keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Anna hyvän kiertää & arvonta

Joy of life-teemalla jatketaan tätä marraskuuta, joka pikkuhiljaa alkaa saada valkeutta lumen muodossa.

Olen saanut mieltä lämmittäviä tunnustuksia kaksin kappalein - kiitos AnniK ja Marianna <3 Palailen pikapuoliin näihin ihaniin tunnustuksiin.
Osallistuin myös jokin aika sitten ihanan Kirsikan (*klik*) blogissa kampanjaan, jossa annetaan hyvää mieltä eteenpäin, kukin haluamallaan tavalla.

Idea on se, että kolme ensimmäistä halukasta hyvän mielen eteenpäinviejää ilmoittautuvat mukaan kommentilla ja laittavat mulle sitten sähköpostiin oman osoitteensa. Minä värkkäilen jotain pientä, kivaa ja itsetehtyä ja postitan ekana mukanaolleille kolmelle paketit vaikkapa... joulukuun puoleen väliin mennessä :)
Mukaan lupaan pakata reilusti hyvää mieltä, iloa, valoa, kikatusta, höpötystä, ystävällisyyttä ja lämpöä <3
Kerron toki sitten täälläkin, mitä paketin mukana lähti...

Toiveena on tietenkin, että mukana olijat jatkavat tätä haastetta, jolloin hyvä mieli saa jatkaa matkaansa aina uusiin osoitteisiin :))

JA...

Jotta ihan kaikilla olisi hyvän mielen lisäksi vielä jännitystä elämässä, polkaistaan käyntiin samalla pikainen adventti-arvonta. Jotakin pehmeää, ehkä vähän jouluistakin, ripaus sinistä...
Arvontapalkinto selviää 1. adventin iltana, jolloin arvotaan voittaja.
Aikaa osallistua on muutama päivä... :)

Tutut säännöt:

1 arpa kommentista,
2 arpaa kommentista, jos olet lukija
3 arpaa kommentista, jos vielä linkität arvonnan omaan blogiisi (voit halutessasi käyttää Elman talvista
   kuvaa)

ONNEA MATKAAN!




Puss & kram myös Elmalta ihan kaikille :))

Ellis <3


tiistai 20. marraskuuta 2012

Joy of life

Joitakin juttuja, kokemuksia, fiiliksiä on helpompi kertoa kuvin. Viikonlopun messut Tampereella yksi tällainen, josta mitkään sanat tai kuvailut eivät riitä kertomaan, miten ihanaa on olla samanhenkisten ystävien kesken tekemässä ja jakamassa pientä palasta omaa unelmaansa...

"Yksin ei kukaan nauti edes näkinkengästään..." (Kuka lohduttaisi Nyytiä) ..niinpä, yksinäisiä olisivat Elliksen farkutkin olleet ilman Viipin ja Minnan pellavia ja villoja. Jaettu ilo on moninkertainen - siis lämmin kiitos omat ihanat, taitavat "hörhöystäväni"!

































                                                             
Eivät sanat riitä siihenkään, miten mahtavaa on tavata face to face, livenä, sellaisia upeita ja taitavia naisia, joihin on saanut tutustua kirjoitettujen sanojen, kuvien ja blogien välityksellä. On saanut olla myötäelämässä heidän suuria ja pieniä elämän asioita, kirjoittaa ajatuksia ja jakaa mielipiteitä heidän kanssaan.

Ja sitten.. yhtäkkiä heitä tupsahtaa siihen, hymyt kasvoillaan, kassit käsivarsillaan täynnä löytöjä. Superihanaa!
Kiitos ihanat Katja (Korttikaruselli), Taina (Tämä hetki), AnniK (Kotona Annin kanssa), Hanna (Maitolaiturin Kyllikit), Hanna (Hurja-Hannan väkerryksiä), Elina (Aarnilintu), Saila (Sukkasillaan) kun tulitte moikkaamaan - you made my day <3
Toivottavasti muistin mainita kaikki... ei olisi ihme, vaikka sen hulinan jälkeen olisi joku unohtunut. Tärkeitä olette kaikki!
Ja Saila... kiitos <3 kynttilä palaa kauniisti ja joulupallo odottaa kuusta :))

Ystäväni Terhi (joka myös käväisi moikkaamassa) sanoi osuvasti, että tuohan on kuin olisi sokkotreffeille menossa :) Niinhän se olikin. Toki joidenkin kasvot olivat jo blogista tutut, ja niistäkin, joista ei ollut näkynyt vielä hiustupsuakaan kuvana, oli jo ehtinyt muodostua jonkinlainen mielikuva. Oli kiva saada kasvot ja oikea ihminen sinne ajatusten ja kirjoitusten taakse.

