perjantai 27. huhtikuuta 2012

Elämänpyörässä

Tällä viikolla olen ajanut vuoristoradalla - niin monenlaisia tunteita ja ajatuksia on päässä risteillyt. Ajattelin ensin kertoa ihan muuta tänään, mutta nämä fiilikset haluavat tulla kerrotuiksi.





Kevät on vihdoin paljastanut pihamaan ja karun, värittömän ja litistynen nurmen, joka odottaa auringon ja lämmön kosketusta. Kuivuneet, ruskeat tammenlehdet leikkivät hippaa tuulessa. Harava saa vielä hetken odottaa, ei ihan vielä...

Olen kulkenut alapihalla, talon takana, päivittäin. Katsastanut lumirajan, joka päivä päivältä on vetäytynyt kauemmas kohti korkeaa syreeniaitaa. Kulkenut ja ajatellut. Katsellut kaikkea Luojan luomaa, miettinyt sen kauneutta ja samalla elämän mielettömyyttä ja arvaamattomuutta.
Välillä pysähtynyt vanhan tammen juurelle tervehtimään Justusta - Elman kieppuessa jaloissa.

Keskimmäinen, neiti punatukka, joka elämänsä keväässä kulkee, menetti hyvän ystävänsä ja koulukaverinsa yhtäkkiä ja odottamatta. Nuorten suuri suru ja hämmennys, suuret silmät täynnä kyyneleitä ja murhetta. Avuttomuus. Halaukset. Kädet käsissä.

Vaikka katson ja kuulen tätä tapahtumaa sivusta, sitä ei voi sivuuttaa. Tämä tapahtuma tulee jäämään tyttäreni elämään yhtenä niistä, joita hän ei tule milloinkaan unohtamaan.
Äitinä asiaa ajattelee monessakin tasossa. Suree nuorta elämää, joka päättyy silloin, kun kaikki on vasta alkamassa. Suree perheen puolesta. Tuntee ja aistii nuorten surun ja menetyksen, kun yksi on joukosta poissa.
Muistaa, kuinka itse juuri lukion päättäneenä joutui jättämään jäähyväiset ystävälle.


                                                           
                                                     Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli.
                                                     Ei rakkaus kuolla voi.
                                                     Ohi polku vain kulkee
                                                      ja kukat jää taakse
                                                      ja muualla tuuli soi.
           
                                                      - Aila Meriluoto




Aina ei tiedä, mihin suuntaan menisi - joskus vaan pitää pysähtyä miettimään kaikkea.




Torstaiyön miettein,

Ellis



sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Tampereella kalassa

Tänään oli aikainen aamuherätys.
Tiedättehän, niinkuin sellaisina aamuina, jolloin lähdetään kalaan - niitä isoja vonkaleita narraamaan.

Etämies pakkasi itsensä ja minut autoonsa ja käänsi auton nokan kohti Tamperetta... kalastusvälineiden huutokauppaa!
Minä en päätynyt huutokauppaan, vaan jäin matkasta jo Tammelassa kokemaan omia verkkojani, ihan omat vonkaleet mielessä.
Päätin kalastella muutamalla tutulla apajalla ihan ensiksi...




Alkuun suuntasin Kaunottareen ja Kulkuriin -ihanaan Tammelassa sijaitsevaan second hand-liikkeeseen, jossa vaatteet ja asusteet ovat sulassa sovussa ja kauniisti esillä väreittäin omissa rekeissään. Sieltä verkkooni tarttui ihanat puiset isohkot (luultavasti Aarikat?) korvikset. Huomasin näet, että kaikki korut olivat kotona... niinpä tepsuttelin seuraavaan apajaan uutukaiset renksukat korvissa :D




Lähes naapurissa olikin Bonuskirppari, josta haaviin jäi ihana vintagelaukku!! Laukku näyttää kuvassa isommalta kuin onkaan, mutta on oikeasti noin A4-kokoinen (ehkä himpun pienempikin) ja tosi paksua nahkaa. Sisällä paljon pikku taskuja ja väliköitä ehjän silkkivuoren kera. Ja merkki, jossa krokotiilin kuva... krokotiilin nahkaa?? Ei kai? Suutarireissun jälkeen tämä ihanuus saa kulkea mukanani monet reissut... love at first sight <3





Sitten kopsuttelin Koskikeskukseen, jossa pyörin remontin keskellä löytämättä yhtikäs mitään. Paitsi uuden kirjoituskynän siitä toisen kerroksen kivasta kirjakaupasta, jossa on sisällä se pehmeä nojatuoli. Etsin kahvilaakin, mutta en löytänyt - sekin oli remontissa.




