maanantai 25. tammikuuta 2016

Pieni sydänkukkaro -diy

Pikainen tiistai-illan diy-vinkki:


1. Laita vanha villatakki 60° pesuohjelmaan.

2. Ota hyvin kutistunut villatakki ja leikkaa siitä saksilla kaksi sydämen muotoista palaa.

3. Jos haluat koristella sydämen, kiinnitä tässä vaiheessa siihen nauhaa, pitsiä tms.

4. Ompele sydämen puoliskoihin (sivuun) kiinni vetoketju, laita sitten puoliskot vastakkain ja surauta yhteen.




Hanki kukkaron sisälle kaksi elokuvalippua, pieni ihana tuoksusaippua, suklaata... mitä keksitkään! Anna lahjaksi ystävälle.


<3

Ellis
  

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Take away -aarrekartta


Tiedättekö sen tyypin, joka hamstraa ihan kaiken siltä varalta, jos joskus jotakin?
Ja varsinkin kaikki ihanat, iänlopun vanhat sisustuslehdet?
Kun jos vaikka joskus - ja ainakin se yksi numero, missä oli se tiiliseinä ja keittiöliite!
Ja jos joskus on se kesämökki, siellä nyt ainakin sitten voi istua lasikuistilla vesisateella, hörppiä teetä ja selata kaikki sadat lehdet. Niin varmaan.




No, minä olen just se tyyppi. Sorry, mutta totta se on, jos ajattelitte minusta jotain muuta, jotain selkeämpää ja järjestelmällisempää. *Huokaus*




Tänään tapahtui kuitenkin jotakin. Lukemattomat sisustus-lehtipinot liikahtivat. Tänään päätin (!!), että nyt riittää. Nyt ne lähtevät. Osa töihin askarteluihin, loput lehtilaatikkoon. Kyllä.




Tämä kaikki sai alkunsa, kun ystäväpiirissäni on meneillään jätesäkkiraivauksen buumi. Karsitaan ja selkeytetään.
Ja niistä lukuisista artikkeleista, joissa vakuutetaan, että turhien ja nurkat valtaavien rojujen ja ryjäkasojen hävittäminen on alku kaikenlaiselle hyvinvoinnille ja tasapainolle. Taitaa siinä totuuden siemen piillä... minä päätän uskoa siihen. Adios te kaikki määrittelemättömät paperipinot, tyhjät kaapissa seisovat (muka ihanat) hillopurkit, joihin se mansikkahillo ei kuitenkaan päädy. Hyvästi pieneksi jääneet "jos-laihdun-seitsemän-kiloa-farkut" ja viime vuosituhannelta peräisin olevat kasarikolleget, joita voisi muka käyttää salilla - just joo.
(Ja lapset, jos nyt luette tätä tahoillanne vino hymy huulillanne, voin kertoa, että sekin yksi kirjapino sen yhden huoneen lattialta on lähtenyt. Gone with the wind...)




Luopumista helpottaakseni kävin pienen pinon kaikkein houkuttelevimman näköisiä lehtiä läpi, saksin niistä kauneimmat ja itselleni sopivimmat kuvat ja valmistin niistä itselleni pienen aarrekartan. Liimasin kuvat aihepiireittäin A5-paperiarkeille, laitoin arkit kiinni silkkinauhalla toisiinsa ja piirsin aarrekartalle kannen. Aarrekarttakirja.
Tämän tekeminen on ollut tapetilla viimeiset kymmenen vuotta. Ainakin. Tai koska se aarrekartta-buumi nyt sitten lanseerattiinkaan. Silloin jo ajattelin, että minulle kanssa. Silloin kai niitä lehtiäkin alkoi kertyä. Puhumattakaan kaikista 2010 -jälkeen ilmestyneistä! Siis ihan totta!
Aarrekuvia etsiäkseni en edes avannut paria vuotta vanhempia lehtiä. Toki niitä kannatti säilöä vaatehuoneen ja työhuoneen nurkissa. :D




Puutarha, koti, hyvinvointi, Toscana... <3






Siinä hyvä alku. Nämä haaveet voi napata vaikka käsilaukkuun, sen verran pieni kirja on kooltaan. Minä kyllä taidan ripustaa sen makuuhuoneen seinälle, josta näen sen aina iltaisin - ja ensimmäiseksi aamulla.




