perjantai 9. marraskuuta 2018

Hurahtamisia

Hurahtamisia, osa1

Kukapa olisi uskonut, että kun kesällä varovasti värittelin ensin yhtä kalenterin kuvaa ja sitten vähän toista, muutama kuukausi myöhemmin keittiönpöytä notkuu vesikuppia, purkkia, väripalettia, sivellintä ja arkkia.





Osa kuivumassa, osa odottamassa, että piirrän ääriviivoja kuvaan tussilla. Osa on jo painossa, että pääsee mukaan ensi viikon messureissulle!
Näin se homma etenee - ja lähtee vähän myös lapasesta :D :D









Hurahtamisia, osa 2

Äänikirjat. Työmatkoilla, siivotessa, lenkillä, nukkumaan mennessä, ruokaa laittaessa, piirtäessä, ...
Nyt olin viikon verran Bretagnessa. Ajatelkaa, ilman lentomatkaa ja pakkaamista. Näin meren ja tutustuin mahtaviin tyyppeihin. Asuin vanhassa hotellissa ja kuuntelin iltaisin haitarin soittoa. Bretagnessa, marraskuussa. Awesome <3




Onko muita hurahtaneita?
Eipä mulla muuta, kuullaan taas!
Ja ihanaa viikonloppua tietty <3

Ellis


sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Kalenteri 2019

Heippa!

Tässä se nyt (taas) on. Uusi kalenteri. Yhtä mustavalkoisena kuin aina ennenkin. Kovin vähän siis ulkomuodoltansa muuttunut - eli sama kompakti "jääkaappimalli" se edelleen on. Kun kerran on hyväksi havaittu, mitä sitä muuttamaan.

Tänä vuonna kalenterikuvituksen aiheeksi muotoutui koti. Home sweet home <3




Kokoa kalenterilla on jälleen tuttu ja kätevä A5. Painopaperi on tukevaa 190g:n mattapintaista paperia, johon värikynäkin tarttuu erinomaisesti. Värityskalenterinahan tämä alunperin ja aikanaan valmistui ja sellaisena toimii erinomaisesti, mutta yhä useampi kertoo pitävänsä siitä nimenomaan mustavalkoisena. Sepäs jännä onkin, kun minä itse en ole koskaan värittänyt näitä, kunnes keksin löytää kauan kadoksissa olleet vesivärini viime kesänä. Mutta se onkin jo toinen juttu se. :D






Olen lisännyt uuden kalenterin verkkokauppaan ( www.rebellis.fi ), mutta yhtälailla sitä voi tilata sähköpostilla (tingelstiina@hotmail.com). Notebookia on myös kyselty ja se on tulossa, mutta vähän viiveellä - ennen kässämessuja kuitenkin, lupaan!







Kalenteri saa ympärilleen jälleen tutun mustan silkkinauhan, joten sen voi toki myös ripustaa seinälle, joskin kätevä se on myös kiinnittää arkki /kk kerrallaan magneetilla jääkaapin oveen.

Hinnaltansa kalenteri on 12€ sisältäen postimaksut. Kaikille marraskuun viimeisten päivien aikana kalenterinsa tilaaville sujautan mukaan pienen korttiyllärin :))

Sunnuntai-illan terkuin,

Ellis

PS. Kalenterikuvia voi käydä kurkkaamassa myös verkkokaupasta, siellä näkyvät isompina.




keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Once upon a time there was Ellis

Heissan - ja ihan ensiksi lämmin kiitos, kun olette niin kannustavia ja ihania! Sillä on ihan valtava merkitys!




