The simply the best

Maanantai. Maaliskuu.

Tervetuloa virtapiikit ja valo, minä tartuin viimein härkää sarvista ja luin KonMarin.
Kehoitan ja varoitan. Sen jälkeen ei ole paluuta entiseen. (Jos KonMari ei ole tuttu, kannattaa vaikka googlettaa, en pysty tyhjentävästi selventämään tuota ideologiaa ja ajatusta sen takana... siivouksesta on kuitenkin kyse, karsimisesta, raivaamisesta ja turhan roinan hävittämisestä.)

Jos tietäisitte, mitä kaikkea muuta löysin, kuin ne vanhat pitsityynyliinat... sanoja ei ole tarpeeksi. Ajattelin, että nyt ei mene enää yksikään veruke läpi, enää en voi siirtää tätä projektia, jota olen suunnitellut jo monta vuotta ja joka vasta nyt pääsi oikeasti alkuun - ei vain niin kuin tsiljoona aiempaa kertaa, kun kävin hätäisesti läpi muutaman komeron ja painoin sitten huokaisten oven kiinni kuvitellen, että tehty on. E-hei :D
Tällä kertaa en voi huijata itseäni. KonMari vahtii lipaston päällä.
Ja säkki toisensa jälkeen alkaa täyttyä. Nyt on kolme täyttä jätesäkkiä lähdössä roskiin ja kierrätykseen. Ja iso Ikea-kassi kirpputoritavaraa ja -vaatetta. Ja olen vasta vähän aloitellut.
Huhhei! En lupaa tämän savotan deadlinea ihan lähiviikoille, mutta jos pääsen kalkkiviivoille juhannukseen mennessä, olen huisin tyytyväinen.

KonMari lupaa vaatimattomasti, että koko elämä muuttuu parempaan suuntaan, kun vapautuu turhista tavaroista ja selkiyttää kodin. Menetelmässä käydään läpi vaatteet, kodin irtaimisto, paperit, kaikki... Ei ihan pikku juttu, mutta kun alkuun pääsee, mielettömän kivaa.
Hehee... nyt arvaan, että muutama ihana ystäväni, joka tuntee minut kuin omat taskunsa, puistelee hyväntahtoiseti päätään ja hymisee. :D No niin minäkin välillä teen. Ei tämä torppa minimalistiseksi ehkä kuitenkaan muutu, mutta kyllä tästä rojumäärästä riittää puoletkin takaamaan kodikkaan vinsin-vonksin -bohotyylin. Olen saanut jonkun sortin herätyksen, koska tämä tuo hyvää mieltä ja on aika koukuttavaa!
Kaiken selkiyttämisen ja tarpeettoman vähentämisen tuloksena oman energiatason pitäisi nousta. Tulee tilaa uusille ajatuksille ja mieluisille asioille.

Hassua kyllä, mutta tänään huomasin jo, että pieni iloinen idea nousi ilmaan...
Kesken päivän piti käydä piirtämässä muistivihkoon kuva simppelistä patalapusta ja kotona piti ihan vähän kokeilla.

Syntyi kaksi uutta tulokasta - yksinkertaiset mutta tukevat patalaput/pannunalustat, joissa ripustuslenkkinä housun vyönlenkki. Ompelin sen toiselle puolen näkymättömiin, joten kun patalappu on pöydässä vaikka kattilan alla, ei ripustuslenkkiä näy.

Voihan tosin olla, että mulla olikin vain ikävä farkkuja, kun en ole pitkään aikaan ehtinyt mitään niistä vörkkimään. ;)

Koitan muistaa päivittää tätä elämääni tällä hetkellä mullistavaa tapahtumaa sitä mukaa, kun se etenee - tulee samalla itsellekin dokumentoitua projektia ja huolehdittua siitä, että se oikeasti etenee, eikä jää taas vain hyväksi suunnitelmaksi.

Jätesäkit, here I come!

Ellis