Lehtipinojen jälkeen seuraavaksi tulilinjalle joutuu vaatekaappi. Sitten liinavaatteet, keittiön astiakaapit, kirjahylly, yläkomerot, alakerta,  koko huusholli.

Zen-oloa odotellen ja tehokasta viikkoa toivotellen,

Ellis

PS. Tässä heti yksi toteutunut suunnitelma. Hilasin taas (eikä ollut edes vaikeaa) itseni sunnuntaiselle kahvakuula-tunnille! Raikkaassa pikkupakkasessa kivalla porukalla ja hyvän vetäjän kanssa, sai kuula taas kyytiä. Sen jälkeen maistui mansikkasmoothie, johon vispasin pakastimesta mansikoita, purkin rahkaa, luonnonjugurttia, tilkan maitoa ja ripauksen vaniljasokeria.
Vapise uusi viikko, täältä tullaan!






sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Talvikoira ja Metrinpuodin kuulumisia


Sunnuntai. Päätettiin tänään myöhäisen aamupalan jälkeen lähteä pienelle metsäpyrähdykselle. Elma tietenkin etunenässä lähdössä mukaan... Onneksi varauduin, sillä kovin montaa "koirankusemaa" ei päästy, kun neiti hyytyi pakkaseen. Niinpä kääräisin mopsin paksuun villapontsoon ja hujautin koko paketin ikean kassiin ja olkapäälle. Sieltä kelpasi kurkkia, mihin muut menivät. Talvikoira. <3




Pitkää tarpomista ei tällä kertaa tullut, pieni pyrähdys vain, koska isommankin koiran asiat tuli hoidettua ja näin kylmässä pakkassäässä riittää kevyempi ulkoilu. Lenkin jälkeen Elman voi aina löytää mielipuuhastaan.. ;)




Olin laittanut ennen lähtöä uuniin isot Rosamundat ja reippailun jälkeen sekoittelin täytteen kermaviilistä, kylmäsavulohesta, kurkkupikkelssistä ja sitruunamehusta. Rovautin mukaan vielä tilliä, suolaa ja pippuria.  Hyvä ja vaivaton sunnuntairuoka.




Tänään oli juuri sopiva päivä laittaa ensimmäiset jutut Metrinpuodin hyllylle. Sieltä löytyy tällä hetkellä esittelytekstin lisäksi muutamia piirrostuotteita - kalentereita ja kortteja, joita on vilahtanut täälläkin. Kaipa sinne jossain vaiheessa voi eksyä muutakin... :D

Mistä oikein on kysymys? No tästä:


Tervetuloa peremmälle Metrinpuotiin!


Tämä on todella pikkuinen puoti. Tavaraa tulee silloin kun tulee, jos on tullakseen ollenkaan.
Tuotteet ovat uniikkeja, käsintehtyjä ja niitä ei useinkaan ole montaa kappaletta - ainakaan kerrallaan.

Kaikki tuotteet on valmistettu rakkaudella, niille on juteltu paljon ja ne ovat usein syntyneet jatkoajan saaneista rakkaimmista farkuista tai villapaidoista tai muuten elämää nähneistä, puhtaista ja siisteistä  materiaaleista. Kierrättäminen onkin lähellä sydäntäni ja ilman sitä tuskin olisi olemassa Metrinpuotiakaan.

Välillä syntyy jotain ihan uuttakin, sillä tämän pajan materiaalit ovat monenlaisia: joskus iskee inspiraatio virkata koruja hopealangasta, toisinaan taas virkkuukoukulla on farkkumatto tai huomaan saksivani vanhaa villapaitaa lapasiksi...
Nyt viime aikoina piirustuskynä on ollut se mieluisin työskentelyväline.