Koska tänään on vietetty SUOMALAISEN KÄSITYÖN PÄIVÄÄ, ajattelin avata vähän tätä Rebellis-touhua. Olin muutenkin ajatellut kirjoittaa siitä oman postauksensa, kun sellaista joskus toivottiin ja nyt se tuntuu jotenkin istahtavan tähän päivään kuin itsestään. Kuvitus toimikoon päivän teeman mukaisesti - uusia printtejä ja kalenteria, joita toivon pian ehtiväni esitellä paremmin. Verkkokaupasta  www.rebellis.fi  niitä myös kyllä jo löytää, ken haluaa <3




Mutta palataan aiheeseen. Kaikki alkoi kauan sitten. Haave. Se, kun joskus uskaltauduit ajattelemaan, miten olisi ihanaa saada tehdä työkseen sitä, mistä nauttii ja minkä kokee intohimonaan. Päivätyö, perhe, pitkät työmatkat ja elämä ja sen ruuhkavuodet vaan veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että usein myöhäisen illan tunteina mieleen hiipinyt haave oli aamulla jo kaukainen kuva, joka lopulta katosi päivän hektisyyteen. Jokin siemen silti oli istutettu.




Luin onnistumistarinoita, ompelin, piirsin ja pidin yllä ajatusta siitä, että ehkä joskus sitten, kun aika on oikea. Nämä olivat sitä vettä, joilla kastelin haavetta niin, ettei se päässyt kuolemaan.

Lopulta viime syksynä tapasin henkilön, joka laittoi minut seinää vasten haaveeni kuultuaan. Hän halusi tietää, aionko tehdä asialle jotain ja suorastaan tuuppasi minua eteenpäin topakasti asiani kanssa. Olin pallotellut ajatusta, olisiko minusta yrittäjäksi. Voisinko. Kannattaisiko. Pitäisikö. Entä jos? Mitäs sitten?
Tätä henkilöä ja hänen mieletöntä tsemppiään saan pitkälti kiittää siitä, missä nyt ollaan. Onneksi olen saanut myös tilaisuuden kertoa se hänelle. <3




Kaikesta tästä seurasi se, että eräänä joulukuun alun päivänä kävelin sisään oman paikkakuntani yritystoiminnan neuvontaan hakemaan ja saamaan apua toiminimen perustamista varten. Kun olin saanut itseni hilattua niinkin pitkälle, huomasin, että kynnys asioiden etenemiseen madaltui huomattavasti. Kohta sitä ei enää ollut, kun innostus oli vallannut mieleni peruuttamattomasti. Tilannetta edesauttoi asiaan vihkiytynyt ja inspiroiva yritysneuvoja, joka hoiti mun kanssa kaikki kinkkiset, byrokraattiset ja pakolliset seikat pois päiväjärjestyksestä. Ihanaa, että löytyy tuollaisia ihmisiä!

1.1.2018 Rebellis näki päivänvalon ja minun pieni polkuni sivutoimisena yrittäjänä alkoi hahmottua. Tyttären kanssa suunniteltiin verkkokauppa, kun alusta oli ensin valittu huolella. Korvaamatonta on oman lapsenkin apu ollut - ja yhä on! <3




Toiminta on pientä, mutta kuitenkin sellaista, että se pitää mielenkiinnon yllä ja mikä tärkeintä, saan piirtää! Piirtäminen ei ole lainkaan kärsinyt tästä kuviosta mitenkään, vaikka alkuun olin siitäkin huolissani. Oikeastaan huvittavaa, miten sitä kuvittelee mielessään kaikenlaista. Että jos nyt piirtämisen innostus ja lumo katoaa ja kaikesta tulee puisevan kylmää ja tylsää. Ehei! Päinvastoin!
Tämä suorastaan ruokkii luovuutta ja kiinnostusta kaikkea uutta kohtaan. Erilaiset uudet kontaktit ja kanavat ovat avanneet silmiä myös muuhun elämään ja siihen, mistä tässä kaikessa oikeastaan on kyse. Elämä on arvokas lahja, eikä ole samantekevää, mitä teet tai ajattelet.

Yksi kaikkein suurimmista oivalluksista tämän lyhyen matkan aikana on ollut se, että ei mun tarvitse laittaa kaikkea uusiksi. Enkä todellakaan edes pystyisi siihen! Edelleen on pakko käydä "oikeissa töissä" ja saada siitä säännöllinen toimeentulo. Ja niin se tulee olemaan jatkossakin. Ja juuri sen tajuaminen, että oma työkenttä voikin koostua monesta palasesta, itselleen mieluisasta.