Poistuin alakautta sillalle, joka vei minut alarantaan Laukontorille ja huumaville kalamarkkinoille... kaikkialla oli ihana savustettujen muikkujen tuoksu ja lohet olivat loimussaan kuin erämessuilla ikään! Ja jos ystäväni Viipi ei olisi juuri silloin soittanut, olisin sortunut muikkuihin tai lohilautaseen. En malttanut kuitenkaan jäädä ulos syömään (telttaruokailu), vaan lähdin tapaamaan ihanaa ystävääni, jonka kalajuttuja odotin jo malttamattomana.

Viipin kanssa suuntasimme La Famille- kahvilaan (Keskustorilta Plevnan suuntaan), jonka lampaantaljat ovat ennenkin tarjonneet suojaisan paikan rupatella ja suunnitella tulevia. Siellä nytkin istuimme, teimme maailmaamme paremmaksi lohisalaattien ja vaniljakahvien äärellä. Sielunsiskon seura ja kulinaristinen nautinto... mitä sitä ihminen muuta tarvitsee saadakseen onnellisen päivän?











Viipin kanssa taiteilimme itsemme sillan alta mukulakiviä pitkin kävelysillalle, jonka kaiteet olivat täynnä lukkoja...ikuisen rakkauden symboleita. Vaikuttava näky!







Tammerkosken pauhujen jälkeen päädyimme hyvästelemään ja kiittelemään My Country Homen emännän Virpin, jonka ainakin toistaiseksi viimeinen puotipäivä Tampereella oli lopuillaan ja jota uudet, jännittävät seikkailut odottavat! Onnea Virpi ja myötäistä tuulta elämääsi!





Akateemisen kirjakaupan jälkeen etämies liittyi joukkoomme Stockmannin hulluille päiville, ja sitten lähdimmekin jo hakeutumaan pikku hiljaa kotia kohti...



Kaksi kätevää emäntää hullujen päivien vilinässä :D



Oliskos nää hyvät?? Väri ainaskin, mutta toi pituus...hmmm..




WE= Wirberry & Ellis (tosin kuvassa toisin päin :D)


Sillä aikaa, kun me olimme "kalassa", Elma sai viettää laatuaikaa hyvän ystäväni hoivissa (kiitos Satu!). Ensimmäinen hoitopaikka osoittautuikin Elmalle varsin mieluisaksi :D


Tyytyväinen koiranpentu on nyt koko illan seurannut mua joka paikkaan - taitaa kuitenkin vahtia, etten ihan heti karkaa uudelle kalareissulle...


 Ihanaa viikonlopun jatkoa!

 Ellis

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Pumppu reistaa

Täällä sitä on viuhdettu ja aika on kiitänyt päivästä toiseen niin, ettei ole meinannut perässä pysyä...
Lumi on alkanut toden teolla sulaa ja kevään huomaa jo ihan kaikkialla! Ihanaa :D

Meillä on ilmojen lämpenemisestä huolimatta ollut ajoittain viileät tunnelmat kotona. Vanha ystäväni kiertovesipumppu - siellä talon kellarissa sijaitsevassa pannuhuoneessa - ilmoitti taas olemassaolostaan sammumalla pääsiäisen pyhinä.
Puhelinsoitto tutulle putkimiehelle, ja saatiin pumppu palaamaan kotikonstein, kunnes sitten taas kuluneella viikolla ensin eräänä iltana keskimmäisen kanssa huomattiin, että kivan keväisestä fiiliksestä huolimatta tuntui taas vähän viileältä. Pumppuperhana.
Ronklasin pumppua ison lattapäämeisselin kanssa hetken ja kirosin ankarasti perään.
Toistin saman aamulla kaksi kertaa. Ja taas saatiin pelaamaan.
Viimein perjantaina tuttu putkimies tuli ja teki jotain perusteellisempaa pumpulle, koska nyt ei reistaamisesta ole tietoakaan.

