Maailmani, puutarhani

Blogimaailma on kuin suuri siirtolapuutarha. Oma blogi pieni mökki siellä. Oma paikka, oma palsta.
Olen käyskennellyt täällä siirtolapuutarhassa lähes päivittäin, käynyt kurkkimassa muiden mökkien ikkunoista... joissakin mökeissä on ahkerasti laitettu pääsiäistä, joissakin leivottu - ihanat tuoksut ovat nostaneet vedet kielelle. Muutamasta mökistä on kuulunut puikkojen kilkutusta ja ompelukoneen surinaa! Joidenkin mökkien verhot ovat olleet visusti kiinni - ovat varmaan matkoilla?

Minä olen ollut omassa puutarhamökissäni visusti. Kaikessa rauhassa... odottanut kevättä ja antanut päivien kulua. Olen iloinnut uusista ystävistä tässä mökkikylässä ja ajatellut, että on se vaan kiva, että on tämmöinen paikka, ihan oma maailmansa ja sen omat persoonalliset asukkaat. Te siellä ruutujen takana <3

Mietin tässä eräänä päivänä ajan kulua... kuinka päivät ja viikot vierivät hujauksessa. Niinkuin vuodetkin, kun niitä katsoo taaksepäin. Ja kuinka merkityksellistä sellainenkin aika on, jolloin ei tunnu tapahtuvan mitään erityistä. Se ihan tavallinen arki.
Silloin juuri mietin, miten kiva on, että voi kirjoittaa sitä arkeaan ja sitäkin, kun joskus on jotain erityistä, jonka haluaa tehdä näkyväksi itselleen ja muille. Raottaa vähän oman siirtolapuutarhamökin ovea - tai lennättää sen ikkunan sepposen selälleen, jos siltä tuntuu!

Nyt viimeisten viikkojen aikana elämä on ollut pitkiä työpäiviä, ystävyyden vaalimista, kivoja paikkoja, vanhoja taloja, kahvia, litroittain kahvia, vähän teetäkin ;)

Retkiä metsään, saareen ja rannoille. Kallioille ja kiville.

Suunnitelmia, omaa aikaa ja aikaa rakkaille. Siivoamista, Kon Maria ja vielä vähän siivoamista...
Välillä jo ihmettelin itsekin, jouduinko jätesäkkien nielaisemaksi? Hukuinko hukkaputkeen?

Kon Mari todella koukuttaa! Sen myötä moni tavara on päätynyt paikasta ja talosta toiseen. Projekti on kesken, mutta hyvällä alulla ja hyvällä fiiliksellä!

Kaiken siivoamisen ja ihmettelyn aikana kevät tuli salaa näille nurkille. Se kävi lakaisemassa vähän maata näkyviin ja sulatti vesilammikot liiterin eteen, niinkuin joka vuosi. Sinne tänne alkoi juosta pieniä puroja ja aurinko näytti, että osaa se lämmittää.

Nyt täällä on talo täynnä elämää, kenkien määrä eteisen lattialla sama kuin ennen vanhaan. Sauna lämpenee, pelikortit pöydässä, suklaata suussa ja kynttilät lepattamassa pääsiäistä. Ihanaa, niin ihanaa <3

Pääsiäisyön terveisin,

Ellis

The simply the best

Maanantai. Maaliskuu.

Tervetuloa virtapiikit ja valo, minä tartuin viimein härkää sarvista ja luin KonMarin.
Kehoitan ja varoitan. Sen jälkeen ei ole paluuta entiseen. (Jos KonMari ei ole tuttu, kannattaa vaikka googlettaa, en pysty tyhjentävästi selventämään tuota ideologiaa ja ajatusta sen takana... siivouksesta on kuitenkin kyse, karsimisesta, raivaamisesta ja turhan roinan hävittämisestä.)

Jos tietäisitte, mitä kaikkea muuta löysin, kuin ne vanhat pitsityynyliinat... sanoja ei ole tarpeeksi. Ajattelin, että nyt ei mene enää yksikään veruke läpi, enää en voi siirtää tätä projektia, jota olen suunnitellut jo monta vuotta ja joka vasta nyt pääsi oikeasti alkuun - ei vain niin kuin tsiljoona aiempaa kertaa, kun kävin hätäisesti läpi muutaman komeron ja painoin sitten huokaisten oven kiinni kuvitellen, että tehty on. E-hei :D
Tällä kertaa en voi huijata itseäni. KonMari vahtii lipaston päällä.
Ja säkki toisensa jälkeen alkaa täyttyä. Nyt on kolme täyttä jätesäkkiä lähdössä roskiin ja kierrätykseen. Ja iso Ikea-kassi kirpputoritavaraa ja -vaatetta. Ja olen vasta vähän aloitellut.
Huhhei! En lupaa tämän savotan deadlinea ihan lähiviikoille, mutta jos pääsen kalkkiviivoille juhannukseen mennessä, olen huisin tyytyväinen.