Vanhoja tuttujakin (jo sentäs vuoden takaa :)) nähtiin , omat kanta-asiakkaamme:



 Katja ja Taina, supermukavat messumimmit päivän päätteeksi... Kerrottakoon, että Katjan ja Tainan messut alkoivat ja loppuivat meidän piskuisesta metrin puodista, lähes viime vuoden tyyliin :)
Terkkuja sinne! Samoin kuin Railalle, joka aina jaksat käydä meitä tsemppaamassa.


 Kun itse osallistuu messuille pöydän toisella puolella, ei kovin paljoa ehdi itse shoppailemaan. Tänä vuonna polvi piti huolen siitä, että muutenkaan ei tehnyt mieli kovin paljoa kierrellä. On kuitenkin joitakin asioita, joita on mahdotonta vastustaa...
Joka kerta suuntaan itse ensimmäiseksi, juuri ennen kuin messut avaavat virallisesti ovensa, Valkoista Pellavaa- puotiin, viimeiselle C-hallin käytävälle.
Viime vuonna kannoin sisarusten ihanasta puodista kotiin sympaattiset kukkaroreppanat, jotka asuvat meillä eteisen seinällä.

Samaiseen eteiseen päätyi tämän vuotinen ostos:



Se osuu silmiin kotiin tullessa heti ovan auettua ja selvästi haluaa kertoa, että
                                          ilo
                                             on
                                                elämän
                                                          suola.



Iloa viikkoosi,

Ellis :)



torstai 15. marraskuuta 2012

Eilen - tänään - huomenna

Eilen:

Mahtava aurinko, kauppareissulla kurvasin mattorantaan ottamaan muutaman kuvan. Marraskuun pienet ja vaiteliaat laineet löivät rantaan, mutta eivät yltäneet veneille asti. Edes lähellekään.




Kävelin tänne usein viime kesänä Elman kanssa, meiltä kotoa kertyy mennen tullen kiva muutaman kilometrin lenkki - mopsille ihan passeli. Samoin Ellikselle :) Mutta nyt tuonne on mentävä autolla, polven kanssa pysytään kotikaduilla ja lähimaastossa.





Tänään:

Harmaata ja tihkua koko päivän. Viimeistelin jotakin messuja varten... ajattelin, että jos ei vyö enää riitä, voi se housujen sijasta yhtä hyvin kannatella kassia. 
Hmm... prototyyppejä näistä nahkaisista on muutama. Melkein toivon, ettei kaikki mene messuilla :)











                                                                
Huomenna:

Pakkaan autoon kuusenjalan, heinäseipään, jakkaran, ompelukset ja muuta pientä kivaa messutarviketta. 
Tankkaan auton.
Leivon tiikerikakun.
Haen apteekista lisää särkylääkkeitä.
Lepään ja kerään voimia. Ainakin yritän. 
Menen ajoissa nukkumaan (-minäkö??!!! :D)
Virittäydyn kivaan messuviikonloppuun. 
Odotan jo valmiiksi mahtavien ihmisten tapaamista :))








Nähdään & kuullaan,

Ellis <3



sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Marraskuu


Tervehdys marraskuun pimenevästä isänpäiväsunnuntain illasta!
Tuntuu, että vastahan kirjoitin, mutta... onhan siitä jo parisen viikkoa. Herttinen!
Mihin nämä päivät menee? Katoaako ne vain johonkin mustaan aukkoon, käytettyjen ja menneiden päivien piiloon? Näistä marraskuun päivistä jäljelle jää päivämääriä, muttei varsinaisesti mitään tarkempaa muistikuvaa, mitä minäkin päivänä on tapahtunut... lisäksi koko ajan tuntuu, kuin olisi ilta - päivä ei juuri valkene, jos ei satu olemaan ihan poikkeuksellisen aurinkoinen ja kirkas päivä.
Kai se on tätä marraskuuta.

