Pannumyssy eli maailman helpoin pipo diy

Let me entertain you something..
Eilen illalla - no okei, melkein yöllä - mietin, minkälainen pipo mahtaisi olla kiva uutukaisen tummansinisen talvitakkini kanssa. Ajatuksen vaeltaessa katse osui keinutuolilla lojuvaan miesten villaiseen Gantin slipoveriin, jonka olin kiikuttanut kirppikseltä muutamalla eurolla.
Liivi oli kokoa XL, joten ensimmäinen ajatus oli ollut kutistaa sitä vain sen verran, että voisin pujahtaa siihen itse kylmänä talvipäivänä puuvillaisen nappipaitani kanssa.

Slipoveri jäi kuitenkin hiha-aukoista löpsöttämään, koska oli kuitenkin ollut miesten XL ja
näyttikin siltä, että siinä olisi ollut tilaa jonkun muunkin käsivarsille. Niinpä lämmike päätyi pyykkinarulta uudelleen pesukoneeseen. Tällä kertaa laitoin sen vähän lämpimämpään kylpyyn, joten kutistus oli kunnollinen, eikä mun tarvinnut enää edes miettiä itseni ahtamista liivin suojiin.

Kutistettu liivi oli odottamassa päätymistä lapasiksi tai tyynynpäälliseksi, mutta yhtäkkiä näinkin sen itseni päässä :D :D

Saksin reilun kokoisen neliön keskeltä liiviä niin, että resori päätyi pipon resoriksi - sopivasti.
Sitten vain ompelin "pannumyssyni" sivuilta ja päältä yhteen. Mikä ettei tämä teepannuakin lämmittäisi, mutta taitaa kumminkin tällä kahvikissalla olla enemmän käyttöä ihan vaan oman "pannun" lämmittimeksi.

Mummun vanha, pehmeä nahkatakki on ollut oivallinen ja pitkäaikainen tuunauksen ja kierrätyksen helmi. Nyt saksin nahkatakin jo aika repaleisesta hihasta pienen lappusen, johon piirsin tai oikeastaan poltin kolvilla lumihiutaleen. Vähän niinkuin oikeissa pipoissa, you know..? ;)
Tämmöinen siitä tuli!

Kaunista ja valkoista joulukuun ensimmäistä päivää!

Ellis

Talvikoira ja Metrinpuodin kuulumisia

Sunnuntai. Päätettiin tänään myöhäisen aamupalan jälkeen lähteä pienelle metsäpyrähdykselle. Elma tietenkin etunenässä lähdössä mukaan... Onneksi varauduin, sillä kovin montaa "koirankusemaa" ei päästy, kun neiti hyytyi pakkaseen. Niinpä kääräisin mopsin paksuun villapontsoon ja hujautin koko paketin ikean kassiin ja olkapäälle. Sieltä kelpasi kurkkia, mihin muut menivät. Talvikoira. <3

Pitkää tarpomista ei tällä kertaa tullut, pieni pyrähdys vain, koska isommankin koiran asiat tuli hoidettua ja näin kylmässä pakkassäässä riittää kevyempi ulkoilu. Lenkin jälkeen Elman voi aina löytää mielipuuhastaan.. ;)

Olin laittanut ennen lähtöä uuniin isot Rosamundat ja reippailun jälkeen sekoittelin täytteen kermaviilistä, kylmäsavulohesta, kurkkupikkelssistä ja sitruunamehusta. Rovautin mukaan vielä tilliä, suolaa ja pippuria.  Hyvä ja vaivaton sunnuntairuoka.

Tänään oli juuri sopiva päivä laittaa ensimmäiset jutut Metrinpuodin hyllylle. Sieltä löytyy tällä hetkellä esittelytekstin lisäksi muutamia piirrostuotteita - kalentereita ja kortteja, joita on vilahtanut täälläkin. Kaipa sinne jossain vaiheessa voi eksyä muutakin... :D

Mistä oikein on kysymys? No tästä:


Tervetuloa peremmälle Metrinpuotiin!

Tämä on todella pikkuinen puoti. Tavaraa tulee silloin kun tulee, jos on tullakseen ollenkaan.

Tuotteet ovat uniikkeja, käsintehtyjä ja niitä ei useinkaan ole montaa kappaletta - ainakaan kerrallaan.

Kaikki tuotteet on valmistettu rakkaudella, niille on juteltu paljon ja ne ovat usein syntyneet jatkoajan saaneista rakkaimmista farkuista tai villapaidoista tai muuten elämää nähneistä, puhtaista ja siisteistä  materiaaleista. Kierrättäminen onkin lähellä sydäntäni ja ilman sitä tuskin olisi olemassa Metrinpuotiakaan.

Välillä syntyy jotain ihan uuttakin, sillä tämän pajan materiaalit ovat monenlaisia: joskus iskee inspiraatio virkata koruja hopealangasta, toisinaan taas virkkuukoukulla on farkkumatto tai huomaan saksivani vanhaa villapaitaa lapasiksi...

Nyt viime aikoina piirustuskynä on ollut se mieluisin työskentelyväline.