Etämies on kätevä, mutta miksi kaikki paikat reistaa juuri silloin, kun mies on siellä etäällä? Noh, olen kyllä jo tottunut olemaan tämän vanhan talon(kin) yksinhuoltaja, huomaan selviäväni mitä kummallisemmista tilanteista YKSIN. Se on oikeastaan ihan huikean tuntuista. Ei mene ihan helposti sormi suuhun, pikemminkin käsi etsiytyy työkalupakkiin - tai sitten kännykkään. Nimittäin jos en tiedä itse, mitä teen, tiedän yleensä mihin soittaa.

Ehkä lopulta kaikki on kiinni omista valinnoista ja omasta asenteesta. Kun on päättänyt pärjätä, sitähän pärjää. Ainakin yrittää. Apua saa kuitenkin aina, kun sitä pyytää <3
Eikä tää nyt tarkoita sitä, että täällä henkseleitä paukutellen hoidellaan kaikki kattopeltien vaihtamiset sun mut omin käsin, ehei... mielellään heittäydyn avuttomaksi ja otan täyden palvelun vastaan, jos sitä vain on tarjolla :D
Mutta... tuli vaan mieleen, mihin se kaikki aika on taas mennyt, kun tuntuu, ettei ole saanut mitään aikaiseksi ja aika vaan kuluu ja kuluu.
Osasyyllinen aikavarkauteen makaa tyytyväisenä mun jalkojen juuressa tällä hetkellä.
Elma <3




Mitä pidemmälle kevät ehtii, sen mustemmaksi muuttuu Elman kuono. Se on tainnut pikkupentuna pudota johonkin hiilikellariin...

Näin täällä huhtikuu etenee. Viikolla tapahtui sellainen ihme, että sain ompelukoneen laitettua esille... jos se vaikka tästä!

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Ellis <3

torstai 5. huhtikuuta 2012

Uusi hattu






Pitkät ja ihanat pyhät ovat vielä edessäpäin... olen aina ollut pääsiäisihminen (hmm... voiko niin sanoa? Pääsiäisihminen?)
Anyway, tykkään kovasti näistä kevään kiireettömistä ja valoisista juhlapyhistä, kun ulkona tuoksuu sulava lumi ja sen alta paljastuva maa ja kun räystäältä vesi tippuu ja sen äänet sekoittuvat lintujen konserttiin. Hiljaista ei ole keväällä missään!

Nyt olen etämiehen hoivissa, huomenna on luvassa metsopaistia, ulkoilmaa ja huutokauppaa, lauantaina koko komppania taas kokoontuu kotiin. Kivaa!

Tänään meillä töissä juhlittiin. Koulumme pitkäaikainen emäntä jäi ansaitulle eläkkeelle ja oli ihana seurata, kuinka pitkän työuran tehnyt, todella hyvän ruuan ammattilainen hyvillä mielin ja hyvissä voimissa sai jäädä nauttimaan oloneuvoksettaren päivistä.
Emännällä ei ollut viimeisen päivänsä kunniaksi hattarahattua päässään, koska hän sai olla ottamassa pienten ja isojen ruokailijoiden kiitoksia ja jäähyväisiä vastaan tiskin toisella puolella. Eräs pieni koululainen katsoi emännän hiuksia, joita ei ollut koskaan ennen hatun alta nähnyt ja tokaisi sitten, että "sulla on uus hattu" :D
Monet naurut on ruokalassa emännän kanssa yhdessä naurettu lasten sutkauksille näiden vuosien aikana...

Iloa ja valoa pääsiäiseen!

Ellis

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Sunnuntaina




Tunnelmat lyhyesti...

* valoa
* raitista ilmaa
* kolme saarta
* tortillat
* miettimistä
* lattian pesua
* lakanoiden vaihtoa
* aprillipiloja
* virpojien odottelua
* soitto ystävälle
* farkkujen leikkaamista
* virkkuukoukun metsästystä
* löytöjä omasta kellarista
* päiväunet
* ...





Kivaa sunnuntaita, hauskaa aprilipäivää ja makoisaa virpomispäivää!

Ellis