittaa vaikka.. yllätys yllätys: likööriä :D

 

Täällä ilta pimenee sitä mukaa, kun sauna lämpenee. 

Kivaa lauantai-iltaa!

Ellis

Joululahjapuuhissa

Kaunista syyskuun viikkoa! Mä olen vihdoin ehtinyt flunssalta ja muilta kiireiltä jalkautua tuonne pihan marjapuskiin. Toki siellä on tullut piipahdettua harva se ilta, lähinnä iltapalalla, mutta ihan keräämään asti ehdin vasta nyt. Hyvä, että marja-aika on vähän tavanomaista myöhäisempi, muuten olisi varmaan jo marjat olleet entisiä.

Päätin keittää taas parin vuoden tauon jälkeen hyväksi havaittua mustaherukkahilloa. Se on aivan ihanaa broiler- ja liharuokien kylkiäisenä.

Koska menekki ei kuitenkaan mikään valtaisan suuri ole, hilloa kun meillä syö pääasiassa vain minä (don't ask :D), tulee hillosatsista helposti yli oman tarpeen. Päätinkin purkittaa sitä pieniin söpöihin hillopurkkeihin - kellarissa hillo tekeytyy ja säilyy mainiosti, joten se on kolmen kuukauden (!!!) kuluttua just passelia jouluviemisiksi ja pikku lahjoiksi. 

Mä itse tykkään saada lahjoja, jotka voi syödä, juoda tai muuten käyttää, niinpä musta on myös mukava antaa sellaisia lahjoja omille ystäville - ei tarvitse tuottaa kenellekään stressiä turhasta tavarasta, kun ainoa mitä jää jäljelle on pieni sievä hillopurkki! Ja senhän voi säästää omiin tarpeisiin seuraavaan sadonkorjuuaikaan - tai viedä lasinkeräykseen.

Voihan joulu! En mä nyt ihan vielä ole valmis tästä syksystä kuitenkaan luopumaan. Ripustelin tässä yhtenä iltana kirppislöydöt, värikkäät puutarhalyhdyt, tuohon takapihan terassin villiviiniin.

On tässäkin vuodenajassa oma viehätyksensä: hämärtyvät illat, kirpeät syysaamut, omenantuoksu ilmassa ja kuulas taivas. 

Tiistain terveisin,

Ellis