Tämä on siis paikka, johon löytää tiensä sellaiset kädentyöt, jotka ovat itselle tarpeettomia tai jääneet ylimääräiseksi vakkapa messuilta.

Ostaminen tapahtuu sähköpostin kautta tai viestiä laittamalla ja eri tuotteita voi löytää sivupalkissa olevan tunniste -palkin kautta.

Koska tämä on minulle rakas harrastus ja tästä saatu sivutulo on sen verran pieni, yrittäjyys ei tule tässä kohtaa kyseeseen. Olen kuitenkin ilmoitusvelvollinen kaikista myynneistä verottajalle, joten minulla tämä velvollisuus hoituu veroilmoituksen kautta.

Tervetuloa <3

Pääset sinne TÄSTÄ ja sinne vie myös ovi tuossa blogin sivupalkissa.
Se on sitten kai virallisesti auki! :D
Ei siitä sen kummempaa kauppaa tule, mutta ajattelin, että on joku paikka, mihin voin kootusti laittaa ylimääräisiä juttuja myyntiin. Itselle ylimääräisiä tai messuilta myymättä jääneitä.
Jos on tarvetta vaikka pienille muistamisille tai lahjoille, eikä meinaa millään keksiä, voi Metrinpuodin hyllyillä lymyillä kenties juuri sellainen juttu, mitä etsit.


Täällä rätisee vielä tuli leivinuunissa. Taidan tehdä Elmat ja kaivautua sohvan uumeniin hetkeksi...
Kivaa uutta viikkoa sinne ruutujen taakse!


Ellis

Mitä jos...

Mitä jos alkaisi katsoa maailmaa joka päivä vähän tarkemmin? Isommilla silmillä?

Näkisikö silloin joka päivä pieniä asioita, jotka on niin hyvin, että niistä haluaa kiittää?
Niitä tavallisia, pieniä asioita.

Lady of The Mess kirjoitti kiitollisuudesta tässä taannoin ja ajatus tarttui korvan taakse. Se kutitteli siellä päiviä. Kävin lukemassa Ladyn postauksen toisen ja kolmannenkin kerran. Päätin itsekin alkaa toteuttaa tätä kiitollisuuden vaalimista, samanlaisin metodein.
Löytyi tyhjä muistikirja, joka oli salaa odotellut jotain tällaista. Siitä tuli tämän vuoden kiitoskirja, johon kirjaan pienet kiitokset aina silloin, kun muistan. Mahdollisimman usein. Jopa päivittäin? Viikottain ainakin ;)

Kirjan kiitokset luetaan vuoden päätteeksi, samalla voi muistella niitä asioita, jotka on omassa elämässä niitä, joista on halunnut kiittää. Samaan asiaan voi valjastaa yhtä hyvin purkin - siitä voi tehdä kiitospurkin, johon pudottaa kiitoslapun aina, kun aihetta on. Purkin laput niin ikään luetaan vuoden päätteeksi. Kaunis ajatus, ihan itselle.

Asioiden puntarointia ja kiitollisuutta ei liene maailmassa liikoja - aattelin, että jos kiitoskirjan myötä itselle tulee oivalluksia elämästä ja siitä, miten parhaat asiat elämässä on juuri niitä ilmaisia ja simppeleitä arjen pieniä asioita, ei se ainakaan huono juttu ole!

Ei kai onnellisuuteen niin mahdottomia vaadita... Riittää, että oppii näkemään metsän puilta - ainakin silloin tällöin. Että näkee elämän kauniina, osaa nauraa itselleen ja osaa sanoa: kiitos <3

Ellis



PS. Lupaan yhä edelleen myös kiukutella.

PSS. Lupaan, etten kirjoita niitä mihinkään muistiin.  ;)

Arki palaa pätkittäin

* Pitkään nukuttuja aamuja (=myöhään valvottuja öitä)

* Ruuanlaittoa pitkän kaavan mukaan (=kuumeista mietintää, mitä laittaisi taas, justhan mä vasta...)

* Joulun riisumista kodista (= kirveelle olis töitä liiterissä, joulukuusen raato odottaa siellä, neulasia imuroidaan vielä kuukaudenkin päästä..)

* Huoletonta kuvien räpsimistä sieltä täältä (=kukaan ei kertonut, että näitä säätöjä on NÄIN paljon  järkkärissä!)

* Kotoilua ja meikittömyyttä (= KUKA homssu tuijottaa vessan peilistä aamulla, päivällä ja illalla??)

* Talven riemuja ja kiireetöntä ulkoilua (= lunta sataa vaakasuoraan, ei meinaa penkat riittää...)

Mukavan loman jälkeinen jetlag meinaa iskeä, kun arki kolkuttelee kohta ovelle.
Aamut venyvät, aamukahvit juodaan puolen päivän tienoilla, päivä lähtee siitä pikkuhiljaa liikkeelle ja puolen yön aikaan ollaan voimiensa tunnossa, eikä aikomustakaan mennä nukkumaan...
Näin meillä. Entäs teillä?

Oikeesti mä jo hiukan odotan arkeen palaamista. En ehkä ihan kaikkia asioita, kuten esim. aikaisia aamuherätyksiä, mutta se rytmi ja säännöllisyys, joka on hiukan kateissa - sille isosti tervetuloa!