Tämä on siis paikka, johon löytää tiensä sellaiset kädentyöt, jotka ovat itselle tarpeettomia tai jääneet ylimääräiseksi vakkapa messuilta.

Ostaminen tapahtuu sähköpostin kautta tai viestiä laittamalla ja eri tuotteita voi löytää sivupalkissa olevan tunniste -palkin kautta.

Koska tämä on minulle rakas harrastus ja tästä saatu sivutulo on sen verran pieni, yrittäjyys ei tule tässä kohtaa kyseeseen. Olen kuitenkin ilmoitusvelvollinen kaikista myynneistä verottajalle, joten minulla tämä velvollisuus hoituu veroilmoituksen kautta.

Tervetuloa <3





Pääset sinne TÄSTÄ ja sinne vie myös ovi tuossa blogin sivupalkissa.
Se on sitten kai virallisesti auki! :D
Ei siitä sen kummempaa kauppaa tule, mutta ajattelin, että on joku paikka, mihin voin kootusti laittaa ylimääräisiä juttuja myyntiin. Itselle ylimääräisiä tai messuilta myymättä jääneitä.
Jos on tarvetta vaikka pienille muistamisille tai lahjoille, eikä meinaa millään keksiä, voi Metrinpuodin hyllyillä lymyillä kenties juuri sellainen juttu, mitä etsit.


Täällä rätisee vielä tuli leivinuunissa. Taidan tehdä Elmat ja kaivautua sohvan uumeniin hetkeksi...
Kivaa uutta viikkoa sinne ruutujen taakse!


Ellis




lauantai 16. tammikuuta 2016

Hattarataivas

Joinakin päivinä kuvittelen olevani talvi-ihminen. Silloin taivas on vaahtokarkin värinen ja höyhenen kevyen lumen voi puhaltaa pois äänettömästi.




Näitä tunnelmia ja hetkiä vaan ei satu kovin montaa yhteen talveen, joten pelkäänpä, että talvirakkauteni on hyvin hetkittäistä...




Eilen en voinut missata mattorantaa! Huikaisevan kaunista... 





Olen poikennut täällä usein ennenkin, olenhan jo tässä kohtaa melkein kotona, joten pitkä työmatka ei enää montaa minuuttia pitene tämän pysähdyksen takia.
Ja tämmöisen tunnelman kera on kyllä paljon kivempi suunnistaa kotiin arkisiin puuhiin.




Mattorannasta aukeaa suuri järvenselkä. Siellä on ihanaa käydä kuuntelemassa syysmyrskyn pauhua tai ihmettelemässä keväällä jäiden lähtöä.
Kesällä siellä peseytyvät matot ja järveltä puhaltava tuuli kuivattaa ne nopeasti auringossa.
Talvella nämä pikapiipahdukset ovat spontaaneja - joskus riittää huikaiseva järvenselkä, jonka hanki kimmeltää auringossa - tai tuo hattaran värinen taivas...





                                                                                      *******



Ystävänpäiväarkit on tulleet painosta! Edellisessä postauksessa on enemmän tietoa tästä <3 -kortista, josta siis voi myös koota itselleen oman ystävänkirjan!




Piirtelin myös pienen pakettikorttiarkin. Pieniä kortteja tarvitaan aina - lahjaan, kukkapakettiin, tyynyn alle sujautettavaksi, kirjan väliin... <3
(Tämmöisen pikkuarkin sujautin /sujautan kuoreen kaikille niille, joita operaatio "väärä marraskuu" koskettaa... nämä loppuivat jo kesken, joten lisää tulee ensi viikolla!)




Molemmat arkit ovat kokoa A5 ja hinnaltaan 2€ / kpl. Tarkemmat tiedot löytyy pikapuoliin (huomenna) tuolta Metrinpuodin hyllyltä, mutta siis vanhalla konstilla eli sähköpostilla voi tilata. <3






Talvisin terveisin,

Ellis


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Goethe... eikun Ellis

Meinasin kirjoittaa, kuinka inhottava talvi on. Kuinka vanhassa talossa palelee ja leivinuunia pitää lämmittää.