Kun avoimin mielin tarttuu tarjottuihin tilaisuuksiin, voi eteen tupsahtaa mitä vain mielenkiintoista. Kesällä laitoin napit korviin ja ajelin ruohoa kirjaa kuunnellen. Olin valinnut mulle suositellun opuksen Unelmahommissa  (Satu Rämö ja Hanne Valtari, WSOY 2017). Silmät suorastaan lautasen kokoisiksi avaava ja inspiroiva teos siitä, mitä tehdä, jos haluaa rakastaa työtään. Jotain kirjasta kertoo se, että kuuntelin sen kaksi kertaa kuukauden sisään. Suorastaan paloin halusta tartuttaa itseeni tuon kirjan flow-fiilis. Do what you love! Ihan mahtava kirja, jota lämpimästi suosittelen kaikille vastaavaan tilanteeseen sukeltaneille tai sitä aikoville :D





Jos itse uskot itseesi, alat vetää puoleesi ihmisiä, jotka myös uskovat sinuun. Kun annat mahdollisuuden, saat mahdollisuuden. Tartu siihen! Se ei ainakaan alkuun vaadi kovin paljoa, mutta voi parhaassa tapauksessa saattaa sinut tilanteeseen, missä vapaus tehdä mielekkäitä hommia, unelmahommia, on edessäsi. Minä päätin antaa mahdollisuuden - se ei ollut vaikeaa, kun satsauksenikaan ei ollut kovin suuri: paperi, kynät ja painokulut. Ja rakkaus siihen, mitä teen.

Ugh! Ja puss <3

Ellis

Ps. Olisi ollut vaikka kuinka paljon asiaa, mutta hehee, kuinka ollakaan, kello on 23.40 ja Höyhensaaret kutsuu. Uusi kalenterikin pitäisi päästä esittelemään. Ja tuo blogin kamala bannerikuva vaihtaa. Ja verkkokaupan etusivun kuvat uusia. Ja ja ja... kuullaan taas pian!






sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Täältä sinne ja takaisin

Tiesin, että tämä päivä tulisi, ennemmin tai myöhemmin... siis se, että palaan tänne kuin olisin viivähtänyt vain pari päivää muualla. Kolme kuukautta on pitkä aika ilman päivityksiä ja kuulumisia, mutta toisaalta - blogi on kuin hyvä ystävä, jonka kanssa jatketaan siitä, mihin on edellisellä kerralla jääty. 




Insta on nopeudellaan ja välittömyydellään vienyt mukanaan siinä määrin, että sinne tulee päivitettyä kuvia ja elämää liki päivittäin (@ellisrebellis). Sitä kautta myös moni blogiystävä on pysynyt kärryillä minunkin menostani, mutta sain myös jokusen huolestuneen viestin, mihin oikein hävisin, kun jo ennestäänkin harvat postaukset loppuivat kokonaan.




Elämä on joskus sellaista, että se tempaa mukaansa ja pakottaa jättämään asioita vähemmälle. Niin kävi heinäkuun jälkeen blogillekin. Helteinen kesä ja potager. Lukuisat syntymäpäiväjuhlat, joista täyttyi useampi viikonloppu. Uudet suunnitelmat piirrostuotteiden valikoimaan. Uuden lukuvuoden polkaiseminen käyntiin uusien pikkuoppilaiden kanssa. Remontti. Perhe. Elämä.





Olisi niin paljon kerrottavaa, että ei tiedä, mistä aloittaisi. Päällimmäisenä nyt ainakin se, että Rebelliksen kuvioihin kuuluu hyvää! Olen työstänyt toiveesta pientä kokoelmaa muistoadresseja, jotka sekä kuvitin, että runoilin itse. Niistä kaksi ensimmäistä on valmiina ja olen nyt niiden kanssa liikkeellä tulevana viikkona. Suuntaan vähän kotikulmia kauemmas, kun saivat hyvän vastaanoton tässä lähellä heti painosta tultuaan viime viikolla.