Tänään on kaikkialla juhlittu isiä <3
Me kokoonnuimme mummulaan, mun lapsuudenkotiin, missä koolla oli oman perheen lisäksi siskon perhe. Nämä on niitä hetkiä tähän pimeimpään vuodenaikaan, joista saa iloa ja voimaa... yhteiset tapaamiset ja ilo siitä, että voidaan kaikki kokoontua syömään mummun keittämää lohisoppaa ja ihanaa Britakakkua <3
Sen jälkeen (yleensä me naiset, siis mummu ja me siskokset plus jonkinlainen otos meidän lapsia) maataan "ruokaperäisillä" kylki kyljessä mummun ja papan isossa sängyssa, muistellaan menneitä tai höpötetään tulevia. Samaan aikaan pappa ja muu miesväki päivittää urheilu-uutisia tai jutustelee omia juttujansa olohuoneen puolella. Joku lapsista (niistä jo aikuisista tai melkein aikuisista :)) yleensä hakee valokuva-albumin, josta aina uudelleen ja uudelleen löytyy helmiä lapsuuden kultaisilta vuosilta. Sitten tarkastetaan makuuhuoneen ovenkarmiin vuosia sitten piirretyt pituusviivat: "oonko mä joskus ollut noin pieni??"
Ihan parasta, että voi rutistaa omaa isää ja viedä paketin, pienen mutta tärkeän!

Sellainen sunnuntai täällä.

Muutoin kuuluu vaihtelevaa... innolla odotellaan ensi viikonlopun kädentaitomessuja, mutta samalla yritetään taltuttaa vihoittelevaa polvea. Visiitti ortopedin luona menneellä viikolla toi määräyksen magneettikuviin ja passituksen sairaslomalle. Liikkuakin kuulemma saa, sen mukaan, mitä jalka antaa myöten - mutta rauhassa on otettava ja levättäväkin on. Jos jonakin päivänä kuvittelenkin iloissani, että nyt tuntuu vähän paremmalle, on seuraava päivä taatusti taas yhtä konkkaamista. Ja viimeistään yöllä muistan jalan olemassaolon... joka kerta, kun vaihdan kylkeä, herään...
Jos kuulkaa tämä tästä vielä tulee entiseen kuntoon, lupaan alkaa huolehtia fyysisestä kunnostani IHAN TOSISSANI!!!
Vaivana ja murheena tämä on oikeesti pieni, jos ajattelee, mitä kaikkea voi eteen tupsahtaa. Mutta mikä kumma siinä onkin, että silloin terveyden ja hyvän kunnon merkityksen vasta tajuaa, kun jokin paikka tai raaja sanoo sopimuksen irti. Höh!
No, nyt vaan odotellaan, mitä tuleman pitää ja edetään sen mukaan.
Messuille kömmin oman jakkaran kanssa vaikka yhdellä jalalla. Samahan tuo istunko siellä vai kotona!
Hyvä mieli tuntuu ihan varmana polvessa asti, se on vissi juttu se :)

Ensi perjantaista sunnuntaihin (16.-18.11.2012) siis Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa Suomen Kädentaidot- messut. Kipin kapin sinne kaikki näkemään, kokemaan ja tapaamaan mukavia ihmisiä :)
Ellis, Wirberry ja MINNA.nuu löytyvät piskuisesta metrin pöydänpätkästä C-hallin takaosasta, lähes messukahvilan vierestä ja viistosti messujen päälavasta oikealle.
Pöytämme numero on P176.
Tulkaa ihmeessä nykäisemään hihasta ja moikkaamaan, jos messuille eksytte!!
Meidän pikkupuotimme tarjoaa tuunattujen farkkujuttujen (made by Ellis) lisäksi uniikkeja pellavaluomuksia ja ihanan lämpimiä alpakkaneuleita sekä pitsimattoja (made by Wirberry) ja tänä vuonna uutuutena eilispäivän luonnonkuituisista pöytäliinoista ja verhoista valmistettuja uniikkeja vaatteita ja asusteita (made by MINNA.nuu). Tulkaatulkaa <3 <3 <3
Jos klikkaat blogin sivupalkissa olevaa messulogoa, pääset messujen kotisivuille ja voit katsoa mm. kivan messuohjelman sieltä :)





En muuten ole ottanut kuvan kuvaa lähipäivinä... tai lähiviikkoina. On niin pimeää... Tuo postauksen ylhäällä oleva vanha räpsy on iPhonen Vintage Cam- kokeilu olohuoneesta. Siinä jotenkin selkeimmin näkyvissä yksi supertärkeä asia... musiikki <3
Ainoa rekvisiittasoitin on pianon päällä asustava vanha vintage-trumpetti. Kerran kokeilin, saisinko siitä jonkinlaisen äänen... Juu sain. Mutta en sitten viitsinytkään toista kertaa koittaa :))) Mutta on se niin nätti <3
Ajattelin muuten, että voisi olla pienen marraskuisen arvonnan paikka. Jotain pientä, sinistä, tuunattua...
Lähipäivinä :D

Iloa ja valoa marraskuun pimeään!


Ellis