sunnuntai 9. joulukuuta 2018

9

Hyvää toisen adventin iltaa!

Luukku 8 (eilinen) piti sisällään jouluostoksia ja haahuilua jouluisen Tampereen kaduilla ja kahviloissa. Pimeän päivän takia kuvia ei kuitenkaan tullut napattua, mutta yksi lahjojen pakkaamisvinkki sentään putkahti. Säästän sen kuitenkin toiseen hetkeen, sillä nyt on kynttelikön vuoro, onhan sentään adventti!

Meillä on pyörinyt jo jonkun vuoden ihana pienehkö Blossa-pullo kynttilänjalkana. Se jotenkin muotonsa ja kokonsa puolesta passaa siihen tarkoitukseen oikein hyvin. Tähän asti olen vuollut kynttilän alaosaa sopivaksi pullon suuhun, mutta perjantaina kaupassa piipahtaessani tein oivallisen täsmälöydön: korkki, jossa kynttelikkö!




Luullakseni näitä on myynnissä monissa sisustuspuodeissa, minä löysin omani mummulareissulla Mäntän Myllyrannan sisustusliikkeestä, eikä hintakaan päätä huimannut - alle 5€!! Lisäksi löysin kynttelikköön täydellisiä kynttilöitä, joita ostinkin paria eri väriä. Aika hauskat nämä mustat, eikö?

Niin syttyi kaksi kynttilää tänä harmaana sunnuntaina.

Huomiseen,

Ellis

perjantai 7. joulukuuta 2018

5 & 6 & 7

Kaikenlaiset riennot ja itsenäisyyspäivän vietto ottivat aikaa sen verran, että päätin yhdistellä näiden päivien osalta joulukalenterin luukkuja.
Huomasin muuten vaivihkaa, että mielelläni palaan jo aiemminkin jossain yhteydessä omilla foorumeilla esillä olleisiin ideoihin, koska ne tavalla tai toisella sopivat tähän vuodenaikaan, jouluun ja ovat vieläpä minulle itselle tärkeitä ja rakkaita asioita. 

Eilen virittelin instaan itsenäisyysteemaan sopivan lippukuvan ompelemastani lippuviiristä. Viiri roikkuu meillä takan edustassa poronsarvessa ja olen aikanaan tehnyt sen pienistä farkkutilkuista.




Helppo kuin mikä ja somisteena toimii mitkäs muut kuin - nauhanpätkät, jälleen!
Kierrätystä parhaimmillaan, tähän kun voi käyttää vaikka minkäväriset nauhanpätkät ja farkutkin voivat olla kaikki erivärisiä vaikkapa. Yhden lipun - juuri tuon Suomen lipun - olen ommellut vaaleasta pellavanpalasta (vanhoista kesähousuistani) ja siihen tein siniristin farkusta.
Miksei tämmöistä lippuviiriä voisi ommella vaikka kuuseen?!
Tässä on siis suikale farkkua, johon olen ommellut nauhat, taittanut suikaleen sitten kaksinkerroin ja  huristellut siksakilla reunoista yhteen. Yläosaan pitää vain muistaa jättää pieni "kuja", ettei siksakkaa ihan kiinni asti - muuten ei naru tai nauha mahdu kulkemaan läpi.

Toinen vinkki on silkkaa kierrätystä sekin. Sopii talveen, jouluun, lahjaksi, itselle... Nämäkin olen ainakin instan puolella jo kierrättänyt, mutta koska päivän (ja koko kalenterin) sana on kierrätys ja diy, sopii se kuin nakutettu tähän luukkuun.




Vanhat villapaidat ja -takit on saaneet uuden elämän sohvatyynyinä. Valkoisessa lettineuleessa oli valmiina pykälähelma, joten tyynyssä oli siis valmiina herkullinen yksityiskohta, kun siihen lisäsi napit. Vanha nahkamerkki on farkuista napattu.