Uusi kalenterikin on jo ilmoilla! Tänä vuonna aiheena on koti <3
Yritän tänään ehtiä kuvaamaan sen, että se pääsee esittelyyn ja myös verkkokauppaan.






Ja ettei tässä ihan jämähdetä pelkkään samaan kaavaan, innostuin kesällä kaivamaan esiin vesivärilaatikkoni. Oikeastaan se kävi vähän vahingossa, kun päätin kurkistaa työhuoneen Lundian ylähyllyn vanhaan piknik-koriin.. että mitähän sekin kätkee sisäänsä. No, mun kaksi vanhaa vesivärilaatikkoa ja jokusen vanhan akvarellityön. Ihanat löydöt! 




Siitähän se ajatus sitten lähti. Kaikenlaisten kohtaamisten ja sattumuksien jälkeen löysin itseni viime viikolla taidepiiristä, jossa ajattelin alkaa kokeilemaan vähän isomman pinnan piirtämistä ja taiteilua vesiväreillä. Kun on ikänsä piirtänyt pienesti, ei ole ollenkaan helppoa ajatella eteensä isoa arkkia. Saa nähdä, mitä siitä tulee, mutta oli kyllä mukaansatempaavaa!






Täällä ollaan! <3

Ellis


sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Pikkuruinen mökkituliainen DIY

Heissan!





 Jos tarvitset veneilyyn, suppilaudalle, mökkisaunan oveen tai laiturin nokkaan sopivaa, kelluvaa avaimenperää, tässä nopsa ohje sellaisen tekemiseen.




Tarvitset:

* korkkisen pullonkorkin  (kuohuviinipullon korkki on ehkä paras, mutta tavallisellakin viinipullon korkilla kelluu kyllä pienet avaimet ;) )

* pienen silmukkaruuvin

* avainlenksun


Ruuvaa silmukkaruuvi kantaansa myöten korkin päähän. Pujota sitten avainlenksu silmukasta ja ...valmista tuli. Aikaa meni ehkä minuutin verran, jos sitäkään!





Nämä ovat olleet kivoja pikku mökkituliaisia tai "lahjanarun pidikkeitä" isompaan pakettiin kytkettynä - henkilölle, jolla on pilkettä silmäkulmassa ja silmää kauniille kierrätyshyödykkeille.






Kovin raskaita avainpuntteja en kuitenkaan luottaisi vesillä tämän varaan, mutta kokeilemalla selviää, minkä painoisia taakkoja yksi korkki kannattelee pinnalla.
Veneen poijuna ei ehkä kuitenkaan toimi :D :D






Heinäkuun helteestä,

Ellis




perjantai 6. heinäkuuta 2018

Heinäkuuta parhaimmillaan

Heissan ja ihanaa heinäkuuta!

On vierähtänyt tovi ja toinenkin, niiden lomassa positiivista tohinaa ja kesäkivoja juttuja.
En osaa päättää, mistä aloittaisin, mutta koska ikkunasta näen suoraan omalle rakkaalle pikku potagerille, en malta olla kertomatta sen kuulumisia heti alkuun!




Kaivoin ja rakensin vanhoista kuormalavoista, patinoituneista tiilistä ja isoista ruukuista tuohon keittiön äärelle takapihalle pienen keittiöpuutarhan. Siellä kasvaa perunoita (Ikean kassissa!!), sipulia, minttua, ruohosipulia, pinaattia, basilikaa, rosmariinia ja tilliä. Niin, laventelia unohtamatta <3
Osa näistä on toki ruukuissa, sillä laatikoita on vain kaksi - mutta ne ovatkin sitten kunnolla pohjustettu ja kahden lavan korkuisia, kummassakin siis kaksi lavaa päällekkäin.