Meinasin kiukutella huonoista keleistä, pöllyävästä lumesta ja pitkästä työmatkasta. Lumitöistä, jotka odottavat kotiin palaavaa pitkän päivän jälkeen. 
Olin vähällä ajatella, että kunhan viikonloppu tulee. Kunhan huhtikuu tulee. Ja niin edelleen.




Sitten muistin, jostain kaukaa, kuinka menimme luistelemaan kovalla pakkasella - lapset ja minä. Kuinka ihanalta kuuma kaakao maistui sen jälkeen - vaikka auto ei luistinradalla lähtenytkään enää käyntiin. Kuinka lämmin sauna sulatti palelevat varpaat ja teki poskista vieläkin punaisemmat.
Sinä talvena tapahtui muutenkin paljon merkillisiä asioita. Taikatalvi.




Ajattelin, miten tärkeitä pienet hetket on. Miten niistä kertyy muistoja, jokaiselle erilaisia ja yhtä tärkeitä.  
Hetkiä tulee koko ajan. Parhaat hetket eivät kerro tulostaan ennakkoon. Joskus ne viivähtävät pidempään, toisinaan vain pienen tuokion. Silloin huomaat sen vain siitä, että vatsa on kipeänä eilisen nauramisesta. Tai siitä, että tiskipöydällä on tyhjä viinipullo, lasit ja keksinmuruja. 

Ei elämässä ole varaa seistä pysäkillä odottamassa aina jotain muuta, parempaa. Silloin hetket lipuvat ohi. Elämä on tänään. Se on just nyt, tässä hetkessä. 

Eikä aina voi paistaa aurinko, mutta voi päättää, että sade tekee seuraavasta poutapäivästä vielä kauniimman. Tai lumipyry. ;)
Sitäpaitsi... aina, aina voi vetää villasukat jalkaan!


Ellis




PS. Osa marraskuun sivuista on postitettu ja toimitettu jo, mutta osa odottelee lisätilausta pienestä, uutukaisesta pakettikorttiarkista, jonka sujautin mukaan - ne kun pääsivät loppumaan, kun tilasin niitä vahingossa liian vähän... :)  



tiistai 5. tammikuuta 2016

Viisi kynttilää

Heissan!

Huomasin juuri, miten aika rientää... viisi vuotta sitten aloitin tämän blogin kirjoittamisen tarkoituksenani oppia käyttämään uutukaista tietokonettani ja harjoitellakseni valokuvien muokkaamista ja siirtämistä ja sen sellaista.




Enimmäkseen onkin tainnut olla tuota "sen sellaista"... sillä niin vaan blogin kirjoittaminen vei mennessään ja jossain vaiheessa huomasin, että siitä oli tullut oma ihana paikka, johon hiipiä tapaamaan muita samanlaisia. Siitä on tullut myös rakas harrastus. Koskaan ei ole tarvinnut väkisin tai velvollisuudentunnosta kirjoittaa riviäkään. En ole ollut kirjoittamisesta velkaa kenellekään.




Blogista tuli jo aika varhain hyvä ystäväni. Opin luottamaan siihen ja saatoin tulla sen äärelle aina, kun siltä tuntui. Niin yhäkin teen.




Blogi toimii loistavana päiväkirjana ja kuvakirjana omista töistä. Se on myös oiva ajankuva omasta perheestä ja elämästä. Sinne on tullut purettua monet elämää ravisuttaneet hetket. Se kesäinen päivä, kun ensimmäinen mopsimme Justus lähti koirien taivaaseen. Tai ne talon haikeat huokaukset, kun lapset ovat lentäneet pesästä.




Sellaisina hetkinä on kirkastunut se, että elämä on oikeastaan pieni ohikiitävä hetki. Siihen hetkeen pitää tarttua, se pitää kokea, tuntea ja elää. Ei kannata purjehtia hetkien ohi silmät suljettuina, sillä elämä koostuu päivistä, päivät tunneista, tunnit hetkistä...
Carpe diem - tartu hetkeen!