Toinen tyyny koostuu useammasta eri neuleesta. Olen kutistanut ne ensin konepesussa (60°), jonka jälkeen niistä tulee ihanan huopuneita, paksuja ja lämpimiä. Kutistamisen jälkeen ne eivät myös enää purkaudu, vaan niitä voi muotoilla saksilla mielin määrin. Leikkasin siis tilkuiksi ja ompelin yhteen. Taisin jonkun pitsiliinankin palasen kiinnittää yhteen palaan. Farkuista löytyi nahkamerkki tähänkin tyynyyn. Jotenkin nahka ja villa sopii hyvin yhteen - luonnonmateriaaleja molemmat, sekä aikaa kestäviä <3




Tämmöiset luukut tällä kertaa. Huomenna sitten jotain muuta... paitsi että en mä tästä diy-teemasta aio mihinkään kovin kauas hypähtää.

Kivaa perjantaita,

Ellis





tiistai 4. joulukuuta 2018

4

Valoa pimeyteen!

Tänään on ollut niin harmaata. Päivä ei oikeastaan ole valjennut ollenkaan.
Minä tykkään syksyllä jo aika varhain pukea kotiin valoja. Sinne tänne.
Kiva vinkki onkin kietoa pieniä valonauhoja koriste-esineiden ympärille. Jos kodissasi on vaikka jokin soitin, veistos tai muu erikoinen esine, kiepauta ohut lednauha sen ympärille ja esine tulee ihan toisella tavalla esille.




Mulla kestosuosikki on pianon päällystän trumpetit, joita ei siis tässä huushollissa kukaan soita, mutta jotka ovat oman suvun vanhoja, kauniita esineitä.
Ne syttyvät valoihin jo aikaisin syksyllä iltojen pimetessä ja luovat kivaa tunnelmaa myös joulun aikaan.

Ellis


maanantai 3. joulukuuta 2018

3

Ostin suklaata. Ajattelin tehdä pitkästä aikaa pienen koe-erän omia konvehteja, mutta maanantaiväsymyksessä unohdin ostaa kaupasta pähkinät ja kaiken muun tarvittavan. 

Pihassa olin jo peitellyt auton yön lumipyryltä suojaan, joten ajattelin, että samapa tuo - kokeillaan jotain ihan muuta. 




Pakkasesta löytyi pieni nyytti pulleita punaherukoita. Ihania, kirpeitä, joita olin vältellyt heittämästä puuron päälle juuri siitä syystä.  Nyt ei olisi voinut olla parempaa komboa, joten punaherukat pääsivät piiloon ja minä keksin juuri, mitä voi heittää vaikka äkkipäätä kahvipöytään tai kakun päälle. Nämähän eivät säily samalla tavalla kuin vaikkapa mantelit tai suolapähkinät, eikä näitä voi purkittaa, joten nyt laitan glögimukin tulille ja nämä instant herkut ääntä kohti. 




Maanantaiterveisin, 

Ellis


Ps. Suosittelen!! Ainoa vika oli, että loppuivat kesken :D 



sunnuntai 2. joulukuuta 2018

2

Hyvää ensimmäisen adventin iltaa!




Jos sinulle on kertynyt puuvilla- tai muiden tekstiilinauhojen/pitsien loppuja tai pätkiä, etkä tiedä, mihin ne käyttäisit, minäpä tiedän :D

Ota vanha villapaita tai muu vaate, joka kaipaa piristystä. Sommittele nauhanpätkistä joulukuusi paidan selkään, helmaan tai muuhun sopivaan paikkaan. Ompele pätkät kiinni ja kiinnitä lopuksi vielä kiva nappi tähdeksi latvaan. Valmis!




Samoin voit tuunata jouluiseksi vanhan sohvatyynyn, pipon, pöytäliinan, patalapun tai minkä vaan, mihin nauhanpätkät kivasti sopivat mielestäsi. Saat uudistettua vanhaa pienellä vaivalla ja pääset samalla eroon turhanpäiväisistä nauhajämistä.

Tämä vinkki on itse asiassa jo muutaman vuoden vanha (kierrätetty kunnolla, kjeh kjeh ;) ) mutta koska se tuli taas mieleeni kaivaessani vanhan fleece-kietaisupaitani kaapista, päätin jakaa sen uudelleen teillekin. Muistutin samalla itseäni, että "uudelle" jouluiselle sohvatyynylle olisi käyttöä...

Kynttilänvaloterveisin,

Ellis


lauantai 1. joulukuuta 2018

Late night suprise... number 1

Heissan!