En voisi olla ylpeämpi tästä omasta pikku puutarhaunelmasta, joka toteutui tänä kesänä!!!
Minä, antiviherpeukalo, uskotteko??! Instan puolella seurailijat ovatkin jo päässeet alusta alkaen mukaan tähän tämän kesän villitykseeni. Teen kesän aikana potagerin syntymästä ihan oman postauksensa, jotta sen vaiheet jäävät itsellekin muistiin. Ja onpahan vinkiksi jollekin muulle pihatumpelolle... jos minä onnistun, kuka vaan voi onnistua!




Tänne kotirintamalle kuuluu muuten vasaran pauketta ja remonttia: pieni wc on juuri kokemassa ehkä isointa mullistustansa koko 38-vuotisen elämänsä aikana. Vanhat okran väriset posliinit saavat väistyä, paneelit muuttuvat valkoiseksi ja lattia saa tumman laatan. Tästä lisää myöhemmin - juuri nyt ei edes voi ottaa mitään väliaikakuvia, koska vajaan kahden neliön tila on tällä hetkellä purettu ja ihan atomeina.




Saatatte muistaa, kuinka viime kesänä laitoin tämän kodin myyntiin. Asuntojen myynti on hidasta ja minä elän hetkessä - en halunnut roikottaa taloa myyntilistalla kauempaa, kun mitään tapahtumia ei sillä saralla ollut, joten nyt sitten kohennetaan tämän talon kuntoa ja tehdään siitä vielä entistäkin viihtyisämpi ja kivempi koti meille.

Yksi asia, jonka tavoite ja tarkoitus on kesän myötä kirkastunut, on Rebellis. Tähän liittyy niin iso henkilökohtaisen kasvun tarina, että se ansaitsee ihan oman juttunsa. Mutta lyhykäisesti, Rebellikselle kuuluu hyvää, eikä vähiten siksi, että tälle kesälle suunniteltu naistenviikon nimipäiväkortti osoittautui kunnon hitiksi! :) Kortti sopii jokaiselle ko. viikon sankarille - kunhan vaan muistaa ympyröidä tai alleviivata oikean päivänsankarin nimen ;)




Olen saanut tilata painosta korttia lisää jo muutamaan otteeseen ja tuntuu kyllä tosi kivalta, että joku näistä tykkää <3 Kiitos siitä!
Onni on sekin, että yhteistyökumppaniksi on löytynyt läheltä todella hyvä, joustava ja laadukas painotalo (Pasicopy), jossa hoituu nopeasti lisätilaukset ja muutkin asiaan liittyvät palvelut!

Vielä on naistenviikkoon aikaa, joten jos tarvetta tämmöiselle yleispätevälle nimipäiväkortille löytyy, niitä voi tilata sekä verkkokaupan kautta, että toki myös sähköpostitse. Verkkokaupassa on myynnissä korttia sekä yksittäin, että neljän kappaleen nipussa - kaikki verkkokaupan tilaukset sisältävät postimaksun Suomessa.
Tässä vielä linkki puotiin:
www.rebellis.fi

Milloinkaan ei ole myöhäistä toteuttaa omia haaveitaan, sellaisin miettein tänään <3

Aurinkoa päiviinne!

Ellis






keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Kanakeittoa Korkeasaaressa

Tapahtui tiistaina:

Klo 6.00:    Lapsi herää virkeänä, eikä saa enää unta. Hän pukeutuu ja pakkaa reppunsa valmiiksi ja  ryhtyy odottamaan.


Klo 7.10:    Lapsi säntää huoneeseeni, koska en ole vielä noussut, vaikka kelloni soitti jo kymmenen minuuttia sitten. Yritän avata silmiäni, en vaan millään jaksaisi vielä.


Klo 8.00:    Kahvi läikkyy kupissa ja ripsiväriputkilo lentää lattialle, kun koitan huitaista hyttystä.      Puurot on jo syöty ja lapsi on päivän ensimmäisillä päikkäreillä sohvalla, reppu selässään.


Klo 9.00:    Lapsi seisoo kengät jalassaan tuulikaapissa ja odottaa. Oltiin sovittu, että lähdetään tähän  aikaan. Minä en ole todellakaan vielä valmis. Kiehautan edellisen illan tulista thaikanakeittoa termospulloon, juoksen kastelemaan kukkia ja etsin puhelimen laturia.                           


