Raparperi-jäätelöpiirakka

Heissan!

Tulin pikaisesti jakamaan sunnuntaireseptin ihanaan piirakkaan - tämä on raparperi-jäätelöpiirakka, joka kruunaantuu ihanasti tuoreilla mansikoilla - ilmankin toimii, jos mansikoita ei ole just sillä siunaamalla saatavilla ;)

Tämä ohje tuli kerran kokeiltua ja sen jälkeen se onkin jäänyt kestosuosikiksi raparperin kanssa.
Ohje vaikuttaa äkkiseltään hiukan monimutkaiselta, mutta vakuutan, että sitä se ei ole, kun tämmöinenkin sunnuntaileipuri onnistuu siinä kerta toisensa jälkeen.

Tässä piirakassa uuniin menee vain pohja. Raparperista keitetään kompotti (hilloke tai mikä lie se oikeammin onkaan?), mutta se on tosi nopeaa ja helppoa.

RAPARPERIKOMPOTTI

500g tuoretta raparperia
1 dl sokeria
1/2 tl kanelia

Minä keitin kompotin jo edellisenä iltana. Hain kasvimaalta muutaman hyvän kokoisen varren, kuorin ja paloittelin kattilaan ja keitin noin 5 min. sokerin kanssa, kunnes raparperit olivat hajonneet. Sitten maustoin valmiin kompotin kanelilla ja jätin jäähtymään. That's it!

POHJA

100g voita
1,5 dl vahnäjauhoja (grahamjauhotkin käy)
1 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl kardemummaa
2 kananmunaa

Sulata rasva, jäähdytä vähän ja lisää siihen toisiinsa sekoitetut kuivat aineet. Lisää sitten yksitellen munat ja sekoita.
Levitä taikina pyöreään piirakkavuokaan ja paista 175° uunin keskitasolla noin 15 min.

Levitä kompotti paistetun ja jäähtyneen piirakkapohjan päälle, lusikoi päälle vaniljajäätelöä.
Koristele tuoreilla mansikoilla ja kinuskikastikkeella (mulla ei ollut tällä kertaa).

Tätä piirakkaa voi mielin määrin varioida pohjan suhteen, samoin kuin päällysteiden. Varmaan yhtä hyvin toimii vaniljakastikkeen kanssa kuin jäätelöllä.

Ohje on peräisin kesän 2012 Pirkasta.

Kesäterkut Elmalta mielipuuhansa parista  :D

Ellis

Todeksi tulleet

Muistatteko, kuinka "takavuosina" (hah mikä määritelmä) oli valloillaan aarrekarttavillitys?

Täytyy tunnustaa, että olen autuaan tietämätön, vaikka trendi olisi jatkunut näihin päiviin asti - joka tapauksessa omalla kohdallani innostuin asiasta muutamia vuosia sitten. Oon aina ollut kova haaveilemaan, mutta kerrankin ajattelin, että teen sen konkreettisesti vörkkimällä itselleni oman aarrekartan.

Olin silloin heittämässä isoa satsia lehtiä kierrätykseen, kun vielä selasin niitä saksien kanssa ja leikkelin irti itselle tärkeäksi kokemiani kuvia. Niitä, joita voisin sitten liimailla esiin muistuttamaan haaveista ja unelmista. Niitä, joilla sain ainakin osan haaveistani näkyviksi. Talletin kuvat isoon kirjekuoreen ja laitoin talteen. Hyvään talteen.

Tänään aamupäivä alkoi työhuoneen isoa paperikasaa selvitellen. Aloin kaikessa rauhassa ja sateen ikkunaan ropistessa etsiä yhtä kadonnutta luonnosta, mutta löysinkin paljon enemmän.
Löysin haaveeni ja unelmani, löysin todeksi tulleet seikkailut Toscanassa, kattohuoneiston ikkunanäkymän lähes identtisenä!

Löysin lenkkarit ja sen oman itseni arvostamisen, jota tarvitsen. Löysin sen riemun, mikä tulee, kun tajuaa, että osa haaveista on muuttunut todeksi. <3

Oli hauskaa huomata, miten olin leikannut kuvan työpöydästä pukkijalkojen päällä. Nimittäin tällä hetkellä oma tuleva piirustuspöytä - vanha pieni ovi - odottaa vielä pukkijalkojaan ja lasikanttaan, mutta on jo toivottavasti pian työhuoneessa! 

Mun oma vahva uskoni aarrekarttaa kohtaan lähti välttömästi nousukiitoon. Mietin, kuinka vahvana mun mielessä on nuo kuvat ja haaveet olleet, kun olen näköjään lähtenyt niitä kohti pyrkimään, vaikka itse kartta onkin ollut vasta kuvina kirjekuoressa. Jotenkin kuitenkin olen asiat jo kuvia löytäessä visualisoinut mieleeni.

Kuvien kanssa samaan kuoreen oli sujahtanut jo valmiiksi piirtämäni kansilehti Aarrekarttakirjaa varten. Kiva, että sekin löytyi, koska heti huomenna kiikutan sen painoon. Tilaan itselleni ihan konkreettisen karttakirjan, johon saan kuvat liimattua.
Vaikka moni varmaan kokoaa omaa aarrekarttaa Pinterestiin ja muualle sähköiseen muotoon, mikään ei vedä vertoja sille näpräämisen ja liimaamisen konkreetille tunnelmalle. Ja niille paksuille leikekirjamaisille sivuille, joita on ihana silloin tällöin aukoa ja selata. Ikkuna unelmille <3

Tällä hetkellä yksi isoimpia haaveita liittyy Rebellikseen. Haaveen toteutumiseen tarvitaan aikaa, sitkeyttä, iloa ja paljon paljon paperia. Vähän mustaa ohutta kynääkin ja ripaus onnea.
Pukkijaloillaan seisova piirustuspöytä ei kai sekään ole pahasta, joten ei muuta kuin rautakauppaan, kun tästä arki koittaa.. :)


Toukokuun terveisin,

Ellis