Ajattelin yllättää itseni ja kenties jonkun muun - ja samalla herätellä uinuvan Elliksen blogin talviunilta.
Nyt alkaa joulukalenteri - sekin jo joitakin vuosia unohduksissa ollut.





Minä olen henkeen ja vereen jouluihminen. Heti, kun ensimmäinen glögihöyry nousee sieraimiin jostain, minä olen myyty. En niinkään luukuta joululauluja, mutta alan himoita joululehtiä, haalia ihania ideoita ja kirjoitella listoja. Lahjalistoja, to do -listoja, siivouslistoja, ruokalistoja, korttilistoja.

Tästä joulukalenterista on tarkoitus tulla sellainen, että sitä on helppo tehdä, matalalla kynnyksellä. Siispä jututkin ovat pieniä juttuja, pieniä ideoita, nopsia ja helppoja diy-juttuja, joita itsekin rakastan. Niitä, joita saa todella pienellä budjetilla ja silti niistä tulee tosi kivoja. Itse tehden.

Pidemmittä puheitta - luukku 1.

Olen kerännyt pienen laatikollisen uusista vaatteista irrotettavia tägejä. Aina, kun muistan ja silloin harvoin, kun ostan uusia vaatteita, yritän muistaa irrottaa tägin talteen, jos se vain on hyvää paksua materiaalia/kartonkia.
Bonusta on, jos siinä on valmiiksi juuttinaru tai silkkunauhan pätkä. Harvoin on, mutta niitäkin joskus löytyy.





Tägeistä saa mitä mainioimpia pieniä, persoonallisia pakettikortteja. Suhauta päälle spraymaalia, anna kuivua ja koristele/kirjoita.




Tällä kertaa minä oikaisin - valitsin hennon vaaleanpunaisen tägin, jossa oli vain pienen pienellä vaatemerkin logo ylhäällä. Otin vesivärit ja pensselin ja maalasin kuusikon merkin päälle - valmis!
Jos merkki hiukan kuultaa läpi, ei haittaa. Se vain antaa kortille kivan käsityön leiman ;)




Hyvä joulukuun ekaa iltaa!

Ellis






perjantai 9. marraskuuta 2018

Hurahtamisia

Hurahtamisia, osa1

Kukapa olisi uskonut, että kun kesällä varovasti värittelin ensin yhtä kalenterin kuvaa ja sitten vähän toista, muutama kuukausi myöhemmin keittiönpöytä notkuu vesikuppia, purkkia, väripalettia, sivellintä ja arkkia.





Osa kuivumassa, osa odottamassa, että piirrän ääriviivoja kuvaan tussilla. Osa on jo painossa, että pääsee mukaan ensi viikon messureissulle!
Näin se homma etenee - ja lähtee vähän myös lapasesta :D :D









Hurahtamisia, osa 2

Äänikirjat. Työmatkoilla, siivotessa, lenkillä, nukkumaan mennessä, ruokaa laittaessa, piirtäessä, ...
Nyt olin viikon verran Bretagnessa. Ajatelkaa, ilman lentomatkaa ja pakkaamista. Näin meren ja tutustuin mahtaviin tyyppeihin. Asuin vanhassa hotellissa ja kuuntelin iltaisin haitarin soittoa. Bretagnessa, marraskuussa. Awesome <3




Onko muita hurahtaneita?
Eipä mulla muuta, kuullaan taas!
Ja ihanaa viikonloppua tietty <3

Ellis


sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Kalenteri 2019

Heippa!

Tässä se nyt (taas) on. Uusi kalenteri. Yhtä mustavalkoisena kuin aina ennenkin. Kovin vähän siis ulkomuodoltansa muuttunut - eli sama kompakti "jääkaappimalli" se edelleen on. Kun kerran on hyväksi havaittu, mitä sitä muuttamaan.