Klo 9.25:    Istun vihdoin ratin takana ja käynnistän auton.  Lapsi on jo turvavöissä ja matka alkaa.    Molemmilla on hymy herkässä, hymykuopat ilmestyvät samaan paikkaan.


Klo 9.45:    Käännymme isolle tielle, laitan aurinkolasit nenälle ja huokaan tyytyväisenä. Näin tämä  aina menee, kun on jotain jännää tiedossa, lapset on ikuisesti lapsia. Tämäkin keskimmäinen, ikää 24 vuotta.





Sain houkuteltua savolaistuneen keskimmäisen Kuopiosta pienelle reissulle mukaan Helsinkiin, vessanpöntön hakureissulle - matka olisi virkistystä puolin ja toisin, eikä tarvitsisi ajaa yksin.
Hän lähtikin mielellään ja esitti toiveen, että käymme Korkeasaaressa. Ajattelin, että sen kokeminen reilun 20 vuoden tauon jälkeen ja reilun 20-vuotiaan lapsen kanssa olisi uudenlainen kokemus.
Niin se olikin. Pelkästään positiivisessa mielessä. <3




Pääsimme perille yhden kahvipaussin ja vain yhden vikaan ajamisen (Itäkeskuksessa) jälkeen.
Mustikkamaan parkkipaikalla meinasimme tukehtua nauruun ja kanakeittoon, kun sitä ei ensin meinannut tulla termospullosta lainkaan ja sitten lopulta liemen sekaan tipahti yksi ainoa herne keskimmäisen lautaselle. Sattumat olivat jääneet pohjalle jumiin. Olin keittänyt edellisenä iltana tulista thaikanakeittoa, jolla hankimme ähkyt, mutta koska sitä jäi sopivasti,  ajattelimme ottaa lopun seuraavana päivänä termariin lounasevääksi.
Hyvä ajatus, jos vain olisin älynnyt pakata mukaan kunnon kulhot. Löperöt ja muka syvät pahvilautaset eivät pidätelleet keittoa, vaan hervottomassa naurukohtauksessa keiton liemi virtasi lautasen kulmasta tietysti auton keskikonsolille ja vähän muuallekin. Naurua vaan tuli ja tuli, se pärskähteli, kupli ja pulppusi ja sitä mukaa keittolautanen vajeni ja tilanteelle ei juuri voinut mitään sillä hetkellä. Kun lopulta kouristuksenomainen käkätys ja hohotus laantui, rauhoituimme ja saimme lounastettua ja siistittyä silmämeikit poskilta.




Vesipullokin tuli tarpeeseen - sillä sai putsattua autosta suurimman osan kanakeitosta tuoreeltaan. Enää autossa ei juurikaan tuoksu thaikioskille ja chilille. Ei ehkä sittenkään tarvita wunderbaumia!

Ja kuka käski ruokailla autossa???






Korkeasaari antoi parastaan, niinkuin Helsinki muutenkin. Harvoin kun käy, tuntuu se yhtä eksoottiselta kuin tulinen soppa autossa.






Iltapäivän päätteeksi päädyimme esikoisen ja vävypojan luo, josta ilta jatkui porukalla mukavissa merkeissä kaupungin hulinaan. Kaisaniemen Helsinki-päivän konsertti ja lämmin tunnelma terassilla olivat kuin piste iin päällä.








Kun illan hämärtyessa kannoimme wc-pyttyä vävypojan kanssa autoni takakonttiin, ehdin ajatella, että jos tätäkin päivää olisi jokin piilokamera seurannut, olisi siitä välittynyt katsojille aika eriskummallinen tarina. Ja yksi hullunkurinen perhe.




Niin, meille on siis tulossa pienimuotoinen vessaremontti. Siitä lisää toisen kerran..

Leppoisaa kesätunnelmaa ja kauniita unia!

Ellis