Mun arkea rytmittämään piirtelin kalenterilehden tammikuusta. Yleensä vuosikalenteri on tullut hankittua tai saatua lahjaksi, mutta nyt huomasin, että semmoinen puuttuu meiltä kokonaan. No, ei puutu enää :D

Tämä jääkaapin oveen ja uusi piirustellaan sitten helmikuuksi, meneehän se näinkin!

Sunnuntaiterveisin,

Ellis

Rakas Joulupukki, part.2

Rakas Joulupukki,

toivottavasti olet jo päässyt turvallisesti takaisin Korvatunturille ja saanut Muorin perunalaatikkoa vatsasi täyteen.

Meillä on ollut ihana joulu. Mukava sää, leppoisa tunnelma, lämmin joulusauna ja hyvää ruokaa.

En tiennytkään, että olin ollut niin kiltti, että vaikka en toivonut mitään erityistä, sain muutamia ihania lahjoja. Yksi niistä oli isossa laatikossa. Todellinen yllätys. Luulin ensin, että saan monta pakettia tulostuspaperia, mutta kun laatikosta paljastui uusi kamera, olin lentää alas pianotuolilta.
Joulu onkin mennyt aloittelevan kuvaajan taitoja harjoitellen, kamera koko ajan lähistöllä, käyttöopas käden ulottuvilla ja silmälasit... ne on koko ajan hukassa, aina väärässä huoneessa! ;)

Se aika, mitä en ole hiiviskellyt kamera kädessä, olen katsellut elokuvia, pelannut lautapelejä tai korttia, istunut saunan lauteilla tai ollut vaan. Metsässä on joka päivä samottu koirien kanssa pitkä lenkki ja tänään uskaltauduttiin jäitä pitkin (muiden jo mentyä edeltä muutamana päivänä) saareen siskon perheen luo. Sinne oli meidän klaanista kokoontunut muitakin. Saatiin ihmetellä suvun nuorimman tuoretta kävelytaitoa ja herkutella kahvilla ja joulutortuilla. Potkukelkoilla matka taittui takaisin rantaan, välillä piti pysähtyä ihmettelemään kaunista talvista aurinkoa ja jään kimmellystä.

Laitan tähän kirjeeseen mukaan todistusaineistoa, että kamera on jo kovassa käytössä - sekalainen kooste jouluna räpsittyjä otoksia.

Pahoittelut kuvaövereistä! :D Mutta, kiitos vielä ja kai nähdään taas ensi jouluna?

Ellis <3

PS. Kerta kiellon päälle...

Muumilaaksosta iltaa!

Oon niiiiiin talviunilla. Nukuksissa, horroksessa, puolivaloilla, whatever.... mutta hereillä en siis oikein kunnolla ole ollut joulun jälkeen. Nyt ehkä pikkuhiljaa alkaa silmistä näkyä muutakin kuin markan raot, vaikka ihan vielä en ole varma, kannattaako nousta.
Voi olla siis, että tulin vaan pikaisesti moikkaamaan tässä kylkeä kääntäessä ;)

Ihan ensin, kiitos edelliseen mattopostauksen kommenteista ihan hurjasti!! Te kyllä inspiroitatte mua, nyt on taas muutamat farkut saksittu, tässä horroksessakin se kyllä onnistuu.
Ainoastaan ompeluhuoneen muutossa johonkin kadonneet sakset hidastavat vähän. Eiköhän nekin jostain kolahda eteen, ennemmin tai myöhemmin...

Eräänä päivänä kotiin ajaessa huomasin, että jäälle oli aurattu traktorilla kiva reitti.
Keitin kaffeet ja menin kaivamaan naftaliinista (=autotallista) luistimet. Mielikuvissani viiletin pitkin järven selkää punaposkia ja päivän liikkasuoritusta hankkimassa.
Jepjep. Rannassa ähräsin luistinten kanssa niin, että siinä jo tuli hiki. Nauhakin katkesi toisesta luistimesta ja mulla oli liian paksut sukat, joten luistimien mokomat ei meinanneet mennä jalkaan ensin ollenkaan...

Ja onneksi tuli hiki luistimia laittaessa, ei sitten ihan niin kovasti harmittanut, kun luistelumatka jäi muutamaan sataan metriin... eihän siellä nimittäin kaunot mihinkään luistaneet. Ei vaikka oli sauvat mukana. Lunta oli liikaa jään päällä kuitenkin ja jää oli kaunoille liian epätasaista. Lisäksi mun luistimet on viimeksi teroitettu varmaan  viime vuosituhannella.

Noh, töissä pääsen luistimille ja kaukaloon pienten kiitäjien kanssa ;) Meillä on luistelukoulu hyvässä vauhdissa...

Yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että on jo helmikuu... alkaa miettiä, että kuukauden päästä on jo maaliskuu... :)
Ehkä mun talviuni alkaa olla nyt tällä erää tässä, kuitenkin. Tiedä, vaikka saisi vielä suksetkin esille tämän talven aikana :)

Ellis