Tänä vuonna kalenterikuvituksen aiheeksi muotoutui koti. Home sweet home <3




Kokoa kalenterilla on jälleen tuttu ja kätevä A5. Painopaperi on tukevaa 190g:n mattapintaista paperia, johon värikynäkin tarttuu erinomaisesti. Värityskalenterinahan tämä alunperin ja aikanaan valmistui ja sellaisena toimii erinomaisesti, mutta yhä useampi kertoo pitävänsä siitä nimenomaan mustavalkoisena. Sepäs jännä onkin, kun minä itse en ole koskaan värittänyt näitä, kunnes keksin löytää kauan kadoksissa olleet vesivärini viime kesänä. Mutta se onkin jo toinen juttu se. :D






Olen lisännyt uuden kalenterin verkkokauppaan ( www.rebellis.fi ), mutta yhtälailla sitä voi tilata sähköpostilla (tingelstiina@hotmail.com). Notebookia on myös kyselty ja se on tulossa, mutta vähän viiveellä - ennen kässämessuja kuitenkin, lupaan!







Kalenteri saa ympärilleen jälleen tutun mustan silkkinauhan, joten sen voi toki myös ripustaa seinälle, joskin kätevä se on myös kiinnittää arkki /kk kerrallaan magneetilla jääkaapin oveen.

Hinnaltansa kalenteri on 12€ sisältäen postimaksut. Kaikille marraskuun viimeisten päivien aikana kalenterinsa tilaaville sujautan mukaan pienen korttiyllärin :))

Sunnuntai-illan terkuin,

Ellis

PS. Kalenterikuvia voi käydä kurkkaamassa myös verkkokaupasta, siellä näkyvät isompina.




keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Once upon a time there was Ellis

Heissan - ja ihan ensiksi lämmin kiitos, kun olette niin kannustavia ja ihania! Sillä on ihan valtava merkitys!




Koska tänään on vietetty SUOMALAISEN KÄSITYÖN PÄIVÄÄ, ajattelin avata vähän tätä Rebellis-touhua. Olin muutenkin ajatellut kirjoittaa siitä oman postauksensa, kun sellaista joskus toivottiin ja nyt se tuntuu jotenkin istahtavan tähän päivään kuin itsestään. Kuvitus toimikoon päivän teeman mukaisesti - uusia printtejä ja kalenteria, joita toivon pian ehtiväni esitellä paremmin. Verkkokaupasta  www.rebellis.fi  niitä myös kyllä jo löytää, ken haluaa <3




Mutta palataan aiheeseen. Kaikki alkoi kauan sitten. Haave. Se, kun joskus uskaltauduit ajattelemaan, miten olisi ihanaa saada tehdä työkseen sitä, mistä nauttii ja minkä kokee intohimonaan. Päivätyö, perhe, pitkät työmatkat ja elämä ja sen ruuhkavuodet vaan veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että usein myöhäisen illan tunteina mieleen hiipinyt haave oli aamulla jo kaukainen kuva, joka lopulta katosi päivän hektisyyteen. Jokin siemen silti oli istutettu.




Luin onnistumistarinoita, ompelin, piirsin ja pidin yllä ajatusta siitä, että ehkä joskus sitten, kun aika on oikea. Nämä olivat sitä vettä, joilla kastelin haavetta niin, ettei se päässyt kuolemaan.

Lopulta viime syksynä tapasin henkilön, joka laittoi minut seinää vasten haaveeni kuultuaan. Hän halusi tietää, aionko tehdä asialle jotain ja suorastaan tuuppasi minua eteenpäin topakasti asiani kanssa. Olin pallotellut ajatusta, olisiko minusta yrittäjäksi. Voisinko. Kannattaisiko. Pitäisikö. Entä jos? Mitäs sitten?
Tätä henkilöä ja hänen mieletöntä tsemppiään saan pitkälti kiittää siitä, missä nyt ollaan. Onneksi olen saanut myös tilaisuuden kertoa se hänelle. <3




Kaikesta tästä seurasi se, että eräänä joulukuun alun päivänä kävelin sisään oman paikkakuntani yritystoiminnan neuvontaan hakemaan ja saamaan apua toiminimen perustamista varten. Kun olin saanut itseni hilattua niinkin pitkälle, huomasin, että kynnys asioiden etenemiseen madaltui huomattavasti. Kohta sitä ei enää ollut, kun innostus oli vallannut mieleni peruuttamattomasti. Tilannetta edesauttoi asiaan vihkiytynyt ja inspiroiva yritysneuvoja, joka hoiti mun kanssa kaikki kinkkiset, byrokraattiset ja pakolliset seikat pois päiväjärjestyksestä. Ihanaa, että löytyy tuollaisia ihmisiä!