Välillä blogiin on tullut kirjoitettua omia haaveita - näin niistä on tullut näkyviä ja ne ovat alkaneet pikkuhiljaa elää omaa elämäänsä.




Tuhannesti kiitos, kun olette kannustaneet, jakaneet ajatuksianne ja vaikka vain olleet siellä ruudun takana. Arvostan suuresti jokaista pientä ja suurta persoonaa, joka siellä ruudun takana vaivautuu klikkaamaan auki tämänkin sivun ja lukemaan kuulumisia tai mitä milloinkin tänne kirjoittelen. Yhtään ikävää kommenttia ei ole näihin vuosiin mahtunut - sekin jo kertoo, miten mahtavaa porukkaa siellä ruutujen takana on! <3 <3 <3





Jos nyt olisi suuren suuri kakku, sytyttäisin sen päälle viisi kynttilää. Vetäisin henkeä ja puhaltaisin kynttilät sammuksiin niin, että kaunis ja vähän heiluva savukiehkura nousisi viimeisestä kynttilästä kohti kattoa. Sen jälkeen ojentaisin palan kakkua jokaiselle teistä. Se voisi maistua juuri sellaiselta, kuin kunkin lempikakku maistuu. Suklaalta, marsipaanilta, toffeelta, vaniljalta - vähän niinkuin Tangelstiinan yllätyskananmunista leivottu kakku Ruusukujalla! :)




Tässä loman vedellessä viimeisiä päiviään olen ehtinyt viimein istua sen verran aloillani, että uusi marraskuu on valmis. Siis korjattu versio kalenteriosasta, päivistä, jossa marraskuu alkaa nyt tiistaista, ihan niinkuin pitääkin. (Jos joku on missannut, mistä tässä on kyse, kannattaa vilkaista ed. postaus... ;)
Ja vielä tähänkin isot kiitokset ihanista kommenteista ja siitä, että epäonnistuminen ja virheiden tekeminenkin on sittenkin inhimillistä ja anteeksi annettavaa... <3




Kun marraskuu oli valmis ja kun kerran piirustusvihko oli siinä niin sopivasti, en malttanut... ja toisaalta, ystävänpäivä on ihan pian!
Syntyi pitkään päässä hautunut prototyyppi. Olin ajatellut tarttua ihanan ystäväni Viipin ilmoille heittämään vinkkiin aikuisten ystäväkirjasta. Ja kun olin jo hahmotellut ystävänpäivä-tervehdystä kortin muotoon, syntyikin sopivasti näiden kahden kombo!




A5 - kokoinen sivu/ arkki/ kortti, jonka voi mainiosti postittaa korttina ja valmiiksi ystävää varten täytettynä ja väritettynä - tai sitten näitä voi kerätä omilta ystäviltään nipun ja kiinnittää ne sitten yhteen silkkinauhalla omaksi ystäväkirjaksi.
Mikä mukavampaa, kuin ottaa näitä nippu mukaan vaikka hyvien ystävien tapaamiseen tai illanistujaisiin ja laittaa kortit pöytään täytettäväksi.




Olette ehkä huomanneet, että tuohon sivupalkkiin ilmestyi loppuvuoden aikana pieni kyltti "Metrinpuoti". Puodin hyllyt ovat vielä tyhjinä, mutta seinät siellä jo on valmiina. Kun nämä ystävä-arkit tulevat perjantaina painosta, niitä löytyy sitten myös Metrinpuodin hyllyltä, jos niitä joku muukin haluaa. Puodin tarkoitus on koota yhteen helposti löydettäväksi sellaiset ellikset, joita riittää myyntiin asti.
Metrinpuoti -nimi tulee tietenkin Wirberryn ja Elliksen Tampereen messujen puodista - pienestä metrin pätkästä pöytää, joka notkuu kaikkea mahdollista, mitä näissä pajoissa valmistuu. <3
Onhan Nalle Puhillakin Puolen Hehtaarin Metsä ;)

Pus <3


Ellis

PS. Kuvat ovat vuosien varrelta, oman koneen uumenista - osa blogissakin joskus vilahtaneita.