KonMari lupaa vaatimattomasti, että koko elämä muuttuu parempaan suuntaan, kun vapautuu turhista tavaroista ja selkiyttää kodin. Menetelmässä käydään läpi vaatteet, kodin irtaimisto, paperit, kaikki... Ei ihan pikku juttu, mutta kun alkuun pääsee, mielettömän kivaa.
Hehee... nyt arvaan, että muutama ihana ystäväni, joka tuntee minut kuin omat taskunsa, puistelee hyväntahtoiseti päätään ja hymisee. :D No niin minäkin välillä teen. Ei tämä torppa minimalistiseksi ehkä kuitenkaan muutu, mutta kyllä tästä rojumäärästä riittää puoletkin takaamaan kodikkaan vinsin-vonksin -bohotyylin. Olen saanut jonkun sortin herätyksen, koska tämä tuo hyvää mieltä ja on aika koukuttavaa!
Kaiken selkiyttämisen ja tarpeettoman vähentämisen tuloksena oman energiatason pitäisi nousta. Tulee tilaa uusille ajatuksille ja mieluisille asioille.

Hassua kyllä, mutta tänään huomasin jo, että pieni iloinen idea nousi ilmaan...
Kesken päivän piti käydä piirtämässä muistivihkoon kuva simppelistä patalapusta ja kotona piti ihan vähän kokeilla.

Syntyi kaksi uutta tulokasta - yksinkertaiset mutta tukevat patalaput/pannunalustat, joissa ripustuslenkkinä housun vyönlenkki. Ompelin sen toiselle puolen näkymättömiin, joten kun patalappu on pöydässä vaikka kattilan alla, ei ripustuslenkkiä näy.

Voihan tosin olla, että mulla olikin vain ikävä farkkuja, kun en ole pitkään aikaan ehtinyt mitään niistä vörkkimään. ;)

Koitan muistaa päivittää tätä elämääni tällä hetkellä mullistavaa tapahtumaa sitä mukaa, kun se etenee - tulee samalla itsellekin dokumentoitua projektia ja huolehdittua siitä, että se oikeasti etenee, eikä jää taas vain hyväksi suunnitelmaksi.

Jätesäkit, here I come!

Ellis

Migreeni-puolukka -smoothie

Heippa! Täältä lomapöhinöitten keskeltä tulin vain nopsasti vinkkaamaan, että puolukka on ihan loistava ainesosa smoothieen! Itse oon sitä vähemmän noihin juotaviin välipaloihin käyttänyt, mutta nyt oli vähän pakko.
Kas kun loman aloittajaisiksi viime lauantaiaamuna heräsin infernaaliseen migreeniin. Mikään ei pysynyt sisällä ja kun vihdoin viimein sain jotain alas särkylääkekoktailin kanssa, ryömin pimeään makuuhuoneeseen jäisen puolukkapussin kanssa. Puolukat otsalla selätin vihollisen muutamassa tunnissa. Ehkä myös tujulla särkylääkeshotillakin oli siihen vaikutusta..

Puolukoita ei tosiaan voinut enää laittaa pakkaseen, vaikka kylmiä vielä olivatkin ja tiiviisti minigripin sisässä. Sen sijaan heitin ne kulhoon. Myös kahvikupillinen vadelmia, sopivasti rahkaa, maustamatonta jugurttia ja pieni muutama hyppysellinen vaniljasokeria päätyivät samaan kulhoon ja sekoittimeen. Tuloksena hiuksia nostattavan pirtsakka voimajuoma. Tämä ei jostain syystä herättänyt mitään mielenkiintoa miehessä, joten sain voimaantua juomani kanssa ihan itse. Suosittelen! <3

Tänään lähdimme shoppailemaan. Teimme sen niin, että minä jäin suksien kanssa matkan varrella hiihtoladulle ja mies hoiti shoppailu-osuuden. Noin 12 km myöhemmin hän taas poimi minut ja hikilankut kyytiin ja tarjosi paikallisen mönkkäriliikkeen pihalla hiihtokuningattarelleen grillatun makkaran ja pahvimukikahvin. Ihan hiihtolomameininkiä, eikä tarvinnut ajaa satoja kilometrejä pohjoisen makkaranuotioille ja kotakahveille. Suosittelen tutustumaan kotikulmien vastaaviin elämyksiin! :D
Nyt tässä enää odotellaan saunaa ja torstain Voice-raatia.

Mukavaa maaliskuun alkua!

Ellis