1.1.2018 Rebellis näki päivänvalon ja minun pieni polkuni sivutoimisena yrittäjänä alkoi hahmottua. Tyttären kanssa suunniteltiin verkkokauppa, kun alusta oli ensin valittu huolella. Korvaamatonta on oman lapsenkin apu ollut - ja yhä on! <3




Toiminta on pientä, mutta kuitenkin sellaista, että se pitää mielenkiinnon yllä ja mikä tärkeintä, saan piirtää! Piirtäminen ei ole lainkaan kärsinyt tästä kuviosta mitenkään, vaikka alkuun olin siitäkin huolissani. Oikeastaan huvittavaa, miten sitä kuvittelee mielessään kaikenlaista. Että jos nyt piirtämisen innostus ja lumo katoaa ja kaikesta tulee puisevan kylmää ja tylsää. Ehei! Päinvastoin!
Tämä suorastaan ruokkii luovuutta ja kiinnostusta kaikkea uutta kohtaan. Erilaiset uudet kontaktit ja kanavat ovat avanneet silmiä myös muuhun elämään ja siihen, mistä tässä kaikessa oikeastaan on kyse. Elämä on arvokas lahja, eikä ole samantekevää, mitä teet tai ajattelet.

Yksi kaikkein suurimmista oivalluksista tämän lyhyen matkan aikana on ollut se, että ei mun tarvitse laittaa kaikkea uusiksi. Enkä todellakaan edes pystyisi siihen! Edelleen on pakko käydä "oikeissa töissä" ja saada siitä säännöllinen toimeentulo. Ja niin se tulee olemaan jatkossakin. Ja juuri sen tajuaminen, että oma työkenttä voikin koostua monesta palasesta, itselleen mieluisasta.




Kun avoimin mielin tarttuu tarjottuihin tilaisuuksiin, voi eteen tupsahtaa mitä vain mielenkiintoista. Kesällä laitoin napit korviin ja ajelin ruohoa kirjaa kuunnellen. Olin valinnut mulle suositellun opuksen Unelmahommissa  (Satu Rämö ja Hanne Valtari, WSOY 2017). Silmät suorastaan lautasen kokoisiksi avaava ja inspiroiva teos siitä, mitä tehdä, jos haluaa rakastaa työtään. Jotain kirjasta kertoo se, että kuuntelin sen kaksi kertaa kuukauden sisään. Suorastaan paloin halusta tartuttaa itseeni tuon kirjan flow-fiilis. Do what you love! Ihan mahtava kirja, jota lämpimästi suosittelen kaikille vastaavaan tilanteeseen sukeltaneille tai sitä aikoville :D





Jos itse uskot itseesi, alat vetää puoleesi ihmisiä, jotka myös uskovat sinuun. Kun annat mahdollisuuden, saat mahdollisuuden. Tartu siihen! Se ei ainakaan alkuun vaadi kovin paljoa, mutta voi parhaassa tapauksessa saattaa sinut tilanteeseen, missä vapaus tehdä mielekkäitä hommia, unelmahommia, on edessäsi. Minä päätin antaa mahdollisuuden - se ei ollut vaikeaa, kun satsauksenikaan ei ollut kovin suuri: paperi, kynät ja painokulut. Ja rakkaus siihen, mitä teen.

Ugh! Ja puss <3

Ellis

Ps. Olisi ollut vaikka kuinka paljon asiaa, mutta hehee, kuinka ollakaan, kello on 23.40 ja Höyhensaaret kutsuu. Uusi kalenterikin pitäisi päästä esittelemään. Ja tuo blogin kamala bannerikuva vaihtaa. Ja verkkokaupan etusivun kuvat uusia. Ja ja ja... kuullaan taas pian!






sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Täältä sinne ja takaisin

Tiesin, että tämä päivä tulisi, ennemmin tai myöhemmin... siis se, että palaan tänne kuin olisin viivähtänyt vain pari päivää muualla. Kolme kuukautta on pitkä aika ilman päivityksiä ja kuulumisia, mutta toisaalta - blogi on kuin hyvä ystävä, jonka kanssa jatketaan siitä, mihin on edellisellä kerralla jääty. 




Insta on nopeudellaan ja välittömyydellään vienyt mukanaan siinä määrin, että sinne tulee päivitettyä kuvia ja elämää liki päivittäin (@ellisrebellis). Sitä kautta myös moni blogiystävä on pysynyt kärryillä minunkin menostani, mutta sain myös jokusen huolestuneen viestin, mihin oikein hävisin, kun jo ennestäänkin harvat postaukset loppuivat kokonaan.




Elämä on joskus sellaista, että se tempaa mukaansa ja pakottaa jättämään asioita vähemmälle. Niin kävi heinäkuun jälkeen blogillekin. Helteinen kesä ja potager. Lukuisat syntymäpäiväjuhlat, joista täyttyi useampi viikonloppu. Uudet suunnitelmat piirrostuotteiden valikoimaan. Uuden lukuvuoden polkaiseminen käyntiin uusien pikkuoppilaiden kanssa. Remontti. Perhe. Elämä.





Olisi niin paljon kerrottavaa, että ei tiedä, mistä aloittaisi. Päällimmäisenä nyt ainakin se, että Rebelliksen kuvioihin kuuluu hyvää! Olen työstänyt toiveesta pientä kokoelmaa muistoadresseja, jotka sekä kuvitin, että runoilin itse. Niistä kaksi ensimmäistä on valmiina ja olen nyt niiden kanssa liikkeellä tulevana viikkona. Suuntaan vähän kotikulmia kauemmas, kun saivat hyvän vastaanoton tässä lähellä heti painosta tultuaan viime viikolla.




Uusi kalenterikin on jo ilmoilla! Tänä vuonna aiheena on koti <3
Yritän tänään ehtiä kuvaamaan sen, että se pääsee esittelyyn ja myös verkkokauppaan.






Ja ettei tässä ihan jämähdetä pelkkään samaan kaavaan, innostuin kesällä kaivamaan esiin vesivärilaatikkoni. Oikeastaan se kävi vähän vahingossa, kun päätin kurkistaa työhuoneen Lundian ylähyllyn vanhaan piknik-koriin.. että mitähän sekin kätkee sisäänsä. No, mun kaksi vanhaa vesivärilaatikkoa ja jokusen vanhan akvarellityön. Ihanat löydöt! 




Siitähän se ajatus sitten lähti. Kaikenlaisten kohtaamisten ja sattumuksien jälkeen löysin itseni viime viikolla taidepiiristä, jossa ajattelin alkaa kokeilemaan vähän isomman pinnan piirtämistä ja taiteilua vesiväreillä. Kun on ikänsä piirtänyt pienesti, ei ole ollenkaan helppoa ajatella eteensä isoa arkkia. Saa nähdä, mitä siitä tulee, mutta oli kyllä mukaansatempaavaa!






Täällä ollaan! <3

Ellis


sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Pikkuruinen mökkituliainen DIY

Heissan!





 Jos tarvitset veneilyyn, suppilaudalle, mökkisaunan oveen tai laiturin nokkaan sopivaa, kelluvaa avaimenperää, tässä nopsa ohje sellaisen tekemiseen.




Tarvitset:

* korkkisen pullonkorkin  (kuohuviinipullon korkki on ehkä paras, mutta tavallisellakin viinipullon korkilla kelluu kyllä pienet avaimet ;) )

* pienen silmukkaruuvin

* avainlenksun


Ruuvaa silmukkaruuvi kantaansa myöten korkin päähän. Pujota sitten avainlenksu silmukasta ja ...valmista tuli. Aikaa meni ehkä minuutin verran, jos sitäkään!





Nämä ovat olleet kivoja pikku mökkituliaisia tai "lahjanarun pidikkeitä" isompaan pakettiin kytkettynä - henkilölle, jolla on pilkettä silmäkulmassa ja silmää kauniille kierrätyshyödykkeille.






Kovin raskaita avainpuntteja en kuitenkaan luottaisi vesillä tämän varaan, mutta kokeilemalla selviää, minkä painoisia taakkoja yksi korkki kannattelee pinnalla.
Veneen poijuna ei ehkä kuitenkaan toimi :D :D






Heinäkuun helteestä,

Ellis